Karkkipäivä
Karkkipäivä

Suosi suomalaista

Olimme miehen kanssa viime viikolla vierailulla Laitikkalan kylässä Pälkäneellä keskellä perinteisintä suomalaista maaseutua.

Olen ystävystynyt laitikkalalaisten maitotilallisten Annikan ja Pekan kanssa viime vuotisen juustolatyöharjoitteluni jälkeen, ja olimme kylällä Annikan ja Pekan kutsumina. Äijän viimeiselle lomaviikolle oli mukava saada mahdutettua vähän kotimaan matkailuakin :)

Laitikkala_traktori

Ferrari tai Fendt – Mr. Karkkipäivä on yhtä vaikuttunut ^_^

Laitikkala_IMG_6829_3

Laitikkala on poikkeuksellisen eloisa kokoisekseen pikkukyläksi eikä yritteliäisyydestä ole puutetta. Termin ”Makukylä” on kuulema aikoinaan lanseerannut Helsingin Sanomien toimittaja jossain artikkelissaan. Lähiruoka on täällä vetonaula numero yksi.

Annika ja Pekka veivät meidät kiertoajelulle kylään ja matkalla poimimme mukaan illallispöydän grillattavat ja tuliaisia tilapuodeista.

Laitikkala_IMG_6822_2

Lihat grilliin Katajan Lihasta. (Vähemmistön edustajalle oli tarjolla lohta ;)).

Kunnon old school meininki. Katajan Lihan Kesänmaku-myymälä toimii vanhoissa kylän pankin tiloissa, ja täällä on sellaiset tosi vanhat kassatiskit jollaisia muistan lapsuudestani. (Voiko käyttää ilmaisua tosi vanha kun puhun omasta lapsuudestani…? No, viivataan tuo ’tosi’ yli ;D Emmää vielä niin vanha ole ;))

Laitikkala_Suttinen_

Suttisen marjatilan myymälässä vierähtää helposti pitkäkin tovi. Täällä on paljon hypisteltävää ja maisteltavaa :)

Tilan omilta pelloilta tulee mansikoita, vadelmia, kurkkua, kaaleja ja maissia. Lisäksi myymälässä on muita kotimaisia elintarvike- ja lahjatuotteita.

Laitikkala_Suttinen3

Myymälän yläkerran vinttipuodissa on suomalaista käsintehtyä sisustus- ja lahjatavaraa sekä kosmetiikkaa. Oli ilo nähdä Flow Kosmetiikka edustettuna maaseudun tilapuodissakin :)

Myös alakerran myymälässä on Flow Kosmetiikalle omistettu nurkkaus. Uudemmille lukijoille haluan kertoa, että Flow oli muuten ihkaensimmäisen kosmetiikkatehdasvierailuni kohde. :) Tutustuin hyvinkääläisen Flow’n tuotteisiin ja valmistustiloihin kesällä 2012. Flow’n tuotteisiin perustui myös legendaariseksi muodostunut palashampookokeiluni… :D

Suosikkituotteeni Flow’lta on kuitenkin meikkituote – Lily Lolon veroinen mineraalipohja. Nyt kesällä minulla on käytössä Amber-sävy, talvella Peach.

Laitikkala_Suttisen_puodista

Annika esitteli yhden lemppariherkuistaan, Tannisen Chilisen hunajaisen valkosipulihillokkeen. Makeat jutut eivät ole minun makuuni mutta misterin ostoskoriin sujahti joku noista Tannisen makeista chilisäilykkeistä.

Oma löytöni oli Hamppusnacks. Siemennäkkärin näköinen kuva veti heti puoleensa, mutta nämä snacksit eivät ole pelkistä siemenistä. Ainesosissa on maissijauhoa, vettä, hampun- auringonkukan- ja pellavansiemeniä, rypsiöljyä ja suolaa. Maissipohjaisina nämä eivät ole ihan täysin vhh:ta, mutta 23% hiilaripitoisuudellaan kuitenkin huomattavasti vähähiilarisempia kuin viljasnacksit. Sanni totesi; ”Tahtoo”, ja osti kaksi pakkausta.

Pussin takana lukeva teksti saa hymyilemään: ”Hamppusnacks sopii hyvin kahvipöydän pikkusuolaisiin tai sohvalle murustettaviin tv:n katselu naposteltaviin”. (Juuri noin kirjoitettuna :))

Laitikkala_Suttinen_2

Misteri taisi maistaa tuollaisen limun. Makua enemmän hän saattoi tosin olla innostuneempi ”siististä viiltokorkista”. :) Noista tosiaan tuli helposti haava sormeen. Muistaakseni vanhoissa smurffilimuissa oli tuollaiset…

Söpöt keppihevoset odottavat Suttisen pihalla lapsivieraita.

Laitikkala_IMG_6900_2

Seuraavaksi pysähdyimme Pekan ja Annikan naapuriin Rönnvikin viinitilalle. ”Teidän ei ainakaan tarvitse ottaa taksia kotiin tältä terassilta”, naureskelin.

Rönnvik on yksi Suomen suurimmista viinitiloista, ja tilan tuotteita on palkittu useaan otteeseen. Se on myös suosittu kesämatkailukohde.

Laitikkala_Ronnvik

Otin neljän viinin maistiaistarjottimen tilan kuivimmista viineistä koostuen (näyttää paljolta mutta laseissa on yhteensä vain 16 cl). Suosikkeja olivat karviaisviini Egil (joka itse asiassa on puolikuiva) ja viherherukkaviini Rönnvik.

Anopille lähti tuliaisiksi pullo Rönnvikiä ja omaan kotiin kalaruoan kaveriksi karviaisviini.

Laitikkala_IMG_6894_2

Ystävystyminen Annikan kanssa on muuttanut suhdettani suomalaiseen ruokaan. Jokaisen olisi tietysti hyvä suosia kotimaista, se on selvää, mutta tässä(kään) asiassa en voi pitää itseäni hyvänä esimerkkinä. Kuten blogista on voinut lukea, on edullisuus useimmissa tapauksissa merkittävin valintakriteerini. Olen pyrkinyt suosimaan kotimaista tilanteissa, joissa hintaero ulkomaiseen on pieni, mutta varmasti olisin voinut elämäni aikana ostaa paljon enemmän kotimaista ilman että talouteni olisi siitä kärsinyt.

Asennettaan voi kuitenkin tarkistaa. :)

Kotimaiset tuotteet eivät aina edes tule kalliimmiksi kuin ulkomainen vaihtoehto, etenkin jos on mahdollista ostaa suoraan tiloilta ilman välikäsiä. Mahdollisuus tähän ei tietenkään ole kaikille yhtäläinen, mutta jos kohtuullisen ajomatkan päässä on maatilamyymälöitä, kannattaa niitä ehdottomasti hyödyntää.

Laitikkala_Heikkilan_Juustola

Syön edelleen ja tulen aina syömään ulkomaisia juustoja, mutta minusta on tullut myös Annikan eli Heikkilän Juustolan asiakas.

Heikkilässä käydessäni tai Annikaa kaupungissa tavatessa ostan aina satsin Heikkilän juustoja. Niitä saa myös kotikaupunkini kauppahallista ja Stockmannilta, mutta ostan suoraan Annikalta.

idLaitikkala_IMG_6682

Kun on omin silmin nähnyt, mistä juustot tulevat, niitä syö ihan eri fiiliksellä.

Kun tutustuu ruoan juuriin, sitä arvostaakin eri tavalla.

Heikkilan_pitojuusto_IMG_7229

Heikkilän pitojuustoa Sannin tapaan chilillä ja kanelilla (”sokerina” erytritolia).

Heikkila_IMG_6658

Olen aina arvostanut käsityöammatteja. On huisia ajatella, että joka viikko juustokuormat lähtevät Heikkilästä vain koska Annika herää aamuisin, hakee Pekan tai isänsä lypsämän maidon, käynnistää juustolassa separaattorin ja valmistaa juuston. Annika on tietysti ihan tottunut tähän, mutta minulle se näyttäytyy aivan mielettömänä. Kaikki on Pekasta ja Annikasta kiinni. Omat lehmät, omat kädet, oma työ.

Ja seuraavalla viikolla joku viipaloi lautaselleen Annikan pitojuustoa kotona Lauttasaaressa tai tamperelaisessa ravintolassa. Tai Finnairin lennolla. Heikkilän Nuoriherra-juustoa on tänä vuonna tarjottu Finnairin business-luokassa. Vain, koska Annika on herännyt aamuisin ja mennyt töihin :)

Kun on itse ollut työssä, jossa oma poissaolo ei juuri vaikuta töiden kulkuun suuntaan tai toiseen, hommat pyörivät joka tapauksessa, on tällainen artesaaniammatinharjoitus jotain aivan erityistä.

Heikkilan_valkosipulilevite_IMG_7166

Heikkilän valkosipulilevitettä ja Murtolan hamppusnacksejä.

*

Näkyvästi esillä ollut Sinivalkoinen jalanjälki -kampanja on sekin saanut minut miettimään. Jos jokainen meistä ostaisi kuukaudessa vain kymmenellä eurolla enemmän suomalaisia tuotteita, se merkitsisi 10 000 uutta vuosityöpaikkaa. Niin pienestä se on kiinni. Olen nyökytellyt mainokselle, mutta hakenut kaupasta edelleen sen saksalaisen maitorahkan. Miksi? Kummasti jotkut hyvät aikeet jäävät meillä usein vain ajatuksen tasolle.

Minulla on siis tässä petraamista, mutta olen jo hyvällä tiellä.

Haastan muutkin muistamaan kotimaisen vaihtoehdon siellä kaupan hyllyillä. Halpis-asenne voi olla elämäntyyli, mutta pienillä valinnoilla voi säästäväisinkin tukea kotimaista. ;)

*

Onko kotimaisuudella teille paljon merkitystä?

Kuka muu myöntää katsovansa useammin hintaa kuin suomalaisuutta?

Kommentit (55)

  1. HanSu

    Luin tänään uutta lähiruokatiloja esittelevää kirjaa ja… inspiroiduin! Toi on niin ihana ajatus että tietää ruoan alkuperän ja sitä kautta osaa arvostaa sitä. Siinä kerrottiin eri tiloista, esiteltiin niitä pitävät perheet, mitä kaikkea niiltä voi ostaa, reseptejä, kaikkea sellaista mitä on kiva tietää jos haluaa alkaa suosimaan lähiruokaa. Aika hankalaa nimittäin aloittaa ihan tyhjästä kun ei tiedä tiloista ja koko touhusta mitään, mutta tuossa oli koottu samoihin kansiin hyviä vinkkejä:) Kirjan nimi oli Onneks on lähiruokaa/lähiruoka.

    • Sanni

      Kiitos vinkistä, täytyykin katsoa jos tuo kirja löytyisi seuraavalla kirjastoreissulla! :)

  2. Mrs.Marple

    Se mitä monikaan ei ymmärrä, on se, että jos ostaa ulkomaista, se tulee loppujen lopuiksi kalliimmaksi. Juurikin siksi, että jos kukaan ei osta kotimaista > loppuu kotimainen työ > valtiolta loppuu verotulot (yritysten ja yksityisten) > valtiolla ei ole varaa julkisiin palveluihin > niiden hinta nousee.
    Joten kun kuvittelee säästävänsä ostamalla ulkomaista, tekeekin itsellensä pitkällä tähtäimellä karhunpalveluksen.

    Henkilökohtaisesti ostan aina kotimaista kun sitä on tarjolla, kotimaassa tuotettua ja kotimaassa valmistettua. Talvisin jätän kyllä tomaatit ja kurkut pääosin ostamatta – myös ne etelästä tuotetut. Kotimaisia omenoita riittää yleensä vuodenvaihteeseen ja porkkanoita sekä perunoita hyvin uuteen satokauteen saakka. Riisin olen pääosin korvannut ohra- ja kaurasuurimoilla, ainoastaan joulun riisipuuroa varten ostan riisiä.
    Pesuaineita ja pesuvälineitä löytyy erinomaisia kotimaisia tuotteita, liinavaatteet ja pyyhkeet löytyy myös Suomesta.

    Lastenvaatteissa on valitettavasti vähentynyt kotimainen tuotanto, mutta esimerkiksi Marlon tekee (vieläpä luomupuuvillasta) kotimaisia vauvojen vaatteita. Lisäksi pientuotanto on kasvanut, kotimaista ompelutyötä on tarjolla ja vaikka siihen joutuu selkeästi sijoittamaan enemmän kuin halpaan Bangladeshissa tai Thaimaassa ommeltuun, on jälki ja laatu kuitenkin sen verran laadukkaampaa että pitkä käyttöikä kompensoi hintaa.

    Kosmetiikkaa harvemmin ostan, mutta Lumenen tuotteita ole viimeksi hankkinut. Niissä saattaa hinta olla edullisempi kuin muussa markettikosmetiikassa. Kotimaiseen luomukosmetiikkaan pitäisi seuraavaksi tutustua, Frantsila on toki tuttu – sekä tuotteidensa että kasviravintolansa ja puodinsa puolesta (ihana paikka, kannattaa piipahtaa joskus!).

    • Sanni

      Frantsilan tila on tuttu, todellakin ihana paikka :)

  3. Little Mrs Finland

    Ihanat kuvat ja kiva tunnelma. Suomalaisuuden suosiminen on tosi tärkeä asia ja ostamalla suomalaista todella vaikuttaa työpaikkojen säilymiseen ja pysymiseen Suomessa. Ruoka on helppo asia aloittaa, toki muihinkin hankintoihin on mielenkiintoista kiinnittää huomiota. Itse pyrin ostamaan vain suomalaista ja paljon olen löytänyt kaikkia uusia ihania yrittäjiä kun ei aina kävele henkka maukkaan tai vastaaviin ketjuihin!

  4. Marsa

    Itse on niin paljon kotimaista kuin mahdollista. Liha, juusto, maitotuotteet yleensä poikkeuksetta suomalaisia. Samoin jäätelö, karkit, pyykinpesuaineetkin. Ja Lumene on hiipinyt pikkuhiljaa meikkipussiini, mielestäni Lumene on muuttanut imagoaan jotenkin nuoremmaksi, nyt ne tuntuvat omalta kosmetiikalta.

    Vaikka olenkin nuori eikä tulot ole kovin suuret, niin ruokakaupassa ostan sen suomalaisen vaihtoehdon vaikka se olisikin kalliimpi. Ainoa mitä en osta kotimaisina ovat vaatteet, niihin ei vain rahapussi pysty, hintaero on melkoinen.

  5. Lanttuleikkuri

    Olin 5 vuotta kotona ja sinä aikana katsoin että olen oikeutettu ostamaan halvinta mahdollista. Viikoittain meni aikaa siihen että vaunujen kanssa mentiin julkisilla kulkuvälineillä halvimman tarjouksen perässä. No, lapsihan ei siitä kärsinyt, pääasia oli että pääsi ulos ja jos äidin teki onnelliseksi säästäminen, menköön.

    Käytin kyllä myös rahaa. Esim pystyin myymään lapseni pienet vaatteet ja ostin niillä rahoilla itselleni jotain mitä olin halunnut, mm laukun, pienen yöpöydän, hajuveden. Eli kirpparituloilla sain itselleni käyttörahaa.

    Menin takaisin työelämään reilu 1,5 v sitten ja huomasin että sama homma jatkuu. Töissä ei ns tarvi pukeutua mihinkään pukukoodiin, sankaluurien kanssa kun leikkii, on parempi että hiukset ovat kiinni kuin avoinna jne.
    Sitten meille tuli yritysvierailu ja puhuja sanoi samaa. Se oli minulle herätyssoitto. Olin ostanut vakkarijuustoa vuosikausia, hintalapun perusteella ja yhtäkkiä tajusin että tämähän tulee Saksasta, mites kotimainen versio. Yhtäkkiä kaupoista loppui ulkolaiset maidot, Arlan maito on suomalaisesta lehmästä tullut.

    Ostin uudet treenikengät, löysin suomalaiset ja suomalaisesta verkkokaupasta.

    Kovana jäätelöhamsterina ostan valtaosaltaan 3 kaverin jäätelöä, joka on poskettoman hyvää.

    Pysytään kovina ja mainostetaan tekojamme, hyvä tulee !

    Ja välillä saa sortua. Kaikki tiukkakuureilu on pepusta – oikeesti.

    • Sanni

      Ja välillä saa sortua. Kaikki tiukkakuureilu on pepusta – oikeesti.

      Niin totta. :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.