”Vähän” on tultu eteenpäin – luonnonkosmetiikan aurinkovoiteiden kehitys 10 vuoden aikana

Selailin tänään huvikseni Aurinkotuotteet-tägini postauksia, ja se osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi matkaksi luonnonkosmetiikan aurinkotuotteiden kehitykseen ja lähihistoriaan.

Olen kirjoittanut blogin ensimmäisen aurinkotuotteita käsittelevän postaukseni kesäkuussa 2010 otsikolla Aurinkovoide hakusessa. Olin edellisenä kesänä aloittanut luonnonkosmetiikkaprojektini, ja pitkään olin hyvin ehdoton siinä, että kaikki käyttämäni tuotteet tulee olla luonnonkosmetiikkaa.

Tänä päivänä on, mistä valita….

Tuona kesänä yksitoista vuotta sitten kirjoitin:

”Suunnittelin lähteväni kiertämään seudun luontaistuotekauppoja aikeenani löytää hyvä luonnonkosmetiikan aurinkorasva, mutta valikoima osoittautui erittäin rajalliseksi. Löysin aurinkovoiteita ainoastaan Laveralta ja Frantsilalta, ja Laverankin tuotteista osa oli päässyt loppumaan. Laveran jäljellä olevat SK 15 (Anti-Ageing Sunscreen) ja SK 20 (en muista oliko Baby&Children vai Neutral) tuntuivat ihooni liian tahmeilta, ja Frantsilan Luontoäidin aurinkovoidetta en voinut edes kokeilla koska siitä ei ollut testeriä.”

Jep. Tämä oli tosiaan tilanne. Tiesittekö muuten, että Lavera oli Euroopassa ensimmäinen luonnonkosmetiikkamerkki, joka alkoi valmistaa aurinkovoiteita? He olivat ensimmäinen toimija luonnonkosmetiikkakentällä, joka rohkeni lähteä tähän vaikeaan kokeiluun. Luonnolliset, fysikaalisen UV-suodattimen aurinkovoiteet olivat, ja ovat yhä, yksi haastavimpia kosmetiikkatuotteita alalla.

Vuoden 2010 postauksessani kerroin lisäksi, että sen astiset kokemukseni luonnonkosmetiikan aurinkovoiteista olivat nolla, ja pyysin apua lukijoilta hyvän luonnollisen aurinkovoiteen löytämiseen.

”Hakusessa on notkea, helposti levittyvä voide joka ei jätä tahmeaa pintaa. Mä olen tässä vähän mietiskellyt, että voikohan tuon tahmean koostumuksen välttäminen ylipäänsä olla mahdollista luonnon aurinkosuojissa… ”

Niinpä. Validia pohdintaa.

Ensimmäinen kokeilemani luonnonkosmetiikan aurinkovoide tuolloin 11 vuotta sitten oli Santen (kuvassa). Se oli aika kamala. Vaikka suojakerroin oli ”vain” SK20, voide oli superjauhoista ja kuivakkaa, ja jymähti ihoon hetkessä jättäen kellertävän pinnan. Tuohon aikaan mineraalifiltterin valkoisuutta yritettiin taittaa kellertävillä aineilla kuten beetakaroteenilla..! No, en nyt tiedä oliko vaaleankeltainen voide iholla (erityisesti kasvoilla..!) yhtään sen miellyttävämmän näköinen kuin valkoinen! 😅

(Mun blogikuvat oli tuohon aikaan noin pieniä, siksi huono resoluutio kuvassa.)

Seuraavana kesänä testailin Laveran ja Lovean aurinkovoiteita. Laverasta en pitänyt yhtään, testiin saamaani lasten SK20-voidetta kuvailin erittäin jäykästi levittyväksi, iholle valkoisen pinnan jättäväksi ja kaikin puolin epämiellyttäväksi käyttää. Tosiaan, jo suojakertoimen 20 voiteet olivat todella jähmeitä tuohon aikaan.

Hauskaa, että SK 20:a pidetään nykyään alhaisen suojakertoimen tuotteena, ja kymmenen vuotta sitten se nähtiin niin tehokkaana, että sitä käytettiin lasten aurinkovoiteissa.

Lovean SK15-voiteesta tykkäsin, ja siinä olikin käytetty mikrokokoisia mineraalipartikkeleita, mikä vähensi tuotteen jähmeyttä ja valkoisuutta.

Kesällä 2011 olin kuitenkin jo luopunut yrityksestä käyttää pelkästään luonnonkosmetiikan aurinkovoiteita, koska ne olivat vain niin epämiellyttäviä.

Esittelin kesän 2011 postauksessa monivuotisen luottotuotteeni, Clarinsin Sun Wrinkle -kasvoaurinkovoiteen. Tuolloin olin siirtynyt ”jopa” suojakertoimeen kahdeksan…! Kun aiemmin olin käyttänyt kutosta. 😅 Näitä suojakertoimiahan ei enää suurimmalla osalla valmistajista edes ole, koska niitä pidetään niin mitättöminä.

Kesällä 2012 en näytä yhäkään löytäneen hyviä luonnonkosmetiikan aurinkovoiteita. Sen sijaan kerroin ensimmäistä kertaa ”pigmenttiviiksi”ongelmastani, eli ylähuulen hyperpigmentaatiosta. Postauksen mukaan olin aloittanut tiedostavat toimenpiteet ”viiksien” ehkäisemiseksi edellisenä kesänä, vaikka ilmiö oli ollut tuttu jo pitkään.

Kesällä 2012 ei vielä ollut lahjaa nimeltä Cliniquen Dark Spot Defense (eikä myöskään Darphinin vastaavaa…), ja hallitsin ongelmaa levittämällä ylähuulelle paksuja kerroksia mineraaliaurinkovoidejankkia. :D Voi jestas….

Kesällä 2013 en raportoinut luonnonkosmetiikan aurinkovoiteista yhtään mitään, eli edelleen mentiin ilmeisen matalalla profiililla sillä kentällä.

Seuraavana kesänä olin testaillut Biosolista ja Aubreyta, ja nyt alkoi jo löytyä jotain miellyttävähköäkin. Tai ainakin vähän vähemmän epämiellyttävää :) Suojakertoimet tosin pysyivät yhä alhaisina, testaamani voiteet olivat välillä SK 6 ja SK 15. Aubreyn voide oli mielestäni aika hyvä, mutta samalla raportoin kuitenkin lievästä nihkeydestä, jauheisuudesta ja jälkitahmeudesta.

Samana kesänä kerroin myös puuterimaisesta aurinkosuojatuotteesta.

Kesällä 2015 olin testaillut Acorellea – enkä tykännyt yhtään. Postauksen otsikko Tahmaa marjapensaiden lomassa kertoo kaiken olennaisen. Tahmeaa, nihkeää, valkoista…. juuei.

Viisi vuotta kysymykseni ”voikohan tuon tahmean koostumuksen välttäminen ylipäänsä olla mahdollista luonnon aurinkosuojissa” jälkeen, vastaus tuntui yhä olevan ei.

Vuonna 2016 en ole kirjoittanut sanaakaan luonnonkosmetiikan aurinkovoiteista, mutta vuonna 2017… drumroll, please, näyttämölle astuu merkki nimeltä ALGA MARIS.

Ja ollaan saavuttu aikaan, jolloin luonnonkosmetiikan aurinkovoiteiden teknologia sekä markkina todella lähti kehittymään supernopeasti.

Seuraavana keväänä Mádara lanseerasi omat aurinkovoiteensa, mikä myös oli merkittävä virstanpylväs eurooppalaisen luonnonkosmetiikan scenessä. Alga Maris ja Mádara tekivät sävytetystä kasvoaurinkovoiteesta hitin, joka lähti leviämään kulovalkean tavoin.

Fast-forward vuoteen 2021, ja valinnanvaraa lk-kentällä on vaikka kuinka.  Koostumukset parantuvat joka vuosi, ja suurimpia läpimurtoja sävytetyn koostumuksen lisäksi on ollut onnistua formuloimaan luonnonkosmetiikan aurinkovoiteista lähes nestemäisiä. Alga Maris taisi olla ihan ensimmäisiä tällä formaatilla, ja nyt nestemäisyys on muuttumassa uudeksi standardiksi. Cattier, Lavera, Biosolis, Alga Maris, Acorelle, Ekopharma, Atopik…. Kaikilla on nestemäisiä aurinkovoiteita.

Valkoinen maalipinta ja tuskainen nihkeys ovat muistoja vain – nyt luonnolliset aurinkovoiteet ovat notkeita, ohuita ja miellyttävästi levittyviä. Valkoisuutta ei voi täysin välttää, mutta nykyinen hienovarainen ja läpikuultava vaalea kajo on hyvin kaukana vuoden 2010 vitivalkoisesta, jäykästä ”jankista”.

Huikeaa! Ja niin mielenkiintoista..! 😍 Ala tuntui junnaavan todella pitkään, ja nyt mennään eteenpäin niin, että tämän kesän koostumukset saattavat jo ensi vuonna olla ”so has-been” :D

Katsellaan mitä tapahtuu..! :) I will most certainly keep you posted! ☀️

Kommentit (29)
  1. Tilasin sun suosituksesta tuon Alga Mariksen Créme Solaire Teintee sk30:n. Olin hieman epäileväinen, mutta jestas: sehän oikeasti on puuterinen lk-aurinkovoide! Uskon, että siitä tulee tän kesän luottotuote! On nämä kyllä kehittyneet huimasti. Kiitos suosituksesta!

    1. 🙏🏻 Se on vain niiin hyvä..! 👌

  2. AlgaMaris käytössä 2 aiempaa kesää ja tänään kävin hakemassa uuden sprayn tulevalle kesälle :) Ovat tarjouksessa Sokoksella… Paras!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *