Karkkipäivä
Karkkipäivä

Tyhjennys

  

Lissabon, 26.11.2012

Kävin eilen aamulla poliisiasemalla katsomassa mahdollisten epäiltyjen kuvia vaikka tiesin että se oli ihan turhaa. Tein kuitenkin niin kuin poliisisetä  kehotti ilmoitusta tehdessäni.

Asemalta tullessa minulla oli niin paska olo että itketti. ”Miksi, miksi, miksi menin sinne turisti-infoon ja olin niin tyhmä?” soi loputtomana nauhana päässäni. Istuin kahvilaan ja tuijotin galaotani (=maitokahvi  täkäläisittäin). Sain mieheltäni viestin. ”Lopeta se murehtiminen ja nauti Lissabonista, et voi antaa tämän pilata loppumatkaasi”, siinä luki. Suunnilleen.

Juuri niin minun pitää tietenkin tehdä. Mutta vielä tänäänkin heräsin allapäin. Katsoin peiliin enkä pidä siitä mitä näen. Kaikki muutkin harmitukset ovat läppärin menetyksen siivellä alkaneet lietsoa toisiaan ja paisuneet hyökyaalloksi.

Päätin, että voisi tehdä hyvää jos nyt kerralla oksentaisin ulos kaikki ikävät ajatukset pääni sisältä. Ehkä olo puhdistuisi. Kaadan nämä ajatukset nyt tähän postaukseen joka saa toimia likasankona. Ja sitten en enää palaa niihin.

  • Menetin koneeni ja se on erittäin *erseestä.
  • En ole vieläkään täysin toipunut Sardinian vilustumisestani ja yskin ja niistän jo kolmatta viikkoa.
  • Olen jälleen turvonnut epäsäännöllisen ruokailun ja väärien ruoka-aineiden seurauksena ja tunnen suurta pettymystä itseäni kohtaan että koskaan sallin itselleni niitä ”pieniä poikkeuksia” jotka sitten johtivat tähän olotilaan.
  • Hostellissani on pirun kylmää ja kolkkoa enkä voi helpottaa tilannetta edes kotoisalla musiikilla koska läppäri oli myös yhtä kuin musiikki. Illat viluisassa hiljaisuudessa eivät mitenkään kohota mielialaani, ja hiljaisuus muistuttaa minua koko ajan siitä mitä menetin.
  • Olen ihan säälittävä kun edes jaksan valittaa tällaisista ja annan typerän varkauden pilata edes muutaman päivän ihanasta matkastani.

Ja nyt: jätän nämä ajatukset taakseni, kerään itseni ja lähden nauttimaan aurinkoisesta säästä.

Totta, en voi enää pitää yhteyttä läheisiini niinkuin aikaisemmin matkan aikana enkä tehdä töitä muuten kuin nettikahviloissa. Kuvien siirtäminen ja käsittely on vaivalloista. Mutta se on kuitenkin mahdollista.

Ja pian olen hyvän ystäväni luona Amerikassa ja pääsen kokemaan New Yorkin jouluvaloissaan. Olen aina haaveillut siitä. Ehkäpä  joulumieli huuhtoo pois viimeisetkin alakulot viimeistään silloin.

Kommentit (28)

  1. enna

    Harmi että noin kävi. Onneksi ei kuitenkaan pahemmin käynyt, vaikka ehkä se ei nyt lohduta.

    Kävin pitkästä aikaa blogissa, ja minkä seikkailun täältä löysinkään. Oon käynyt kans Symin saarella ja Rodoksella. Symi oli kyllä huippu, silloin vaan oli niin kuuma että meni pää sekaisin, kun siellä ei tuullut yhtään. Luin nämä kaikki matkajutut putkeen ja valvoin ihan liian myöhään :) Sun sisko vaikuttaa kans tosi seikkailijalta. Mä oon niin nössö että taidan odottaa 5 vuotta että saan vuorotteluvapaata että pääsen pidemmälle reissulle.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.