Karkkipäivä
Karkkipäivä

Voihan jemmaajan elämän kevät

Välillä ei pysty käsittämään miten jotkut tavarat voivat kulkea mukana niin monta vuotta.

Vaikka heitän joka muuton yhteydessä tavaraa menemään, teen silti aika ajoin löytöjä jotka vetävät kevyesti ilmaistuna mietteliääksi…

En kai oikeasti ole kuvitellut käyttäväni vielä jonain päivänä….

TBS_ikivanhat

…esimerkiksi 20 vuotta sitten ostettuja The Body Shopin jalkatuotteita..?

Hyvänen aika, minullahan on varmasti lukijoita jotka eivät olleet syntyneet silloin kun ostin nämä..! Tsiisus..! Teistä monikaan ei varmaan ole edes nähnyt TBS:n tuotteita näin vanhalla logolla…

Viilentävää jalkageeliä on käytetty muinaisessa historiassa ehkä 2-3 kertaa. Sen jälkeen olen näköjään katsonut tarpeelliseksi raahata sitä mukanani läpi elämäni paikkakunnalta toiselle ja pakata sen aina uudelleen ja uudelleen muuttokuormaan. Miksi, Sanni, miksi..?? Entäs sitten lähes loppuun käytetty jalkasuihke? Se on melkein lopussa – olenko todella kokenut tärkeäksi säästää jämää kaikki nämä vuodet?

Kerastase_ikivanha

Tai milloin olin ajatellut käyttää pois tämän antiikkisen Kérastasen aurinkosuihkeen..? Muistan ostaneeni sen kesän 1994 Portugalin matkaa varten. 20 vuotta ja yhä mukana. Ei tälle oikein keksi edes sanoja.

Vanhimmat luomivärini ovat nekin 90-luvulta. Näiden säästön tosin ehkä jotenkin ymmärrän, kun olen aktiivisesti käyttänyt niitä vielä 2000-luvullakin. Ja sittemmin niitä ei enää hennonut heittää pois nostalgia-arvon vuoksi.

Gemey_duo_vanhin

Gemeyn Duo Ocre -luomiväri on ostettu kun olin kahdeksannella luokalla.

Duo Ocreen liittyen minulle on jäänyt täysin merkityksetön mutta vahva muisto kesältä 1994. Meikkasin itseäni ystäväni tädin kylppärissä Helsingissä ja ajattelin, ”Tämä tummanruskea sävy ei tule koskaan loppumaan.” Aina kun katson luomiväriä minulle palautuu mieleen tuo hetki helsinkiläisessä kylppärissä. Ihmisen mieleen tarttuu mitä omituisimpia hetkiä…!

Eikä tummanruskea sävy tosiaankaan koskaan loppunut – ei kyllä vaaleakaan. En ole koko elämäni aikana saanut yhtäkään varjostussävyä loppuun.

Rimmel_trio_vanhin

Rimmelin Lynx-paletin olen saanut ystävältäni, veikkaan että joskus lukioaikoina, ehkä 1995-1996. Mili, vieläkö muistat paletin..? :)

…ai niin, eiväthän nämä muuten olekaan kaikkein vanhimmat luomivärini..! Se titteli menee Lumenen pinkki-violetille duolle vuodelta 1992. Esitelty A Trip Down Cosmetic Memory Lane -postauksessa jossa oli paljon muitakin museo-osaston kosmetiikkatuotteitani (tuo on muuten yksi omia lempparipostauksiani Karkkipäivän historiassa :)).

Mutta nuo The Body Shopin putelit… Tiedän että olen aika hassu ihminen eikä toimintani aina ole millään lailla loogista, mutta nuo jalkatuotteet..? En mä edes koskaan käytä mitään jalanviilentäjiä..!

No. Nythän ne täytyy säästää edelleen ihan vain siitä syystä että on niin järjetöntä että ne ovat vielä olemassa. Voin ihmetellä niitä toivon mukaan vielä 7-kymppisenäkin.

Löytyykö keltään näin vanhoja kosmetiikkatuotteita…? Ja jos kukaan kehtaa tunnustaa, niin mikä on ollut teidän syynne säästää niitä..?

Kommentit (76)

  1. Helinää

    80-luvulta löytyy vaikka mitä :) Pääasiassa ulkomailta ostettuja, kun olin kesät aina jossain, joten kaikilla on muistoarvoa. Sitten löytyy melkein loppuun käytettyjä luomivärejä hyvän sävyn vuoksi, aina välillä metsästellyt vastaavaa, huonolla menestyksellä.
    Sitten löytyy vielä jotain tädin meikkejä 60-luvulta hienojen hylsyjen ja puuterirasiojen takia. Yves Rocherin 80-luvun pikkupulloja on aina vain käytössä matkaputeleina.

  2. Annikka

    No minulta löytyy tuo sama viilentävä jalkasuihke ja ajattelin sitä kyllä vielä käyttää… Kesällä se on ihan mukava. Mutta pistän vielä paremmaksi, minulla on Ricil’s kakkumaskara, ehkä 70-luvun lopulta :-) Se on kyllä vain muistona, en ole enää testannut kakkumaskaran toimivuutta. Sitten löytyy vielä varmaan 70-luvun lopulta myös aurinkopuuteri, jota kyllä edelleen käytän säännöllisen epäsäännöllisesti. Se ei vaan lopu koskaan!

    • Sanni

      Mutta pistän vielä paremmaksi, minulla on Ricil’s kakkumaskara, ehkä 70-luvun lopulta :-)

      Respect! :)

      Ja vähänkö hassua että sullakin on vielä tuo jalkasuihke..! ^_^

  3. Tiia

    Eijeieiei. En pysty ymmärtämään. En. Varsinkaan käyttötavaran jemmailua. Mun mielestä on ihanaa, kun joku tuote loppuu ja pääsee ottaman uuden käyttöön. Mä en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi ihmiset säilyttävät roskaa! Tiimarin koriste-enkeli ei muutu arabian posliiniksi, vaikka se olisi 30 vuotta vanha!

    Tää asia on ehkä vielä enemmän pinnalla nyt, kun yritän muuttaa 200 neliön omakotitaloon, josta ei ole heitetty mitään pois vuoden 1976 jälkeen… Ja vaikka ko talossa onkin pelkästään vessassa enemmän kaappitilaa kuin nykyisessä asunnossani on ylipäätään, saa jokaisen kaapin avaaminen aikaiseksi uuden ”Ei jumalauta!”-tunnevyöryn. En oikein edes osaa tehdä tavaroille mitään, koska se määrä on niin overwhelming (en edes keksinyt mitään sopivaa suomenkielistä sanaa tähän)!!! Luulisi, että jos 20-30 vuotta käy ulkomailla 2-6 kertaa vuodessa, aina samoissa kohteissa, niin että edes niihin Grand Canaria pullonavaajiin kyllästyisi joskus!

    Mä en yksinkertaisesti ymmärrä! Ne asiat, mitkä jäävät mieleen, ovat jääneet mieleen kauniiksi muistoiksi, vaikkei minulla enää olisikaan niihin tilanteisiin liittyviä tavaroita. Muistan kosmetiikkakokeiluja, -lahjoja ja -hankintoja lapsuudestani, mutta en silti ole säilyttänyt vanhoja pulloja.

    En mä ole heittänyt ystäviäni roskiin heittämällä roskiin ala-asteen (tai vanhemman) kirjeenvaihtomme. Joo on julmaa, mutta miksi ihmeessä raahaisin muutosta toiseen heinäpaalillista paperia, johon on lähinnä liimailtu tarroja…

    Joitain vuosia sitten yritin etsiä ylioppilastodistustani äidiltäni. Ei löytynyt, mutta sen sijaan löytyi monistevihko ”ohjeita ekaluokkalaisten vanhemmille” 90-luvun alusta. Eikä tosiaankaan ole kyse lapsuudenkodista, jonne tuollaista tavaraa olisi kerääntynyt kuin huomaamatta. Äiti on muuttanut neljä kertaa sen jälkeen, kun minä tai edes nuoremmat sisarukseni, olemme aloittaneet koulun! Viimeisimmässä muutossa sanoin kyllä, etten tulee enää ikinä auttamaan häntä muutossa, kun kannoin autosta laatikkoa, jossa oli päällimmäisenä kolme lankapuhelinta! Ihmisellä, jolla ei ole vuosikausiin edes enää ollut lankapuhelinliittymää…

    Mun pitäis varmaan perustaa sellainen palvelu, jossa siivoaisin ihmisten kaappeja ja varastoja heidän puolestaan…

    Ja kuitenkin meilläkin pyörii nurkissa ihan älyttömät määrät turhaa tavaraa. Haluaisin olla tosi järjestelmällinen, mutta en silti osaa. En kuitenkaan ymmärrä roskan säilyttämistä nostalgia-arvoon vedoten.

    • Sanni

      Joitain vuosia sitten yritin etsiä ylioppilastodistustani äidiltäni. Ei löytynyt, mutta sen sijaan löytyi monistevihko “ohjeita ekaluokkalaisten vanhemmille” 90-luvun alusta.

      (…)

      kun kannoin autosta laatikkoa, jossa oli päällimmäisenä kolme lankapuhelinta!

      Voi Tiia…! ^_^

      En kuitenkaan ymmärrä roskan säilyttämistä nostalgia-arvoon vedoten.

      En minäkään. Ja silti teen niin. :/

      Asioita, joita ei voi järjellä selittää.

  4. Henna

    Tämän postauksen innoittamana kävin läpi koko kosmetiikkavarastoni ja heitin pois kaikki ne vajaat putelit, joita tiedän, etten tule enää koskaan käyttämään. Kiitos :)

    • Sanni

      Jes! :)

  5. Nimetön

    Mä oon sitten varmaan se vastakohta :). Koko omaisuuteni mahtuu kahteen 20 kilon matkalaukkuun, ja käyn pari kertaa vuodessa kaiken läpi heittäen roskiin tai lahjoittaen eteenpäin kaikki turhat. En säästä yhtäkään puolikäytettyä kynsilakkaa tai kasvoveden jämiä, koska tuntuu, että tukehdun, jos tavaroita on yhtään liikaa. Asun ulkomailla kalustetussa asunnossa, joten en omista huonekalujakaan, ja todella nautin tästä vapaudesta. Suunnittelenkin jo seuraavaa seikkailuani – kaikkien tavaroideni pakkaamiseen tulee menemään pari tuntia :).

    • Tiia

      Mä olen myös elänyt tuolla tavalla! Niin vapauttavaa, kun ei tarvitse omistaa mitään. Ja toisaalta taas surullista, kun muutama vuosi sitten elämäni tuli Suomeen auton takaluukussa (+koira) ja nyt tavaraa on vaan jostain syystä taas kerääntynyt…

      Tosin toisaalta jos meinaa ”kasvaa aikuiseksi” ja asettua johonkin paikkaan voi olla ihan perusteltuakin hankkia jotain tavaroita:) Enkä mä siinä pesän rakentamisessa tai perhe-elämässä mitään pahaa näe. Päinvastoin. Mutta ihan kaikkea ei tarvitsisi säästää. Eikä ainakaan sen takia, että kaapille on lyhempi matka kuin kaatopaikalle tai edes roskikselle…

      Mun täytyy varmaan liittää tohon kaappien siivouspalveluun sellainen terapiaosuus, jossa keskustellaan asiakkaan kanssa esineiden säilyttämisen tarpeellisuudesta. Tai joku vuoden harkinta-aika varastointipalvelu:)

      • Sanni

        Mun täytyy varmaan liittää tohon kaappien siivouspalveluun sellainen terapiaosuus, jossa keskustellaan asiakkaan kanssa esineiden säilyttämisen tarpeellisuudesta.

        :) <3

  6. Tiia

    Nyt on vielä ihan pakko palata tähän! Löysin pakatessa/siivotessa yhden vanhan luomivärin. Make up storen microshadow glam peach (peach?!), jonka olen kaiketi ostanut ylä-asteella (eihän siitä vielä niin kovin kauaa ole, alle 20 vuotta).

    Ilmeisesti olen sitä aika paljon käyttänytkin, koska suhteellisen ison napin keskeltä näkyy pohja. Ennen muuttoa kotikäyttöön jäi ainoastaan pari lily loloa, Rimmelin smokey brun (toimii aina:)) ja lopulta päätin jättää myös tämän Make up storen ja kokeilla josko siitä olisi johonkin vai joutaisiko jo roskiin…

    Tänään tein swatchin kämmenselkään, totesin, että ihan käyttökelpoinen väri ja käytin sitä meikissä. Sen jälkeen totesin, että swatchi ei lähde kämmenselästä pois, vaan käteen jää mustelman/ihottuman näköinen luumuun/vaaleanpunaiseen vivahtava himmeä jälki. Veeeeery interesting… Tulee varmasti illalla näyttämään sairaan tyylikkäältä banaani/luomen ulkonurkka/alaluomi varjostuksissa…

    • Sanni

      Minkä sävyinen tuo Glam Peach on? Tummakin sävy..? Jotkut tummat pinkit ja liilat sävyt jättävät iholle tuollaisen mustelman kaltaisen jäljen, pigmentti siis jotenkin ”imeytyy” ihoon ja lähtee muutaman päivän sisällä. Minulla on pari luomiväriä jotka käyttäytyvät noin. Mutta persikkaiseen tai vaaleaan sävyyn jonka pigmentti tarraisi noin en ole koskaan törmännyt. Jotain erikoista siinä pigmentissä tietysti on. Saa parin päivän kestomeikin… :p

      • Tiia

        http://karkkipaiva.indiedays.com/2010/03/03/riittamiin-ruskeita/

        Ei tosiaan ole persikkainen, vaan aika tummakin punaruskea… En ole vielä uskaltanut poistaa meikkejä:) Tottakai voi olla, että kämmenselässä oli vaan kuivempi iho. Tai ehkä pohjustus pelastaa silmäluomeni…

        • Sanni

          Katsoppas, olin itse swatchannut sävyn..! :D No sävynimi kuulostikin kyllä tutulta… :p Okei, täytyy siis johtua siitä punapigmentistä.

          MUFEn yksi tummanvioletti ja MACin tumma pinkkivioletti jättää mulle ”mustelman” pohjustuksesta huolimatta.

          • Tiia

            No ei kaikkea voi muistaa. Tuo sinun postauksesi vaan löytyi googlehaulla aika kärkipäästä…

            Oli muuten huomattavasti parempi sävy käteen swatchattuna kuin luomella. Luomella laittaessa kaikki kultainen vivahde varisi poskille ja jäljelle jäi vain se vahvasti punertava ruskea. Voi tietenkin johtua ihan vaan tuotteen iästäkin, vaikka usein kai kyllä hileet, iästä riippumatta, käyttäytyvät juuri noin.

            Ei kuitenkaan jättänyt silmiin kestomeikkiä, mutta kädestä ei irronnut saippualla eikä rasvalla.

  7. Velma

    Joku aika sitten heitin pois muutamia vanhoja kynsilakkoja, joista uusimmissa vanhentumispäivä oli tyyliin vuonna 2000 ja osassa sitä ei edes ollut. Ehkä mä en tosiaan enää tarvitse sellaisia, joita ei edes saa auki tai joissa koostumus on alkanut muuttumaan. :D

    Mullakin on muuten jotain Body Shopin juttuja 90-luvulta tallessa! Mutta ei ne kyllä taida käytössä enää olla….

  8. linnea

    Oih. Oli mielenkiintoista katsella 90-luvun pakkauksia. Itsekin olen säästänyt jostain syystä vanhoja meikkejä ja varsinkin tuoksuja, vaikka välillä olen rankalla kädellä karsinut vanhoja meikkejä pois. Eivät ne niin hirveästi vie tilaa. Ne vain ovat niin nostalgisia. Voiteita ym. en säilytä koska rajansa kaikella. Oikeastaan harmittaa että olen joitain meikkirasioita heittänyt pois. Muistelen kaiholla erästä Goshin luomivärinelikkoa :D Nykyisin säästän pienen määrän kaikkia hyvän sävyisiä meikkejä(ja huonoja varoittavana muistutuksena) näytteinä kansioon että edes muistaisin värit.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.