Luonnollisesti paras
Luonnollisesti paras

København

Ihana, ihana, ihana Köpis. Aivan valtavan ihana.

Kööpenhamina ei ole mulle mikään aivan tuiki tuntematon, vaan ollaan jo ihan vanhoja ystäviä. Mutta täällä on vaan joka ikinen kerta niin paljon tehtävää ja koettavaa! Tai ei edes tarvitse tehdä mitään ihmeellistä, voi vaan fillaroida ympäriinsä ja pelätä henkensä puolesta. Ja sitten kans ihan ilman mitään syytä huomaa hymyilevänsä, sitäkin voi täällä käydä. Ja joku hassu hymyilee sulle takaisin.

Ihmiset on mun silmään todella kauniita. Kukaan ei yritä olla yhtään enempää kuin mitä on, omalla ihanalla tavallaan. Todella luonnollisen kauniita kasvoja joka kulman takana ja ihmiset jotenkin huokuu tyyneyttä, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Ihmisiä jotka on läsnä tässä hetkessä, tai ainakin se mun silmään näyttää siltä.

Rakastan tätä arkkitehtuuria ihan hirmuisesti, joka paikassa voi vähän irrotella ja revitellä oli kyse sitten taloista tai tapahtumasta. Mikään ei ole oikeasti niin vakavaa! Elämästä nautitaan jotenkin ihan eri leveleillä ja sen kyllä huomaa. Illalla päädyttiin Reffel street food mestaan joka oli täynnä ihania ruokakojuja ja livemusaa. Ylihintainen siideri ei ole ikinä ollut kyllä niin rahansa väärti. Kourallinen ihmisiä oli kerääntynyt kuuntelemaan aivan sydäntä riipivän ihanaa akustista bändiä ruuan ja juoman ääreen. Mikä jottei sanon minä!

Ihan perus Nyhavn hengailut tuli totta kai suoritettua, mutta liian turistista kuitenkin mun makuun. Ääääh, nähty! Satamassakin oli oma fiiliksensä katusoittajien säestämänä, mut silti mun mielestä on siistimpää päätyä vähän persoonallisempiin paikkoihin turistirysistä etiäppäin.

Mutta siis ai niin! Mitä mä täällä oikein toimitan? No ostin tuossa keskiviikkoaamuna reilipassin itselleni. Sitä mä vaan täällä suhailen, kiitos kysymästä te kaikki uteliaat! Köpis oli luotto aloituskohde kun ympäristöt on jo entuudestaan tutut (ja ihan ”kivoja” yliopistoja silmällä pitäen) sekä tästä jatkaminen junalla on helpompaa kuin Suomesta käsin. Kuukausi tulisi siis mennä ja tulla ristiin rastiin, saas nähdä mihin tää juna oikein vie! Lauantaina olisi suunnitelmissa jatkaa muille maille, mutta tän reissun motto kuuluu ”suunnitelma on ei suunnitelmaa”. As simple as that. Mennään mihin ja milloin tuntuu hyvältä!

Käytiin myös Christianiassa josta mulla oli edellisiltä kerroilta todella hatarat muistot, sillä edellisestä visiitistä on jo vierähtänyt aikas monta vuotta. Ränsistyneitä rakennuksia ja huumeita, niitähän siellä oli. Jotenkin niin kumma miten kaiken modernin yhteiskunnan keskiössä voi olla tuollainen mesta! Kuviahan sieltä ei saa juurikaan räpsiä vaan paikka täytyy kokea omin silmin.

Ihan rättipuhkipoikki tästä päivästä, huhhei. Huomisen, ensi viikon, seuraavan kuukauden ja ensi vuoden suunnitelmat ihan auki. Aika siistiä! Totesin vaan, että ompa hyvä kun voi vetää samalla keltainen takki ja musta hattu- lookilla koko seuraavan kuukauden, eikä kukaan tiedä mitään kun sijainti vaihtuu niin tiuhaa tahtia. Täällä mä siis olen ja yritän matkan päältä opetella miten tää koko interrail homma toimii, siitähän mulla ei ole vielä mitään aavistusta. Kai se riittää kun hyppää vaan johonkin junaan ja päätyy johonkin? Ideoita, kohteita, vinkkejä ja tsemppejä otetaan siis vastaan! 😉

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *