Karkkipäivä
Karkkipäivä

Tästä en pitänyt kosmetiikkamyyjän työssä

Tämän jutun a.k.a -otsikko voisi olla; Erään kosmetiikkamyyjän eettis-arvopohjaiset ongelmat.

Jutun aihe on muhinut luonnoksissani jo vuosia. Minun on ihan kamalasti tehnyt mieli kirjoittaa siitä, mutta samalla on tuntunut, että ehkä se on väärin. Ehkä en saisi sanoa tällaista ääneen kauneusalan ammattilaisena ja kaupallisella alalla työskentelevänä.

Nyt kuitenkin sain aiheeseen taas kipinän lukiessani Nude-Erikan kirjoitusta liittyen kulutushysteriaan, kosmetiikkavuoreen ja hänen tarkoitukseensa kauneusbloggaajana. Saatoin nyökkäillä hyvin monille Erikan esiintuomille asioille, mutta enemmän kuin bloggaajana, entisen työni edustajana. Kommenttiosiossa sitten törmäsin kommenttiin, joka resonoi minussa erittäin vahvasti:

”Työskentelen myyjänä vaateliikkeessä ja ajoittain kohtaan samanlaisia fiiliksiä työstäni. On ristiriitaista kun tehtäväni on myydä, mutta oikeasti tekisi mieleni sanoa toisinaan asiakkaille että tarvitsetko todella näitä kaikkia, eiköhän vaatekaapissasi ole jo vaatetta?”

Juuri näin. Paitsi että minun tapauksessani halusin sanoa näin työnantajalleni, en asiakkaalle.

Sillä tiedättekö mistä en pitänyt työssäni?

Kerron ensin mistä pidin, sillä aina on hyvä aloittaa positiivisesta. Ja minähän todella pidin työstäni, minä rakastin sitä. Olin mielestäni siinä hyvä ja sain toteuttaa jotain, joka sopi minulle valtavan luonnollisesti.

Kirjoitan preesensissä, sillä pidän näistä asioista edelleen :)

Pidän auttamisesta ja ongelman ratkaisusta. Pidän siitä kun joku tulee luokseni ja hänellä on ongelma, olkoon se sitten sopivan päivävoiteen tai matkakohteen löytäminen, ja voin auttaa häntä löytämään ratkaisun. On ihanaa neuvoa, jakaa tietoa ja inspiroida. On ihanaa luoda hyvää mieltä. On ihanaa innostaa toisia. Pidän siitä kun asiakas poistuu iloisena ja etsimänsä löytäneenä. Sillä tunteella, että sai hyvää palvelua ja palaa mielellään uudestaan. Haluan, että hänellä on vielä kotona kasseja avatessaankin hyvä mieli.

Äsken kuvaamassani hattarapilvessä on yksi tärkeä kohta, joka ei rimmaa yhteen kaupan alan tavoitteiden kanssa. (En tietenkään voi puhua kaikkien kauppojen puolesta mutta tunnette eron asiakkaina. On kauppoja ja kauppoja. On myyntiä ja on voiton maksimointia.)

Tärkeä kohta on ”asiakas poistuu iloisena ja etsimänsä löytäneenä”. Tämä ei ole liikkeen kannalta optimi, vaan minun on – oli – myyjänä tähdättävä siihen, että asiakas poistuu sekä etsimänsä tuotteiden että mahdollisimman monen muun tuotteen kanssa. Tarvitseeko asiakas näitä kaikkia on sivuseikka, pointti on myydä hänelle mahdollisimman paljon. Ja tämä, ystäväni, oli minulle lopulta aika vaikea pala henkilökohtaisen arvomaailmani näkökulmasta.

Lisämyynti, sillä termillä toimintaa kutsutaan kaupan alalla. Myydään siis asiakkaalle muutakin kuin mitä hän tuli hakemaan.

Kauniimmin ilmaistuna asiakas inspiroidaan ostamaan lisää. Hyvä myyjä ei myy vaan inspiroi, hän ei kuulosta siltä että tuputtaa, hän esittelee tuotteita siten että asiakas innostuu ja keksii tarpeensa itse. ”Hei, minultahan puuttuu juuri tällainen..!”

Kotona asiakas saattaakin ahdistua. Mitä olen mennyt ostamaan… näihinhän meni kaksi sataa euroa..! Tarvitsinko kuitenkaan elektronista jalkaraspia ja limited edition kultaista glitter-eyelineria..? Milloin olen viimeksi edes meikannut…

Nämä tuntemukset eivät tietenkään ole liikkeen ongelma. Kulutusyhteiskunnassa kun elämme, palveluiden ja hyödykkeiden tarjoajat lähtevät siitä, että johonkin asiakkaan roposet kuitenkin menevät – eri liikkeet ja palvelut vain kilpailevat näistä roposista. Sen voitto joka asiakkaan eurot saa. Sen voitto jonka viivan alle jää suurin plussa.

Mutta tämä asetelma oli minulle ongelma. En halunnut inspiroida asiakasta hankintoihin, joita hän ei tarvinnut. En halunnut olla osallisena lisäämässä jonkun turhaa tavaramerta tai pahimmillaan ylipuhumassa henkilöä ostamaan yli varojensa. En pitänyt siitä, että ’hyvän myyjän’ status ylipäänsä mitattiin kuiteilla ja tuotemäärien keskiarvoilla.

Minä rakastan myyjän työtä, mutta minulle hyvä myyjä ja hyvä asiakaskokemus on jotain muuta kuin iso kuitti.

Minun ihanteeni ei välttämättä ole kauppiaan ihanne.

Siitä en pitänyt työssäni.

Entä nyt?

Kauneusbloggaajan ja tuotesuosittelijan roolissa koen aivan erilaista vapautta ja mielekkyyttä kuin kosmetiikkamyyjän työssäni. Erikan ajatuksia herättävään kirjoitukseen vielä tarttuen, tähänkin työhön liittyy omat ahdistuksensa – eikä vähiten kulutushysteriaan ja purkkimereen liittyvät. Kyllä, me kauneusbloggaajat inspiroimme ihmisiä kuluttamaan ja ostamaan lisää, sitä ei voi kiistää. Joidenkin kohdalla se voi kenties johtaa ylikuluttamiseen ja tarpeettoman purkkirojun nurkkiin kertymiseen. Mutta Erikaa kompaten, kosmetiikka voi myös tehdä ostajansa onnelliseksi ja kohentaa jonkun itsetuntoa. Ja bloggaaja voi auttaa vähentämään jonkun turhia ostoksia arvioidensa kautta. Kosmetiikkabloggaajana olen vapaa kertomaan mistä tuotteista haluan ja tekemään sitä mitä tässä työssä rakastan; neuvomaan, innostamaan, auttamaan löytämään ratkaisuja.

Se ratkaisu voi olla viimeisen päälle optimoitu anti-age-voide tai kahden euron Lidl-pesuvaahto. Onnistumisen mittarina lukijan ilo ja hyöty. Kuitin koolla ei väliä. <3 

Kommentit (47)

  1. Riikka

    En lue itseäni kosmetiikkafaniksi ja meikkaan vain arkimeikin verran. Neljäkymmentä täytettyäni ihonhoito alkoi ykskaks kiinnostamaan :D.
    Olen seurannut blogiasi noin viitisen vuotta, löysin tänne kun etsin jotain vinkkejä naamarasvan ostamiseen. Nykyisin etsin kaikki kosmetiikkakokemukset kauneusblogeista ja koen hutiostosten vähentyneen. Minua kiinnostaa hirvittävästi minkälaiseksi jokin tuote on koettu, onko se hintansa väärti tai mikä vaihtoehtotuote sille löytyy.

    Olen siirtynyt ihonhoidossa pitkälti luonnonkosmetiikan pariin ja se on isoksi osaksi kauneusblogien ansiota. Opettelin vuosi sitten myös mineraalimeikkipohjan tekemisen blogisi avustuksella – ja olen tykännyt! Myös Madara-alepäivät olen poiminut blogistasi ja tehnyt ostoksia niiden perusteella. En olisi ilman suositustasi tutustunut SOS-seerumiin, jonka olen sittemmin todennut kyllä älyttömän hyväksi (viime alepäivältä tilasin niitä anti-age tuotteita, hyviä nekin).
    Aloittaessani oman palashampookokeiluni pläräsin blogistasi palashampooseikkailusi Kreikassa ja poimin asioita ylös. (Aloitin Flow’n shampoopalalla, mutta se teki tukan klähmäiseksi. Tällä hetkellä kokeilussa Meow Meow Tweetin rosemary-avokado shampoopala).

    Vaikka kosmetiikka saatetaaan kokea hömpäksi, niin ainakin kauneusblogit ovat varsinaisia tietopakkauksia.

    Kaupoissa minua ärsyttää lisämyynti. Posti on näistä pahin (ei asiamiespostit, vaan ihan postin oma toimipiste), aina pitäisi ostaa postimerkin lisäksi suklaalevyä, heijastinta yms.

    • Sanni

      Oli tosi kiva kuulla mitä kaikkea olet löytänyt Karkkipäivän kautta :) Aina ilostuttaa kuulla kun joku on löytänyt jotain itselle hyödyllistä ja toimivaa vinkkieni tai esittelyjeni kautta :) Jess :) Itsellenikin on muuten tosi hyödyllistä kuulla ihmisten palautetta suosittelemistani tuotteista, tällöin saan vielä laajemman käsityksen tuotteen sopivuudesta erilaisille ihoille – itsellä kun voi lopulta konkreettisesti olla vain se oman ihon kokemus. Joten kiitos kaikille jotka jaksavat käydä myöhemmin kertomassa miten joku vinkkaamani tuote on heillä toiminut <3

      Posti on näistä pahin (ei asiamiespostit, vaan ihan postin oma toimipiste), aina pitäisi ostaa postimerkin lisäksi suklaalevyä, heijastinta yms.

      Joo – tämä..! ”Saisinko arkin postimerkkejä”. ”Näin ole hyvä. Ja huomasithan Fazer-tarjouksemme, kaksi suklaalevyä saisi vitosella!” Öhm huokaus….

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.