Luonnollisesti paras
Luonnollisesti paras

Kannustakaa nuoria etsimään intohimoa

Urheileminen ei ole ammatti, sanoo ammatikseen urheilevalle moni ikäiseni. Kauneusbisneksessä ei luoda kunnon uraa, ajattelee moni vanhempi. Mikä ammatti se nyt on jos joku viilaa kynsiä tai pesee hiuksia työkseen? Kuinka usein lähipiiri on kannustanut laulajaa hankkimaan ensin kunnon ammatin. Onhan karaoke ihan kiva harrastus, mutta eihän laulamisesta mitään makseta.

Minä en ajattele niin. Minusta kaikilla on oikeus ja velvollisuus tehdä sellaista mistä nauttii ja mikä on oma intohimo. Silti niin moni odottaa aina jotain, elää kiireessä eikä pysähdy tähän hetkeen miettimään mikä oikeasti on itselle tärkeää.

Tapasin vanhemman ihmisen, joka sanoi vihaavansa työtään. Hän sanoi vihanneensa työtään jo ensimmäisistä työvuosista lähtien. Vihaa-verbi sai ihoni kananlihalle. Puistattavalta kuulostaa myös se, että hän vihaa 40 tuntia viikossa joka tarkoittaa hänen työuransa aikana yhteensä 40 000 tuntia elämästä. Pahimmalta kuulostaa se, että hän oli hyväksynyt tilanteen ja koki olevansa nyt liian vanha etsiäkseen uutta työtä. Se sai minut sanattomaksi ja surulliseksi.

On sääli, että joku pakastaa intohimonsa kärvistelemällä työssä jota inhoaa. Toisaalta ajatelkaa, mikä yhteinen voimavara meillä olisi, jos kaikki saisivat tehdä mikä tekee onnelliseksi. Intohimon löytäminen on mahdollista jos uskaltaa mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Kokeilla uusia juttuja, yrittää, erehtyä, innostua ja pettyä. Nähdä, kokea ja nauttia. Inhota, vihata ja muuttaa kurssia löytääkseen oman suuntansa.

Lisää intohimoa, vähemmän pakkoa

Meidän vanhempien tulee rohkaista ja kannustaa nuoria uransa alussa olevia löytämään oma intohimonsa. Me olemme nähneet elämää vähän kauemmin ja tiedämme paljon enemmän elämästä. Meidän kuuluu vähentää nuorten aikuistumisen paineita, ei lisätä niitä.

Tärkeintä ei ole se, että elämä on hyvillä raiteilla vaan se, että uskaltaa rohkeasti etsiä omaa intohimoaan. Jos olemme tietoisia siitä mitä haluamme tehdä, elämä on paljon rikkaampaa ja todennäköisesti olemme myös onnellisempia kun elämme oman näköistä elämää.

Perinteinen ammatti on osalle intohimo, mutta ei kaikille. Konservatiiviseen lääkärinammattiin kouluttautuneena tiesin itse jo lapsena, että haluan lääkäriksi ja haluan auttaa ihmisiä. En mennyt lääkärikouluun sukuvelvoitteen, rahan tai varman työpaikan takia. Menin intohimon vuoksi. Sisäisen palon lääkäriyteen tunnistin jo lapsena. Rakastin lääkärileikkejä, koska niissä oli ihana heittäytyä sairaalarooleihin. Pidin erityisesti potilaana ja pistettävänä olemisesta. Mitähän se kertoo minusta, apua 🙂 !

Ei ole vain erilaisia ihmisiä, on myös monenlaista intohimoa

Nykyaika on muuttunut. Siinä missä omana opiskeluaikana lääkiksestä valmistui lääkäreitä, valtiotieteellisestä tuli poliitikkoja ja oikiksesta juristeja, on jokaisella nykyään mahdollisuus luoda koulutuksesta riippumatta menestystarina. Kun ennen ajateltiin, että koulupudokkaasta ei tule mitään, nyt he luovat ilmiömäisiä ura- ja bisnestarinoita.

Tärkeintä on intohimo ja palo ja valmius tehdä paljon töitä unelmiensa eteen. Satumaiset tarina ja onnistumiset eivät synny itsestään, onni ei tule tarjottimella eteen vaan on uskallettava olla rohkea ja nähtävä vaivaa löytääkseen intohimonsa. Minulle lääkärinä se on tarkoittanut mm lukemattomia päivystyksessä valvottuja öitä, työstä saatuja räkä- ja vatsatauteja sekä itsensä kokonaisvaltaista likoon laittamista. Juuri eilen se tarkoitti urheilijan pissanäytteen odottelua yömyöhään dopingtestissä vaikka mielummin olisin jo ollut nukkumassa.

Niin ja se urheilijan ammatti. Siihen vasta tarvitaankin intohimoa ja motivaatiota. Juttelin jalkapalloilijan kanssa joka tuumasi, että meidän naisten jalkapallomaajoukkueessa ei taida olla yhtään pelaajaa, joka olisi kasvanut huippupelaajaksi vanhempien pakottamana. Väärillä raiteilla ollaan, jos urheilu on enemmän vanhemman kuin lapsen harrastus. Vanhempien ja lähipiirin kannustusta ja tukea tarvitaan, mutta se kannattaa suunnata nuoren oman intohimon löytämiseen, ei oman sammuneen haaveen toteuttamiseen.

ps. Kiitos ajatuksistanne ammattiurheilijat Julia Tunturi, Tinja-Riikka Korpela ja Katarina Naumanen. Menestystä syntyy, kun pääsee toteuttamaan sisäistä paloaan ja omaa intohimoaan. Olette kannustavia esimerkkejä!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *