Karkkipäivä
Karkkipäivä

Tissuttelusta

Tuli mieleen kirjoittaa tästä aiheesta, kun heinäkuun lomamatkalla tuli jälleen mietiskeltyä eri maiden alkoholinkäyttötapoja. Ja omiakin.

Alkoholi_IMG_2812

On tiedossa, että Suomessa ja esimerkiksi Venäjällä ja Isossa-Britanniassa alkoholinkäyttö on humalahakuisempaa Keski-Eurooppaan ja Välimeren maihin verrattuna. Ja että meillä alkoholia nautitaan perinteisesti tyylillä ”harvemmin ja kunnolla” kuin lasillinen päivässä pitkin viikkoa.

Keski-ja Etelä-Euroopassa, etenkin tunnetuimmissa viinimaissa kuten Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa, on yleistä että viiniä nautitaan päivittäin. Se on näissä maissa yhtä lailla juhla- kuin arkinen ruokajuomakin, ja pöytäviini voi usein olla ravintoloissa halvempaa kuin limsa.

Näissä maissa on tavallista, että lasi viiniä tai olutta kuuluu jopa työlounaalle. Sitä ei ajatella tällaisissa yhteyksissä päihteenä vaan normaalina osana ateriaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Satuin tuossa alkukesästä lukemaan Alkon esitettä alkoholin riskikulutuksen rajoista Suomessa.

Naisten kohdalla raja on 16 alkoholiannosta viikossa tai 5 annosta kerralla nautittuna, miesten kohdalla 24 viikkoannosta tai yli 7 annosta kerralla. Nämä ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laatimat rajat. Yksi annos on 0,33 l olutta tai siideriä tai 12 cl viiniä.

Kuohari_ja_ruisleipa_IMG_4446_2

Täytyy tunnustaa, että loman aikana taisi riskirajat paukkua reilusti – ilman että sitä edes tajusi. Oli häitä, ravintolaillallisia, aurinkoisia terasseja… No, kyllä te tiedätte. Lomilla varmaan itse kullakin saattaa käydä näin.

Kun juominen ei ole humalahakuista ja tapahtuu ns. sivistyneesti ruoan kanssa tai tyyliin, ”Otetaas yhdet tässä terassilla”, ei käy mielessäkään että käytössä olisi jotain terveyttä uhkaavaa – ja eihän siinä välttämättä olekaan. Eivät THL:n määrittelemät rajat toki kiveen hakattuja ole ja aiheen yhteydessä korostetaan riskikäytön rajojen yksilöllisyyttä, mutta silti huomaan pidemmän ”tissuttelukauden” herättävän lieviä syyllisyyden tunteita. ”Pitäisiköhän sitä nyt edes yksi terassikäynti suorittaa pelkällä soodavedellä…”

Ja sitten tajuaa lomailevansa ympäristössä, jossa on ihan tavanomaista nauttia alkoholia tavalla, joka omassa kotimaassani määritellään terveyttä haittaavaksi.

Pakko muuten tähän väliin mainita, miten hullunkurisena ainakin minulle näyttäytyi se, miten Sveitsissä jopa patikoinnin aikana on tavallista pitää viinilasin tai oluttuopin mittaisia taukoja rinteiden ravintoloissa. Alkoholin nauttiminen on yleistä jopa tällaisen liikunnallisen harrastuksen yhteydessä.

Alkoholi_IMG_8083

En koe, että minulla olisi normaalin alkoholinkäyttöni puitteissa mitään syytä oikeasti huolestua loman aikaisesta päivittäisestä viinittelystäni, mutta näitä on kiinnostavaa pohtia.

Ranskalaiset esimerkiksi ovat käsittääkseni aika tervettä porukkaa eikä maassa ole korkeita alkoholistitilastoja – eikä muuten ylipainoisiakaan, vaikka viinistä, juustoista ja patongista varmaan ihan kivasti kaloreita kertyykin.

Paljonko ranskalainen saattaisi nauttia alkoholia yhden normiviikon aikana? Lasketaan. En usko että ranskalainen lasillinen juuri koskaan on vain 12 senttilitraa, normikaato lienee lähempänä 16 cl. Lounaalla yksi lasillinen, illallisella kaksi. Vuorokauden annosmäärä olisi noin 48 cl eli 4 annosta. Työviikon alkoholiannoksista kertyy jo 20. Viikonloppuna ranskalainen todennäköisesti ottaa vähän enemmän. Eli päästään reippaasti yli meidän riskirajojen.

Löysin uutisen ranskalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan kohtuullinen alkoholinkäyttö on terveydelle jopa hyödyllisempää kuin täysi alkoholittomuus.  Tutkimuksessa kohtuullisena alkoholinkäyttönä pidettiin 10-30 alkoholigrammaa vuorokaudessa, eli noin 1-3 lasia viiniä.

Alkoholi_IMG_8539

En missään nimessä kannusta ketään päivittäiseen alkoholinkäyttöön, se ei todellakaan ole tämän kirjoituksen tarkoitus. Alkoholilla on tutkitusti terveyshaittoja ja toisille se ei sovi lainkaan edes pieninä annoksina. Toivon siis, ettei kukaan tulkitse tätä kirjoitusta alkoholin juontiin kannustavana.

Minusta vain on kiinnostavaa miettiä, miten eri lailla alkoholia käytetään eri maissa, millainen asema alkoholilla on maan kulttuurissa ja miten käyttö näkyy alueen väestön terveydessä.

Onhan se jotenkin jännää, että yhdessä maassa negatiivisen sävyn saava ”tissuttelu” ja terveysviranomaisten hälyttävänä pitämä kulutustaso on toisen maan kulttuuriin luonnollisesti kuuluva normitapa käyttää alkoholia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olisi kiinnostavaa kuulla, ovatko terveysviranomaiset muualla Euroopassa määritelleet terveyttä vaarantavan alkoholinkäytön rajat, ja millaisia ne ovat eri maissa. Välimerenkin maissa juodaan viiniä ”kuin mehua” ja maissa elää tunnetusti maailman terveimpiin kuuluvaa kansaa. Voi olettaa, että myös kansan geeniperimään liittyvät tekijät vaikuttavat siihen, millaisina määrinä ja miten tiheästi nautittuna alkoholin kulutuksesta muodostuu terveysriski. Maallikkomaisena yleistyksenä voisi heittää, että ehkä alkoholi ylipäänsä sopii paremmin eteläisemmille kuin pohjoisemmille kansoille?

Aasialaiselle väestöryhmälle alkoholi ei muuten sovi nimenomaan geneettisistä syistä, melkein puolelta aasialaisista puuttuu maksasta entsyymi joka pilkkoo alkoholin sisältämää myrkyllistä asetaldehydiä.

Alkoholi_IMG_0482_2

Mitenkäs teillä, ja tämä kysymys on osoitettu blogin täysi-ikäisille lukijoille,

tuleeko lomien aikana ”tissuteltua” tai ylipäänsä käytettyä alkoholia eri lailla kuin normaaliarjessa?

Oletteko huomanneet ei-humalahakuisen, lasillinen-tai-kaksi-päivässä -tyylin aiheuttaneen teille terveysseuraamuksia?

Mikä ylipäänsä on suhtautumisenne alkoholiin? Kuuluuko alkoholi kohdallanne enemmän viihteelle vai myös arkeen esimerkiksi ruoan yhteyteen?

Itse saatan välillä olla juomatta lasin lasia vaikka kuukauteen jos ei satu sopivia tilanteita kuten mukavia illallisia miehen kanssa, extrarentoutusta kaipaavia päiviä tai vaikka niitä aurinkoisia terassihetkiä. Välillä on kausia jolloin viinilasillinen voi kuulua joka viikkoon, välillä taas ei tule juotua todella pitkiin aikoihin. Juon hyvin harvoin enempää kuin 2 tai 3 lasia (annosta) kerralla sillä humallun hyvin helposti, minkä vuoksi en myöskään koskaan juo alkoholia tyhjään vatsaan. Pidän viinilasillisen tuomaa rentoutusta miellyttävänä mutta juopumustilaa vastenmielisenä.

Ennen kaikkea lasillisesta hyvää, laadukasta viiniä on muodostunut minulle juustojen kaltainen herkku jota nautiskelen samalla antaumuksella kuin joku toinen suklaalevyään. :)

.

Alkoholi on kiinnostava ja monisyinen aihe niin kulttuurihistoriallisesti kuin puhtaasti gastronomisestikin, joskin samalla tietysti myös vaikea aihe siihen liittyvien tunnettujen ja vakavien ongelmien vuoksi.

Kommentit (95)

  1. Mirri

    Alkoholi on aina kuulunut sosiaaliseen elämääni jossain määrin. Nuorempana tuli elettyä varsin humalahakuisessa ympäristössä eikä se pussikaljan juominen todellakaan ollut itsessään mikään nautinto. Myöhemmin opiskeluaikoina oli paljon bileitä, joissa välillä vedettiin ihan reippaastikin. Kuitenkin iän myötä humalahakuinen juominen on vähitellen jäänyt ja olen joutunut huomaamaan ettei alkoholi suurempina määrinä todellakaan sovi minulle (en tiedä sopiiko kenellekään…); krapulat kestivät päivätolkulla ja vetivät mielialan apeaksi pitkäksi aikaa.

    Kuiva siideri saunan jälkeen tai hyvässä seurassa terassilla on edelleen ihan parasta. Samoin lasillinen tai pari hyvää viiniä hyvän ruuan kanssa kuuluu asiaan. Kuitenkin olen yrittänyt pitää alkoholin selkeästi sellaisena juhla-asiana joka ei kuulu ihan tavis-arkeen tai arkiruuan kyytipojaksi. Alkoholi on siis eräänlainen pieni luksusjuttu minulle nykyään.

    Allekirjoitan täysin tuon, että reissussa (ainakin Välimeren viinimaissa) tulee kyllä juotua yleensä enemmän. Ehkä lähinnä siksi että tulee syötyä paremmin ja tietysti sitä haluaa lomalla tehdä vähän arjesta erottuvia juttuja muutenkin. En ole koskaan kokenut ongelmaksi että lapset ovat matkoilla mukana illallisella kun me miehen kanssa tilaamme ruokajuomaa. Mutta nyt kun aloin miettimään niin en edes tiedä salliiko suomalainen anniskelulaki että lasten läsnäollessa saisi tilata viinilasillisen?

  2. Elina Bee

    En tykkää olla humalassa. Saatan ottaa ns yhden liikaa kun kerran parissa vuodessa lähden kavereiden kanssa bilettämään, mutta muutoin juon yleensä yhden oluen saunan yhteydessä (kerran viikossa) ja silloin tällöin lasin viiniä ihan vain huvikseni. Huomaan, että kausittain saatan nauttia lasin viiniä lähes joka ilta jopa kahden viikon ajan ja sitten en muista ostaa uutta pulloa useaan kuukauteen.

    Mutta tää on tosi mielenkiintoinen aihe! Uskon esimerkiksi, ettei kaikista edes voi tulla alkoholiriippuvaisia vaan sekin on ihan yksilökohtaista. Nuorena juhlin päivittäin umpitunnelissa, mutta ollessani jossain toisaalla en edes ajatellut alkoholia, vaikka normaaliarkeen kuului vähintään yksi iso tuoppi jo lounaalla!

  3. Sonja

    En juo läheskään viikottain. Kuitenkin sitten kun ottaa, tulee monesti otettua enemmän. Mulla ei kuitenkaan ole mikään pakottava tarve juoda silloinkaan kun muut juo. Esimerkiksi olin kaverin häissä tänä kesänä autolla ja valvoin 04.45 asti selvinpäin :) Harvemmin tulee otettua esim. pari lasia viiniä ruoan kanssa.

    Mulla on myös muutama ”sääntö” juomisen suhteen: ei saa juoda ennen klo 12 eikä yksin :D

  4. ässssä

    Lomalla tuli juotua juurikin viinilasillinen tai pari useampana päivänä viikossa. En mielestäni syönyt sen raskaammin kuin arkena (ennemmin päinvastoin), mutta olo oli hieman tunkkainen ja turpea loman jälkeen. Syytän siis viiniä. Tästä syystä jätänkin mielelläni alkoholin kokonaan pois vaikka muutamaksi viikoksi, kun se aiheuttaa jo ajatuksen tasolla tuon tunkkaisen olon. Sitten jos mieliteko taas jossain vaiheessa tulee, niin hyvällä omallatunnolla sen viinilasin nautin.

    Ei minun tee karkkia tai muitakaan herkkuja yleensä normaalitilassa mieli, vaan syön niitä kausittain. Viikon ajan harvakseltaan menee jotain nannaa jopa useampana päivänä, mutta sitten tulee kiintiö täyteen eikä tee pitkään aikaan herkkuja mieli. Sama homma alkoholijuomien kanssa.

    Eli viinit ja karkit kuuluvat minulla harvinaisiin herkkuhetkiin, kehoni kertoo kyllä sitten kun mitta on täynnä. Perusarkeeni ei alkoholi tai ylisokeriset/rasvaiset ruuat kuulu, koska ne eivät kropalleni sovi. Onneksi osaan myös kuunnella kehoani tässä asiassa, ei tule turhaan tissuteltua tai mässyteltyä. :)

  5. Nimetön

    Tulen helluntailaistaustasta, ja liikkeelle on ominaista voimakas negatiivisuus alkoholia kohtaan. Johtuneeko siitä, että liike on täynnä ”pelastuneita” juoppoja, mene tiedä. Itse suhtaudun alkoholiin kuitenkin aika mutkattomasti. Vanhempani (myös ex-hellareita) ovat aina juoneet viiniä ja satunnaisia saunasiidereitä. Meillä alkoholi ei koskaan ollut mikään piru, vaikka suvussa onkin alkoholisteja. Känniä ei koskaan juotu, mutta pari lasia viiniä ruoan kanssa oli ihan normijuttu, jopa keskellä viikkoa. Muistan kyllä, että aina sanottiin, ettei asiasta hirveästi kannata huudella, koska täytyy pitää mielessä ”heikompi veli,” joka saattaisi sortua vanhoihin tapoihinsa kuullessaan muiden uskovien juovan alkoholia. Mutta kotona suhtautuminen oli positiivinen. Alkoholi on normaali osa elämää, ei välttämätön, mutta ihan kiva.

    Nyt aikusena juon satunnaisen säännöllisesti. En välttämättä kaipaa alkoholia, mutta onhan hyvä olut tai lasi viiniä joskus enemmän kuin paikallaan. Kavereiden kanssa iltaa istuessa voin juoda muutamankin ihan hyvällä omalla tunnolla. Tissuttelua en ainakaan tietääkseni harrasta. Tätäkin kirjoitan portviinilasillinen kädessä, hupsan.. :D:D:D

  6. eri nimimerkki kuin yleensä

    Jehna, nyt tulee tekstimuuri, tiiän jo valmiiksi. Suomessa saa aika paljon selitellä juomisiaan ja juomattomuuttaan.

    Mua ehkä vähän huvittaa puhua alkoholin terveyshaitoista. Mites ne sokeri ja transrasvat ja liikunnanpuute ja kosmetiikan käyttö? Me tehdään niin paljon terveydelle haitallisia asioita silmää räpäyttämättä, että miksi just se tissuttelun näkymätön tappaja on niin kamala? Puhun siis siisteistä alkoholinkäyttäjistä, en känniörvelöistä.

    En juo ja mun syyt on henkilökohtaisia. En vain yksinkertaisesti pidä alkoholin mausta, lukuunottamatta tarkalleen yhtä sitruunasiideriä, enkä todellakaan pidä siitä humalan ällöttävästä kuumasta olosta ja tympeästä kohinasta. Kaikki viinit ovat mielestäni kuvottavia, suurin osa väkevistä maistuu käsidesille, olut haisee hiivatulehdukselle ja maistuu pilaantuneelle. Jotkut makeat juomat olisivat ok ilman sitä viinan tylsää sivumakua. Oon omissa piireissäni tottunut ettei ketään kiinnosta juonko vai enkö, ja kun siitä suojapiiristä on pari kertaa tullut ulos, jestas sitä tinkaamista! Vaikka sanoin että en vaan tykkää, niin kanssaihmiset tulivat siihen tulokseen että mulla on ”ongelma”. En oikein päässyt jyvälle että siis asenne- vai alkoholiongelma. Opiskeluaikoina se oli kahta hankalampaa ja lopulta aloin vain vältellä yhteistapahtumia ja pikkujouluja sun muita.

    Me on puhuttu näistä parin vanhan absolutistiopiskelukaverin kanssa paljon, kaikki ystäväni ovat kohtuukäyttäjiä, paitsi yksi rakas kaveri on vuosien aikana alkoholisoitunut. Nämä kolme erillistä asiaa on sitten muokanneet omaa suhtautumista. Me juomattomat kaksi tultiin siihen tulokseen, että tää on tosi monisyinen asia, jonka ytimessä on yhteenkuuluvuuden katoaminen jos kaikki ei juo. En pidä suomalaisia ihan niin alkoholisoituneena demonikansana kuin jotkut haluavat maalata, mielestäni suurin osa osaa käyttää fiksusti. Mutta juuri se pieni buzz tissuttelusta on esim. masentuneelle, alkoholisoituneelle ystävälleni se syy jatkaa tissuttelua. Se toimi lääkkeenä kurjasa olotilassa, eikä syitä tullut koska pohdittua, koska aina oli viinakivaa. Ongelms pongattiin, kun henkilö ei kyennyt olemaan ilman ja sen luultiin johtuvan seurasta. Mihin tahansa voi muodostua riippuvuus. Ei alkoholi ole ongelma niin kauan kuin ilman voi olla -pidempäänkin- kuin muutaman hassun päivän ilman, että tulee se jännä kutina että pitäis saada. Mulle henkilökohtaisesti tuon kutinan aiheuttaa muuten pulla. Ja kun tissuttelee tarpeeksi usein, määrät voivat lisiä. On tullut huomattua, että nekin, joilla menee usein överiksi, pitävät itseään fiksuina kohtuukäyttäjinä. Ajatus menee jotenkin niin että ”no ainakaan en käytä niin paljon kuin tuo toinen!”.

    Nyt kun tämä tuomitseva osuus on saatu pois alta, niin sanon uudestaan että mielestäni suomalaiset eivät ole niin alkkiksia kuin annetaan ymmärtää! Meille on tullut semmosta kivaa ajattelumallia, että kyllä kohtuukäyttö on ok, eikä se ole mitään oman piiloalkoholismin puolustelua. Kyllä jokaisen pitää pystyä katsomaan omaa toimintaansa objektiivisesti ja miettimään onko oma käyttö kohtuullista vai ei. Koska oma ympäristö voi vääristää sitä käsitystä (”no ainakaan en käytä niin paljon kuin toi!” tai ”kaikki meillä juo tämän verran”), on ihan hyvä että meillä on ne raja-arvot annettuna. Ja on mielestäni ihan hyvä, että raja-arvot on sellaiset ettei ne arkipäiväistä juoppokuskeja.

    Mä kaipaisin sellaista kulttuuria, jossa ei tarttis koskaan selitellä mihinkään suuntaan omia tekemisiään. Eli siis kulttuuria, jossa jokainen joskus miettii lähtikö oma käytös lapasesta, käyttäydyinkö huonosti, pysyinkö kontrolissa, oliko muilla kivaa seurassani, olenko liian yrmy ja tiukkapipoinen tämän asian kanssa. Ja sit kun on miettinyt sitä, muokkaa omaa käyttäytymistään sen mukaan.

    • eri nimimerkki kuin yleensä

      Pakko vielä lisätä, että siis tosiaan usko, että kohtuukäyttö on yhtään sen vaarallisempaa terveydelle kuin esim. jokapäiväinen lihansyönti tai pulla päivässä.

  7. Maija

    Itse en halua tuomita kenenkään normaalia alkoholinkäyttöä, niin tuntuu hölmöltä että riskirajat tuomitsevat minut…

    Olen reilusti aikuinen, yli nelikymppinen. On ollut kausia, että olen ollut montakin vuotta juomatta, lasten ollessa pieniä. Ei ollut tarvetta ja minun elämääni ei ole saunajuomat ikinä kuuluneet. Eli en ns. tissuttele laisinkaan.

    Mutta sitten kun juon, niin hui kauhistus, juon kyllä yleensä yli 5 annosta kerralla. Ylittääkö alkoholin kulutukseni siis riskirajan? Tosin käyttökertojen väli voi edelleenkin olla vaikkapa kuukausi, kolme kuukautta tai enemmänkin, miten milloinkin.

    Vaikka joisin ”reilusti”, tiedän kyllä koko ajan mitä teen enkä voi käyttää viinaa tekosyynä jos mokailen. Siksikin tuntuu hassulta määritelmä (omalla kohdallani) että liikakäyttö aiheuttaa riskejä. Esim. ikinä en ole kaatuillut tai muuta humalassa, kaikki pikku kolhut on tapahtuneet aina selvinpäin :D

    Sitten vielä kysymys Sannille: Ootko kokeillut / kirjoittanut essencen meikeistä? Niissä on ainakin hinta kohdallaan ;) itsellä kokemusta vasta kynsilakasta.

    • Sanni

      Mutta sitten kun juon, niin hui kauhistus, juon kyllä yleensä yli 5 annosta kerralla. Ylittääkö alkoholin kulutukseni siis riskirajan?

      Ilmeisesti THL:n määritelmän mukaan kyllä. Koska vaikka tuon määrän joisi vain kerran vuodessa, niin sinä yhtenäkin kertana 5 annosta on raja, jonka ylitettyään nainen on ratkaisevasti alttiimpi päihtymystilaan liittyville riskeille kuin alle tuon määrän. Asiantuntijoiden näkemyksen mukaan. Tämä siis keskimäärin tietysti, yksilölliset erot ovat suuret. Ikä, koko, onko syönyt ennen alkoholiannosten nauttimista tai niiden aikana, kaikki vaikuttaa.

      Onhan tuo kertakäytön riskiraja aika hullun kuuloinen koska monikin nainen varmasti voi juoda yli viisi annosta kerralla ilman että se saattaa heidät merkittävään riskitilaan, mutta ymmärrän myös sen että joku viitearvo on annettava, ja se voidaan varmasti laskea sen tiedon valossa miten alkoholi keskimäärin vaikuttaa eri-ikäisiin ja -kokoisiin naisiin.

      Essencestä:

      Minulla on ollut Essencen kynsilakkoja (laatu vähän niin ja näin), geelieyeliner (oikein hyvä), ei-vedenkestävä rajauskynä (ei pysynyt ollenkaan) ja viime kesänä ostin kaksi nestemäistä kimalle-eyelineria jotka olivat koko viime vuoden suosikkituotteitani. :)

  8. maria

    http://areena.yle.fi/1-2748846?autoplay=true

    Aiheeseen liittyen! Vielä olis 6 päivää katseluaikaa jälellä. :)

    • Sanni

      Mä luin tuosta tutkimuksesta kesällä :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.