Karkkipäivä
Karkkipäivä

Vuosi kosmetiikkamyyjänä

Lokakuun alussa tuli vuosi täyteen siitä, kun aloitin työskentelyn kosmetiikkamyyjänä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin aloitin silloin harjoitteluni, ja tammikuussa siirryin vakituiseksi työntekijäksi.

Nyt seuraa pitkähkö postaus ensimmäisen vuoden kokemuksista.

Cosmetics

Vuosi on mennyt hurjan nopeasti. Tuntuu siltä, että olen aina kuulunut tälle alalle, mutta toisaalta myös siltä, että olen vasta ihan alussa ja opittavaa on vielä hirveästi. Liikkeessä on tuhansia tuotteita, ja minun pitäisi tuntea koko valikoima. Jokainen ymmärtää, että näin moni tuote ei tallennu mieleen vielä vuoden aikana. Mutta hyvällä mallilla ollaan….! Nyt olen aika hyvä kosmetiikkamyyjä, mutta viiden vuoden kuluttua voin olla jo erinomainen.

En myöskään ole mikään ekspertti ihonhoidossa, sillä en ole kosmetologi. Perusasiat ovat hallussa, ja niillä pärjään useimpina päivinä, kuten tässä postauksessa pohdiskelin. Mutta voin myöntää, että kun minulle eräänä päivänä tuli asiakas, joka pyysi apua miliumiensa hoitoon, jouduin ohjaamaan hänet kosmetologikollegani luokse.

Kosmetiikkaliike

Vaikka iho-ongelmat ovat tutumpia kosmetologeille, niin yhdessä asiassa olen kuitenkin parempi kuin työtoverini. Se on ainesosatietämys. Vaikka kosmetologien opintoihin kuuluu jonkun verran ainesosaoppia, ei kukaan minun työpaikallani ymmärrä ainesosista yhtään mitään, minua lukuunottamatta. Jotkut kollegani ovat tunnustaneet, että heitä ei vain kertakaikkiaan kiinnosta puteleiden tarkka sisältö. Heille riittää se tieto, mitä pakkauksessa sanallisesti kerrotaan tuotteen tehoista, siis ”kosteuttaa, kiinteyttää, silottaa” jne.

Työkaverini hieman ihailevat mutta samalla myös ihmettelevät kiinnostustani incejä kohtaan. Kun tässä yksi päivä kirjoitin ylös Biothermin uuden voiteen inciä aikeenani tutkia sitä kotona, kollega nauroi että olen minä kyllä hupsu, ja ettei hän tajua miten minua voi oikeasti kiinnostaa. Toisaalta hetkeä myöhemmin hän kysyi minulta, mitkä ainesosat tekevät uudesta Bare Minerals Matte Foundationista matan, ja miten se eroaa alkuperäisestä. Siihen kysymykseen osaan kyllä vastata, vaikka en miliumien hoidosta tiennytkään! :)

Kun valmistuu kosmetologiksi, meikkitaiteilijaksi tai kosmetiikkamyyjäksi ja saa töitä kosmetiikan myyjänä, silloin se ”opiskelu” vasta alkaakin. Liikkeiden laajassa tuotevalikoimassa riittää opeteltavaa. Muistan, kuinka kauhuissani itse olin ensimmäisinä viikkoina, kun katsoin loputtomilta vaikuttavia tuoksuhyllyjä. ”Miten sinä voit muistaa nämä kaikki?” kysyin yhdeltä etevimmistä kollegoistani. ”Kun täällä on katsellut samoja hyllyjä monta vuotta, niin huomaat kyllä että tuotteet vain jäävät mieleen..!” hän naurahti. En silloin meinannut uskoa sitä, mutta nyt tiedän, että näinhän se on.

Opintovihko

On turha yrittää ahmia liikaa tietoa kerralla. Harjoitteluni alussa lähdin tutustumaan liikkeen valikoimaan opettelemalla joka päivä uuden sarjan. Luin merkkien koulutuskansioita, tein muistiinpanoja, vaadin työtovereita ja sarjojen konsulentteja pitämään minulle luentoja ja vietin bussimatkat nenä kiinni opintovihossani. Vaikka kuinka luin kerta toisensa jälkeen, mitä tuotteita kuuluu esimerkiksi Biothermin valikoimaan, alkoivat Biothermin purkkirivistöt käydä tutuksi vasta kun olin ollut töissä runsaat puoli vuotta. Aika tekee tehtävänsä.

Opintovihko2

Myyjillä on luonnollisestikin myös muita tapoja tutustua sarjoihin. Maahantuojat järjestävät muutamia kertoja vuodessa lyhyempiä uutuuskoulutuksia sekä kattavampia peruskoulutuksia. Uutuuskoulutuksissa käydään läpi vain kauden uudet tuotteet ja peruskoulutuksessa tutustutaan valikoimaan perusteellisesti. Uutuuskoulutukset kestävät vain muutaman tunnin ja peruskoulutukset 1-2 päivää.

Koulutukset ovat mielenkiintoisia tapahtumia. Eivät pelkästään siksi, että opimme uutta, vaan merkkien imagon tarkkailun kannalta. Minusta on hurjan kiintoisaa analysoida, millaisen fiiliksen maahantuoja haluaa meille myyjille välittää. Jokainen merkkihän haluaa, että me myisimme ja tarjoaisimme ensimmäisenä juuri heidän tuotteitaan, ja saavuttaakseen tämän tavoitteen heidän on luotava brändistään mielikuva sinä ”parhaana” vaihtoehtona. Toiset merkit onnistuvat tässä paremmin kuin toiset.

Labels

Erään merkin tilaisuuksissa jo kouluttajat itse ovat päästä varpaisiin viimeisen päälle laitettuja ja kauniisiin, istuviin vaatteisiin pukeutuneita. He puhuvat hymyssä suin, elehtivät innostuneesti ja käyttävät superlatiiveja joka toisessa lauseessa. Tilaisuuksissa esitetään upeita imagofilmejä joiden tarkoituksena on luoda tunnelmaa ja vahvistaa merkin erityistä, trendikästä henkeä. Pompöösiä ehkä, mutta vaikutus? Kuulijalle tulee väkisinkin tunne, että tämä merkki on jotain aivan upeaa, – haluan välittää asiakkaillenikin palan tätä laadun ja luksuksen fiilistä.

Toisen merkin tilaisuudessa valkoisiin labratakkeihin pukeutuneet kouluttajat säästelevät hymyjään, valkokankaalle ei vyörytetä taiteellisia filminpätkiä eikä tuotteita hehkuteta kolmanteen potenssiin. PowerPoint-esitykset ovat värittömiä ja sisältävät vain tarkoituksenmukaisen tiedon. Asiallista, kyllä. Informatiivista, kyllä. Mutta kumpiko tilaisuus jättää meille halun myydä tuotetta? Psykologisesti mielenkiintoista!

01v/3/arve/G2570/054

Ehkä antoisinta ensimmäisen vuoteni aikana on ollut vakioasiakkaiden saaminen. Vaikka olen vasta myyjän ”raakile”, uran alkutaipaleella ja edessä paljon kehittymistä, olen saanut muutamia asiakkaita jotka haluavat asioida vain minun kanssani. Se on jotenkin todella liikuttavaa ja tulen siitä mielettömän iloiseksi. Minulla on myyjänä aika persoonallinen tyyli, olen varmasti aika lailla tuttavallisempi ja rennompi – ja ennenkaikkea puheliaampi – kuin monet kollegani, ja tiedän ettei se sovi kaikkien asiakkaiden makuun. Toisaalta ne, joiden makuun se sopii, palaavat mielellään uudestaan palveltavakseni. Parhaat asiakkaani puhuttelevat minua etunimellä ja käyvät välillä liikkeessä vain tervehtimässä minua. Kun kuulee  asiakkaan sanovan ystävälleen, että ”Tämä myyjä on oikea löytö!”, tietää olevansa oikealla alalla. Ja töihin saapuu aamuisin hymy huulilla.

Kommentit (64)

  1. Sonia

    Hauska lukea kokemuksiasi! :) Aina joskus sitä miettii, oisko sittenkin halunnut tuolle alalle. Äidin liikettä kun olisi hyvin voinut jatkaa – tai vaikkapa muuttaa liiketoiminta toiseen kaupunkiin, kun äiti jäi eläkkeelle. Noh, en mä lopulta tiedä oisko musta ollut siihen – tai varmasti olisin siihen pystynyt, mutten tiedä olisiko se sellaista mitä haluaisi tehdä lopun elämää. Äidin liikkeen loppuunmyynnissä olin kuitenkin lopussa mukana, sen jälkeen kun ryppyrasvat ja kalliimmat tuotteet oli myyty, minä jäin yksin liikkeeseen myymään meikkejä. Oli hauska kyllä jutella äidin asiakkaiden kanssa, ja vaikken shokkipinkissä tukassani lävistyksen kera (joskin aina tiukasti jakkupuvussa :D) näyttänytkään ihan average kosmetiikkamyyjältä, asiakkaat luottivat äitini ammattitaitoon niin paljon, että siitä oli kuulemma pakko ollut siirtyä jotain tyttärellekin. :D

    Yksityisyrittäjän arki tosin olisi vähän kosmetiikkamyyjän työtä stressaavampaa, kun joka ainoa varastettu tuote on pois sinulta itseltäsi eikä lomapäiviä oikein kerry. Toisaalta taas yksityisyrittäjäpuoli on kai melkein ainoa, johon pääsee ilman koulutuksia nykyään. Silloin aikanaan äidin nuoruudessa hän kyllä alotti suuremman marketin kosmetiikkaosastolta, mutta ei siihen mitään perustutkintoa tarvittu.

    Mutta oli kyllä mahtava fiilis kun pääsi lykkäämään siihen jakun rintapieleen Lancômen koulutuksesta Ranskasta saadun kultaisen ruusupinssin – vaikka enhän minä itse tietenkään missään koulutuksissa koskaan ollutkaan käynyt. :) Vielä kun keksisi, missä sitä samaa pinssiä nykyään käyttäisi. :D

    Kysynpä vielä sulta tässä sellaista, että miten tiukasti sun tarvitsee valvoa varastamisia? Meinaan suuremmassa firmassa hälyttimet toki pelottavat varkaat pois, ja teillä varmaan ne hoitavat homman? Itse tunsin hirveää häpeää, kun selkeästi myymälävarkaustarkoituksessa myymälään tuli aina välillä ihmisiä isossa porukassa peittämään kaiken näkyvyyteni koruhyllylle, ja totta kai siinä joutui sitten jättämään sillä hetkellä palvelemasi asiakkaan hetkeksi yksin, koska oli pakko mennä katsomaan olan yli mitä siellä koruhyllyllä puuhataan… Ja siltikin tavaraa hävisi, hups vaan ja korvakorut häipyivät telineestä maagisesti porukan mukana. Inhottavasti vielä hajaannuttiin eri puolille liikettä niin, että mun oli mahdotonta vahtia jokaista.

    • Sanni

      Toki munkin pitää valvoa mahdollisia varasteluja, mutta ikävä kyllä täällä päin varkaat ovat niin ammattilaisia että he nappaavat mitä haluavat vaikka tuijottaisit herkeämättä. Ja laukut on vuorattu foliolla tai jollain joka estää hälyjen toimimisen. Varastetut kamat kassiin ja portista ulos, ei piippaa. :( Tuntuu että nuoret teininäpistelijät on jo ihan pieni kiusa näihin (usein ulkomaalaistaustaisiin) ammattivarkaisiin verrattuna. Totuus on, että ei me paljon sille mitään voida. :(

      Hauska detalji tuo Lancômen ruusupinssi…! ^_^ Yleismyyjät ei saa pitää mitään tuollaisia, sillä mehän ei saada ”edustaa” mitään tiettyä merkkiä tai vaikuttaa puolueellisilta. Lancômen omilla konsuilla varman onkin tuollaiset. :)

      • Susa

        Muistakaa aina katsoa asiakasta silmiin ja tervehtiä heitä näkyvästi, näin heidät on huomattu ja varsinkin näillä teininäpistelijöillä (varmaan ammattivarkaillakin) varastelu sinun liikkeessäsi voi silloin jäädä tekemättä.

        • Sanni

          Kaikki asiakkaat tervehditään, ellemme kaikki myyjät ole varattuina jossain nurkissa niin ettei katsekontakti uuteen asiakkaaseen onnistu. Mutta näin käy aika harvoin.

  2. Panda

    Ihanat asiakkaat ovat kyllä työn suola, varsinkin nuo ”vakkariasiakkaat” ketkä haluavat asioida vain Sinun kanssasi :). Minulla oli edellisessä työpaikassa sellaisia, ja he tosiaan kertoivat aina kuulumisia ja rupattelin heidän kanssa välillä jopa puolikin tuntia (ja samalla tehtiin kauppaa).

    Eräässä paikassa taas pomo ei tykännyt, että asiakkaan kanssa rupatellaan rennosti ja myydään siinä sivussa. Hänen mielestään piti (pakko)myydä ja vaihtaa siinä sivussa pari sanaa. Opin tuonkin tavan, mutta se ei ole minua. En tykkää olla sellainen tyrkkymyyjä. Tykkään höpötellä ihmisten kanssa ja tehdä sitä kautta myyntiä omalla tavallani. Moni asiakas kehuikin minua tässä, ja eräs sanoikin ”vahingossa” liian kovaa pomoni kuullen ”on se kiva että sentään yksi myyjä on ihmisläheinen, rento ja huumorintajuinen eikä hyökkää kimppuun kuin hyeena!” :D. Kyllä siinä vähän niska punotti niin pomollani kuin myös minulla…^^’

    • Sanni

      Hänen mielestään piti (pakko)myydä ja vaihtaa siinä sivussa pari sanaa. Opin tuonkin tavan, mutta se ei ole minua.

      Mä en varmaan koskaan opi…. ^_^ Jotenkin toimin myyjänä automaattisesti niin, miten itse haluaisin asiakkaana tulla kohdelluksi. Onneksi meillä myöskään esimies ei vaadi tyrkyttämistä tai asiakkaiden stalkkausta. Mä en ainakaan tulisi asiakkaaksi liikkeeseen, jossa mun ei annettaisi rauhassa katsella, enkä siksi myöskään itse ”hyeenoi” asiakkaita. :P Tietysti kysyn, voinko auttaa, mutta jos vastaus on ’ei’ niin kunnioitan sitä enkä kyylää perässä.

      • Sonia

        Tyrkkymyyjää rasittavampi on myyjä, joka päättelee ulkonäöstäni, että mun kuuluisi suunnata sinne päikkärikosmetiikan puolelle.

        Ikuisesti katkerana kerron aina tästä Sokoksen tapauksestani… Minä: ”Oisko teillä kulmakynää, mielellään ei hirveesti yli 30 euroa, tärkeintä ois oikea sävy?” Myyjä: ”Tota jos on hinnasta kiinni niin suosittelisin tota toista puolta liikkeestämme.”

        Kysyin toiselta myyjältä koska en suostunut uskomaan ensimmäistä, ja poistuin lopulta Diorin kynän kanssa, joka oli vain vähän yli 30 euroa. Anteeksi mitä, eikö se myyjä kuunnellut mua yhtään? Kyllä selektiiviseltä puolelta saa helposti kulmakynän kolmeenkymppiin…

        Se on kyllä hassua kun sitten kun ryhtyy jotain kalliimpaa ostamaan, monen myyjän asenne muuttuu ihan kokonaan ja johan sataa näytettä ja ehdotuksia. :) Onneksi tämä ei ole jokaisen myyjän asenne, mutta valitettavan usean vanhan polven myyjän silti. Uskoisin, että Sanni ainakin tietää jo tämän bloginsakin perusteella kuinka nuoria kiinnostaa kyllä muukin kuin Maybelline. :)

        Toisaalta Virve (muistaakseni) siitä sanoikin, että monille on niin epäselvää selektiivisen ja päikkärin ero saatikka hinnoittelu yleensä, että asiakkaalle täytyy monesti selittää kädestä pitäen mitä hintaluokkaa missäkin on – kun asiakas pyytää jotain keskihintaista, ja 20 euron ripsiväri onkin pyörryttävän kallis. :)

        Erityisesti positiivisesti täytyy sanoa Kicksistä, siellä ei kai kertaakaan ole muhun suhtauduttu asiakkaana alentavasti. Siellä se menee niin, että jos sanon jotain hintavaksi, minulle esitellään sen sarjan sijaan tuote vaikkapa Cliniquelta, jossa hinnat ovat hieman halvemmat mutta siltikin markettia kalliimmat. :)

        • Sanni

          että monille on niin epäselvää selektiivisen ja päikkärin ero saatikka hinnoittelu yleensä, että asiakkaalle täytyy monesti selittää kädestä pitäen mitä hintaluokkaa missäkin on

          Tuo on ihan totta…! Monet asiakkaat, jotka ainakin omien sanojensa mukaan ”ovat aina käyttäneet Lancômea”, saattavat olla todella järkyttyneitä, kun paljastuu paljonko Lancômen voiteet maksavat. Viimeksi tällainen asiakas osti lopulta Lancômen sijaan Weledan yövoiteen, jonka hinta 30€-jotain oli sekin sillä rajalla että kirpaiseeko.

          Mutta tosiaan, jollekulle 25€ meikkikynästä on keskihinta, toiselle pilkkahinta, kolmannelle luksustasoa. Mä kysyn vaivaannuttavat hetket välttääkseni usein jotain sen tyylistä, että ”Miltäs esim 20€ kuulostaa rajauskynästä? Mennäänkö mieluummin alaspäin vai jopa ylöspäin?” Siis jotain tällaista humoristista niin että asiakkaat naurahtaa ja rentoutuu, eikä heidän tarvitse kiusaantua siitä jos etsivät jotain vaikka opiskelijabudjetilla.

          • Panda

            Niin ja oppimisella lähinnä tarkoitin, että aina silloin opin olemaan niin kuin esimies sattui olemaan paikalla ”vahtimassa”. Oli hieman kiusallista käydä kysymässä asiakkaalta tarvitseeko apua- > ei tarvinnut, halusi vain katsella -> jätin omaan rauhaan ja siivoilin osastoa.

            Esimies tuli paikalla, suhahti että käy kysymässä onko tarvetta myyjälle ja kerroin että ei ole hän haluaa vain katsoa. ”No MENE kysymään uudestaan!”. Sanoppa siinä pomolle että enpäs mene kun hän haluaa olla rauhassa -__-. Onneksi asiakas katsoi minua vain hölmistyneenä kun tulin uudelleen siihen lähettyville (esimiehen katseet niskaan porautuneena), eikä suutahtanut.

            En tykkää tuollaisista myyjistä ja liikkeistä yhtään, harvoin sellaiseen tulee edes mentyäkään. Onneksi esimies viihtyi kuitenkin usein takahuoneen tiloissa…

            • Panda

              Oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta, kun joudun paikkaan jossa minusta yritetään muovailla sellaista myyjää kuin en ole. Ja sitten vielä painotettiin että pitää olla omaa persoonaa ja sitten se ei kelpaakkaan :D. Vaikka myynnit nousivat ja sain vakkariasiakkaita itselleni.

            • Sanni

              Esimies tuli paikalla, suhahti että käy kysymässä onko tarvetta myyjälle ja kerroin että ei ole hän haluaa vain katsoa. “No MENE kysymään uudestaan!”.

              Huhhuh, siis ihan kauheaa toimintaa….! Kyllähän nyt jokainen, ihan ne esimiehetkin ja myyntistrategioiden kehittelijät tajuaa, että asiakkaan vieressä kyttääminen ja jatkuva tuputtava avuntarjoaminen on se paras keino asiakkaan karkotukseen..!
              Eihän kukaan halua tulla liikkeeseen ja tuntea, että hänellä ei ole ”oikeutta” vain katsella, vaan on pakko aina keksiä joku avuntarve. Tulen vihaiseksi kun ajattelen tuollaista!

          • Vinkki

            Tähän voi kokeilla myöskin sellaista myyntityyliä, jossa esittelet esim. kulmakynää etsivälle asiakkaalle aina 3 vaihtoehtoa. Ensin kalleimman ja siitä sitten alaspäin. Näin et aiheuta asiakkaalle noloja tilanteita ja toisaalta voi käydä niinkin, että halvempi kynä mielessä kauppaan tullut asiakas ihastuukin kalliimpaan kynään ja tekeekin kaupat siitä. Ihmiset tekevät kauppaa tunteet pelissä, hinta harvoin ratkaisee.

  3. Pandora

    Tätä blogia seuratessa olenkin pikkuhiljaa alkanut miettiä, että onko kutsumusammattini todella nuorisotyönohjaaja, vai haluaisinkohan sittenkin tehdä jotain kauneuden- ja hiustenhoitoon liittyvää.

    Nyt näin aiheen vierestä, osaatko sanoa, näyttääkö L’orealin violetti, sinisenä hohtava chrome intensity samalta myös luomella? Se on niin ihanan värinen napissa, mutten viitsisi ostaa sitä kokeilematta ensin, enkä ole nähnyt siitä testeriä missään.

  4. Norppa

    Itse olen juuri opettelemassa apteekkimaailmaa, tosin en ole vuottakaan siellä vielä työskennellyt. Hyvin samanlaisia kokemuksia mullakin, olen tosiaan löytänyt oman alani. Tietenkin apteekissa on asioinnissa se tietty intiimiys, riippuen toki lääkkeistä, mutta jotenkin on niin hienoa huomata, että voi käyttää tietoaan asiakkaan avuksi ja huomata, että asiakas on tyytyväinen.

    Hassua kyllä, ettei kaikkia töissäsi kiinnosta INCIt. Itsellä kiinnostaa muuten vaan ja oon huomannut, että apteekissakin on näppärää osata suunnilleen lukea niitä. Vaikka yleensä merkeillä on aika hyvin materiaaleja, joista tarkistaa.

  5. Viveka

    Olipa oikea hyvän mielen postaus! Kiitos! :O)

  6. ella

    Mainio teksti, oli tosi mukava lukea tällaista :) Lisäksi jälleen kiinnostavaa keskustelua kommenteissa. Sellaista ei monessa blogissa ole, joten olet ”oikea löytö” myös bloggarina :)

    • Sanni

      Voi kiitos, ella! *blush*

  7. Susa

    Tää juttu vaan sai mut hymyilemään =) Erityisesti toi loppuosa. Itse pidin omasta työstäni oikein kovasti (ei kosmetiikka-ala) ennen äitiyslomalle jäämistä ja asiakaskokemukset oli useimmiten jotakuinkin samanlaisia kuin sinulla. Mukavaa että olet löytänyt itsellesi mieluisen työympäristön =)

  8. starryeyed

    osaatko nyt kertoa jotain miliumien hoidosta? :D mulla niitä kun on ympäri nassua silmienalusten lisäksi eivätkä mokomat millään lähde pois :(

    • Sanni

      http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00947

      Kävinkin tietty heti tämän asiakaskohtaamisen jälkeen googlaamassa miliumit, ja netin infosivujen mukaan miliumeja ei voi käytännössä ennaltaehkäistä millään. Niitä siis vain tulee, jos on tullakseen. Niitä voi yrittää poistaa itse neulalla, mutta paras hoito tapahtuu tietysti kosmetologilla. Kosmetologikollegani sanoi, että miliumit johtuisivat ihon kuivuudesta, ja niitä voisi siis täten ehkäistä tehokkaalla kosteutuksella, mutta Duodecimin mukaan syy miliumien syntyyn on tuntematon. Ja kun ihotautien erikoislääkäri sanoo näin, niin taidan uskoa häntä enemmän kuin kosmetologia. :)

    • Sonia

      Mä olen muuten joskus kuullut, että yhdeksi syyksi on epäilty aineenvaihdunnan häiriötä. Sitä nyt tosin epäillään syyksi vähän kaikkeen (ja se voi kyllä ollakin).

      Mulla on ollut kerran yksi tuossa silmän lähellä, totta kai nappasin sen neulalla itse kaikkien oppien vastaisesti. Mutta kun mä tiesin, että ei ne kosmetologitkaan niille taikoja tee: samalla tavalla puhkaisevat ja poistavat, ovat vain huolellisia ja hygieenisiä ja huolehtivat jälkipuhdistuksesta. Lisäksi on aika vaarallista kehottaa ketään törkkimään neulalla silmänsä lähelle…

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.