Olen introvertti ja erityisherkkä, mutta en muita huonompi

Kirjoitan tänään pitkän ja henkilökohtaisen postauksen. Kerron teille, miltä tuntuu olla introvertti ja erityisherkkä ja kerron myös, miten nämä ominaisuudet vaikuttavat elämässäni.

Olen viime aikoina pohtinut paljon omaa hyvinvointiani ja persoonallisuuteni vaikutuksia siihen. Kirjoittaminen helpottaa ajatusteni jäsentelyä, ja kirjatessani asioita ylös, tuumasin, että miksi en jakaisi muutamia ajatuksia myös blogissani. Ehkäpä ruudun toiselta puolen löytyy myös muita kaltaisiani. 🙂

Olen nukkunut tänä syksynä taas huonosti ja joutunut napsimaan väsyttäviä lääkkeitä ihan joka yö. Viime viikolla uniongelmat pahenivat niin, että en saanut enää nukuttua lääkkeidenkään turvin. Meni useampi yö putkeen siten, että nukuin lääkkeidenkin kera vain 2-5 tuntia. Olen oppinut tunnistamaan sen, että yksi syy uniongelmiini on liiallinen kuormittuminen. Ja omien persoonallisuuspiirteideni ja ominaisuuksieni vuoksi kuormitun herkemmin kuin ns. ”keskivertoihmiset”. Olen oppinut ymmärtämään tämän asian vasta viime aikoina ja joudun miettimään valintoja elämässäni tämän oivalluksen pohjalta.

Ulkopuoliset voivat välillä luulla minua myös ekstrovertiksi. Osaan siis olla myös sosiaalinen ja esimerkiksi esiintyä. Ne vaan vaativat minulta ponnisteluja.

Olen introvertti

Olen luonteeltani introvertti, eli enemmän sisään- kuin ulospäinsuuntautunut. Viihdyn hyvin yksikseni, ajattelen ja haaveilen paljon. Pienenä valitsin mieluummin kirjan lukemisen itsekseni kuin isossa lapsijoukossa leikkimisen. Yleensä minulla olikin yksi paras kaveri, jonka kanssa viihdyin kahdestaan. Vaikka nautin myös sosiaalisista tilanteista, kuormittavat ne minua. Opiskeluaikoina olen skippasin mm. useat pippalot, joihin muut osallistuivat. Nykyisin ahdistun, jos useille viikonlopuille on tiedossa sosiaalisia tapahtumia, vaikka ne olisivatkin mukavia.

Olen aina ihaillut rohkeita, sosiaalisia, vahvoja ja sanavalmiita henkilöitä. Olisin itsekin toivonut olevani samankaltainen. Olen välillä kokenut olevani muita huonompi, koska olen arka, ujo, hiljainen, jännitän asioita ja kuormitun herkästi. Joidenkin lähteiden mukaan ekstroverttejä on väestöstä 70 % ja introvertteja 30 %. Ei siis ihme, että olen tuntenut itseni erilaiseksi ja välillä ulkopuoliseksi ja huonommaksi kuin muut – kuulunhan vähemmistöön. Olen kokenut, että sosiaalisia ja sanavalmiita ihmisiä ihannoidaan ja hiljaisia patistetaan ”rohkaistumaan”. Vaikka olen jo aikaisemmin tunnistanut olevani introvertti, olen oikeastaan pohtinut asiaa tarkemmin vasta viime aikoina. Nykyisin tiedostan sen, että ominaisuuteni ovat synnynnäisiä persoonallisuuspiirteitä, ja omilla piirteilläni on myös vahvuutensa.

Introverteille on tyypillistä paneutua asioihin syvällisesti, ja tunnistan tämän itsessäni. Pohdin asioita analyyttisesti ja uppoudun työhöni. Tarkastelen asioita usealta eri näkökannalta ja pohdin myös syy-seuraussuhteita. En siis tee päätöksiä suinpäin sukkelaan, vaan mietin, mikä on oikeasti järkevää. Mutta kun pääsen työn imuun, uppoudun 100 % ja silloin saat hommat hoidettua nopeasti maaliin saakka.

Introverteille tyypillisesti nautin hiljaisuudesta ja tarvitsen rauhallista omaa aikaa. En pidä avokonttoreista, työn keskeytymisestä, taustahälystä, sekä jatkuvasta tavoitettavuudesta. Siksi pidän puhelintani työpäivien ulkopuolella äänettömällä. Haaveilen omasta talosta hiljaisuudessa luonnon keskellä järven rannassa. Haaveilen myös rauhallisesta työympäristöstä.

Introverteille tyypillisesti olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja ilmaisen itseäni helpommin kirjoittamalla. En ole esimerkiksi koskaan pitänyt puhelimessa lörpöttelemisestä. Töissä suorastaan inhoan tarttua puhelimeen. Jos joku kysyy minulta jotain asiaa, johon minulla ei ole suoraa vastausta tai mielipidettä, tarvitsen aikaa ennen kuin vastaan, jotta voin pohtia asioita, ottaa niistä selvää ja analysoida syvällisesti. Puheviestinnän opinnoissa argumentointikurssi oli tuskaa. Inhosin ryhmäkeskusteluita, sillä minun on hankalaa tuottaa omia mielipiteitäni nopeasti, ja lisäksi inhoan väittelyitä ja konfliktitilanteita. Omaksi roolikseni muodostuikin väittelyissä neuvottelijana toimiminen.

Tarvitsen omaa, hiljaista aikaa, jotta saan ladattua akkujani.

Olen INFJ-T – kutsu minua asianajajaksi

Tein jokunen vuosi sitten 16 personalities –nimisen persoonallisuustestin. Tein testin huvikseen uudelleen nyt ja sain edelleen saman tuloksen. Koen, että testi kertoo luonteestani paljon, vaikkakin testi perustuu osittain Jungin ja Myers-Briggsin vanhentuneisiin ja kokeellisesti testaamattomiin teorioihin. Pitipä testi paikkansa tai ei, on minun persoonallisuuteni on testin mukaan INFJ-T (asianajaja), ja minua kuvataan luovana, omaperäisenä ja päättäväisenä neuvonantajana. Näitä persoonallisuuksia on väestöstä vain 1 %, joten olen melkoinen poikkeus. 😉

16 personalities –testin taustalla on myös persoonallisuustesti nimeltä Big Five. Löysin testin psykoterapiakeskus Vastaamon sivuilta ja tein myös sen.

Näiden testien mukaan:

  • Olen luova, kekseliäs ja innovatiivinen. Minulla on vilkas mielikuvitus ja haaveilen usein. (kyllä)
  • Olen empaattinen, sydämellinen, ymmärtäväinen ja minulla on halu auttaa muita. Olen innokas yhteistyöhön ja luotan ihmisiin. (kyllä)
  • Olen tunnollinen ja luotettava. Olen työssäni järjestelmällinen, systemaattinen, perusteellinen, tarkka, ja toimin harvoin hutiloiden. Osaan organisoida monimutkaisia tehtäväkokonaisuuksia ja toimin johdonmukaisesti. Olen päättäväinen ja suoritan monimutkaisetkintehtävät tunnollisesti loppuun. Olen työssäni myös itsenäinen ja tavoitteellinen. (kyllä)
  • Minulla on vahva intuitio. (ehkä?)
  • Olen inspiroiva ja vakuuttava. (no jaa, tästä en tiedä)
  • Olen epäitsekäs. (välillä)
  • Olen sisäänpäin suuntautunut ja varjelen yksityisyyttäni. Saatan olla pidättyväinen, vähemmän puhelias ja joissain vuorovaikutustilanteissa ujo, arka tai estynyt. Siksi joku voi joskus saada minusta ylimielisen tai välinpitämättömän kuvan. (pitää paikkansa)
  • Olen keskivertoa herkempi, tunteellisempi ja alttiimpi kokemaan liikuttavia tunteita. Olen myös temperamenttinen ja loukkaannun helposti. Voin joissain tilanteissa olla pelokas, epävarma, jännittynyt tai kateellinen. En siedä konflikteja, ja minun on hankalaa kohdata kritiikkiä. (totta)
  • Kuormitun herkästi. (kyllä)
  • Olen perfektionisti. (valitettavasti kyllä)
  • Olen avoin uusille ajatuksille ja pidän syvällisistä keskusteluista. Haluan ymmärtää itseäni ja maailmaa. Muut saattavat nähdä minut älykkäänä, ja ehkä myös kompleksina ja omaperäisenä persoonana.

Tunnistani itsestäni suurimman osan näistä piirteistä.

Sunnuntaihaaveilua…


Olen erityisherkkä

Luin erityisherkkyydestä ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten ja tunnistin itsessäni paljon erityisherkän piirteitä. Erityisherkillä on tavallista herkemmin reagoiva hermojärjestelmä. Erityisherkkyys on siis synnynnäinen ominaisuus, johon liittyy tunne- ja aistiherkkyyttä, minkä vuoksi monet ärsykkeet (niin sisäiset kuin ulkoiset) koetaan voimakkaammin. Erityisherkkyys ei ole heikkous, eikä vahvuus – se on vain luontainen ominaisuus reagoida ärsykkeisiin. Erityisherkkyys ei ole sairaus, eikä sille ole diagnoosia, vaan herkkyys on normaali ja terve persoonallisuuden ominaisuus.

Tutkimusten mukaan erityisherkkyyttä on noin 15-20 %:lla väestöstä, ja sitä esiintyy yhtä paljon naisilla kuin miehillä. Erityisherkkyys ilmenee kuitenkin yksilöllisesti, eikä ole olemassa kahta samanlaista tai tyypillistä eritysherkkää. Erityisherkkien välillä on siis suuria eroja sen suhteen, miten hermosto reagoi eri tilanteissa. Erityisherkille on kuitenkin yhteistä:

  • Aistiärsykkeiden ja tiedon syvällinen prosessointi

Minulla tämä ilmenee mm. siten, että pohdin usein asioita eri näkökannoilta. Teen harvoin ex tempore –päätöksiä.

  • Kuormittumisalttius

Huomaan kuormittuvani jatkuvasti lisääntyvästä ärsyketulvasta (äänet, valot, jatkuvasti tavoitettavissa oleminen, tietotulva..). Ahdistun esimerkiksi siitä, että puhelin piippaa koko ajan, ja työhön liittyvä some tavoittaa vuorokauden ympäri, myös työaikojen ulkopuolella. Säikähtelen myös helposti esimerkiksi ääniä ja ihmisten reaktioita. Kuormitun myös mukavista sosiaalisista tilanteista. Jään helposti ylikierroksille ja kärsin unettomuudesta. Tarvitsen paljon hiljaista aikaa yksin.  Lisäksi olen tunnollinen ja kärsin herkästi huonosta omasta tunnosta, mikä lisää osaltaan kuormittumisalttiutta. Kuormitun kiireestä.  (Tämän kuormittumisalttiuden olen oppinut tunnistamaan ja hyväksymään itsessäni vasta parin viimeisen vuoden aikana.)

  • Tunne-elämän voimakkuus

Koen asiat syvästi ja liikutun usein mm. luonnosta, musiikista, elokuvista, tanssista, kauniista tekstistä. Eläydyn myös herkästi toisen tilanteeseen ja aistin tunnetilat.

  • Tarkka havainnointikyky

Havainnoin herkästi esimerkiksi tunnetiloja. Kiinnitän huomiota yksityiskohtiin ja huomaan esimerkiksi luonnossa herkemmin kauniita asioita.

Tein HSP – Suomen erityisherkät ry:n sivustolla kaksi testiä, jotka voivat antaa viitteitä erityisherkkyydestä.

Suomenkielisessä testissä sain pisteitä 99, ja jos testissä saa yli 60 pistettä, saattaa tulos viitata erityisherkkyyteen. Englanninkielisessä testissä sain pisteitä 25, ja siinä erityisherkkyyden alarajana oli 14 pistettä. Näiden testien mukaan minulla ainakin on joitain erityisherkän piirteitä.

Herkistyn usein luonnon kauneudesta. Haluan pysähtyä tarkastelemaan ja ihastelemaan milloin mitäkin, kun muut painaisivat jo menemään eteenpäin.

Entä sitten?

Haluan oppia arvostamaan omia persoonallisuuspiirteitäni ja ominaisuuksiani. Haluan oppia tuomaan  vahvuuksiani esiin ja oppia olemaan armollinen heikkouksilleni. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö tarttuisi jatkossakin haasteisiin ja puskisi itseäni eteenpäin. Epämukavuusalueelle astuminen on virkistävää ja antaa parhaimmillaan huikeita onnistumisen tunteita. Tärkeintä kuitenkin on, että tunnistan ominaisuuteni, kuuntelen itseäni ja löydän  tasapainon kuormittavien asioiden ja oman rauhallisen ajan välillä.

 

Löytyykö täältä muita introvertteja ja erityisherkkiä? Tunnistitteko itsessänne samankaltaisuuksia?

 

Olen aikaisemmin pohtinut ominaisuuksiani jännittämisen näkökulmasta, ja niistä ensimmäisen postauksen löydät täältä ja toisen täältä.

Terkuin, Kirsi

 

Lähteenä kirjoituksessa on käytetty:

 

hyvinvointi erityisherkka stressi unettomuus
Kommentit (10)
  1. Eija Kaipainen
    2.12.2018, 21:01

    Erittäin tutulta kuulostaa ja samantyyppisiä miettii täällä sosiaalisessa työssä oleva intovertti, jolla on paljon erityisherkän piirteitä. Linkki kirjoitukseeni ja Ihana herkkyyskirja-arvioon: https://www.stoori.fi/lentava-joogamatto/kuukauden-kirja-ihana-herkkyys/

    1. kirsinkuntopiiri
      2.12.2018, 21:11

      Miten ihana blogikirjoitus sinulla Eija! Miten mä olinkaan missannut tän! Ja mun täytyy ehdottomasti lukea tuo kirja. 🙂 Ja miten paljon meissä onkaan samaa – mä haaveilen edelleen joogaohjaajana toimimisesta. 🙂 PS. Meitä on sanottu myös samannäköisiksi… 😉

    2. Eija Kaipainen
      5.12.2018, 22:03

      Jooga on kyllä ihanaa! Itse vaan kulutan itseni jatkuvasti loppuun ohjaus- ja opetustöissä, jotenkin tuo oma persoona pitäisi pystyä ottamaan paremmin huomioon työelämässä ja kaikessa muussakin. Täytyy tutustua tarkemmin noihin laajempiin pers.testeihin, jotka vinkkasit. Ai me samannäköisiä? 🙂

      1. kirsinkuntopiiri
        8.12.2018, 11:58

        Kun oltiin vielä samalla työpaikalla, kävin joogatunnilla. Kerroin ohjaajalle, että olin ensimmäistä kerta hänen tunnillaan, ja hän kysyi hämmentyneenä, että enkö ollut hänen tunnillaan edellisviikolla. Tunnilla oli kuulemma ollut joku meidän henkilökunnasta, ja hän luuli, että me oltiin yksi ja sama henkilö. Mä arvelin sitten siis, että meidän kaksi sekoitettiin toisiimme! 😀

  2. Kiitos rehellisestä kirjoituksestasi! Itsekin vasta viime vuosina saanut vastauksia moneen asiaan, mitkä aiemmin on itsessä “ärsyttäneet” ja tehneet ulkopuolisen olon. Juuri samoja introvertin ja erityisherkän piirteitä täällä. Töissä tällä hetkellä suuressa avokonttorissa, onneksi välillä voi myös kuunnella musiikkia yms. mutta kyllä se hälyisä ympäristö myös kuormittaa kovasti. Viikolla ei kyllä töiden jälkeen paljonkaan sosiaalisia tilanteita jaksa. Tarkkaan valitut sosiaaliset tilanteet toki odotettuja, kunhan niitä on tarpeeksi harvoin. Ihanaa, että tätä tuodaan enempi esille ja ehkä pikkuhiljaa tätä sosiaalisuutta ihannoiva yhteiskunta antaa sijaa myös erilaisille persoonallisuuksille. Nuorempana tuli monesti ihmeteltyä, miten jotkut ihmiset eivät tunteneetkaan yhtä voimakkaasti kuin itse tms. mutta nyt oppinut ehkä myös enempi ymmärtämään, kuinka erilaisesti kokevia meitä tänne mahtuu 🙂 Mukavaa joulun odotusta!

    1. kirsinkuntopiiri
      3.12.2018, 10:24

      Kiitos kommentistasi Niina! 🙂 Helpottaa aina omaa oloa, kun tietää, että on muita samankaltaisia. 🙂 Meillä on myös “avokonttori”, joka on samalla ruokahuone, taukotila, vaatteiden vaihtotila, jne.. porukkaa siis ramppaa ees sun taas, ja kun vielä salin puolelta kantautuu ääniä (pauhaava televisio, kilisevät ja kolisevat painot, jne.), niin välillä tuntuu, että pää hajoaa. 😀 Kun tuun kotiin, kaipaan hetken hiljaisuutta, ja ärsyttää, jos mies laittaa heti television päälle. En näe arkena kavereitani juuri koskaan, koska mäkään en oikein töiden jälkeen meinaa sosiaalisia tilanteita jaksaa.
      Ihanaa viikkoa sulle! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *