Luonnollisesti paras
Luonnollisesti paras

Äitienpäivän mietteitä omasta äidistä

Mikä olisikaan parempi päivä kirjoittaa omasta äidistä kuin äitienpäivä?

Usein ajatellaan, että juurikin se oma äiti on maailman paras äiti ja haluaisinkin kirjoittaa muutaman ajatuksen juurikin tuosta omasta maailmaantuojastani, ja niistä piirteistä jotka tekevät äidistä äidin. Sattumoisin juurikin tämä kyseinen äitini on toinen tämän blogin kirjoittajista, mikä tekee aiheesta vieläkin ajankohtaisemman. 😉

Minun äitini on älykäs. Äiti ei ole pelkästään kirjaviisas vaan äiti on myös minun sanoin ”elämänviisas”. Väitän, että maailmassa on kaksi ihmistä jotka tietävät kaikesta kaiken ja äiti on toinen heistä (toki tämä on ehkä hieman puolueellinen tulkinta). Ei ole asiaa mihin ei saisi järkevää ja perusteltua vastausta, sen uskallan väittää. Oli kyse sitten ammatillisesta älykkyydestä tai ihmissuhdeneuvoista niin äitillä on vastaus kaikkeen.

Minun äitini on sinnikäs. Maailmassa ei ole yhtäkään ihmistä, joka olisi selvinnyt tästä elämästä ilman vaikeuksia ja esteitä, se on varmaa. Äitini on rohkeampi, vahvempi ja välittävämpi elämän haasteiden vuoksi.

Minun äitini on määrätietoinen. On väärin ajatella, ettei ikuisiällä voisi kehittyä tai ottaa uusia haasteita vastaan. Äitini on määrätietoinen suunnistaessaan kohti tavoitteita ja se on esimerkillistä.

Äitini on mun suuri fani. Kuka muka voisi olla yhtä onnellinen onnnistumisista kuin oma äiti? Harva. Muistan kun yleisurheiluaikoina oltiin kisailemassa pienellä paikkakunnalla, eikä osallistujia ollut kuin kourallinen. Mitskuille pääsy aiheutti äidissä facebook-hehkutuksen arvoisen ylpeyden ja tää on asian ydin. Ei sillä ole väliä mitä teet, mutta pienikin onnistuminen tekee äidinkin ylpeäksi. Nauretaan vielä jälkeenpäin kaverin kanssa kuinka hauska juurikin tuo kyseinen postaus oli suhteutettuna ”saavutukseen”.

Minun äitini on hassuttelija. Minusta tuntuu, etten varmaan koskaan ole katsonut telkkaria kotona ilman, että äiti tulee vetämään ysärin tanssimuuveja telkkarin eteen (onko tämä vain mun äiti, vai onko muilla samanlaisia kokemuksia?) Äitin huumori on yhtä huonoa kuin omani, se tekee kaksi idioottia. 😉 Omille jutuille täytyy osata nauraa vaikeissakin paikoissa.

Minun äitini on maailman noloin. Oikeasti. Muistan kun pienenä äiti kommentoi AINA kun samanikäsiä poikia käveli ohitse ja saattoi heittää ilmoille kuivat läpät, arvatkaa hävettikö. Vieläkin näin parikymppisenä kun kivannäköisiä kanssatallaajia kävelee ohi niin vävypoika kommenttia riittää loputtomiin. Jos mainitsen meneväni vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa syömään niin voitte olla varmoja, että äiti on käynyt stalkkaamassa ja heittämässä vahingossa seurauspyynnön ilmoille. True story.

Minun äitilläni on pokkaa. Äiti ei häpeile ja se on mun mielestä hieno piirre. Sillä ei ole mitään väliä mitä muut ajattelevat sinusta ja aina on tärkeintä keskittyä omaan juttuun.

Minun äitini on kaunis. Äitini omistaa maailman kauneimmat ja paksuimmat hiukset, sekä ihanan hymyn! Olisipa mulle suotu yhtä paksut hiukset, mutta vain murto-osa siirtyi eteenpäin haha. Mitkä on tsäänssit, että mäkin voisin olla noin upea plus nelikymppisenä?

Minun äitini on huippu reissukaveri. Äidin kanssa on turvallista reissata ja yhdessä vietetty aika on ihan parasta. Vaikka välillä hermot kiristyisivätkin niin äiti on ihan luotto matkaseura. Kahdestaan tehtyjä reissuja on kertynyt muutamia ja niistä on jäänyt ihanat muistot.

Minun äitini on huippu kaveri. Äiti ei ole pelkästään äiti vaan ihan tavallinen kaveri siinä sivussa. Vanhemmiten tää on tosi tärkeää, sillä harva tuntee sua läpikotaisin yhtä hyvin kuin esimerkiksi omat vanhemmat. Äitille voi jakaa kuumimmat juorut ja äiti kuuntelee murheet. Ja äidin kanssa voi lähteä bilettämään, tosin maksimissaan vain kerran vuodessa.

Minun äitini on tikissä! Ihan ihmenainen sanon minä. Triathlon tai maraton eivät tuota äidille mitään ongelmia. Kun lähdetään reenaamaan niin minä olen se perässäraahattava ei äiti.

Minun äitini on empaattinen ja auttavainen. Oli kyse sitten ventovieraista tai perheestä, äiti on valmis auttamaan. Toki tämä tulee ilmi jo pelkästään ammatin puolesta, mutta empaattisuus on arvostettava luonteenpiirre.

Minun äitini ei ole täydellinen, mutta silti täydellinen virheineen. Valehtelisin jos sanoisin ettei äidissä ikinä ärsytä mikään. Meilläkin on omat mykkäkoulumme, mutta se kuuluu asiaan. Olen silti sitä mieltä, että äiti on juurikin maailman paras äiti mulle. Kiitos kun olet. Kiitos kun olen saanut kasvaa ympäristössä jossa on tilaa olla oma itsensä ja toteuttaa unelmia. Kulunut vuosi on ollut kiireinen ja haastava, mutta yhdessä ollaan saatu paljon aikaan ja paljon vielä edessä. Kiitos kun olet yksi niistä ihmisistä joita saan katsoa ylöspäin ja ottaa mallia omaan elämään, olet esikuva minulle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *