Pieni tietopaketti kosmetiikan säilöntäaineista

 

Olin viime viikon tiistaina Teknokemian yhdistyksen järjestämässä kosmetiikan workshopissa, jonka aiheena olivat säilöntäaineet.

Valtaosa luennon asioista oli minulle jo ennestään tuttuja, mutta opin jotain uuttakin.

Workshopissa valmistettiin myös oma saippua

PIENI TIETOPAKETTI KOSMETIIKAN SÄILÖNTÄAINEISTA

Säilöntäaineita tarvitaan jotta kosmetiikkaa olisi turvallista käyttää. Ilman säilöntäaineita vesipitoinen tuote pilaantuu jo viikoissa.

Säilöntäainekemikaaleja, etenkin synteettisiä sellaisia, tunnutaan monesti pitävän jonkinlaisina kosmetiikan pahisainesosina. Kaikki tuntevat nimeltä vähintään parabeenit, jotka ovat silikonien ohella saneet nauttia viime vuosikymmenen aikana kosmetiikan parjatuimman rosvon osasta. Tosiasiassa me oikeasti tarvitsemme tehokkaita säilöntäaineita jotta käyttämämme kosmetiikka säilyisi mahdollisimman turvallisena, pilaantunut tuote on terveydelle paljon pahempi uhka kuin incistä löytyvä parabeeni.

Vasemmanpuoleinen, säilömätön kasvovesi oli kerännyt kolmen viikon aikana itseensä jo aika inhan näköisen kasvuston… Tältä näyttäisivät kasvovetemme ilman säilöntäaineita.

 

Vesi on käytännössä tuotteen pilaantumisen suurin syntipukki, sillä mikrobit elävät ja lisääntyvät kosteassa ympäristössä. Myös vedetön tuote voi pilaantua, esimerkiksi härskiintyä, mutta riski on kuitenkin vähäisempi ja reaktio hitaampi.

Tuotteen pilaantumisen voi havaita aistinvaraisesti: se tuoksuu epämiellyttävälle, koostumus voi muuttua kiinteästä nestemäiseksi, rasva- ja vesifaasit eroavat ja väri muuttuu erilaiseksi. Säilytysolosuhteet vaikuttavat suuressa määrin säilyvyyteen; lämpimässä ja valoisassa paikassa tuote pilaantuu nopeammin kuin viileässä ja valolta suojassa. Kun puhutaan ”asianmukaisesta säilytyksestä”, sillä tarkoitetaan normaalia huoneenlämpöä ja tilaa, jossa tuote on suojattu suoralta valolta – ja tietysti korkki kiinni ;)

Mitä sitten tapahtuu jos käyttää pilaantunutta tuotetta? Onko pilaantuneen tuotteen käyttö vaarallista?

Terveellä iholla ei välttämättä tapahdu mitään, mutta rikkoontuneella iholla tai silmien alueella on tulehdusvaara.

Tältä pohjalta esimerkiksi vanhentuneen ripsivärin käyttö on aina kyseenalaista, eikä yli puoli vuotta meikkipussissa puolikäytettynä pyörinyttä ripsaria kannattaisi todellakaan käyttää, ja silti moni meistä tekee niin. Allekirjoittanut mukaan luettuna.

Onko tuttua monelle Karkkipäivän lukijallekin..? Minkä ikäinen on vanhin käyttämänne avattu ripsari, kuka kehtaa tunnustaa…? Itse olen teininä käyttänyt – jopa kaverilta perittyjä heidän käyttämiään vanhoja  ripsareita vielä vuosi korkkauksen jälkeen…. **APUA**

Kauanko tuotteet säilyvät?

Tavallisen (eli ei luonnon)kosmetiikan säilyvyysaika avaamattomana on yleensä valmistushetkestä noin kolme vuotta. Kun siihen laskee päälle tuotteen varsinaisen käyttöajan kuluttajalla, tulee tuoteen säilyä tehtaalta lähdettyään jopa viisi vuotta. Se on aika pitkä aika.

Tuotteiden säilyvyys ilmoitetaan joko parasta ennen päivämäärällä ja tiimalasilogolla tai purkkisymbolilla.

Avattu purkki -logoa käytetään tuotteille jotka säilyvät avaamattomina yli 30 kk. Logon vieressä tai sisällä oleva kuukausiluku, esim. 6M tai 12M, kertovat kuinka pitkään valmistaja takaa tuotteen turvallisen käytön pakkauksen avaamisen jälkeen (sillä edellytyksellä että pakkausta säilytetään asianmukaisesti). Usein tuote säilyy käyttökelpoisena pidempäänkin, mutta valmistajien ilmoittama aika perustuu heidän suorittamiinsa stabiiliustesteihin.

Tiimalasi-logoa ja parasta ennen päivämäärä -merkintää käytetään tuotteille, jotka säilyvät avaamattomina alle 30 kk. Valtaosa luonnonkosmetiikasta kuuluu tähän säilyvyyskategoriaan.

 

Miten tuotteen säilyvyyteen voidaan vaikuttaa?

Pakkaustekniikka – valitaan pakkaus johon eivät pääse sormet eikä ilma. Parhaita ovat vakuumipumppupullot. Myös pakkauksen valonläpäisevyys vaikuttaa, läpinäkyvä pullo on aina huonompi kuin valoaläpäisemätön.

Raaka-aineiden puhtaus – varmistetaan niin raaka-aineiden kuin valmistustilojen puhtaus.

Mikrobeille epäsuotuisa ympäristö; kuten vedettömyys ja hapan pH. (Happaman ympäristön epäsuotuisuus mikrobeille on muuten yksi niistä syistä miksi hapan putsarikin on suositeltavampi kuin emäksinen.)

Säilöntäaineet, joihin lukeutuvat:

  • Synteettiset säilöntäaineet kuten parabeenit, fenoksietanoli ja formaldehydi ja sen vapauttajat
  • Luontaisen kaltaiset aineet kuten bentsoehappo ja alkoholi
  • Antioksidantit kuten BHT ja tokoferoli (e-vitamiini)
  • Luonnostaan antimikrobiset aineet kuten eteeriset öljyt, tinktuurat sekä orgaaniset hapot (esim. kookosöljyn kapryylihappo), entsyymit ja peptidit

Luonnonkosmetiikassa, jossa synteettiset säilöntöaineet ovat kiellettyjä, käytetään pääsääntöisesti pakkausteknisiä keinoja sekä luontaisen kaltaisia ja luonnostaan antimikrobisia aineita. Tämä on yksi syistä miksi niin monissa luonnonkosmetiikan tuotteissa on eteerisiä öljyjä ja alkoholia.

Parabeeneista workshopissa ei harmikseni paljon ehditty keskustella (itse olisin voinut tilata vaikka kahden tunnin luennon pelkästään niistä), mutta sen verran aihetta sivuttiin, että jälleen todettiin niiden vaarallisuuden olevan monelta osin liioiteltu. Parabeenit kuuluvat edelleen kosmetiikkateollisuuden turvallisimpiin ja tehokkaimpiin säilöntöaineisiin. (Kiinnostuneille kosmetiikan ”kemianörteille” juttuvinkkinä vaikkapa tämä ja tämä Incimix-Anninan kirjoittama juttu.

Mutta, kaikki parabeenit eivät ole samanlaisia ja joukossa on myös vähemmän hyviä tyyppejä. Koko ryhmä leimaantui huonomaineisten pitkäketjuisten parabeenien vuoksi, lyhytketjuiset parabeenit ovat turvallisia. Osa ennen käytetyistä pitkäketjuisista parabeeneista on jo kielletty EU:ssa, ja osa edelleen sallituista on sellaisia jotka ovat turvallisia säädettyjen pitoisuuksien puitteissa.

 

Toisaalta – ja tällaisia ajatuksia minulla heräsi ihan hiljattain: kun parabeeneja on käytetty jo 1920-luvulta saakka, ja niitä on tutkimusmenetelmien kehittyessä viimeisimmän tiedon valossa alettu kieltää ja rajoittaa vasta ihan viime vuosina, niin mitähän tulevaisuuden tutkimusdata tuo tullessaan..? Eli tavallaan, saatan jollain lailla ymmärtää parabeenien välttelijöiden perusteet. Ennakoivaa suojautumista.

Teknokemian Yhistyksen sivulta:

Kuluttajien turvallisuuden takaamiseksi hyväksyttyjen säilöntäaineiden listaa päivitetään jatkuvasti. Parabeenit ovat ryhmä aineita, ja jos jonkin parabeenin turvallisuus herättää kysymyksiä, teollisuudesta riippumaton Euroopan komission riippumaton tiedekomitea SCCS ottaa ainesosan uudelleen arvioitavaksi. Kuluttajat voivat luottaa siihen, että kaikki sallitut säilöntäaineet ja muut kosmetiikan ainesosat on nykytiedon valossa todettu turvallisiksi.” Nykytiedon valossa, aivan. Kun nykytieto vielä 10 vuotta sitten salli nyt kielletyt isopropyyli- ja isobutyyliparabeenin, ei kai mikään sano etteivätkö tällä hetkellä sallitut parabeenit ole 10 vuoden kuluttua kiellettyjä.

Mitä seurauksia olisi, jos kosmetiikassa käytettäisiin vähemmän tai ei lainkaan säilöntäaineita?

Tuotevalikoima markkinoilla pienenisi merkittävästi, se olisi varmasti näkyvin seuraus.

Kosmetiikan hinnat nousisivat.

Ja itsestäänselvästi, kosmetiikan käyttöikä lyhenisi kauttaaltaan.

Yksi seuraus, jota moni ei varmasti tule ajatelleeksi, on jätteen lisääntynyt määrä. Kun tuotteiden säilyvyysaika lyhenee tai tuotteet muuttuvat jopa kertakäyttöisiksi, joudutaan käyttämään paljon enemmän pakkauksia verrattuna tilanteeseen, jossa tuote voi seistä myyjän tai asiakkaan hyllyllä käyttökelpoisena vuosia. Kestävän kehityksen kannalta kertakäyttökulutus ei ole positiivinen trendi.

Kaikkein luontoystävällisintä varmaan olisi, jos jokainen kokkailisi kotonaan omat tuorekosmetiikkansa omiin purkkeihinsa, mutta tiedämme että se on aika epärealistinen skenaario. :P

*

Niin paljon kuin ajatus jääkaapissa säilytettävästä tuorekosmetiikasta kiehtookin, en olisi itse siihen edes näin kosmetiikkafriikkinä valmis ryhtymään. Mieluummin käytän tuotteita, jotka voin ottaa mukaan kuukauden reppureissulle, varastoida käsilaukkuun ja unohtaa kaapin perukoille – ja ottaa turvallisesti uudelleen käyttöön kun löydän sen puolen vuoden tai vuoden kuluttua. :)

Kuten vaikka tämän itse valmistamani nestemäisen käsisaippuan ^_^

.

Kiitokset Teknokemian Yhdistykselle ja tilaisuudessa puhuneille asiantuntijoille farmaseutti-estenomi Päivi Kousalle, Teknokemian Yhdistyksen Sari Karjomaalle ja Eeva-Mari Karinelle, Kiilto-Cleanin Juha Issakaiselle ja Bernerin Laura Martikaiselle.

Kuvat: Sanni ja Unsplash

Kommentit (13)
  1. Ripsarin säilyvyydestä tuli mieleen äidiltä saatu ripsari vuonna jotain…93? Oli meinaa kuiva musta laatta johon sylkästiin niin väri irtos.. jepjep..

  2. Yksi ripsari oli avattuna ja käytössä kaksi ja puoli vuotta. :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *