Luonnollisesti paras
Luonnollisesti paras

Mitä välivuosi opettaa?

Välivuosi lukion jälkeen voi olla yksi kauneimpia, opettavaisimpia, haastavimpia ja vapaimpia vuosia ihmisen elämässä. Mun välivuosi on ainakin ollut. Suunnitelmiin tuli pieni muutos ja tällä hetkellä näyttääkin siltä, että saan painaa mun ylppärilakin vappuna päähän. Toisin sanottuna pieni projekti ilmestyi toukokuun alulle, joten tämän kanarianlinnun on taas aika palata kotipesään pieneksi hetkeksi. Viime vuonna painettiin koko sakki ihan mankelissa vapun aikaan IB-kokeiden merkeissä, mutta tänä vappuna ajattelin juhlistaa edellisen vuoden uurastusta ja ensimmäisen onnistuneen välivuoden päättymistä. No mitä mä tänne tulin tänään kertomaan on se, että mitä kaikkea hauskaa ja opettavaista voi tehdä muuta kuin aloittaa korkeakoulun suoraan lukion jälkeen. Ja tästähän voisi vaikka kirjoittaa kirjan (Luonnollisesti paras 2.0), nimittäin let me tell you, tekeminen ei tästä maailmasta lopu. Monet siellä ruudun toisella puolella ovat lopettelemassa lukiota, jotkut odottelevat pääsykokeiden tuloksia, osa korkeakoulussa, jotkut ehkä hieman katkerina miettivät etteivät ”uhranneet” yhtä vuotta itselleen, ja toiset ehkä yhtä tietämätöminä kuin minä. Eli siis, asiaan!

Ajatus välivuodesta pelottaa

Olen aina uskonut ajatukseen, että minkä tahansa päätöksen teetkin niin maailmankaikkeus mukautuu sen ympärille, tavalla tai toisella. Eli ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa elää elämää, se on ihan juuri susta itsestä kiinni mikä tuntuu oikealta ja mihin päätökseen päädyt, ja sen perusteella tulee vastaan mahdollisuuksia päästä elämässä eteenpäin. Ennemmin monia hyviä vaihtoehtoja kuin yksi oikea ratkaisu. Ja arvatkaa mitä, ei ole olemassa yhtä tiettyä aikataulua ”suorittaa elämää”, eikä sen pitäisi olla suorittamista laisinkaan.

Olisin ollut valmis menemään suoraan kouluun heti lukiosta, mutta olin enemmän kuin valmis ottamaan hiukan omaa aikaa ja perspektiiviä elämään, miettiä mitkä asiat ovat minua varten. Eli kaikille teille siellä, jotka menetätte yöunia pääsykoetulosten vuoksi: maailma ei kaadu yhteen välivuoteen. Ja arvatkaa mitä! Se ei kaadu myöskään toiseen tai kolmanteenkaan välivuoteen. Tunnen monia jotka maailman viimeisimpänä asiana olisivat halunneet pitää välivuoden, kenties juuri sen takia ettei ikinä voi tarkalleen ennustaa mitä tulee tapahtumaan ja minne voikaan päätyä. Ja sehän siinä onkin kaikkein parasta. Pelko välivuodesta on ihan ok, kaikki riippuu siitä miten toimit ja kuinka kauas uskaltaudut mukavuusalueella.

Älä jää paikoilleen!

Kun vaan uskaltaa kurkistaa kotipuolen ulkopuolelle voi yllättyä mitä kaikkea sieltä löytyykään. Muistan kun iskä ehdotti vitsillä (ja ehkä himpun tosissaan), että mitäs jos sä vaan jäisit vuodeksi leipomaan donitseja sinne samaan kahvilaan kun sehän olisi turvallista, helppoa, tylsää ja tasaista. Aikun kiva, sitähän mä aina olen tässä elämässä halunnut! Monet jäävät välivuodeksi kotikonnuille tekemään töitä vanhoihin rutiineihin, mutta haastan just sua irtiottamaan kaikesta siitä mukavuudesta edes pieneksi hetkeksi. Mun välivuoden motto oli: älä jää paikoilleen. Älä tylsisty, älä antaudu mukavuudelle ja uskalla lähteä kun sen aika koittaa. It really, really, really pays off.

Mitä tuli tehtyä?

Heti ylppäreiden jälkeisellä viikolla aloittelin Eurooppatrippiä interreilauksen merkeissä, vietin pienen hetken kotona marraskuussa ja nappasin lennot Aasiaan pikimmiten. Suurimman osan vuodesta olen asustellut Byron Bayssa Australian mantereella, mutta niin siistejä suunnitelmia niin sanotun pidennetyn kotiinpaluun varalle. Mikä tapahtuu siis muutaman välipompun kautta, toki! Jos vain olisi aikaa niin vapaaehtoishommat kiinnostelee kovasti, Väli-Amerikka olisi super-super-siisti kokea ja Uuteen-Seelantiin voisin palata milloin vain. Nämä ideat jemmaan mahdollisen kakkosvuoden varalle!

Budjetti ja rahanmeno välivuotena kauhistuttaa

Parastahan välivuotena on, että töitä voi tehdä myös ulkomailta käsin, eikä tarvitse turvautua pelkästään säästöihin. Olen reilun puolen vuoden aikana tehnyt duunia freelance valokuvaajana surffikoululle (unelmatyö kirjoittamisen lisäksi), baristana ja smoothietyttönä. Säästää voi myös ulkomailla kotikaupungin sijaan, SEKÄ nauttia välivuoden parhaista puolista. Mikä sen parempaa! Mulla työn hankkiminen lähinnä kattoi elämisen, vuokran ja ruuan, eikä tarkoituksen ollut säästää sen kummemmin, vaan pyrkiä säästämään jo olemassa olevia säästöjä. Työn hankkiminen avaa myös mahdollisuuksia tavata paikallisia ja saada sisältöä elämään, ainakin mulle tulee hieman orpo olo ilman pienintäkään velvollisuutta.

Varaudu itsenäistymään, paljon

Ekat ihan ypöyksin suoritetut testaukset ulkomailla tapahtui jo 16-vuotiaana vaihtarina täällä Ausseissa. Se kokemus kasvatti hirmuisesti ja on muokannut minua ihmisenä ihan hurjasti, olisin aivan eri tyttö ilman sitä kokemusta. En ajatellut kokevani mitään suurta itsenäistymisen ryöppyä välivuotena, mutta toisin kävi. Kahden vuoden omillaan asumisenkin jälkeen olen kasvanut paljon, kasvanut täällä jotenkin kovin itsevarmaksi, hyväksyväiseksi ja aikuisemmaksi minäksi. Väitän, etten tätä olisi voinut kokea ellen olisi lähtenyt ja uskaltanut. Ja myöskin, osaan nykyään keittää uppomunia onnistuneesti, mitä kaikkea sitä voikaan oppia kun lähtee maailmalle. 😉

Valmiimpi yliopistoon

Näiden kaikkien opittujen taitojen jälkeen (etenkin toi munien paisto) voin vilpittömästi väittää, että olen valmiimpi versio korkeakouluun ja tuleviin haasteisiin. Ihan vaan yksinkertaisesti jo sen takia, että tiedän mitä elämältä haluan ja mitkä asiat ovat minulle tärkeitä. Ei ole virhe, heikkous tai kakkosvaihtoehto ottaa aikaa itselleen, ja tutkia mikä voisi olla sellainen juttu mitä voisi elämässä haluta tehdä ehkä vähän pidemmän aikaa.

Jos olet nyt siinä tilanteessa, että kauhistelet tulevan syksyn mukana tuomaa välivuotta, käännä ajatusmaailma ympäri. Mieti mitä kaikkea voikaan tehdä ja kokea, suunnittele, verkostoidu ja nauti elämästä parikymppisenä. Se voi olla aika hauskaa kun sen oikein oivaltaa.

Eli siis, mitä tämä välivuosi antoi: kyvyn tulla paremmin toimeen omien ajatusten kanssa ja olla itsevarma omassa nahassa, arvostamaan läheisiä, uuden kodin, järjettömän siistejä paikkoja, ison kourallisen rakkaita uusia ystäviä, siskoja ja veljiä, sekä kivan rusketuksen. Näillä eväillä siis ainakin hetkeksi kotiin pyörimään vanhoille kotikulmille. Mutta ei hätää, vannon ettei reissut ja seikkailut lopu tähän. Ei millään! Kesälle pientä surffitrippiä tiedossa ja syksystä en vielä uskalla puhua. Nähdään ja palataan pian x

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *