Karkkipäivä
Karkkipäivä

Suuri Ponipostaus Vol. 2 – Omenalaakson väkeä

Ponipostauksia on toivottu niiiiin pitkään että tätä vuotta en enää kehtaa aloittaa ilman pastellinvärisiä nelijalkaisia ystäviäni. Klikkasin hiljattain My Little Pony -tagia todetakseni, että en ole kirjoittanut poneista mitään yli kahteen vuoteen…!!! :-0 Tämä vääryys ja nolous korjataan tässä ja nyt.

Edellinen Suuri Ponipostaus on peräti neljän vuoden takaa. Siinä kerron MLP-harrastuksestani ja esittelen suosikkiponeja kokoelmastani. (Voi kamala minkä laatuisia kuvia… No, jossain on sentään kehitytty vuosien varrella..!)

Pääsette tänään tutustumaan maailmaani 24 vuoden takaa, aikaan, jolloin 10-vuotiaan Sannin huoneessa oli ponien valtakunta. Omenalaakso. :)

Ystävieni ponit asuivat Ruusu- ja Kirsikkalaaksoissa. Kyllä, nimet otettiin Veljeni Leijonamielestä. :)

Omenalaakson_tiedot

Tähän noin vuodelta 1988 olevaan vihkoon olen kirjannut ponieni nimet, värityksen ja kuvioinnin ja paljon muita tietoja.

Omenalaaksossa asui leikki-iässäni noin 60 ponia. Nämä ponit muodostavat kokoelmani sydämen ja ovat minulle tietysti poneistani rakkaimpia. Muistan edelleen kaikkien nimet, perhesuhteet ja luonteenpiirteet – tosin tuo vihko toi vähän apua muutamiin perhekokoonpanoihin. ;)

Miesponien ollessa Ponimaailmassa harvinaisuus olivat useimmat perheet isättömiä. Lajeillakaan ei ollut väliä, sarvekas poni saattoi esimerkiksi synnyttää meriponin. :)

Kaikkien laakson ponien esittely olisi vähän turhan raskas postaus, joten valitsin perheet. Ja tulihan tällekin pituutta…! :D Tässä siis ponia kahden vuoden tauon edestä!

Poniperheet_Tootsie

Tootsie (tuo turkoosi, violettiharjainen) oli Omenalaakson Valtiatar. Hassua, että valitsin hallitsijaksi noin yksinkertaisen näköisen ponin..! Tootsie on kuitenkin ihan lemppariponejani juurikin yksinkertaisuutensa vuoksi, siinä on juuri sitä ”old school” -henkeä joita ensimmäisissä G1-poneissa niin rakastan. (Mikä ihmeen G1..? Katso ensimmäinen Suuri Ponipostaus jossa termit selitetään :)).

Tootsien oikea nimi on Hopscotch. Ponien nimeämis-systeemissäni ei ollut mitään logiikkaa. Osalla on alkuperäisistä nimistä väännetyt englanninkieliset nimet, joidenkin nimi on suomennettu versio, osan nimi liittyi pepun kuvioon ja osan nimi on ihan tuulesta temmattu random sana. :) Suosittuja kaveripiiriissäni olivat -ar ja -ainen -päätteiset nimet, kuten Pisarainen, Rusotar ja Varjotar.

Tootsien tyttäret olivat meriponi Tähtisilmä ja yksisarvinen Rusettiina. Rusettiina oli hieman ylimielinen lapsi, olihan hänellä prinsessa-status. Meriponi-siskonsa taas oli lempeä ja rauhallinen.

Poniperheet_Piparminttu

Oranssi Piparminttu oli iloinen, eloisa ja kekseliäs neiti. Se oli mukana lähes kaikissa leikeissäni. Ehkäpä samaistuin Piparminttuun ja koin sen jonkinlaisena alter-egonani..? :) Joka tapauksessa tykkäsin siitä hirmuisesti. Niinkuin koko Rainbow Pony -sarjasta, johon se kuului.

Piparmintun tytär Heart oli turhamainen ja hieman pikkuvanha lapsi. Se piti itseään Omenalaakson sievimpänä varsana ja sen mielipuuhiin kuului peilin edessä keimailu.

Poniperheet_Unikuu

Kimaltava Unikuu oli mielestäni yksi kauneimpia ponejani. Tykkäsin sen värimaailmasta aivan erityisesti. Ja kappas – tämä mieltymyshän on havaittavissa vielä tänäkin päivänä – violetti ja kulta on lempiyhdistelmäni silmämeikissä. ^_^ Unikuu oli ujo ja hiljainen, sillä ei useinkaan ollut merkittävää roolia leikeissäni.

Tytär Kuutamotähti edustaa erityisen siroa Keijuponien lajia. Se oli herkkä ja helposti itseensä ottava varsa. Se oli kuitenkin Keijuponeille ominaisesti hyvin viisas ja sillä oli taianomaisia erityistaitoja mitä muilla pikkuponeilla ei ollut.

Poniperheet_Sateenkaari

Sateenkaarella kävi tuuri – hän oli yksi harvoja Omenalaakson naisia joiden onnistui saada itselleen mies..! ^_^ Siippa Loiske tosin oli vähän vässykkä ja vaimonsa tossun alla. Lahjakas Sipsu-tytär harrasti balettia ja piti laaksolaisille usein tanssiesityksiä.

Poniperheet_Omena

Lempeä ja vaatimaton Omena-poni viihtyi keittiössä. Se vastasi talon ruoanlaitosta ja rakasti erityisesti valmistaa hilloja. Sillä oli naapurilaaksossa poikaystävä nimeltä Tii-Pii.

Pikku-Omenainen oli niin nuori (minun ikämääritelmässäni noin 6) ettei se juuri ollut mukana leikkien juonenkäänteissä. Se oli rauhallinen ja kohtelias lapsi joka lähinnä tarkkaili toisia.

Poniperheet_Karamelli

Räiskyväluonteinen Karamelli oli kotoisin Texasista ja hämmästytti Ponimaan miespuolisia pysymällä sinkkuna. Se ei langennut yhdenkään miehen lirkutteluihin.

Karamellin tytär Kihara oli utelias ja vallaton pikkuinen. Se saattoi karata lastenhuoneesta ja aiheuttaa koko laaksoon hätätilan kun sitä ei löydetty mistään.

Poniperheet_Lilja

Liljan ja Vikin perhe oli leikeissäni eniten mukana. Vikki oli varsinainen casanova – ainakin ennen erään toisen, naimattoman miehen saapumista Omenalaaksoon. Vaimonsa Lilja oli turhamainen kaunotar joka ei välittänyt miehensä syrjähypyistä.

Tytär Yllättäjä oli hyperaktiivinen tapaus joka pisti nenänsä – tai siis turpansa – kaikkialle. Se vakoili systemaattisesti vanhempiaan ja tiesi kaiken näiden liiton kiemuroista. Välillä se myös läksytti isäänsä tämän naissuhteista.

Poniperheet_Jatski

Jätskin puoleen käännyttiin kun tarvittiin neuvoa. Tootsien ohella sitä pidettiin laakson Järkenä. :) Se oli ylväs ja vähän etäinen, ja monet saattoivat vähän pelätäkin sitä.

Jätskin meriponi-tytär Meritähti oli kaikille kiltti ja ystävällinen ja tunnettiin taidoistaan riitojen sovittelijana.

Poniperheet_Mansikka

Selvästikin Elumen-kampaajalla käynyt sirpakka Mansikka kuului Omenalaakson pirteimpiin persoonallisuuksiin. Se oli myös yksi suurimpia suosikkiponejani ja oli mukana lähes kaikissa juonikuvioissa. Mansikka seurusteli ystäväni Milin Aarre-ponin kanssa, mutta kyllä sillä oli sutinoita omenalaaksolais-miestenkin kanssa… ;) Mansikkaa olisi saattanut jopa pitää hieman kevytkenkäisenä… :D

Mansikan kaksostytöt Milli ja Minttu olivat myös paljon mukana leikeissä. Tämä oli poikkeuksellista, sillä pääsääntöisesti koin vauvaponit vähän tylsempinä leikkien kannalta. Siniharjainen Milli oli kaksosista vilkkaampi ja taisi olla joskus mukana karkuretkillä Kiharan kanssa. Vaaleaharjainen Minttu oli hieman yksinkertainen eikä sillä aina oikein ”leikannut”. :)

Poniperheet_Hertta

Sympaattinen sydänkuvioinen Hertta on kaikkein ensimmäinen ponini! (Kerroin Hertasta enemmän ensimmäisessä Suuressa Ponipostauksessa, se on Kreikassa valmistettu keräilyharvinaisuus.)

Varsat Nuppu ja Kuutamoinen puolestaan ovat ensimmäiset lapsiponini – tai noh, Kuutamoinen oli oikeasti siskoni, mutta karusti omin kaikki sisartenikin ponit itselleni…! :p Lukutoukka Nuppu tykkäsi briljeerata yleistiedoillaan. Se tunnettiin reiluna ja fiksuna pikkuponina jolle aikuiset usein uskoivat luottotehtäviä. Kuutamoinen taas oli ujo ja vetäytyvä, eikä uskaltanut koskaan sanoa omaa mielipidettään.

Poniperheet_Varjotar

Rainbow Pony -sarjan Varjotar oli mielestäni kaikkein kaunein ja ihanin ponini. Olin onnesta lytyssä kun sain sen..! Minusta sen värit ja kuviointi olivat jotenkin aivan täydellisen harmoniset… Varjotar oli salaperäinen ja omalaatuinen poni, se antoi itsestään ujon ja hiljaisen kuvan mutta osoitti tarpeen tullen temperamenttia. Se oli myös tunnettu älykkyydestään ja taiteellisuudestaan. Kaikki laakson miehet olivat siihen lääpällään.

Tytär Rusotar oli hassutteleva, vähän höpsö pikkuinen joka ei monen mielestä ollut kovin tullut äitiinsä.

Poniperheet_Kirsikka

Kirsikka, Lolli ja Vilkku kuuluivat Hertan perheen ohella laakson ensimmäisiin asukkaisiin. Kirsikka rakasti järjestää juhlia ja viihtyi paljon keittiössä Omenan kanssa kokkailemassa herkkuja. Luonnollisestikin kirsikkapiirakka kuului sen bravuureihin..! :)

Aviomies Lolli oli rehti ja rauhallinen tapaus joka ei paljon pitänyt meteliä itsestään. Vikki yritti välillä houkutella sitä hamejahtiin mutta Lolli pysyi uskollisena vaimolleen – ja sille yhdelle sallitulle liiton ulkopuoliselle tyttöystävälle…! ;)

Vilkku oli Nupun paras ystävä ja yhdessä Yllättäjän kanssa ne muodostivat Omenalaakson touhukkaimman kaveriporukan. Nämä kolme olivat eniten mukana leikeissä. Yleensä juoniin liittyi aina jotain konflikteja prinsessa Rusettiinan kanssa.

Poniperheet_Jasmiini

Tuoksuva, kiharakutrinen Jasmiini oli Karamellin sisko, ja saapunut myöskin Texasista. Se oli hitusen hienohelmainen ja monien mielestä vaikeasti lähestyttävä. Muistan, että pidin Jasmiinia vähän kömpelön näköisenä, mutta koska sillä oli niin kaunis väritys ja upeat korkkiruuvikiharat, tein siitä leikeissä kaunottaren joka aiheutti välillä suuria mustasukkaisuusdraamoja.

Jasmiinin kaksostytöt Lila ja Rosa olivat nuorimmat lapset Omenalaaksossa. Muut eivät usein huolineet niitä leikkeihin mukaan kun ne eivät muka osanneet mitään kun olivat niin pieniä.

Poniperheet_suhteita

Niin…. tämä ”sallittu liiton ulkopuolinen tyttöstävä”…. :D Koska miespuolisia poneja oli niin vähän, keksimme ystävieni kanssa (varsin sovinistisen) säännön, jonka mukaan miehillä sai olla yksi tyttöystävä vaimon lisäksi. Tämä mahdollisti sen, että naimattomat naiset saivat nekin välillä seurustella. :) Sääntö loi tietysti myös mehukkaat puitteet kolmiodraamoille….

Yksi pariskunta tapaili aina salaa hotellihuoneessa joka rakennettiin kirjahyllyyn.

Omenalaaksossa asui vain yksi naimaton mies, Soave (tuo pinkki äijä suurimmassa sydämessä :)). Se tietysti heilasteli vähän jokaisen kanssa.

Ponimiehet kävivät myös baarissa. Ponipäiväkirjaani olen 9.7. 1989 kirjoittanut, että kaverini Anun poni Polle ”joi yhteensä 11 tuoppia olutta eikä tullut humalaan”. :D

idPoniperheet_suhteita

Piparminttu seurusteli vakituisesti Lollin kanssa, mutta Vikin magneettinen vetovoima sai senkin välillä kurkkimaan ”naapurin tontille”…

Poniperheet_suhteita2

Nössö-Loiskekaan ei jättänyt tyttöystävä-sääntöä hyödyntämättä… ;) Kaikkien tavoitteleman Varjottaren seurassa se saattoi kokea olevansa vähän miehekkäämpi kuin hellapoliisi-Sateenkaaren kanssa kotioloissa. :D

Poni-Kauniit-ja-Rohkeat…

. . .

Leikin poneilla aika vanhaksi saakka, varmaan 11-vuotiaaksi. Jotenkin minusta tuntuu, etteivät sen ikäiset enää leiki nykyään… Taitavat jo käydä jossain diskoissa ja seurustella! :D Ehkäpä minä olen niin lapsellinen vielä 3-kymppisenäkin kun leikki-ikäni jatkui niin myöhään..? :P

Loppukevennyksenä Omenalaakson tiedot -vihkoon kirjattu äitini mielipide poneista:

                 Aidinmielipide

* no comment :) *

Kuka muistaa vielä omia leikkejään? (No kuka haluaa muistaa… ^_^) Kumpaan leiriin kuuluitte – ponit vai Barbit? :)

Kommentit (139)

  1. Kosmetiikkakatti

    My Little Ponyt<3 Harmi kun mulla on niitä vain kaks kappaletta. :( Pienenä yleensä leikin Barbeilla, eikä mulla ollut yhtään Ken nukkea. :< Kaikki mun Barbiet joutu seurustelemaan Mikki Hiiren kanssa. :D Muistan kun yks mun lempileikki oli sellainen, että Barbie oli menossa juhliin mutta väsähti siinä matkalla jonnekkin puun juurelle niin Mikki Hiiri tulee paikalle ja rupeaa vain pussailemaan sitä nukkuvaa Barbieta… Barbie herää siihen kauhistuneena mutta sitten innostuukin siitä pussailemisesta. Ööhh.

    • Sanni

      Barbie oli menossa juhliin mutta väsähti siinä matkalla jonnekkin puun juurelle niin Mikki Hiiri tulee paikalle ja rupeaa vain pussailemaan sitä nukkuvaa Barbieta… Barbie herää siihen kauhistuneena mutta sitten innostuukin siitä pussailemisesta.

      *rrrreps* Päivän – ei, viikon paras stoori! ^_^

  2. Linnea

    Ihania poneja ja tarinoita sinulla! :D Minäkin pidin ponileikeistä todella paljon, omistin niitä tosin vaan viitisen kappaletta, mutta kyllä ponit on mun leikeissä kaikki barbiet ja bratzit yms. aina voittaneet!

    Tuosta ”liian vanha leikkimään” kohdasta tulikin mieleeni, että olen itse siis 1996 syntynyt tyttö ja leikin nukeilla ja poneilla 14-vuotiaaksi asti tosin sillon en leikkinyt niillä enää kovin usein. Kyllä sain kuulla lapsellisuudestani aika paljon ja pidinkin sen aika salassa noin 10 ikävuodesta eteenpäin. Onneksi oli samanhenkisiä kavereita jotka tykkäsivät kanssa leikkimisestä vielä yläasteen alkupuolellakin :)

    Nyt olen 17-vuotias ja pitkään säännöllisen epäsäännöllisesti jatkunutta nukkekotiharrastustani pidetään lapsellisena toisinaan, vaikken niillä ole useampaan vuoteen varsinaisesti ”leikkinyt” :D

    • Sanni

      Tuosta “liian vanha leikkimään” kohdasta tulikin mieleeni, että olen itse siis 1996 syntynyt tyttö ja leikin nukeilla ja poneilla 14-vuotiaaksi asti tosin sillon en leikkinyt niillä enää kovin usein.

      Ihana! <3 Minusta leikki-ikä saa jatkua just niin kauan kuin ihminen kokee haluavansa leikkiä! ^_^ Aikuisuutta kyllä sitten riittää, ei pitäisi olla mikään kiire "aikuistua".

  3. Tia

    Voi ihanaa että sait tämän postauksen tehtyä! Olen lukenut nuo edelliset kymmeniä ja kymmeniä kertoja, ja tätäkin tulee luultavasti luettua vähintään sama määrä.

    -Ensinnäkin haluan kehua sinua siitä, että olet osannut säilyttää ponisi nätteinä ja mallikelpoisina kaikki nämä vuodet! Siihen ei moni pysty. Tästä postauksesta oikein huokuu se kuinka rakastat ponejasi♥

    -Toiseksi haluan sanoa että ihan mahtavat luonteet ja perheet olet luonut, nimistä puhumattakaan :D! Taisi olla ihan kunnon juonen käänteitä ja upeita seikkailuja Omenalaaksossa. Kyllä noiden kopukoiden kelpaa kun ovat saaneet tollaisissa leikeissä aikansa viettää ja näin ’eläkeellä’ ollessaan niitä silti arvostetaan. Tälläistä lisää ihmisiltä! Säästäkää ja varjelkaa lapsuutenne leluja!

    – Kolmanneksi vielä se, että kyllä mun nyt täytyy myöntää että ihailen sua, sun poneja ja ihan kaikkee poniharrastukseen (mutta myös meikkaamiseen) liityen! Kuten jo aikaisemmin oon sanonut, sinä sait mut keräileen poneja, ja en voisi olla onnellisempi! Ponien keräily on parantanut mun itsetuntoa ja lievittänyt masennusta, ihan vaan sillä, että ponit on pirteän ja iloisen näköisiä, miksen siis minäkin olisi. Kiitos todella paljon, että jaksat kirjoittaa tälläisiäkin postauksia.♥ Materiaalin ei pitäis tuoda näin paljon onnea, mutta minkäs sille voi, ponit on vaan niin ihania :3.

    Kuulostan varmaan ihan hullulta. :D Toivottavasti sait jotain selvää, ja jos joskus vielä haluat poneista postata niin saat tämän tytön todella onneliseksi. Olisi kiva kuulla esimerkiksi että missä säilytät ponejasi :).

    Ihanaa talven jatkoa Sanniseni ^^!
    – Tia

  4. Katri

    Piti kaivaa omatkin ponit tuolta strawberryreefistä. :) Mulla omat oli näköjään molemmat romance-poneja, toinen lila ja ”ujo” Love Story ja toinen valkoinen ja ”ylväs” Love Letter. Oisin ihan hirveesti halunnu vauvaponin, mut en ikinä saanu. :(

  5. Talviomena

    Lapsena minunkin leikeissä Shaggy (Nalle) oli Caramel Crunchin (Tuoksu) lapsi, mikä sattuma :D Ne olivat ainoat G1-ponit. Caramel oli myös kaikkien muiden ponien äiti. Poneja ei ollut kovin paljon. Leikin lapsena eniten varmaan Bratzeillä ja Ainu Ensipupuilla ainakin 11v. asti, jonka jälkeen se muuttui keräilyksi. Bratzeillä leikin vielä senkin jälkeen, yläasteelle asti muistaakseni. Yläasteella aloin kai keräillä Bratz-nukkeja. Keräilen kaikkia noita edelleen nyt 18-vuotiaana.

  6. Inka

    ..itse en saanut lapsena yhtäkään ponia :D Ehkä siitäkin syystä hivenen huimaa nuo sinun..
    En kuitenkaan IKÄNÄ kaivannut poneja tai muitakaan leluja vanhempana. Niin sallittua ja harmittomia kuin keräilyharrasteet ovatkin, niin hieman hämmentävää se on (kuten elokuvissa se nukkejen täyttämä huone ja niiden omistaja) :))

  7. Jonttu

    Tuo tosiaan vähän hätkähdytti, että miten olit lyönyt lukkoon kaikki roolit noille poneille. Itselleni tärkeitä olivat barbit, ja heidän osajako näytelmässä muuttui aina joka leikissä, ainakin hieman. Mutta jännää on se, että barbin ulkonäkö kyllä jotenkin vain saneli sitä, millainen luonne barbilla oli ei vain yksittäisessä leikissä, vaan kautta linjan. Joku oli kiltin näköinen ja puhdassydäminen nainen, toinen taas koppava ja kieroileva. Käsitys barbin luonteesta lukkiutui mielessäni aina siinä hetkessä, kun barbin pakkauksessaan ensimmäisen kerran näin.

    Tässä olen muuten miettinyt päiväkirja-asiaa, kun se tämän postauksen ja postaukseen jätettyjen kommenttienkin yhteydessä on taas tullut esiin. Ja sattuipa käteeni tässä vielä pari päivää sitten sellainen kirjakin, missä vanhat ihmiset kertoivat, mitkä asiat heitä kaduttavat, ja yksi niistä oli päiväkirjanpidon laiminlöyminen. Itseasiassa minua harmittaa juuri nytkin, että en kirjoittanut esim. parin päivän takaisia mietteitäni ylös. Sehän siinä on, kun ne tuntuvat niin latteilta monesti, että niitä ei viitsi laittaa ylös, mutta joskus niihin voisi kuitenkin olla mukava palata. Pitäisi ryhdistäytyä, mutta kun on aika kova kynnys kirjoittaa päiväkirjaakin…

    • Sanni

      Mutta jännää on se, että barbin ulkonäkö kyllä jotenkin vain saneli sitä, millainen luonne barbilla oli ei vain yksittäisessä leikissä, vaan kautta linjan. Joku oli kiltin näköinen ja puhdassydäminen nainen, toinen taas koppava ja kieroileva. Käsitys barbin luonteesta lukkiutui mielessäni aina siinä hetkessä, kun barbin pakkauksessaan ensimmäisen kerran näin.

      Kyllä mulla oli ihan sama juttu ponien kanssa; luonne määrittyi ulkonäön (ja värityksen) perusteella ja lukkiutui heti kun ponin näki pakkauksessaan :)

  8. Jonttu

    Tuli vielä sellainen mieleen, kun mainitsit, että sinulla ponit säilyivät aina tosi hyväkuntoisina, niin itse kävin lapsuudenkodissani ja surukseni huomasin erään pikkupojan leikkineen legoillani siellä. Kaikki oli ihan mullin mallin ja eri pakkausten legot ja legoukot miten sattuu (hiuksia ja päitä siirretty ukkeleilta ja akkeleilta toisille jne). No, eihän tämä mikään maailmanloppu ole, mutta kun pedantti luonteeni olisi halunnut pitää legot näyttelykelpoisina lasivitriinissään, niin nyt ne ovat ihan sekaisin. :( Minkäs sille luonteelleen voi; pitäisi kai iloita, että joku on leikkinyt niillä. Mutta jotenkin vain sitä on lapsuudesta asti yrittänyt varjella lelujaan ulkoisilta hyökkäyksiltä.

    • Sanni

      Eikö sun legoja ole jemmattu turvaan jonnekin jossa lapsuudenkodissasi vierailevat random-tenavat eivät pääse niihin käsiksi..?

      • Jonttu

        Kyseessä on eräs äitille ja isälle läheinen pikkupoika, joka haluaa leikkiä kaikilla talosta löytyvillä leluilla ja usein vierailevana tähtenä hän kyllä tietää, mitä kaikkea meillä on. Saahan niistä aika mukavan legokaupungin + pikkuautojakin ihan mukavasti. Barbit hän kylläkin jättää rauhaan. :) Mutta minulle oli tärkeää pitää kaikki Legot alkuperäisinä – siis esim. jossakin pikkutalossa on ne oikeat asukkaat ja oikea auto pihalla.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.