Luonnollisesti paras
Luonnollisesti paras

Juhannus festareilla ja ystävät ympärillä

Juhannuksen kuvasaldo on erittäin vähäinen eli se kertoo viikonlopun olleen hauska ja unohtumaton! Vietettiin jo toista kesää peräikkäin juhannus Himoksella festareilla, ja voih, olipahan taas hulinat. Viikonlopulta muistoksi jäi vain erittäin käheä ääni ja univelat. Kaija Koon, Nylon Beatin ja Tiktakin keikat olivat ehdottomasti rankimmat suoritukset viikonlopulta kun laulettiin ja tanssittiin kuin viimeistä päivää. ”Nuorena jaksaa” kommenttia on viljelty mulle kyllä urakalla, onneksi tähän väliin reipas viikon mittainen paussi ennen kesän odotetuinta ruissia (niin äänikin kerkeää palautua)! Ai että.

Festarit on kyllä kesässä se juttu, ja vuosien saatossa on monet mytkeet tullut kierrettyä. Ihana katsella ihmisten onnellisia naamoja ja en kyllä muista milloin olisin itse ollut huonoilla fiiliksillä liikenteessä. Viime kesänä tuli tsekattua muunmuassa Budapestin Sziget festarit, mutta kyllä täällä kotona on vaan se ihan oikea festarifiilis. Hyvä jengi ja ihmiset ovat reissun kuin reissun tärkein tunnelman ylläpitäjä, mäkin aivan herkistyin viikonloppuna kuinka ihania ihmisiä on ympärillä. Viikonlopun vikalla keikalla jorattiin Haloo Helsingin tahtiin käsi kädessä parhaan kaverin kanssa, ja siinä sitä jotenkin alkoi miettimään kuinka onnekas on kun on kavereita, ystäviä ja sielunsiskoja ympärillä. Lähdin pohtimaan ihmissuhteiden ja etenkin kavereiden merkitystä mun elämässä.

Olen luonteeltani ihan 110 prossaa seuraihminen ja viihdyn ihmisten ympäröimänä porukassa kuin porukassa. Kavereista ja ihmissuhteista saa virtaa siihen kamalinpaankin päivään, se on testattu ja todettu. Frendit on kuin lemppari irttaripussi, jokainen niin kovin erilainen mutta just hyvä sellaisenaan. On räiskyvää ja värikästä kirpeää karkkia elämän rientoihin, pehmeän suklaisia luottoystäviä jotka eivät petä ylä- tai alamäissä, sekä ulkokuorelta tavallisen oloisia kultakimpaleita. Erilaisia ja persoonallisia, yhtäkään laatua en vaihtais vaikka maksettais.

Mun on välillä vaikea päästää ihmisistä irti, joskus käy niin, että ystävyyssuhteen ylläpitäminen vaan vie liikaa energiaa ja ylläpitokulut ovat yksipuolisia. On vaikeaa tietää suhteen häilyvät rajat, missä kohtaa pitäis vaan päästää irti ja mennä elämässä eteenpäin. Tää pätee niin kaverisuhteisiin kuin vaikkapa seurustelusuhteisiin. Ihmiset muuttuu ja kasvaa, en mä ainakaan ole se sama ihminen kuin vaikka vuosi sitten, en millään. Mitään suhdetta ei voi pakottaa tai painostaa muottiinsa, joskus muotit muotoutuu uuteen kuvioon kuumuuden alla, ja niille oikuille ei vaan yksinkertaisesti mahda mitään.

Koen, että ”puhkesin kukkaan” kaverisuhteissa vaihtovuoden aikana, kun pakon edessä piti laittaa itsensä markkinoille. Eipä siinä silloin auttanut muu kuin heittäytyä tilanteeseen ja kakistaa ulos, että ”moi olen Iina, voisinko istua tähän”. Siitä ne on monet elinikäiset ystävyyssuhteet lähteneet aluilleen. Hassu aksentti toimii myös hyvänä ice breikkerinä! Olen myös todennut toimivaksi tavaksi hankkia uusia ystäviä reissaamalla yksin, se on ihan käsittämätöntä kuinka helposti tutustuu ihmisiin kun ei ole tukea ja turvaa matkassa mukana. Ystävän voi löytää esimerkiksi hostellin käytävältä aamuneljältä kun raahaudut sairaalareissulta itku puserossa kotiin. Ne ventovieraan lausumat tsemppisanat ja halaus voivat aloittaa mitä siisteimmän kaverisuhteen, kuka sen tietää.

Parasta ystävyydessä on ehkä se aito ilo ja onnellisuus toisen ihmisen puolesta. Miten ylpeä voikaan toisesta olla! Mua surettaa kun kaveria surettaa ja oon onneni kukkuloilla kun kaveri onnistuu elämässä, niin se vaan menee. Jaetut surut voi oikeasti puolittaa ja ilot voi vähintään tuplata.

Tässä iässä jo ymmärtää ihan aikuisten oikeasti sen, ettei se määrä vaan se laatu. Ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa tai voimia väkinäisten suhteiden ylläpitämiseksi, eikä ihmissuhteiden kuuluisikaan olla loputtomia energiasyöppöjä, päinvastoin. Ei ole mitään järkeä pitää yllä kaverikulissia vaikuttaakseen halutulta tai suositulta, vaan ennemmin panostaa aikaa niihin, jotka oikeasti merkitsevät ja jotka antavat jotain takaisin.

Näin varsinkin kesäisin oon niin kiitollinen jokaisesta riehakkaasta, rakastavasta, spontaanista ja välittävästä ystävästä. Näistä tunnelmisya on hyvä jatkaa kohti seuraavia festareita ja äänenmenetyksiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *