Testikentällä

Tämä kuva on otettu äsken.

Kuvassa hymyilen ja näytän aidosti iloiselta, koska olen jälleen aloittanut päivän tekemällä työtä josta pidän ja koen vilpitöntä iloa  laadukkaista tuotteista, joita työkseni pyörittelen. (Pyörittelen välillä myös ei-niin-innostavia tuotteita, sekin kuuluu asiaan.)

Pidän tämän alan moniulotteisuudesta ja kahden alaan liittyvän työni mukanaantuomasta mahdollisuudesta myös pinnan alaiseen pohdintaan, siihen, että voi kurkistaa välillä sinne ”ihon ja hehkun alle”. Miettiä, mitä kaikkea kauneus ja hyvinvointi on, ja sehän ei suinkaan ole pelkkää hölkkää ja seerumipurkkia.
Minunkin ihoni alla on toinen iho. Siellä on pinta, joka kokee työni myös toisella tavalla. Se pinta uupuu aika ajoin.

En mielelläni puhu tästä, koska en halua aiheuttaa seuraajissani ja lukijoissani ristiriitaisia tuntemuksia kun he lukevat kauneusaiheisia kirjoituksiani. Intoilut ovat aitoja ja tämä työ on valintani ja intohimoni – jos en tekisi tätä työkseni, pyörittelisin purkkeja yhtäläisellä antaumuksella vapaa-ajallani. Niinkuin teinkin 30-vuotiaaksi asti, kunnes ”rasvoista” vihdoin tuli minulle ammatti.

Halusin tänään kuitenkin kirjoittaa tästä, koska tämäkin pinta on osa minua.

Jos maratoonari asuisi juoksukentällä tai leipuri leipomossa, hän todennäköisesti väsyisi. Minä asun kosmetiikan testikentällä. Ei ole sellaista päivää tai hetkeä, jolloin en jokaisella seerumi-, ripsari- tai kantapäärasvavalinnallani olisi itse asiassa töissä.

Työni on kirjoittaa sisältöjä ja tarjota asiantuntijatietoa kosmetiikasta, ja jotta näin voi tehdä, kosmetiikkaa täytyy käyttää. Jotta leipuri voi leipoa, hänen täytyy tuntea eri jauhojen ja nesteiden ominaisuudet. Vehnäjauho ei ole vain vehnäjauhoa – on olemassa eri laatuja ja karkeusasteita, joista jokainen vaikuttaa tulokseen ja käyttäytyy reseptissä omalla tavallaan. Voidepurkkien ja meikkijauheiden kanssa on sama asia. Jos et ”upota niihin käsiäsi”, et voi aidosti tietää, miten ne käyttäytyvät. Jos haluat olla todellinen asiantuntija, et luota pelkästään markkinointiteksteihin. Voitelet, vaahdotat, taputtelet ja tupsuttelet päivät pitkät ja tavaat incejä iltalukemisinasi. (No en kuitenkaan tee näin joka ilta..!)

Tämä kaikki on aivan ihanaa, valtavan antoisaa ja kiinnostavaa, uskokaa pois. Olen fiilistellyt hiustenhoitoaineen koostumuksia täysin vakavissani jo 12-vuotiaana ja olen kuin kasvanut tähän työhön. Silti se myös uuvuttaa. Se uuvuttaa joskus todella paljon, ja välillä pysähdyn keskelle kotiani jonka jokainen pinta on täynnä purkkeja – ja järkytyn. Minulla on myös työhuone, mutta mä asun kodin muotoisessa testilaboratoriossa, jossa mun iho, hiukset ja aistit on valjastettu kosmetiikan asiantuntijatiedon keräämiseen.

Välillä haluaisin vain saada käyttää mun lempivoidetta ja lempishampoota jokainen päivä ja viikko, enkä tehdä muistiinpanoja jokaisen voitelun ja naaman pesun jälkeen. Kaipaan suhdetta, joka syntyy niihin tuotteisiin, joita käyttää loppuun asti ja ostaa uudelleen. Siinä on jotain turvallista ja rauhoittavaa – tuttuus ja luottamus tuo mielihyvää, jota upeinkaan uutuustuote ei tuo. Vähän niinkuin se ihana Kreikan saari jolla olet käynyt kolme tai viisi kertaa – viidennellä kerralla se on vielä miljoonasti ihanampi kuin ensimmäisellä kerralla.

En vaihtaisi mun ammattia pois. Tunnen joka päivä kiitollisuutta siitä, että saan tehdä työkseni jotain, joka on ollut aikuiselämän (ja teinielämänkin..!) mittainen intohimo. Mutta paraskin työ voi välillä väsyttää – epäilemättä ihan millä tahansa alalla.

Pakkaan juuri tavaroita Kreikan matkalleni, ja aion jälleen käyttää tilaisuuden hyväkseni ja pidän Kreikassa lomaa kosmetiikan testailusta. (No, mukaan lähtee _yksi_ uusi testituote..!) Kun palaan, on laboratoriossa taas hetken aikaa helpompi asua.

Mihin ihanaan asiaan sinä välillä uuvut?

Kommentit (24)
  1. Ymmärrän täysin fiiliksesi, eikä minua lukijana haittaa yhtään kun kirjoitat uupumisestasi. Päinvastoin, se tekee blogistasi aidon ja rehellisen <3. Itsekin olen kamppaillut uupumisen kanssa, vielä tälläkin hetkellä, eikä siihen tietysti ole yhtä ainoaa syytä. Mutta tiedän tunteen, kun joku kivakin juttu alkaa vaatia liikaa veroja. Ihanaa reissua!

    1. Kiitos Iines <3 <3

      Mulla on sellainen luonne, että taidan kuormittua helposti monista asioista… Jos ei olisi koti täynnä purkkeja, uupuisin varmasti jostain muusta ärsykkeestä ympärilläni. (Ja uuvun jo nytkin.) Erityisherkkyyden piirteitä, olen oppinut.

      Voimia meille..!

      1. Jep, minäkin herkästi innostuva sekä uupuva erityisherkkis 😊. Voimia meille 🤗

  2. Heiii..Aina kiinnostaa mitä Sanni pakka mukaan matkalle :)!?
    Kiva, että olet löytänyt jonkinlaisen kutsumus-ammatin :). Harmin paikka, että en itse ole sellaista löytänyt, on melko puuduttava ja huonopalkkainen työ. Jotenkin sitä on niin luhistunut, että ei oikein ole inspiraatiota etsiäkään muuta. Mutta onneksi sentään elämässä on muutakin kuin työ :). Ja siinähän se lottovoiton mahdollisuus on :D

    1. Ei saat***, ei ainakaan mikää tekstientarkastaja minusta tule..

      1. Korjailin…! 😊

    2. Heiii..Aina kiinnostaa mitä Sanni pakka mukaan matkalle :)!?

      Ehkä teen tästä oman postauksen 😊 Yhteen aikaan tein säännöllisesti postauksia mun matkakosmetiikasta :)

      Kurjaa kuulla että olet työssä jota et koe niin mielekkäänä. Mutta niinhän se on, että kaikki eivät päädy työhön josta tykkäävät, ja toisaalta joillekin sekin on ihan ok (kunhan pystyy elättämään itsensä).

      Mä olen aina arvostanut työtä hirveästi ja lapsena jo ajattelin, että saan olla onnekas jos pääsen johonkin työhön. Ajatus siitä, että saisi olla jossain hyödyksi ja siitä vielä maksetaan (😀) kuulosti huikealta etuoikeudelta. Olinkin pitkään töissä alalla, joka ei ole millään lailla intohimoni ja kaukana luovuudesta, ja työn saattoi periaatteessa nähdä aika puuduttavanakin ja yksitoikkoisena nykyiseen työhön verrattuna, mutta tykkäsin siitäkin työstä. Olin onnellinen kun mulla oli työ <3 Ja vaikutti siihen sekin, että työnantaja ja työkaverit olivat todella mukavia ja työssä sai kokea arvostusta, vaikka se olikin simppeliä. :) Tällaisilla asioilla on paljon merkitystä.

      Toivottavasti sä saat kuitenkin tuntea työssäsi arvostusta..! 🙏🏻 Ja koet, että sun työpanoksella on merkitystä ja olet hyödyllinen, vaikkei ala ja työ itsessään olisi juuri sinun intohimosi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *