Tänään, neljä vuotta sitten.

Tasan neljä vuotta sitten tänään. Amorgos, Kreikka, huhtikuu 2017.

Sanat eivät riitä kuvaamaan, kuinka paljon haluaisin olla täällä.

On jännä katsoa näitä kuvia nyt. Miettiä näitä tunnelmia.

Mitähän olisin tuolloin ajatellut tulevaisuudesta… en varmastikaan olisi osannut unissanikaan nähdä pandemiaa. Sitä, että keväällä 2021 vietän toista vuotta ilman Kreikkaa. Ja että tällaiset rennot hetket valkoisten talojen täplittämissä Kykladien kylissä auringon lämmittämään seinään nojaillen ovat haikeuden täyttämän etäisyyden päässä. Etäisyyden, jonka loppua ei näy.

Vuosi 2017 muutti paljon elämässäni. Olin ahdistunut ja hyvin surullinen lähtiessäni tälle matkalle, ja toivoin löytäväni ratkaisuja joogaretriitistä idyllisellä Kreikan saarella. En löytänyt. Tein havaintoja itsestäni ja joistain vähemmän positiivisista tavoistani, mutta palasin Suomeen yhtä rikkinäisenä, vaikkakin jälleen uusia, kauniita kokemuksia rikkaampana.

Olen nyt eri elämäntilanteessa, mutta silti omalla laillaan yhä repaleinen ja jatkuvien haasteiden myllerryksessä. Ihminen on tietysti keskeneräinen koko elämänsä, ja nämä tuntemukset ovat varmasti normaaleja. Tunteeko joku ylipäänsä koskaan olevansa ihan eheä ja ”valmis”? Kaiken oppinut ja haasteet selättänyt, kiillotettu ja viimeistelty? Tuskin. Epävarmuus ja repaleisuuden tuntu ovat kaiketi osa ihmisyyttä.

Silti, tämä ihminen haluaisi nyt kovasti helpottaa tätä kevättä koskettamalla tuota valkoiseksi kalkittua seinää ja siniseksi maalattua ovea pienessä kreikkalaisessa kylässä.

Minä ja Amorgos

Kuvassa näkyvä terassi on yksi harvoja rakennuksiin liittyviä tiloja, joihin olen reissuillani muodostanut vahvan kiintymyssuhteen.

Sisätilat eivät yleensä merkitse minulle paljonkaan, kun matkustan. Harvat hotellit, airbnb’t tai muut majapaikat jäävät minulle voimakkaasti mieleen.

Tämä terassi Aegialis-hotellissa Egialin kylässä, Amorgoksen saarella on kuin koti, jonne kaipaan. Minulla on ikävä tätä terassia ja sen tunnelmaa, valoa ja siltä aukeavaa maisemaa, kuin ihmistä tai ihmissuhdetta.

En ikinä unohda ensikohtaamistani terassin kanssa. Se oli syksyllä 2016. Terassi ei ollut silloin vielä katettu.

Tulin vierailulle hotellille siellä työskentelevän uuden ystäväni kutsumana. Istuimme iltaa terassilla, ja välillä istuin siellä pitkiä hetkiä ihan yksikseni, kylmää valkoviiniä siemaillen. (Kyllä, kylmää. Valkoviini tarjoillaan Kreikassa usein jääkaappikylmänä.)

Terassi kylpi valossa ja oli ympäröivine merimaisemineen niin kaunis, että meinasin pakahtua. Se oli niitä hetkiä, kun en meinannut uskoa todeksi, että oikeasti koen tällaisia hetkiä elämässä. Matkustan Kreikkaan, valitsen sieltä randomisti eri saaria joilla vierailla, tapaan siellä odottamatta erilaisia ihmisiä ja päädyn paikkoihin, joita en ikimaailmassa löytäisi ilman useiden eri sattumien ihmeellistä ketjua.

Ilta päättyi yhteen lumoavimmista auringonlaskuista, joita olen koskaan matkoillani kokenut. Se oli myös alku ystävyydelle, joka johti uusiin ystävyyksiin ja siihen, että Amorgoksen Egialista tuli yksi tärkeimpiä paikkoja, joissa olen koskaan käynyt.

Ystäväni, joka tutustutti minut Egialiin, ei enää ole keskuudessamme. Mutta hän elää lukemattomien ystäviensä kautta. Kuten minun, johon hän ehti tutustua vain muutama vuosi ennen kuin hänen aikansa täällä oli täysi.

Jos en olisi sattumalta valinnut mennä syyskuussa 2016 Amorgokselle, ja jos en 22. päivä olisi päättänyt saaren vuoristoisen selän yli kulkenutta vaellusretkeäni Egialin kylän ainoaan auki olevaan rantabaariin sammuttaakseni janoni, en olisi nyt kirjoittamassa tätä julkaisua ja jakamassa näitä kuvia, tarinaa ja kokemuksia.

Kiitos, Kreikka, että olet.

(Jos onni suo, voin kirjoittaa ajatuksiani Amorgoksesta tänä päivänä, 8. huhtikuuta, vuonna 2025.)

Kommentit (6)
  1. Tuo terassi vaikuttaa niin ihanalta. Voin kuvitella kuinka kuumana päivänä tuolla voisi istua juttelemassa kaverin kanssa tai pläräämässä naistenlehteä. Mulla on sellainen outo tapa, että tykkään ostaa paikallisia naistenlehtiä (muotilehtiä) ja katsella kuvia. Vaatemuotimaailma kaikkine erikoisine kuvineen on itselleni niin vieras ja kaukana arkipivästä, että siinä on jotain todella rentouttavaa vaan katsella niitä kuvia ilman, että tarvitsee keskittyä. En osaa lukea esimeksi hyvää kirjaa rannalla tai kahvilassa, sillä en pysty keskittymään siihen kaiken muun mielenkiintoisen seassa. Kahviloissa pidän kirjaa usein vain näen vuoksi kädessä :D. Mielenkiintoisinta on vain katsella ihmisiä ja ympäristöä. Samasta syystä pidän usein aurinkolaseja, jotta ei vaikuttaisi siltä että jään tuijottamaan jotain ohikulkijaa (vaikka todellisuudessa teen juuri niin!). :)

    Mutta tuo terassi on siis tosi sympaattinen. Harva asia on ihanampaa kuin istua varjossa todella kuumana päivänä. Tosin itse jäin miettimään, että kuinka tuo lasitus vaikuttaa terassiin? Yleensä välimerellä käy meren rannalla tai korkeammalla kohdalla hento viilentävä tuulenvire, joka liittyy olennaisena osana avoterassien miellyttävyyteen.

    1. Mulla on sellainen outo tapa, että tykkään ostaa paikallisia naistenlehtiä (muotilehtiä) ja katsella kuvia. Vaatemuotimaailma kaikkine erikoisine kuvineen on itselleni niin vieras ja kaukana arkipivästä, että siinä on jotain todella rentouttavaa vaan katsella niitä kuvia ilman, että tarvitsee keskittyä.

      Tätä on monen (jopa itseni) vaikea uskoa, mutta mulla oli sama tapa lukioikäisenä ja tilasin monta vuotta kotiin britti-Vogueta (!) vain ihaillakseni kuvia, jotka eivät millään tapaa liittyneet omiin kiinnostukseni kohteisiin… (poislukien kosmetiikka 😁)

      Olen säästänyt kaikki Voguet ja välillä selailen niitä suuren nostalgian vallassa… Monet upeat kuvat ja kannet ovat piirtyneet mieleeni niin vahvasti, että muistan ne yhä 25 vuoden jälkeen, ja mitä tunteita ne aikaansaivat katsellessani niitä lukioikäisenä….

      En osaa lukea esimeksi hyvää kirjaa rannalla tai kahvilassa, sillä en pysty keskittymään siihen kaiken muun mielenkiintoisen seassa. Kahviloissa pidän kirjaa usein vain näen vuoksi kädessä :D.

      Samaistun..! 😄🙈

      Tosin itse jäin miettimään, että kuinka tuo lasitus vaikuttaa terassiin?

      Sieltä saa laseja myös vedettyä auki :) Ja terassin keskeltä pääsee portaita alas vilvoittavalle uima-altaalle… ahhhh…. En todellakaan liioittele sanoessani, että voisin mennä lomalle vain tuolle terassille, ja olla äärettömän onnellinen.

  2. Ihania kuvia ja ajatuksia, näitä postauksia on ollut kyllä koronapandemian aikana ikävä, upeita Kreikka-kuvia ja tarinoita, kuvista välittyviä fiiliksiä! <3

    Varasin eilen matkan Thassokselle elokuun loppuun, jännä miten ristiriitaisissa fiiliksissä olen asiasta, tekis mieli huutaa ilosta, mutta ei uskalla, kaikki voi vielä muuttua ja toisekseen aina joku on sitä mieltä ettei saa/kannata/voi lähteä ja olemme ihan edesvastuuttomia.. itsekin mietin, että olemmeko? Mutta se tunne, mikä valtasi, kun matka oli varattu, tiedät varmaan <3

    1. Tuli väärään postaukseen, saa poistaa! :D

      1. Kyllä tämä minusta tuli ihan oikeaan postaukseen..? Ainakin tässä postauksessa on kuvia ja fiiliksiä Kreikasta, joihin viittasit edellisessä kommentissasi :)

    2. Mutta se tunne, mikä valtasi, kun matka oli varattu, tiedät varmaan <3

      Todellakin ❤️

      Toivottavasti tilanne olisi elokuun lopussa jo sellainen, että matka on mahdollinen 🙏🏻🙏🏻 Pidän sormet ja varpaat ristissä teidän puolesta. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *