Time has come

Sanni on jättänyt museon. Uskotteko.

Viime viikolla tunsin sen. Nyt on viimein aika.

Puhelin_IMG_2324_2

Blogikollegani Maria sen sanoi;

Hei, älä ajattele sitä puhelimena. Ajattele se kamerana jolla voi myös soittaa puheluita.”

Kyllä. Ehkä juuri tämä lause ratkaisi asian minulle. Sillä juuri kamera on se ominaisuus, jonka hyödyllisyyttä älyluureissa en voi kieltää. Näppärin ja pienin taskukamera jolla saa (näemmä) tietyissä tilanteissa parempia kuvia kuin ammattilaisjärkkärillä. Olen ollut sata kertaa hetkessä jossa olen toivonut, että minulla olisi ollut mukana jotain jolla kuvata.

Ja myönnettäköön: myös väline jolta näen reittioppaan.

Nyt on aika: olen kypsynyt.

Kävelin tänään puhelinliikkeeseen.

Puhelin_IMG_2327_2

Tuntia myöhemmin poistuin huojentuneena empaattisen naismyyjän kohtaamisesta ja uuden laitteen omistajana.

Nyt minulla on sellainen: kamera, jolla voi myös soittaa ja etsiä reitin kohteeseen. :) A.k.a. älypuhelin.

Puhelin_IMG_2330_2

Olen päivittynyt 2010-luvulle.

Puhelinteni historiasta voi lukea täältä.

Puhelin_IMG_2334_2

Vasemmanpuoleinen pinkki Nokia 7230, lahjoitus ystävältäni, oli minulla käytössä viime vuoden helmikuusta tähän päivään saakka. Minusta ja 7230:sta ei lupaavan alun jälkeen tullut kovin hyviä ystäviä.

Kehitys ei aina ole mennyt eteenpäin puhelinmallien välillä, sillä 7230:lla on huomattavasti työläämpää kirjoittaa viestejä kuin paljon vanhemmalla, minua 11 vuotta palvelleella Nokia 3510i:lla (kuvassa oikealla). Itse asiassa juuri tekstarinkirjoituksen vaivalloisuus sai minut lopullisesti menettämään hermoni ja tekemään päätöksen uudesta puhelimesta.

Puhelin_IMG_2337_2

3510i oli käytössäni kesästä 2003 kesään 2014. Se on minulle hyvin rakas. Elokuussa 2014 sen korvasi lukijalta (!) saamani beigekuorinen 3510i.

Kun tästäkin 3510:sta jätti aika, pohdin olisiko vihdoin älykkään puhelimen aika. Se aika vaati vielä runsaan vuoden kypsymisen.

 Puhelin_IMG_2341_2

Tää uusikin on vähän niinkuin pinkki. <3

Katsotaan mitä meille tapahtuu. Toivon, että huoleni eivät käy toteen. En halua niskakenoiseksi luurintuijottajaksi. En halua ajatusteni harhailevan ja käteni hapuilevan kohti puhelinta istuessani kahvilla ystäväni kanssa. Tai nauttiessani auringonlaskusta Santorinilla. ”Onks joku kommentoinu? Onko tullut meiliä? Tykkäskö joku mun kuvasta Facebookissa?” En halua sinne, tuohon tilaan. Eivätkä kaikki sinne joudukaan, tunnen ihmisiä jotka eivät ole yhtään riippuvaisia älyluureistaan.

Tunnistan kuitenkin itsessäni valitettavan vahvan potentiaalin muuttua juuri tuollaiseksi puhelimenräplääjäksi. Siksi en ole älypuhelimeen kaikkina näinä vuosina vaihtanut.

Mutta tällaisen jääräpäänkin on myönnettävä älypuhelinten hyvät puolet ja hyväksyä, että aika menee eteenpäin. Älypuhelinta voi käyttää myös fiksusti. Toivottavasti minulla pysyy homma kasassa ja puhelimesta tulee minulle juuri se näppärä pikku kamera-apulainen ja help center jollaiseksi sen hankin. :)

Tuolla se uusi föne nyt latautuu.

Jännittävissä tunnelmissa uuteen viikkoon ^_^

Nähdäänkö muumio vielä jonain päivänä Instagramissakin..?

P.S. Tunnustan: jouduin katsomaan YouTubesta videon miten saan sim-kortin sisään luuriini… Hyvin alkaa :D

Kommentit (77)
  1. Oman käsitykseni mukaan kaikki some- ja sähköposti-ilmoitukset voi kytkeä pois piippaamasta, etteivät häiritse ja voit elää melkeimpä samanlaista puhelinelämää kuin ennen :D

    1. Ongelma eivät ole piippausäänet vaan tietoisuus siitä, että on netinkäyttömahdollisuus ylipäänsä on mukana taskussa. Vaikkei mikään piippaisi, houkutus tarkistaa ”Onko jotain….” on koko ajan olemassa.

  2. Laitathan sitten vähän fiiliksiä varsinkin kamerapuolesta? Ja tietty muutenkin olisi kiva kuulla käyttökokemuksia.

    1. Ehdottomasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *