Karkkipäivä
Karkkipäivä

Valinta

Viimeiset neljä päivää on tuullut niin, että kadulla kävely on käynyt treenistä viimaa vasten puskiessa. Kykladit ovat Kreikan tuulisin saariryhmä. Se on käynyt selväksi. :)

Tänä aamuna tuuli myös. Naputeltuani Andros-postauksen olin kahden vaiheilla – lähteäkö ulos ollenkaan tuulen riepoteltavaksi vai jäädäkö sisään chillaamaan ja lukemaan kirjaa. Välillä on ihan ok pitää ”ei mun tarvii tehdä mitään” -päiviä.

Päädyin lähtemään ulos. Aurinko kuitenkin paistoi kutsuvasti ja ulkona oli tuulesta huolimatta ihanan kirkasta.

Ai niin. En ole enää Androksella. Saavuin eilen Tinokselle – pyhälle saarelle. (Ja täältä irtoaa majapaikka 15 eurolla ;))

Kävelin domatia-katuni päähän. Hiukset olivat suussa ja silmissä, shortsien lahkeet lepattivat. Saavuin meren rantaan. Katsoin vasemmalle. Kauempana erotin alkavan hiekkarannan. Oikealla katu johti Tinos Townin keskustaan.

Valinta

Kumpaan suuntaan? Tutustuin jo eilen keskustaan. Mutta miksi mennä rannallekaan tässä tuulessa?

Katselin kaihoisasti rannan kultaista hiekkasirppiä. Rantapäivät alkavat käydä tällä matkalla vähiin. Asteet kipuavat yhä 25 asteen paremmalle puolelle, mutta syksy on jo ilmassa. Tuulessa. Illat ovat suorastaan kylmiä. Pitkähihainen on nyt jokapäiväinen seuralainen.

Äh. Mä kävelen rannalle päin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja niin mä kävelin.

Tein tietämättäni  juuri oikean valinnan.

Kävelin melkein rannan toiseen päähän. Saavuin pienen baarin kohdalle jonka edessä oli aurinkotuoleja. Istuin tuolille. Hämmästyksekseni sillä kohtaa ei tuullut juuri lainkaan.

Jos ollenkaan.

Katsoin tuoleissa lekottelevia auringonpalvojia. Muu osa rannasta oli lähestulkoon tyhjä. Tässä kohdassa vallitsi joku maaginen tuuleton vyöhyke, ja auringonottajat tiesivät sen.

Liityin heihin. :)

Mitä väliä vaikka minulla ei ollut bikiniä mukana. Enhän kuvitellut olevani tulossa rannalle. Onneksi sentään alkkarit ja rintsikat sattuivat tänään olemaan saman väriset. Menivät ehkä kauempaa uikkarista.

Ja mitä väliä. :)

Asetuin tuolille ja tilasin lasin valkoviiniä. Kun kylmä lasi ilmestyi käteeni, tuntui kuin joku olisi kääntänyt minussa euforian virtapiirin päälle. Vajosin tuijottamaan auringon kiloa vedessä. Miksi vesi ei juuri aaltoillut, vaikka tuuli? Katsoin puita. Ja kuulin ne. Ne suhisivat ja heiluivat tuulessa. Mutta meri…. Se oli rauhallinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraava lasi tarjoiltiin minulle muovimukissa….

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mukiini tippui öttiäinen. Noukin sen ylös hiekkaisilla sormilla.

Sen jälkeen join hiekkaista viiniä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uskokaa tai älkää, mutta ulos lähtiessä unohdin kokonaan huulirasvan loppumisen. Olin laittanut aamulla Lip Plumper -huulikiiltoa joka kestää huulilla tuntitolkulla.

Se kelpaa väliaikaisesti huulirasvan korvikkeeksi. Kihelmöinti tyydyttää Blistexin kaipuun. ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tekstiviesti Mr. Karkkipäivälle kello 15.49:

”Minä olen edelleen rannalla. Katson auringon välkettä vedessä. Ja juon kylmää valkkaria. Vaihdoin lounasbudjetin viiniin, syön sitten kämpillä tonnikalaa. Juuri nyt on laatua olla tässä rannalla, kirja yhdessä, viinilasi toisessa kädessä.”

Kun lähdin rannalta, kadulla ja kaupungissa tuuli edelleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Lounas” kello 17.50.

.

Nyt  illalliselle. Kolmella pitkähihaisella ja takilla varustautuneena. Onneksi päivän lämpö tuntuu vielä iholla.

Kommentit (16)

  1. sarian

    Olet ihana, ja blogisi on ihana! Tuot kreikkoinesi valon harmaaseen päivään

    1. Sanni

      :) :) *lähettää aurinkoa*

    2. Anne

      I-ha-naa ❤️

      Vastaa

      Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *