Torstai 2.12.2021 – Viivi

Joulukalenteri, luukku 2.

Viivi.

Viivi on 14-vuotias chihuahua ja alun perin sisareni koira. Viivi, sekä sen uskollinen sidekick Totti-chihuahua, ovat aina viettäneet paljon aikaa myös minun luonani, ja ne ovatkin aina tuntuneet osittain mun koirilta.

Nykyään ne ovatkin sitä, ja asuvat puoliksi minun ja puoliksi nuorimman sisareni luona. Yhtälö lapsi + kaksi vanhaa seniorikoiraa ei toiminut koirien alkuperäisessä perheessä.

Sanni ja Viivi joskus kauan sitten…. Kuvassa Viivin ultimaattinen lempilelu: langassa roikkuva pehmohämähäkki. Jos Viivi saisi tehdä oman joulukalenterin, se varmaan valitsisi hämähäkin yhteen luukkuun.

Viivi on ihan mieletön persoona. Vaikka niinhän kaikki koirat ovat, kun kysyy niiden omistajilta. ❤️ Viivi on yleisolemukseltaan verkkainen, kiltti ja rauhallinen, mutta tarpeen tullen puolustaa ärhäkästi oikeuksiaan kuten pesäänsä tai herkkupalaa, ja vielä 14-vuotiaanakin se saattaa intoutua temmeltävään leikkiin ja kirmaa ympäriinsä kuin energiajuoman vetänyt sähköjänis. Viivi tykkää ihan kaikista ihmisistä, niin tutuista kuin vieraistakin, sekä muista koirista. Se ei pelkää isojakaan koiria ja menee reippaasti tervehtimään niitä kadulla.

Viivi on koiraduon pomo, ja vaikka se on hiljainen ja rauhallinen, se on Johtaja. Se myös tietää sen. Välillä Viivi odottaa arvonsa mukaista kohtelua ja palvelua ja sille on päivän selvää, että jos se yöllä sattuu heräämään pienen hiukopalan tunteeseen, se myös vaatii tämän tarpeen (tai päähänpiston..) huomioinnin.

Viivi on myös ansioitunut eräkoira. Kuvassa se istuu tulilla Lapissa.

Viivi ei todellakaan ole mikään ”käsilaukku-chihuahua”, vaan rakastaa pitkiä lenkkejä erityisesti luontopoluilla. Se on ollut mukana useilla monen päivän patikkareissuilla niin kotipaikkakuntansa lähi-kansallispuistoissa kuten Seitsemisellä kuin Käsivarren erämaassakin. Viivi kulkee vaellusporukan etunenässä ja pysähtyy välillä katsomaan perässätulijoita lähes kärsimättömänä, ”Missä te kuppaatte, vauhtia vauhtia..!” :)

Viivi on mieletön tsemppari. Kesällä 2020 sille sattui vakava putoamisonnettomuus ja se kirjaimellisesti kävi koirien taivaan portilla. Eläinsairaalaan saapuessa tilanne näytti jo menetetyltä. Elämäni pahimpia hetkiä. Olin itse kaukana Tampereelta onnettomuuden sattuessa ja sain puhelun, jota kukaan ei toivo saavansa. Sillä hetkellä jouduin hyväksymään, että nyt oli todennäköisesti hyvästien aika.

Viivi päätettiin kuitenkin jättää yöksi tehohoitoon, ja aamulla sairaalasta soitettiin ihmeuutinen; kaikkien odotusten vastaisesti Viivi oli herännyt virkeänä ja oli heti vaatimassa ruokaa.

Toipuminen oli niin hämmästyttävä, että sitä pidettiin ihmeenä. Tämä seniori-rouva näytti, ettei ollut vielä valmis lähtemään, ja on onnettomuuden jälkeen jatkanut samalla hyvällä viivimäisellä boogiella kuin ennenkin.

Viivin sitkeys, elämänhalu ja energia on meille kaikille sen läheisille inspiraation lähde. ❤️

Jaan lopuksi vielä yhden muiston: kun tapasin Viivi-koiran ihka ensimmäistä kertaa, olin itse juuri ollut onnettomuudessa. Kamala kokemus täytti ajatukseni ja saavuin Tampereelle järkytyksen jälkimainingeissa. (Selvisin mustelmilla, kiitos turvavyön.) Tampereen rautatieasemalla minua odotti sisareni takin povessa maailman pienimmän näköinen koira, vain neljän kuukauden ikäinen Viivi. Ikävä tunnelma lievittyi välittömästi, ja siltä viikonlopulta muistan vain hetket pikkuruisen uuden perheenjäsenen kanssa, joka kietoi meidät kaikki välittömästi pikkuisten tassujensa ympärille. 🐾

hyvinvointi onnellisuus
Kommentit (13)
  1. Aaawww… Miten ihana, ihana, ihana pikku-Viivi!!!

  2. Musta kuule tuntuu, että tää tulee olemaan paras Karkkipäivä-joulukalenteri ever!

    1. ❤️❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *