10-vuotishääpäivä – muistoja ihanasta päivästä

Hyvää ystävänpäivää!

Tämä päivä on minulle erityinen. Sanoin ”Tahdon” Vaasan kaupunginkirkossa tasan 10 vuotta sitten. Vietimme joulukuussa mieheni Kimmon kanssa  yhteistä 15-vuotistaivalta ja tänään vietämme 10-vuotishääpäivää.

Tapasimme Kimmon kanssa joulukuussa 2003 – missäpä muuallakaan kuin baarissa. 😉 Osallistuin työpaikkani pikkujouluhin ja päädyin yökerhoon, jossa en muutoin ikinä käynyt. Tapaamisemme oli siis melkoista sattuman kauppaa. 🙂 Jostain syystä itkin (ah, noita nuoruusvuosia), ja Kimmo tuli herrasmiehenä (?) kysymään, onko kaikki ok. Ihmettelin, mikä tyyppi hän oikein oli, ja menin myöhemmin juttelemaan hänelle. Jutustellessamme hän totesi minun olevan aivan liian nuori hänelle. Jouduin todistamaan henkkareilla, että olin vain vajaat kaksi vuotta häntä nuorempi. 😀

Rakkaus roihahti kirjaimellisesti ensisilmäyksellä, sillä tuosta illasta eteenpäin olimme yhdessä päivittäin. Ei mennyt kauaa, kun muutimme yhteen. Kosintaa jouduin kuitenkin odottamaan pitkät viisi vuotta. 😉 Kosiminen tapahtui kotona keittiönpöydän ääressä minun 30-vuotissyntymäpäivänäni.

Alttarille astelimme lauantaina 14.2.2009. Oli aurinkoinen pakkaspäivä. Ystävänpäivä. Ihana päivä.

15 yhteiseen vuoteemme on sattunut kommelluksia, hyviä hetkiä, huonoja hetkiä – elämää. Myös hääpäivämme oli elämänmakuinen.

Hääpäivän muistoja

Hääpäivän kuvat on ottanut pitkäaikainen ystäväni, upea valokuvaaja Minna Annola.

Kommellus numero yksi: Meinasimme myöhästyä omista häistämme. Kimmon ilme oli vakava. Hän tajusi alttarille astellessan, että oli kamala pissahätä. 😀 Kuva: Minna Annola

 

No, irtosi se hymykin sieltä. ”Olen kanssasi, missä ikinä oletkin.” Näin on kaiverrettu sormuksiimme. Kuva: Minna Annola

 

Hätä ohi, ja kelpaa jo hymyillä leveämmin. Astellessamme ulos kirkosta päästettiin taivaalle valkoisia ilmapalloja. Jokaisessa ilmapallossa oli postimerkillä varustettu kortti meidän kuvan ja osoitteen kera ja pyyntö kortin löytäjälle tiputtaa kortti postilaatikkoon. Saimmekin kortteja postin mukana kotiin. Ihania muistoja! Kuva: Minna Annola

 

Juhlia vietettiin Vaasan Lyseon lukiolla, 100 metrin päässä kirkosta. Tämä on yksi lempikuvistani. Lyseon kauniista ikkunasta näkyy Vaasan kaupunginkirkko, missä meidät vihittiin. Kuva: Minna Annola

 

Olen pienestä saakka rakastanut Prinsessa Ruususta, ja kirkossa soitettiin tietenkin Prinsessa Ruususen juhlamarssi. Pienenä ollessani päiväkodissa leikittiin Prinsessa Ruususen häitä, ja kuvassa oleva kukkaholvi kuului leikkiin. Sisareni oli hankkinut päiväkodista kukkaholvin hääjuhliini. Miten ihana ajatus ja toteutus!
Kuva: Minna Annola
Hääkakkumme. Budjettitietoisena ostin häihimme käytettyjä asioita, mm. kakun päällä olevan koristeen, sekä häämekkoni. Tarjoilupuoleen liittyy kommellus numero kaksi. Juhlahumun keskellä juomapöydästä huolehtiminen unohtui. Lähdin käymään vessassa ja huomasin, että pöytä ammotti tyhjyyttään. En tiedä, kuinka moni oli ehtinyt ajatella, että näistä tulikin kuivat häät ennen kuin pöytä notku jälleen juomia.
Kuva: Minna Annola

 

Sisareni oli kaasoni ja oli nähnyt valtavan työn hääjuhlan ohjelman valmistelemisessa ja toteuttamisessa. Olin pyytänyt, että jos nyt jotain pientä keksisi, mutta olisi pitänyt arvata sisareni tuntien, että hän järjestää upean shown, ja päivän ja illan varrelle kaikenlaista ihanaa kivaa. Tässä on meneillään sulhasen ryöstö.
Kuva: Minna Annola

 

Häävieraat ja kaunis Lyseon juhlasali. Ainoastaan yksi asia on jäänyt harmittamaan häissämme – olisin halunnut kutsua paikalle isomman joukon ystäviämme. Hankalin homma oli vieraslistan rajaaminen, jotta kutsuttavien joukon sai pysymään sadassa, mihin olimme asettaneet budjetin takia rajamme. Kuva: Minna Annola

 

Kommellus numero kolme: Pientä paniikkia aiheutti, kun paikalle tilattua DJ:tä ei kuulunut, eikä hän vastannut puhelimeen. Onneksi DJ saapui kuin saapuikin paikalle, ja yhdessä vedettiin niin lambadaa kuin letkajenkkaa. Omalta osaltani loppuillan tanssit jäivät vähiin, sillä stressi purkaantui huonona olona, ja istuin loppuajan pöydässä naama vihreänä. 😀 Kuva: Minna Annola

 

Häätanssi. Tanssin harjoittelu jäi viime tippaan, ja saimme tästä aikaiseksi vielä häitä edellisenä iltana pienen riidan. Heh. Kuva: Minna Annola

 

Ihanat perheemme yhteiskuvassa. Meillä on molempien vanhempiin ja sisaruksiin lämpimät välit.
Kuva: Minna Annola

 

Onnellinen morsian.
”Rakasta minua ojennetuin käsin, vapaasti – avoimin mielin.” Näin luki hääkutsukortissamme. Kuva: Minna Annola

 

Päivä oli kaiken kaikkiaan ihana ja ikimuistoinen. Jatkukoon tulevaisuutemme yhtä hauskoissa merkeissä. Kuva: Minna Annola

 

Tänään vietämme hääpäiväämme arkisesti – illalla on yhteinen parisalsatunti. Viikonloppuna on tarkoitus korkata shampanja, ja parin viikon päästä olemme 10-vuotishääpäivämme kunniaksi Kuubassa.

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Terkuin, Kirsi

hyvinvointi parisuhde rakkaus perhe
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *