Karkkipäivä
Karkkipäivä

What’s my age again?

Vaikka viihdyn 3-kymppisenä, joudun tunnustamaan, että joka vuosi se aina vähän kirpaisee. Vanheneminen nimittäin. Täytän tänään 32, ja se kuulostaa minusta erittäin aikuiselta. 32-vuotias on vielä nuori, mutta koen itse olevani vielä nuorempi. ^_^

Uusikuva

Luen lehdestä juttuja 32-vuotiaista, ja heillä on jo liuta lapsia, omakotitalo rakennettuna ja aikuisen ihmisen kokenut ja tyyni ilme kasvoillaan. Tiedän, tiedän, nämä ovat klisheitä. Mutta he tuntuvat silti niin kaukaisilta, kun ajattelen itseäni. Koska minulle tulee se ilme kasvoille? Koska minä alan artikuloida tasaisesti ja rauhallisesti? Milloin ostan beigen trenssitakin ja pashminahuivin? Ja koska vaihdan raidalliset lapaseni nahkahansikkaisiin?

En varmasti ole ainoa 3-kymppinen, joka miettii näitä juttuja ja kokee pientä anti-aikuistumiskriisiä. Välillä pohdiskelen, että onkohan minussa jotain biologisestikin pielessä, kun ei mitkään vauvakellot kilkata enkä osaisi kuvitellakaan, että minulla vielä (!) olisi lasta. Olenhan niin nuori! ^_^ Yritän olla ajattelematta sitä, että elämä viuhuu ohi niin kauhean nopeasti. Lapsena kesälomakin oli hurjan pitkä aika, mutta nyt ei enää voi miettiä, että ”no onhan mulla aikaa vaikka ensi vuonna…” Ensi vuosi ja sitäkin seuraavat tulevat ihan justiinsa. Jos aikoo ja haluaa tehdä jotain, suunnitelmat pitää toteuttaa mielellään nyt eikä huomenna. Minua stressaa vanhenemisessa se, että enää ei voi odottaa loputtomiin. On vain tehtävä.

No mutta menipä tämä synttäripostaus nyt synkäksi! Se ei ollut ihan tarkoitus. Olen kuitenkin mieluummin 3-kymppinen kuin 2-kymppinen, kyllä tämä on ihan mukava ikä. Kaikki iät ovat mukavia. Kun vaan vuosi venyisi vaikka 730 päivään… ^_^

Kuva muuten on parin viikon takaisista Indiedaysin kuvauksista, ja sen on ottanut blogikollegani Veera. Kuvaan saatiin mielestäni ikuistettua mahtavasti Karkkipäivän henki! :)

Edit. Kiitoksia paljon kaikille onnitteluista! <3 Paras lahja tänään oli kuitenkin se, kun sisareni O yllättäen soitti…! Olin niin iloinen että itketti. En ole kuullut hänen ääntään vuoteen.

Kommentit (124)

  1. Catti

    Onnittelut! Minä täytän huikeat 33 ja tunnen samoin kuin sinä. Ihan paria viime vuotta lukuunottamatta olen tuntenut oloni todella nuoreksi ja en edes tajunnut, että pitäisi kriiseillä iästään ja vanhenemisesta. Mutta parina viime vuotena olen sitten senkin edestä alkanut murehtiakin asiaa. Jotenkin vanhenemisen merkitkin alkavat näkyä nyt, tai sitten vain olen alkanut nähdä ne. Mutta toisaalta, edelleen minulle sanotaan, että näytän/käyttäydyn nuoremman oloisesti. Mutta hassua, että se on ihana asia, että luullaan nuoremmaksi kuin olen. Miksihän en voisi olla onnellinen juuri tämän ikäisenä kuin olen?

  2. Mirri

    (Myöhästyneet) onnittelut :) Vilkaisin ensin kuvaa sivusilmällä ja luulin että siinä on peruukki! Ihana tukka!

  3. Hanna

    Sulla on tosi inspiroiva blogi! :)

    en oo ennen kommentoinut, mut eiköhän nyt ois aika..? Näin alkuun täytynee sanoa, ettei uskoisi sinusta et oot päälle 30! :o Toivon et itelläki ois yhtä kuulas ja hyvässä kunnossa oleva iho kuin sinulla ku saavutan ton kolmenkympin rajapyykin.

    Ihan mielenkiinnolla ainakin odotan joitain meidän koululaisia minkänäkösiä ne on, ku ovat sun ikäsiä. Polttavat ja juovat aina kun vain sen ehtivät. Eivät välitä terveydestään.

    Tässä sit viel kysymyskin, et mitkä on sun mielestä parhaat vinkit yms et säilyttäis itsensä nuorekkaan näköisenä ja ettei hirveen nuorena oo jo sen näkönen, että menis 10-20 vuotta vanhempana?
    On tässäki huolet :D mut oon aatellut tota asiaa, vaikka sitä huolta ei viel olekkaan.

    – Hanna 15 vee

    Jatka samaan malliin! :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.