Karkkipäivä
Karkkipäivä

Ystäväni Pellava

Lupasin kertoa stressinhallintakuulumisiani Nivean ja Indiedaysin Stress Protect –kampanjaan liittyen. Kirjoittelin elämästäni ”kotiressaajana” täällä.

Pääsin käymään life coach Anne Karilahdella yhteensä kolme kertaa. Lähtötilanne oli se, että kuvittelin life coachin pystyvän suoraan kertomaan minulle että ”hei, teet asiat ihan väärin!” ja esittävän tilalle jonkun konkreettisen, paremmin toimivan mallin. Minun tapauksessani siis odotin, että Anne suunnilleen kertoisi, missä järjestyksessä ne kotiaskareet pitää suorittaa ettei niistä kerry mieletöntä, elämää varjostavaa vuorta.

Olipa naiivia.

HugoSimberg6

Eihän se niin mene. Life coach ei ole kuin personal trainer, joka kertoo kädestä pitäen millä toimenpiteillä asiakas saa ongelma-alueensa hallintaan.  Life coachin rooli on abstraktimpi, hän antaa työkaluja joiden avulla voi lisätä itsetuntemusta ja lähteä selkiyttämään mielen epäjärjestystä. Mielikuvaharjoitukset ovat tässä tärkeässä roolissa.

HugoSimberg5

Lempiharjoitukseni on todella yksinkertainen. Aloitan aamuni istumalla sohvalle mukavaan asentoon ja sulkemalla silmäni. Keskityn hetken aikaa hengitykseen. Sitten kuvittelen mieleeni saippuaoopperamaisen vision täydellisestä päivästäni – miltä päivä näyttäisi jos saisin kaikki tehtävät hoidettua sulavasti ja hyvällä mielellä, ilman stressiä. Annen mukaan tämän pitäisi säännöllisesti toteutettuna alkaa ohjelmoimaan mieltäni kohtaamaan päivä tyynemmin ja rennommin.

Ennen kolmatta life coach -tapaamista olin tehnyt vielä yhden oivalluksen. Minua ei stressaa pelkästään koti suoritteineen. Stressin ytimessä on tunne kiireestä. On ymmärrettävää, että ihminen voi tuntea kiirettä jos on vaikka myöhässä töistä, pinkomassa junaan, järjestämässä kutsuja tai matkalla tapaamiseen. Mutta miksi minulla on kiire silloinkin, kun kukaan ei odota minua mihinkään?

HugoSimberg1

Olen alkanut pysäyttää itseäni tilanteissa, joissa tunnen erityisen ahdistavaa kiirettä. Kysyn itseltäni, ”Siis minne sinulla on kiire? Tekemään mitä?” Useimmiten vastaus on, ”Kotiin. Kun pitää laittaa ne valokuvat/tiskata/kirjoittaa/lakata kynnet/pyyhkiä pölyt/vastata sähköpostiin” jne. ”Mutta kuka sanoo että nämä asiat pitää tehdä johonkin tiettyyn kellonaikaan mennessä?” En osaa vastata. Tunnen vain, että minulla on kiire tekemään. Koska tekemiset kuuluu saada valmiiksi.

Ei auta, vaikka muistutan itselleni, ettei arkea voi ”saada valmiiksi”. On ihan sama, suoritanko saman päivän aikana kaksi vai kymmenen asiaa, sillä ennen pitkää ne ovat edessä taas. Miksi en voi ottaa rennosti?

Anne kuunteli kertomukseni kiireestä, ja minusta tuntui että olin taas ihan sumpussa. Lähdimme tekemään aiemmalta tapaamiselta tuttua mielikuvaharjoitusta, jossa oma stressin aiheuttaja kuvitellaan hahmoksi ja sen kanssa käydään keskustelua. Tällä kertaa keskustelu ei onnistunut. Stressillä ei ollut minulle mitään sanottavaa.

HugoSimberg4

Sitten teimme toisen harjoituksen. Minun piti kuvitella lämmin, rakastava huone, ja kutsua Stressi sinne. Anne neuvoi, että minun pitäisi ystävystyä Stressini kanssa ja viettää tästä lähin sen kanssa aikaa päivittäin. Harjoitus oli minusta vaativa, ja minun oli ensin todella vaikea keskittyä mielikuvaan. Minun piti myös antaa Stressi-ystävälleni nimi. Ensimmäinen mieleeni tullut sana oli pellava – minusta se on pehmeä ja ystävällinen sana. Niin Stressistä tuli Pellava.

Vaikka harjoitus jätti minulle vähän epävarman ja hölmistyneen olon, taisin kuitenkin onnistua. Nyt näen Pellavaa aina kun koen sen tarpeelliseksi. Esimerkiksi eräänä aamuna heräsin hurjan ahdistuneena nähtyäni todella painostavia uunia päälleni kaatuvista velvollisuuksista. En meinannut haluta nousta sängystä. Sitten tein niin kuin Anne oli neuvonut – kutsuin Pellavan viereeni ja otin sen kainaloon. Tämä kuulostaa kyllä minustakin ihan pimeältä – mutta se toimi. Hetken kuluttua rauhoituin.

HugoSimberg2

Välillä olen kutsunut Pellavan mukaan kuntosalillekin. Jos huomaan vilkuilevani kelloa hieman liian tiheästi keskityn ajatukseen Pellavasta. Kuvittelen sen vaikka juoksumaton viereen ja juttelemme. Yleensäkin Pellavasta on ihan mukavaa, että pyydän sitä mukaan harrastuksiini. Eikä sillä tunnu olevan mikään kiire kotiin. ;)

Olen selkeästi ollut vähemmän kuormittunut aloitettuani stressinlievitysprojektini. Ja ymmärrän, ettei ongelmani ratkea sillä, että joku tulisi sanomaan että ”Ei kun tee tää ensin ja sitten vasta toi ja nää sitten kerran kahdessa viikossa”. Olen tosi iloinen, että pääsin kampanjaan mukaan ja sain mahdollisuuden tavata Annen.

* * *

Millaisia stressinlievityskeinoja teillä on? Onko joku tutustunut mielikuvaharjoituksiin vai onko ”sauna, suklaa & viinilasi” -linja tehokkaampi?

Saan arpoa teille vielä kaksi settiä Nivean mainioita Stress Protect –deodorantteja (ja käsittääkseni kassissa on muitakin Nivea-tuotteita), joten laittakaas jakoon parhaita vinkkejänne stressiä vastaan. Osallistumisaikaa on perjantaihin 8.3. klo 21.00 saakka. Anne Karilahden vinkkejä löytyy muuten Indiedaysin Nivea-brändisivulta, jossa tuo samainen arvonta on myös vielä käynnissä.

Stressipeikko_

Mä muuten tein yksi aamu testin – laitoin toiseen kainaloon tuota Nivean dödöä ja toiseen toista antiperspiranttia. Sitten meikkaamaan. Ja kyllä vain – stressidödökainalo pysyi kuivana, toinen ei. :D

P.S. Kuvituksena Hugo Simbergin teoksia. Kun Anne pyysi minua visioimaan miltä Stressini näyttää, näin mielessäni ensimmäisenä Simbergin peikkohahmoja.

Edit. 10.3. ARVONTA SUORITETTU. Onni suosi nimimerkkejä Henna ja datariina! Voittajiin on otettu yhteyttä.

Kommentit (99)

  1. Satu

    Kun stressaa nii pyydän kissan syliin, silitän sitä ja rentoudun.. Kissa on uskomatttoman hyvä stressin lievittäjä. On myös ihan tutkittu juttu, että kissan silittäminen rauhoittaa ja laskee jopa sykettä! Tiedän myös aika monta vanhusta, joilla on ollut kissa tai kissoja, he ovat pitkäikäisiä ja mieleltään virkeitä. Oli miten oli, mun stressiä lievittää jo se ajatus kissasta tai se kun uskon siihen että kissa auttaa :D

  2. riiu

    Silloin kun stressi, kiire ja ahdistus alkavat olla liiaksi ajatuksissa, heitän kaiken tehtävän tunniksi syrjään ja lähden lenkille. Napit korviin, musiikki soimaan ja sen verran rivakkaa juoksua, että tunnin päästä päällimmäsinä tunteina on takuulla vain raukeus, rauha ja tyytyväisyys.

  3. Elina

    Itse lievitän stressiä kolmella tapaa: 1)asiat, jotka on pakko hoitaa -> hoidan heti
    2)asiat, jotka voivat odottaa -> hoidan kun ehdin/jaksan
    3)asiat, joille en voi mitään -> jätän omaan arvoonsa, yritän olla välittämättä.

  4. Helinäkeiju

    Minulla suurin stressitekijä on tekemättömät tehtävät, jotka voivat olla siivoushommia tai esimerkiksi valokuvien lajittelu. Uusin stressinaihe on vauvakirjan täyttäminen. Argh! Tuntuu todella naurettavalta, mutta niin se vaan on. Opettelen kuitenkin suhtautumaan stressiin niin kuin koko elämään yleensäkin siten, että ”olen riittävä tässä ja nyt”. Minusta ei tule parempaa ihmistä, vaikka koti olisi aina tip top tai lapsellani oli täydellisesti täytetty vauvakirja. Olen hyvä ihan vain näin. Konkreettinen neuvoni on, että järjestät itsellesi vaikka muutaman tunnin viikossa, jolloin keskityt vain siihen stressin aiheuttajaan. Minulla se toimii siten, että keskityn esimerkiksi sen vauvakirjan täyttämiseen sen muutaman tunnin ajan, jolloin saan taas olla viikon miettimättä asiaa. :)

  5. Soikku

    Päikkärit auttaa, tai sitten jumppa tai jooga. :)

  6. Sennu

    Pahimman stressin jyllätessä on tärkeää pysähtyä ja ottaa aikaa itselle (:

  7. Emma

    Liikunta. Aina, kun meinaa itku päästä ja tuntuu, että koko elämä leviää käsiin, on aika lähteä lenkille. Jooga, salitreeni, lenkki.. mieluinen urheilulaji

  8. Lenni

    Parhaita tapoja minulle helpottaa stressiä on: kirjoittaa ajatukset ylös paperille ja poistaa ne mielestäni tällä tavoin. Toimii varsinkin ennen nukkumaan menoa TAI heräämisen jälkeen.

    Olen opiskellut hengitystekniikoita, joissa puhaltelen stressin ulos ja rentoudun. Viimeisenä mutta parhaimpana on ULKOILU ja happi, toimii varmasti aina, mieli virkistyy ja keho saa rentoutua liikkumalla. :-)

  9. Emmi

    Mä oon kamala stressipesä. Jos mulla on esim. vapaapäivä, järjestän siihenkin minuuttiaikataululla kaikkea.
    Mulla stressiin auttaa ihanihanihan parhaiten varsojen rapsuttelu, varsinkin nyt kun talvikarvaa lähtee ihan tupoittain. Ne on vaan niin suloisia, kun ne nauttii huomiosta. Siinä tulee väkisin hymy huulille ja menee ”kuplaan”, jossa kiire katoaa. Ei ole mitään parempaa! (toki kissanpentu tai koiranpentu kai ajaa saman asian, mutta mulle jotenkin nuo hämähäkkimäiset varsat on niin hellyyttäviä honkkelimaisuudessaan)

  10. Maikki

    Liikunta ja sauna rentouttavat

  11. Yanitta

    Itse olen siitä onnellisessa asemassa, etten ikinä ole oikein osannut stressata. Hetken aikaa saattaa joku tekemätön asia hieman ahdistaa, mutta hetken päästä tunne on ohi. Välillä jos työasiat stressaa niin lähden reippaalle lenkille. Pää tuulettuu sopivasti :)

  12. Rii-na

    Usein oma stressini syntyy siitä, että kaikki tekemättömät hommat pyörivät päässä sekalaisena soppana. Pahin ahdistus helpottaa, kun ne jäsentää listaksi ja aloittaa listan lyhentämisen helpoista pikkuhommista.

  13. Maisa

    Musiikki on aina ollu mulle tosi tärkeetä, joten ehdottomasti paras niksi on, että napit korviin, hyvää musiikkia ja volyymit kaakkoon :)

  14. Katru

    Näin talviaikaan takkatuli, sohvannurkka, viinilasi auttaa. Tai hyvä ruoka ystävän kanssa, asioista puhuminen tai ajatusten saaminen täysin toisiin juttuihin.

  15. Kaloriina

    Minä puran stressiä piikkimatolla. Matto yläselän ja niskan alle, herätys vartin päähän ja siihen makoilemaan. Sitten mieleen pyörimään ”syvärentoutusmantra”, jonka eräs hypnoterapeutti minulle opiskelujen stressaavimpana aikana opetti. Se toimii edelleen, vaikka eri elämäntilanteessa stressinaiheuttajatkin ovat erilaisia.

    Vartissa on mieli ja keho rentoutunut ja ongelmiakin osaa käsitellä uusiin ottein.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.