Karkkipäivä
Karkkipäivä

The Dinner Dispute

Meillä heräsi eilen illallisella herran kanssa kiivas keskustelu ruoka-annosten koosta, hinnoittelusta ja ”reiluudesta”. Ympärillä istuvat miettivät varmasti, mistä ihmeestä tuo outoa kieltä papattava pariskunta oikein alkoi noin antaumuksella väittelemään kesken ruokailun. :D

Asia koski ruoka-annosten kokoa, kun hinta on kaikille sama. Minä olen sitä mieltä, että jos illallismenu on tyyliä ”3 ruokalajia 48 euroa” niin oli ne ruokalajit mitä tahansa, jokainen ruokailija saa suunnilleen saman verran ruokaa. Vähintään pääraaka-ainetta pitäisi minun mielestäni olla oletusarvoisesti saman verran kaikkien lautasella – tilasit sitten kalaa, lihaa tai kasvista. Right? Jokaisenhan on tarkoitus tulla kylläiseksi ruoasta.

Mies taas on sitä mieltä, ettei annoskokojen tarvitse tai kuulukaan olla millään lailla samalla linjalla. Kuulema fiksu ravintolakävijä ymmärtää jo menua lukiessaan, mitkä ruokalajit ovat toisia ruokaisampia tai kevyempiä, ja tekee päätöksensä sen perusteella. Jos sinulla siis on isompi nälkä, niin älä esimerkiksi tilaa vaaleaa kalaa. Whaaat?? Tämä ei nyt vain kertakaikkiaan uppoa minun logiikkaani!

Minä ymmärrän, että annoskoot saavat olla erilaisia kun kyseessä on ”normaali” ruokalista jossa kaikki annokset on hinnoiteltu erikseen, ja josta usein löytyy kevyempien ruokien kategorioita kuten keittoja ja salaatteja. Jos tilaan 15 euron salaatin, niin en odota sen olevan yhtä täyttävä kuin 29 euron pihvi. Mutta jos menu on koostettu niin, että kaikki ruoat ovat samanhintaisia, niin miten ravintola voi perustella sen että eri valinnoilla voi saada puolet vähemmän raaka-ainetta?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Väittelyhalukkuuteni asiaan kumpusi odotetustikin siitä, että itselleni lankesi eilen illalla se osa, että tilaamani kahden ruokalajin päivällinen (hinta 30 puntaa) oli määrällisesti ainakin kaksi kertaa pienempi kuin herran tilaama. Olin valinnut alkuruoaksi vuohenjuustosalaatin ja pääruoaksi punakampelaa. Mies taas valitsi kananmaksapateeta ja rib eye -pihvin.

Kananmaksapatee oli koollisesti jopa 3-kertainen minun vaatimattomaan vuohenjuustopallukkaani verrattuna. Mies jaksoi hädin tuskin syödä pateetaan. Minun pääruokani kalaa oli varmasti alle 100 grammaa. Filee oli pienempi kuin edellisillan ravintolassa alkuruoaksi tilaamani savukala…! Miehen pihvi täytti puolet lautasesta. Siinä vaiheessa kun olin haarukoinut kalafileeni naamaan oli mies vasta pääsemässä pihvissään alkuun.

Sanonpahan rehellisesti, että tulin kiukkuiseksi. Jos me kummatkin maksamme ruoastamme saman summan, eikö minunkin kuuluisi sentään tulla ruoasta kylläiseksi? Annostemme koot olivat niin häkellyttävän erimittaiset että en vain päässyt asiasta yli. Miehen mielestä olin nolo ja valitukseni moukkamaista. ”Kalasi on varmasti kalliimpaa kuin minun pihvini, ei sitä voi saada samalla hinnalla saman verran kuin pihviä”, hän heitti. ”Aijaa? No pateekin on sitten huomattavasti halvempaa kuin vuohenjuusto?” kontrasin. Siihen mies ei osannut enää viiltää takaisin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juuri sillä hetkellä tarjoilija sattui ilmestymään pöytämme viereen tiedustelemaan olihan kaikki hyvin. Koska ilmeestäni näki, että en todellakaan ollut tyytyväinen, en jaksanut alkaa feikkaamaan standardikohteliaisuuksia. (Ravintoloissa asiakkaan ja henkilökunnan välinen viestintä on usein kuin teatteria… kumpikin osapuoli sanoo ne odotetut mantrat ja ruokaa kiitellään vaikkei oltaisikaan tyytyväisiä.) Sanoin suoraan, että annokseni oli aika pieni. Tarjoilija pahoitteli asiaa ja lupasi tuoda lisää kalaa. Vasta kakkosannoksen jälkeen tulin kylläiseksi.

Mies pyöritteli silmiään ja totesi, että en vain ymmärrä näitä asioita. Annokseni oli pieni koska satuin tilaamaan ”sen sorttisen ruoan”. Jaahas?  Tässä ravintolassako – tai ravintoloissa yleensäkin ?? –  lähdetään siitä, että kalansyöjillä on pienempi nälkä? Entäs kasvissyöjät? Kyllä ravintolassa on mielestäni tarkoitus tulla kylläiseksi. Pienet taideannosmaistelut fine dining -ravintoloissa ovat sitten asia erikseen, mutta jos tilaat ihan rehellisessä maalaisravintolassa kahden ruokalajin illallisen niin kyllä sillä pitää vatsan täyttyä.

Mitä te sanotte? Olenko minä mäntti moukka vai hermostuinko ihan syystäkin?

Kommentit (55)

  1. Prahalainen

    Joku mainitsi tuossa ylempänä, että Venäjällä annosten perässä mainitaan myös paino – samoin täällä Tshekissä. Ruoka ja juomat ovat täällä uskomattoman halpoja (toki palkatkin alempia, mutta esim. vaatteet yhtä kalliita kuin Suomessa, mitä en henk.koht. ymmärrä) ja annokset yleensä valtavia. Ja tosiaan ikäviä yllätyksiä ei pääse syntymään, kun kaikki on (lakisääteisesti) painettu menuun.

    Toki joskus huijata yritetään poloista turistia lisäämällä laskuun ylimääräisiä oluita tai antamalla vain pääruokalista, kun viereisessä pöydässä tshekkiasiakkaat syövät tyytyväisenä samaa annosta neljän euron lounaslistalta… Mutta tarkkailee vähän tilannetta niin hyvin pärjää :).

    Niin ja mitä ne hinnat ovat? Olut 0,5l 1e, viini 2dl 2e, pääruoat 4-8e, lisukkeet 1-2e, jälkiruoat 2-4e. Lohiannos aivan kaupungin keskustassa 10e, ”ökykallis” ja täydellinen pihvi kaikilla herkuilla 15e. Katsotaan maltanko muuttaa täältä koskaan pois… :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.