Karkkipäivä
Karkkipäivä

Uuden vuoden lupauksia

Tein uuden vuoden lupauksen, jonka vuoksi olen ollut koko tammikuun iloinen ja onnellinen.

Lupasin palata vanhojen harrastusteni pariin ja löysätä bloggaustahtia. Ennenkaikkea lupasin ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviini ja elvyttää rakkaan kirjeenvaihtoharrastukseni. Enemmän aikaa ystäville ja itselle, vähemmän aikaa selkä jumissa koneen äärellä.

Teille lukijoille tämä lupaus on tietenkin näkynyt blogipostausten harvenemisena. Se ei välttämättä ilahduta niitä lukijoita, jotka mielellään lukisivat uusia päivityksiä joka päivä. Minulla on kuitenkin parempi fiilis näin. Noin kolme postausta viikossa tuntuu nyt hyvältä tahdilta. Joskus voi tulla useampiakin, joskus vähemmän.

Bloggaus on aivan ihanaa ja ehdottomasti tärkeä osa elämääni, mutta se oli ottanut vähän liiankin suuren palan vapaa-ajastani. Minun on jotenkin ollut vaikea luottaa siihen että kyllä te lukijat täällä varmaankin pysytte mukana vaikka en olisi joka ikinen päivä vastaamassa kommentteihin tai julkaisemassa uutta postausta, ja siksi en osannut rentoutua vaan tuntui että kaikki liikenevä vapaa-aika tulisi käyttää blogiin…. Ja kun niitä ideoitahan riittää, asiaa ei yhtään auta että minulla todella olisi blogijuttuja kirjoitettavana melkein kellon ympäri! ^_^

Mutta nyt olen luvannut tehdä tänä vuonna toisin.

Viime viikkoina olenkin……

….lukenut paljon.

…koonnut valokuvistani kirjoja. (Projekti joka on odottanut toteuttamistaan jo varmasti viisi vuotta…)

…kirjoittanut pitkiä kirjeitä. Ja tämä on ollut minulle tärkeintä.

Kirjekansio

Minulla on ystäviä 20 maassa ympäri maailmaa. Ystäviä, joiden kanssa olen kirjoitellut kirjeitä 15 vuotta ja joista monet olen myös tavannut. Tässä parin viime vuoden aikana kirjoitustahti on kuihtunut lähes olemattomaksi, mistä olen tuntenut suurta syyllisyyttä.  Olen huono ystävä. Mutta nyt siihen tulee taas muutos! :) Käsissä tuntuu vähän kankealta kun ei ole tottunut kirjoittamaan kynällä, ja käsialakin näyttää jotenkin kömpelöltä (oletteko muuten tulleet ajatelleeksi, että opiskelujen jälkeen ei oikeastaan koskaan enää ole tarvetta kirjoittaa mitään muistilappua pidempää käsin…?). Saa nähdä alkaako kirjoitus tässä pikkuhiljaa sujua jouhevammin…!

Olen niin ylpeä itsestäni kun olen saanut monta pitkää kirjettä postiin. :) Yksi ystävä on saanut tässä välillä vammaisen lapsen, toinen on jäänyt työttömäksi, kolmas on saanut levytyssopimuksen… Paljon on kuulumisia kerrattavana.

Tässä minä ja yksi rakkaimmista ystävistäni, kreikkalainen Marianna. Marianna on kerran ollut blogissa meikkimallinakin, lomatunnelmissa syyskuussa 2010. :)

Onko teistä kukaan harrastanut kirjeenvaihtoa? Nythän tuollainen vanha kunnon etanaposti on ollut blogosfäärissä pinnalla blogien kuten Häkkitiikeri ja Valkoinen Enkeli ansiosta. Vangeille en ole itse koskaan kirjoittanut.

* * *

Lähetän tässä lopuksi vielä terveiset niille lukijoille, jotka odottelevat vastausta sähköpostiviesteihinsä. Olen kovasti pahoillani että joudutte odottamaan vastausta. Saan välillä todella paljon viestejä joissa kysytään yksityiskohtaisia ihonhoito- tai meikkivinkkejä, ja näihin vastaaminen vaatii aikaa ja keskittymistä. Arvostan lukijoitani ja vastaan viesteihin mielelläni kykyjeni mukaan, mutta välillä käperryn töiden jälkeen mieluummin sohvalle lukemaan kirjaa tai katsomaan Dexteriä mieheni kanssa, kuin vietän saman ajan koneella sähköpostin parissa. Toivottavasti ymmärrätte, ettekä loukkaannu jos vastaus saapuu vasta viiden päivän tai kahden viikon kuluttua. Joskus minua voi myös muistuttaa, jos asia on erityisen tärkeä. :) Joku viesti voi nimittäin myös ihan rehellisesti unohtua.

Kommentit (45)

  1. Neiti K

    Hei Sanni!

    Itse tykkään kovasti lukea usein uusia postauksia, mutta jos koet että sinun täytyy keskittyä enemmän muihin asioihin elämässä niin silloin on parasta tehdä niin :)
    Säilyn kyllä uskollisena Karkkipäivän lukijana, vaikka postaustahti harveneekin.
    Kuulostat muuten ihanan iloiselta ja positiiviselta näistä päätöksistäsi, se loistaa oikein tekstistä. Tulee itsellekkin hymy huulille :)

    Iloista iltaa o/

  2. Nimetön

    Höllää tahtia vaan, oma olosi on kuitenkin kaikista tärkeintä.:) Ja vanhanajan kirjeenvaihto on niin hieno juttu, itsekin nuorempana sitä harrastin, se on kyllä valitettavasti jäänyt kokonaan. Ei muuta kuin mukavia luku -ja kirjoitushetkiä sulle!

  3. V

    Tämä on ihana blogi, kyllä me luetaan, vaikka postaisit kerran vuodessa :). Kirjoitin just poikaystävälle inttiin, mutta en millekään kauniille kirjepapereille vaan opiskeluuni liittyvien lukemistomonisteiden taustalle :/. No, ei se poikaystävä taida panna pahakseen kuitenkaan, vaikkei oliskaan kaunista paperia :).

  4. Etusormi

    Jee Dexter! Ihan paras sarja! Ja ihan näin postauksen aiheeseen liittymättä :D.

    Tykkäsin kirjoitella kirjekavereille yläasteikäisenä mutta opiskellessa pääsin vasta vauhtiin. Sillon jäi ehkä kaukaisemmat kirjekaverit mutta läheisille ystäville tuli kirjoiteltua niin kirjeitä kuin korttejakin. Opiskelin toisella puolella Suomea kuin muut kaverini ja siksipä kirjeiden ja korttien saaminenkin tuntui aina niin sykähdyttävältä. Harmittelin tässä hiljan miten on korttienkin lähettäminen jäänyt tekstareiden, sähköpostin ja naamiksen varjoon. Pitäisi vaan kaivaa vanhat korttivarastot esiin ja laittaa vaikka aina silloin tällöin kortti menemään. Varmasti ilahduttaa saajaa ja omaakin mieltä :)

    Ja postaustahtisi on mielestäni hyvä. Joskus näin lukijallakin pitää kiirettä ja ahdistaa, jos ei ehtisi joka päivä postausta lukemaan :D.

  5. Pii

    Ei todellakaan tarvitse ottaa mitään paineita tänne blogiin kirjoittamisesta! Kuulostaisi todella ahdistavalta jos mukava harrastus muuttuisi suorastaan vastenmieliseksi pakoksi. Tuntuu että ihmisten mieltä usein muutenkin painavat kaikennäköiset tekemättömät asiat, joten olisi todella ikävää jos blogin kirjoittamisesta tulisi sinulle juuri sellainen takaraivossa naputtava pakko muiden askareiden joukossa. Monella lukijalla on varmasti muitakin blogeja luettavana, itselläni ei ainakaan riitä edes aika jokaisen seuraamani blogin päivittäiseen lukemiseen, vaikka kaikki postaukset aina luenkin. Toivottavasti nämä vakuuttelut auttavat sinua rentoutumaan ja voit hyvällä omallatunnolla nauttia muista pitämistäsi asioista ja välillä tietenkin vaan sohvalla pötköttelystäkin :)
    Ihailen kyllä miten kärsivällisesti jaksat vapaa-aikaasi käyttää myös lukijoiden erinäisiin kysymyksiin vastaten. Toivottavasti ihmiset kuitenkin hyödyntävät ensisijaisesti googlea, keskustelupalstoja ja kosmetiikkaliikkeiden myyjiä, vaikka toki monelle myös sinun henkilökohtainen mielipiteesi jotain asiaa koskien on tärkeä.

  6. Melissa

    Juuri niinhän se bloggaamisen pitääkin olla, että sitä tekee silloin kun haluaa ja ettei harrastuksesta tule velvoitetta. Kyllä me lukijat täällä pysytään vaikka postaustahti olisikin hitaampi. Kivempi lukea kun tietää ettei bloggaajan koko vapaa-aika mene blogin parissa, kun on pakko vastata kysymyksiin ja kirjoittaa usein. Eikä tämä kolme postausta viikossa -tahti ole minun mielestäni yhtään hidas :)

  7. candycane

    Harvenna vaan postaustahtia, jos siltä tuntuu! Minä en ainakaan ole lukijana katoamassa mihinkään. Sulta tulee joka kerta niin laadukasta tekstiä, että sitä jaksaa odottaa. =)

  8. Sirpale

    En tiedä otatko yleensä blogihaasteita vastaan, mutta minulta nyt joka tapauksessa olet sellaisen saanut. Tee sille mitä huvittaa :)

    • Sanni

      Kiitos Sirpale! :)

      Aika harvoin nuohon haasteisiin vastaan, vaikka ne kiinnostavia ja hauskoja monesti ovatkin. Yleisesti ottaen vain arvelen, ettei Karkkipäivän lukijoita kiinnosta noiden haasteiden sisältämät asiat minuun liittyen.

  9. Loonika

    Sun ei todellakaan pitäisi potea huonoa omaatuntoa siksi, ettet panosta koko elämääsi tähän blogiin! Eiköhän me pärjätä vähemmillä postauksilla… Ainakin toistaiseksi :D Pisti silmään, että luet Henning Mankellia ruotsiksi. Kunpa itsekin pystyisin tuohon! :)

    • Sanni

      Joo, Mankell on parempi alkuperäiskielellä :) Ja ruotsinkieliset kirjat pitää hyvin yllä kielitaitoa. :)

  10. Tiltu Kultu

    Hienot uudenvuodenlupaukset oot tehnyt :) Kyllä oma aikakin on tärkeää.

    Kirjeenvaihdosta. Miten sattuikin, että postaus ilmestyi juuri silloin, kun olin Keski-Euroopassa lyhyellä kaupunkilomalla, jonka ohjelmaan kuului mun vanhimman kirjeenvaihtokaverin tapaaminen. Kyseessä enoni entinen tyttöystävä, josta tykkäsin hirmuisesti silloin kun he seurustelivat ollessani jotain…hmm…6-vuotias ehkä. Kävimme jo silloin kirjeenvaihtoa ja kun he erosivat enoni kanssa ja hän matkusteli ympäri maailmaa, hän muisti kirjoitella minulle kirjeitä. Odotin niitä aina ihan intona, kirjeet olivat hurjan pitkiä ja täynnä kaikkea mielenkiintoista. Sitten harrastus pikkuhiljaa hiipui varmaankin 12 vuotta sitten.
    Nyt reilu vuosi sitten kiitos Facebookin, löysin hänet uudelleen ja sain aikaiseksi ottaa yhteyttä taas. Nyt reissullamme kävin mieheni kanssa morjestamassa häntä ja tuntui kuin mitään 18 vuoden taukoa näkemisessä ei olisi edes ollut!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.