Karkkipäivä
Karkkipäivä

Surullinen Lissabonissa

Lissabonin harmaan sateinen sää kuvastaa tällä hetkellä täysin tuntemuksiani. :( Olen todella, todella vihainen itselleni ja murheissani.

Kun tänä aamuna saavuin Lissaboniin, läppärini varastettiin juna-asemalla. Sinne meni. Ja ihan omaa syytäni. Laskin kassini turisti-infon lattialle, ja viuh, läppäri oli tiessään alle puolessa minuutissa. Ei kukaan fiksu ihminen laske arvokkaita matkatavaroita käsistään missään julkisella paikalla.

Turisti-info oli puolityhjä, siellä ei ollut mitään tungosta. Mutta ne kaksi paikallaolijaa olivat sitten epärehellisiä. Se riitti.

Tällä hetkellä mieli on tosi maassa ja haluaisin vain mennä hostelliin makaamaan sänkyyn ja haukkumaan itseäni. Kone nyt on ”vain kone”, mutta mukana meni luonnollisestikin kasoittain tunnearvokasta kuvamateriaalia ja muita tärkeitä dokumentteja. Sekä mahdollisuuteni työskennellä matkalla. Kaikki säästämäni blogimateriaali on nyt bye-bye. En voi julkaista sitä aiemmin mainitsemaani poskipunajuttua enkä yhtään mitään muutakaan arkiston kosmetiikka-aiheista juttua. Se sitten niistä.

En todennäköisesti pysty enää kunnolla päivittämään blogia ollenkaan loppumatkan aikana. :(

Olen niin surullinen. Ja vihainen itselleni. En tiedä kumpaa enemmän.

Nettikahvilatkin ovat kuolleet Lissabonissa lähes sukupuuttoon. Kun kaikilla on nykyään kannettavat laitteensa niin mihin nettikahviloita enää tarvitaan…. Istun nyt Rossio-aukion nettikeskuksessa jossa pystyin lataamaan kuvia kamerastani. Meni viisi tuntia ennenkuin löysin paikan. Edes hostellini työntekijä ei osannut neuvoa yhtäkään paikkaa missä voisin käyttää nettiä.

No, jos nyt yritetään kuitenkin lopettaa postaus johonkin positiiviseen, niin eilen minulla oli ilo tavata Madridissa Karkkipäivän lukija Sari joka asuu Madridissa. Sari laittoi minulle viestiä kommenttilaatikon kautta ja pian sovimmekin tapaamisesta. Kävimme Reina Sofia -taidemuseossa ja tapaksilla. Enpä olisi uskonut törmääväni reissukohteessa blogin lukijaan…! Varmasti yksi mukavimmista matkamuistoistani. Kiitos Sari! :)

 

…ja nyt lähden taas jatkamaan itseni sättimistä ulos sateeseen…. :/ Jos minusta ei enää matkan aikana kuulu niin kovin tiheään, niin tiedätte mistä se johtuu. :(

Kommentit (62)

  1. maria

    Multa katosi lompakko Puolassa.

    Se hetki kun tajusin lentokentällä, ettei sitä enää ollut rinkassa.

    Soitin tietysti heti sulkunumeroihin ja olin siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että passi ja lentolippu olivat tallessa, mutta vollotin silti aika lailla vapaasti ihmisten katsellessa. Matkakaveriparkani ei tiennyt miten päin olisi, ja tietysti mitä tiukemmin yritin kerätä itseni ja huolehtia meidät koneeseen, sitä enemmän itketti.

    Pahinta ei ollut se, ettei mulla ollut enää pankkikorttia ja vasta uusittu ajokorttini oli menetetty mukanaan vanhoja ystävien ja perheen valokuvia. Pahinta oli se, että joku oli rikkonut yksityisyyttäni ja koskemattomuuttani, koskenut MINUN omaisuuteeni luvatta. Tuntui kuin olisi yhtäkkiä kuullut naapurin teinityttöjen hiippailevan meidän asunnossa (näinkin on käynyt).

    Mutta onneksi sulla on päiväkirjamerkinnät ja ne kuvat, joita olet ladannut Karkkipäivään. :)

  2. saara

    Stemppiä reissuun! Vaikka nyt otta päähän niin varmasti myöhemmin naurattaa. Kiitos että jaat reissun hyvät ja ne huonotkin puolet, tämä blogi on ollut todella mahtavaa luettavaa :)

  3. Lore

    Oman blogini puolella just fiilistelen kesän portugalin reissua. Oon ihan fani ja asuu ystäviä Lissabonissa. Niin koti, haluaisin jo muuttaa sinne. Mutta se on pitkäkyntisiä täynnä. Yritä iloita loppureissusta vaikka ryöstö tietty harmittaa! Toteutat unelmaa johon moni ei ikinä uskalla YKSIN. Ilo lukea reissustasi!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.