Karkkipäivä
Karkkipäivä

Voita kosmetiikkajoulukalenteri

Huvittaisiko saada itselle kosmetiikkaa sisältävä joulukalenteri?

Jos nyökkäsit, niin sitten ei muuta kuin osallistumaan :)

JoulukalenteriYR_IMG_9509

Yves Rocher tarjoaa yhdelle Karkkipäivän lukijalle 24 pussukkaa täynnä kosmetiikkayllätyksiä.

Osallistut arvontaan jakamalla kommenttiboksissa jonkun joulumuiston, ihan minkä vain :)

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville.

Sannin_joulukalenteri_IMG_2544

Kalenteripussukat voi ripustaa roikkumaan mukana tulevalla narulla ja pyykkipojilla, jos haluaa :) Tässä minun viime vuoden YR-kalenterini.

*

Edit. Rovaniemi-breikki on nyt pitänyt minut (sangen mieluisalla tavalla <3)  poissa koneen ääreltä, joten älkää ihmetelkö kun en ehdi julkaista arvontakommentteja. Haluan lukea kaikki kommentit samalla kun julkaisen, ihania ja hauskoja muistoja teillä joita haluan fiilistellä :) Pääsen kunnolla ”muhimaan” koneen ääreen taas maanantaina. Pidennän samalla arvontaan osallistumisaikaa maanantaihin 23.11. kello 24.00 saakka.

Kommentit (946)

  1. Aapeli

    Paljon ihania muistoja… Yksi vähän tuoreempi, jo aikuisiällä sattunut mukava yllätys. Vuosi on luultavasti 2009 (vuodet vierii, en ole täysin varma). Olemme vanhempieni kotona. Kaikki paikalla olevat ovat jo aikuisia. Suvun pikkuväki on tulossa vierailulle vasta Tapanina. On jo myöhäinen aattoilta. Tunnelma on jouluinen, rauhallinen. Yhtäkkiä ulko-ovelta kuuluu reipasta koputusta. Veljeni menee kummastellen avaamaan. Harvemmin aattoiltana vieraitakaan saapuu. Veljeni hämmästys on suuri! Kukas se siellä muukaan kuin oikea joulupukki! Täydessä tällingissä, pahoitellen myöhäistä saapumisaikaa. Taisi myös valitella ikäänsä ja huonoa muistia, kun vasta nyt oli paria pakettia tuomassa. Minä olin heti ”leikissä mukana” vaikka en tiennyt koko jutusta mitään. Pukki jätti paketit täysin hölmistyneelle veljelleni ja minulle. Kumpikin sai aivan ihanat itsekudotut villasukat pitkillä varsilla. Ihana jouluyllätys! (Itse siis tunnistin kyllä pukin olevan ”omalta kylältä”, myöskin jo aikoja muualle muuttanut tuttavaperheen poika. Veli ei tunnistanut! :D :D

  2. Maija

    Jouluun on kuulunut hyvin usein hiukan jäätyneet varpaat jouluaattona mennessämme viemään kynttilät edesmenneitten rakkaiden haudoille. Niin ja nämä ovat tapahtuneet Rovaniemellä. Terveiset Rollon ytimestä ☺️

  3. sanna

    Ihanin joulumuistoni on lapsena vietetyt joulut. Ensin käytiin perheen kanssa jouluaattona toisilla isovanhemmilla ja ajeltiin myöhemmin aattona kauempana asuvalle mammalle, jonne tuli aina pukki, jota kovasti odoteltiin ikkunassa siskon kanssa. Ja lapsuudessa jouluisin oli aina paljon lunta!

  4. Sara N

    Yksi tunnelmallisimpia jouluaattoja mitä muistan tuli vietettyä vuosia sitten Englannissa. Isännän kadun asukkailla oli tapana vuorotellen kutsua kaikki kotiinsa toddylle jonka jälkeen lähdettiin laulamaan joululauluja kadun vanhusten ikkunoiden alle. Satoi jopa hieman lunta mikä oli epätavallista. En tiedä mitä vanhukset pitivät laulusta mutta meillä muilla oli jotenkin erityisen jouluinen fiilis. Oli kuulemma perinne juuri heidän kadulla, ainoana koko kaupungissa.

  5. Heidi

    Meillä on perheen kesken hyvinkin rutinoituneet joulunviettotavat. Aamu alkaa riisipuurolla ja telkkarin möllöttämisellä, kunnes joulurauhan julistamisen jälkeen käydään hakemassa pappa ja mennään hautausmaalle. Siitä matka jatkuu toiselle kirkkomalle ulkoilmakirkkoon (jossa on aina kylmä), jonka jälkeen käydään kotona vaihtamassa (tai lähinnä keventämässä) vaatteet ja siirrytään neljäksi tuttavaperheen luokse ”joulupukki-showta” katsomaan. Tuttavilla on siis pieniä lapsia, ja tuo aika pukin saapumiselle on tosi vakiintunut :) Siitä sitten jatketaan takaisin vanhempien luokse jouluillalliselle, jonka jälkeen avataan lahjat ja juodaan glögit. Noin se on mennyt about joka vuosi.

    Kunnes sitten tuli joulu 2013, jolloin ensimmäistä kertaa vietin joulun poikaystävän perheen kanssa Forssassa, vieläpä niin, ettei omien vanhempien luona ollut mahdollista käydä välimatkan kestäessä autolla monta tuntia. Olihan se tosi erilaista. Ja tämä silloin 22-wee ”aikuinen” soitti sitten äidille itku kurkussa, että eihän tämä tunnu yhtään joululta! Noh kyllä mä sitten sopeuduin (:D), mutta silloin huomasin, miten yllättävän tärkeiksi nuo jouluperinteet ovat muodostuneet. Viime joulun vietin tutuissa merkeissä, mutta tänä vuonna joulunvietto tapahtuu taas siellä Forssassa samalla kokoonpanolla, kuin pari vuotta sitten. Ehkä tällä kertaa sopeudun paremmin :D

  6. Petra

    MInun joulumuistoni on niiltä ajoilta kun uskoin vielä joulupukkiin, joulupukki oli jäänyt kahville ja ottanut parran pois. Juuri silloinhan minä kävelin keittiöön, ja totesin että se olikin vain naapurinsetä. Olin mennyt pettyneenä leikkimään:D

  7. plussaa

    Parhaat joulumuistot liittyvät mummolan jouluihin pohjoiseen, jonne kokoontui koko suku. Tänä jouluna vietetään joulua oman pienen perheen kanssa ja luodaan uusia parhaita muistoja ♡

  8. Susa

    Mieleen on jäänyt kävelylenkki tosi kovassa pakkassäässä ja kauniissa lumisessa maalaismaisemassa jouluaattona noin 20 vuotta sitten.

  9. Emma

    Olen syntynyt viikko ennen joulua, joten joulunodotusmuistot kytkeytyvät aina syntymäpäiväni kanssa yhteen. Joskus ala-asteen alkupuolella, kun kaverisynttärini olivat meneillään, huomasimme kavereideni kanssa pihalla tontun! Siinä sitä sitten into piukeana juostiin ikkunasta toiseen katsomassa, kuinka tonttu juoksi pitkin pihaa ja pöllytteli lunta. Tuohon aikaan suurin osa siis vielä uskoi joulupukkiin ja tonttuihin. Vielä tänä päivänäkään vanhempani eivät ole suostuneet kertomaan, kenet he aikoinaan värväsivät tontuksi. :D Toisaalta, miksipä pilaamaan muistoa sillä tiedolla!

  10. jo_t

    Vielä ehdin mukaan! Joulumuistoja on niin valtavasti, että on vaikeaa kirjoittaa vain yhdestä. Mieleenpainuvimmat muistot ovat varmasti lapsuudesta. Yksi huvittavimmista muistoista on isovanhempien luona vietetystä joulusta. Saimme siskoni kanssa niin paljon lahjoja, että isoisäni oli suorastaan lapsekkaan kateellinen. Muistan kuinka äiti ja isoäiti yrittivät lieventää tilannetta vitsailemalla, ettemme me lapset tajuaisi tilannetta, mutta isoisä oli silti silminnähden närkästynyt :D

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.