Elämä just nyt.

Heipsun täältä kiireisen ”arjen” keskeltä! Vitsi vitsi, edellinen lause oli täyttä valetta, ei tästä arkea saa tekemälläkään vaikka kovasti olen yrittänytkin. Tarkoitus oli tehdä pieni kurkistus mun elämään jo viime vuoden puolella, mutta kuviot muuttuu koko ajan ja on vaikea pysyä perässä. Monet ovat kyselleet somessa et mikäs homma tää nyt oikein on ja mihin tästä mennään kun ei ole kuulunut tytöstä. Mutta tässä se nyt tulee, kurkkaus mun elämään Byron Bayssa just nyt. Tämäkin postaus on varmaankin vanhaa infoa parin päivän päästä… Kirjoituspuitteet on tälläkin hetkellä enemmän kuin kohdillaan, partsilla ilta-auringon paistaessa palmujen lävitse. Mikä täydellinen perjantai-ilta.

Laskeuduin takaisin Australiaan aika tarkkaan tasan kaksi kuukautta sitten ja melko suoraan päädyin tänne Byroniin asustelemaan ja rakentamaan itselleni kotia. Surffausta ja auringonpaistetta, mikäs sen parempaa, ja olinkin jo seuraavassa bussissa matkalla tänne. Parin päivän päästä saapumisesta sain mun ensimmäisen työn täällä, ostin ikioman surffilaudan ja sain elämää järjesteltyä kasaan. Joskus hommat eivät vaan mene ihan putkeen ja otin loparit muutamaa viikkoa myöhemmin itku silmässä, vieläkin tulee kylmät väreet kun kävelee kyseisen smoothiebaarin ohi. Pankkikortinkin ehdin jo hukkaamaan. Ihan vähän myöhemmin sain uuden työn baristana ihan biitsiltä….Jonka jälkeen sain kolmannen työn valokuvaajana paikalliselle surffikoululle. Muutin omilleni hostellista ja palasin eilen takaisin hostelliin. Tuntuu ettei mitään tapahdu, mutta kun miettii tarkemmin niin aika paljonkin on tapahtunut lyhyessä ajassa. Tai ainakin kun kaiken tuon kirjoittaa ylös.

Päätin myös asustella täällä ainakin kesän ylitse, jonka jälkeen tehdä farmitöitä seuraavan vuoden viisumin saamiseksi. Ehkä jotain eksoottista ja erilaista, saa nähdä… Ja niin, mun kanssa täällä elelee aika siistejä tyyppejä. Niin erilaisia persoonia, jokainen omalla tavallaan niin kiehtovia. Vaikea edes verrata muita ihmissuhteita täällä tapaamiin ihmisiin, sillä kutakuinkin jaetaan tällä hetkellä koko elämä toistemme kanssa aamupalasta nukkumaanmenoon. Eri ystävyksistä on muotoutunut tiivis porukka ja se on ehkä paras asia täällä tällä hetkellä. Ystäviä joiden kanssa juhlia joulua, vuodenvaihdetta, syntymäpäiviä tai ihan vaan perjantaiaamua kun syödään aamupalaa porukalla. …Jonka ansiosta tämäkin paikka tuntuu kodilta.

Ihanaa olla täällä nyt. Elämä ei ole hassumpaa kun työnteko tapahtuu biitsillä kamera kädessä huipputyökavereiden kanssa ja aamut alkavat pulahtamalla veteen ja loppuvat tälläisiin hetkiin parvekkeella. Negatiiviset ajatukset välivuodesta ovat muotoutuneet ajatukseksi ”mitä kaikkea olenkaan saanut nähdä ja kokea”, ja mitä kaikkea on vielä nähtävänä. Paljon. Jos mietit uskallatko tai voitko, mene ja kokeile. Can’t go wrong. Ainakaan ihan kauhean pahasti.

Olen ajatellut paljon myös matkustamista ja mitä se oikein mulle merkitsee, mihin sillä oikein pyritään. Mitkä kaupungit merkitsevät mulle henkilökohtaisesti jotain enemmän kuin nähtävyyksiä. Kauneimmat muistot eri paikoista pitävät sisällään huonoimpia hetkiä, elämän huippuja ja ennenkaikkea aitoja ihmissuhteita. Mulle matkustaminen merkitsee heräämistä ja asioiden ymmärtämistä paremmin, oli kyse sitten asioista oman pään sisällä tai isomman skaalan maailmanmenosta. Matkustaminen merkitsee ihastumista ja rakastumista, huteria muistikuvia ja harhailua ja päätymistä. Loputonta hymyä ja kiireettömyyttä seuraavaan päivään. Matkustaminen on mulle enemmän kuin kuvia kuuluisien nähtävyyksien juurelta. Jotta voin oikeasti arvostaa paikkaa vaatii se enemmän kuin muutaman päivän, jotta ehtii opetella oikoreitit ja parhaimmat kaupungin cappucinot. Ja kun tämä kaikki muuttuu rutiiniksi tulee sellainen tunne, että on taas aika vaihtaa maisemaa.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *