Karkkipäivä
Karkkipäivä

Suihkuvaahtoa ja illalliskeskustelua

Tuohon toissapäivän hotellikosmetiikkajuttuun liittyen….

Viimeisimmässä hotellissamme ainakin on osattu valita suihkutuotteet oikealla asenteella :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei mitään saman kaman pullotuksia eri teksteillä vaan reilusti tuubi jossa lukee ”Kasvoille – vartalolle -hiuksille”.

Jes!

*taputtaa*

Epernay_hotellikosmetiikka

Pakkaus-designin huumorikin vetoaa minuun. Tämän kosmetiikan valmistaja haluaa kertoa, että kyllä sama vaahto pesee niin naisen naaman kuin miehen tukan :) Ei tarvetta eri puteleille.  Tässä hotellissa nainen ”joutuu” peseytymään suihkugeelillä ^_^

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

*

Eilisen postauksen kommentteihin liittyen….. Kävimme niistä keskustelua illallisella. Jonka söimme snobisti Épernayn Michelin-tähden ravintolassa. ;) Miehen tarjoamana ;)

Mies totesi, että ”onpa kiva kun kirjoitit tuollaisen jutun joka antaa minusta ihan mulkvistin kuvan, saatoin arvata että siihen tulee tuollaisia kommentteja.”

Minä en ymmärtänyt. Miten niin mulkvistin? Siksikö, että annoin ymmärtää, ettei mies tarjoa minulle joka ikistä asiaa joista itse en mielelläni maksa? Mitä ihmettä? Pitäisikö hänen maksaa? En halua syödä croissantteja ja kinkkua aamiaiseksi, miksi haluaisin minulle tarjottavan sellaisen aamiaisen?

”Niin, tuo sun juttu antoi sellaisen kuvan että sä asut jossain teltassa ja minä linnassa enkä vaivaudu tarjoamaan sulle mitään”.

”Enhän minä niin kirjoittanut..! Kerroin vain että meillä on eri mieltymykset..!”

Mies oli silti pahoillaan. ”Sun olisi pitänyt tehdä selväksi että sä et halua että sulle maksetaan”.

Hohhoijaa. En halua, niin, enkä koe että miehenkään pitäisi haluta. Jos ihmisillä on eri mieltymykset ja erilaiset taloudelliset valmiudet sijoittaa mieltymyksiinsä, niin miksi ihmeessä paremmat taloudelliset edellytykset omaavalla pitäisi olla velvollisuus kustantaa toiselle samat edut joihin itsellä on varaa – vaikka toiselle näillä eduilla ei edes olisi suurempaa arvoa tai merkitystä..? En  ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Se olkoon normi toisille, itselleni se on epäluonnollista.

Miehen mielestä jutun vastakkainasettelu kuitenkin antoi huonon kuvan.

Käänsin asian toiselle kantille. ”Okei, no mitäs luulet ihmisten kommentoineen jos olisinkin kirjoittanut, että ’On kyllä mahtavaa hengata täällä Alpeilla ja Champagnessa luksushotelleissa kun mies maksaa! On se kiva kun ei tarvitse surffailla toisten sohvilla eikä syödä joka päivä tonnikalaa :D'”

Miltäs tuollainen olisi kuulostanut? Kukas nyt kuulostaa mulkvistilta? Minä. Kommenttien perusteella minun pitäisi käyttäytyä juuri näin ja odottaa, että mies maksaa kalliimmat majoitukset ja valkopöytäliinaillalliset mikäli hän sellaisia itse lomaltaan toivoo.

Minulle tuo asetelma herättää yhtä kielteisiä viboja kuin toisille se, että en ota vastaan tarjoiluja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aihe ja sen herättämät mielikuvat ovat todella kiinnostavia ja käytimmekin niistä keskusteluun hyvän tovin eilen illalla. Mikä on ”oikein”? Ei sellaista olekaan. :) Jokainen pariskunta jakaa raha-asiansa niinkuin parhaaksi katsoo. Jonkun mielestä on väärin, ettei varakkaampi osapuoli suunnilleen väkisin tarjoa toiselle niitä asioita, joihin itse haluaa sijoittaa. Minun mielestäni taas on väärin, että vähemmän varakas osapuoli odottaa, että toinen automaattisesti kustantaa hänelle ne asiat joista itsellä ei ole halua tai kykyä maksaa. Jos minulle esimerkiksi oikeasti on mielekkäämpää mennä markettiin ostamaan rahkaa ja marjoja kuin tuijottaa hotellin aamiaistarjoilun croissanteja ja kinkkua joita en syö, niin miksi jonkun pitäisi tästä ”luksuksesta” minulle maksaa? Eihän siinä olisi mitään järkeä. :)

Entäs lounaat ja illalliset? Jos minä pidän halvemmista ja mies kalliimmista ravintoloista, pitäisikö sitten mennä sen kalliimman tason mukaan ja antaa toisen maksaa kalliimman paikan erotus? Jonkun mielestä kyllä. Jos se toimii heillä ja vapauttaa näin ruokailutilanteisiin mahdollisesti liittyvistä kitkoista, niin hyvä juttu. :) Mutta älkää tarjotko tätä näkemystä ”oikeana tapana toimia”. Oikeita tapoja on yhtä monta kuin tilanteita ja pariskuntia.

Mulkvisteja ollaan miehen kanssa vissiin molemmat teimme sitten miten hyvänsä :D Minä omasta mielestäni, jos otan vastaan kaikki tarjoilut ja mies, jos ei tarjoa.

Ahh. <3

Jalkiruoka

….eilen muuten söin jälkiruoaksi varmaan 100 g hiilaria. ;) Sokeria loppuvuoden tarpeisiin…! ^_^

Kommentit (65)

  1. päivi

    Kuulun suomalaisten naisten vähemmistöön siinä suhteessa, että meillä on vain yhteinen tili. Kyllä, useimmissa suomalaisissa perheissä on joko yhteinen tili omien tilien lisäksi tai pelkästään eri tilit. Meillä oli myös pitkään vain yhdet tulot – minun palkkani. Luulen, että kaiken jakaminen oli minulle henkisesti helpompaa, kun ne olivat ”minun rahojani”, joita jaettiin eikä toisinpäin. Matkoilla meillä on aika yhtenevät intressit esim. ruokapaikkojen suhteen, joten siitä ei tule keskustelua, että toinen haluaisi jatkuvasti kalliimpiin paikkoihin syömään kuin toinen.

    Teille sopii toisenlainen tyyli ja se on aivan ok. Nostan hattua suhteellenne siitä, että teidän ei tarvitse olla symbioottisia. Jos haluat jonnekin, minne miehesi ei halua (tai lomien puitteissa ehdi), niin reissaat yksin. Siihen ei ihan jokainen kykene, yksin matkustaminen kun vaatii aika paljon henkistä kanttia ja luottamusta suhteen toiselta osapuolelta.

    Me muuten söimme tuossa ihan samassa ravintolassa viime kuussa :-) Mielestäni se ei ollut ihan tähteänsä ansainnut, olen syönyt parempaa ruokaa puolet halvemmallakin (vaikka eihän tuo tähtiravintolaksi niin kallis ollut). Mitä itse tykkäsit?

    • Sanni

      Nostan hattua suhteellenne siitä, että teidän ei tarvitse olla symbioottisia. Jos haluat jonnekin, minne miehesi ei halua (tai lomien puitteissa ehdi), niin reissaat yksin. Siihen ei ihan jokainen kykene, yksin matkustaminen kun vaatii aika paljon henkistä kanttia ja luottamusta suhteen toiselta osapuolelta.

      Meillä kumpikin tekee omia reissuja omien intressiensä puitteissa, mieheni esimerkiksi harrastaa vuorikiipeilyä ja on tehnyt pitkiä kiipeilyreissuja jolloin välillä yhteys on ollut viikonkin ajan vain sateliittipuhelimen välityksellä…. :) Minä taas tykkään reppureissailusta ja suoritan itsekseni sellaisia. Minusta on täysin luonnollista että parisuhteessa ihmiset tekevät myös omia asioitaan ja toteuttavat omia intohimojaan.

      Yhden kiipeilyreissun yhteydessä mies kertoi, ettei muutama porukan tyyppi päässytkään mukaan, kun ”kotoa ei annettu lupaa”. Olin ihan haavi auki. Kyse ei siis ollut perheellisistä henkilöistä, asia on tietysti aivan eri jos toinen häipyy reissaamaan ja odottaa toisen automaattisesti jäävän kotiin lapsia hoitamaan. Mutta niin kauan kun lapset eivät liity asiaan, minun on vaikea ymmärtää että joku puoliso kieltäisi kumppaniaan lähtemästä harrastusmatkalle. Tai vaikka viihdematkallekin! Eihän parisuhde sitä tarkoita (ainakaan minulle), että osapuolet lakkaavat olemasta omia yksiköitään ja ovat velvollisia tekemään tiliä joka tekemisestään ja kysymään lupaa (*järkyttynyt*) harrastuksiinsa.

      Me muuten söimme tuossa ihan samassa ravintolassa viime kuussa :-) Mielestäni se ei ollut ihan tähteänsä ansainnut, olen syönyt parempaa ruokaa puolet halvemmallakin (vaikka eihän tuo tähtiravintolaksi niin kallis ollut). Mitä itse tykkäsit?

      Me tykättiin aivan mielettömästi! Kirkkaasti reissun paras illallinen. Ja ne viinit….. Mä en meinaa päästä yli siitä miten hyviä HYVÄT valkkarit on…! Annoskoot olivat muuten tosi suuret, olin ihan täyteen ahdettu jo kahden ruokalajin jälkeen. Ymmärrän toki etteivät kaikki Michelin-tähden ravintolat harrasta ”molekyylitason” kokkausta, mutta aiemmin olen vain sattunut sen tyyppisiin Michelin-paikkoihin. Tuolla annokset oli niin suuret että se kolmen ruokalajin menu juustoineen ja jälkkäreineen vastasi vähintään 10 ruokalajin satsia toisessa paikassa. :)

      Asutteko Ranskassa vai satuitteko lomailemaan samoilla seuduilla? :) Hauska sattuma!

      • sasa

        Minusta on ihanaa, kun ollaan välillä mieheni kanssa parikin viikkoa erillään. Ehtii tulla jo toista ikävä ja kun taas nähdään, voi sitä onnea! Ja aina muistuu mieleen minkä helmen olen itselleni löytänyt, vaikka arjessa välillä tuntuukin vähän muulta! :D
        Itse asiassa mies oli juuri pari viikkoa reissussa ja lähti taas, kun minä olen jo töissä ja nyt olen kuin vastarakastunut, vaikka yhteisiä vuosia on takana jo lähemmäs 10!

        Kannatan siis todellakin sitä, että molemmilla säilyy omat menot, vaikka ollaan yhdessä. Ja minusta myös perheellinen saa mennä, silloin toki asiasta pitää keskustella etukäteen.

      • päivi

        Ranskassa saa niin monessa paikassa tosi tasokasta ruokaa, että odotukset olivat korkeammalla tämän ravintolan suhteen. Tuo kuvassa näkyvä jälkiruoka olikin ehkä menun paras annos. Emme siis asu Ranskassa, mutta tykkäämme miehesi tavoin viineistä ja teemme usein reissuja viinialueille. Tämä oli jo kolmas käyntimme Champagnessa, tällä kertaa mukana maisteluissa oli myös vauva :-)

        Asumme Hampurissa ja jos vaan ikinä reissusi sattuu tänne, niin toimin mielelläni kaupunkioppaana.

        • Sanni

          tällä kertaa mukana maisteluissa oli myös vauva :-)

          Pääsee hyvän liemen makuun jo varhain…! ^_^

          Kiitos Hampuri-kutsusta, laitetaan korvan taa :)

          Mukavaa kesän jatkoa teille!

  2. Tiltu

    Uteliaisuudesta aloin lukemaan edellisen postauksen kommentteja, mutta sitten tuli vähän paha mieli sun puolesta, niin lopetin sen alkuunsa.
    Minusta on mielenkiintoista lukea vaihtoehtoisia tapoja hoitaa parisuhdetta/raha-asioita/mitä lie. Niistä saa hyviä vinkkejä ja ne saavat pohtimaan omaa tilannetta toiselta kantilta. Teidän tapanne toimia on just oikea teille, minun tapani toimia oikea minulla ja muiden tapa toimia oikea heille.
    Ihanaa, että jaksat kritiikistä huolimatta avata omaa arkeasi meillekin. Vastauksistasi kommentteihin huomaa itsetuntosi olevan kohdillaan :)

  3. Iitanen

    Hassua, miten toisille on vaikea hyväksyä toisten tapaa elää tai viettää lomia. Jos teidän parisuhde toimii jaettuine rahoineen ja erilaisine lomamieltymyksineen, ja kumpikin sen hyväksyy, niin eihän sitä tarvitse lähteä muuttamaan. Mielestäni on enemmänkin rikkaus, kun toisen lomailutavat ovat erilaiset ja yhteisillä lomilla on tavallaan kaksi eri luonnetta – kuin tekin olette kaksi eri ihmistä.

    Meillä puolestaan raha-asiat menee miehen kanssa niin, että kaikki varat ovat yhteisiä, lukuunottamatta omaa asuntosäästötiliäni. Meillä on yhteinen yritys, joka vaikuttaa rahapolitiikkaan melkoisesti ja jonka vuoksi perheen rahat ovat kummankin yhteisiä. Ja meille tällainen järjestely toimii ihan mainiosti :)

  4. Katariina

    Olen toisinaan miettinyt, liekö meillä kovin poikkeuksellinenkin ”talousmalli” omassa parisuhteessamme: kaikki on yhteistä. Hyvin alusta alkaen meillä on ollut yksi yhteinen tili, jolle kummankin palkat menevät, ja jolta myös maksetaan kaikki menot, sekä omat ”humputukset” että asiallisemmatkin laskut.

    Olemme olleet pitkään yhdessä, ja niin taloudellinen tilanteemme kuin perhetilanteemmekin on vaihdellut vuosien varrella. Aluksi olimme kaksi köyhää opiskelijaa, jotka jatkoivat yhteistä niukkuutta. Jossain vaiheessa mies opiskeli ja minä olin töissä, välillä osat vaihtuivat. Sitten saimme lapsia, joita olimme kotona kumpikin vuorollamme hoitamassa. Tätä nykyä olemme molemmat töissä, miehen palkka on ollut pitkään hieman omaani parempi, nyt osat ovat vaihteeksi vaihtuneet.

    Meillä on keskenämme tosi samanlainen suhde rahaan, emme säästele, muttei toisaalta ole koskaan ollut varaa kovin villiin törsäilyynkään. Siitä olen aina osannut iloita, ettemme ole ikinä riidelleet raha-asioista – tämä toimintamalli sopii siis meille hyvin. :)

  5. sasa

    Pakko kommentoida, ettei kaikki ajattele sun miehesi olevan mulkvisti, kun ei parempituloisena maksa kaikkea, koska SINÄ et halua! Minäkään en mielellään suostuisi sellaiseen asetelmaan, jos olisin sinun kengissäsi. Ainoastaan jos se miehelle olisi kynnyskysymys niin sitten, mutta se edellyttäisi kyllä pitkää keskustelua.

    Meillä minä ja mies ollaan suht samantuloisia ja yhteiset reissut maksetaan puoliksi (+ nostetaan käyttörahaa kumpikin saman verran ja se on yhteistä rahaa), mutta jos toinen haluaa ostaa itselleen jotain kalliimpaa tuliaista niin maksaa ne itse. Reissaajina ollaan aika samanlaisia eli välillä syödään ”huonommin” ja välillä panostetaan, välillä yövytään halvemmassa paikassa ja välillä ei. Eikä lomalla ole pakko olla yhdessä 24/7, vaikka pääasiassa ollaankin, kun halutaan niin samoja asioita lomalla.

    Arjessa yhteiset menot maksetaan aika lailla puoliksi (ei pidetä kyllä mitään kirjanpitoa) ja kummallakin on oma tili. Jos tulee lapsia niin silloinkin pidetään myös ne omat tilit ja sen lisäksi yhteinen tili, josta menee perheen menot ja jonne isompituloinen tietenkin laittaa suhteessa enemmän rahaa. Minusta olisi outoa, jos kaikki raha olisi vain yhteistä ja olemme kyllä ihan sitoutuneita toisiimme! :)

  6. Jonttu

    En aiemmalla kommentillanikaan halunnut tuomita tai sanoa tapaanne vääräksi (varmasti toimii teille), vaan tulin vain ajatelleeksi, että seurustelun alussa en missään nimessä haluaisi toisen maksavan minulle mitään, vaan silloin ehdottomasti molemmat maksavat omat juttunsa. Sitten kun taas ollaan selvästi pari, rahalla ei ole väliä.

  7. Elina

    Minulle on aina ollut tärkeää, että tulen omillani toimeen, enkä halua,että minulle tarjotaan tai ostetaan asioita vain siksi, että minulla ei ole niihin varaa. Silloin tällöin se on ok, varsinkin kun itse voin joskus vastavuoroisesti tarjota. Meillä miehen kanssa on aina ollut omat rahat. Yhteiset kulut jaetaan mututuntumalla puoleksi, esim. toinen tankkaa auton ja toinen maksaa ruokaostokset. Loppurahoilla kumpikin saa tehdä mitä ikinä lystää. Ystävälläni ja hänen miehellään taas on hyvin tarkat kuukausilaskelmat, jotta kulut menee varmasti tasan puoliksi. Kukin toimii tyylillään, eli ei kukaan voi sanoa, että toisen raha-asioiden hoito tapahtuu väärin. Hassua, että joku paheksui sitäkin, jos rahasta tai asioista yleensäkin riidellän. Uskoisin, että kaikilla varsinkin pitkässä parisuhteessa olleilla on tapahtunut riita poikineen, eikä se kerro parisuhteen laadusta mitään. Kyllä me miehen kanssa toisia rakastetaan, vaikka joskus tuleekin huudettua kurkku suorana tai intetään pikkuasioista.
    Joistakin kommenteista paistaa läpi elämänkokemuksen puute, joten siksi ne kannattaa jättää omaan arvoonsa, vaikka moni kommentti saikin minut vähän tuohtumaan…

  8. T

    Mahtavaa että saatte soviteltua teidän tarpeita yhteen niin että kumpikaan ei joudu joustamaan liikaa, mutta että kuitenkin onnistutte järjestämään yhteisiä kivoja juttuja. Eikä kummankaan tarvi jälkikäteen olla katkera siitä ettei saanut sanottua omia preferenssejään (mikä on käsittämättömän monessa parisuhteessa kuitenkin se normaalitila). Ootte tosi tosi taitavia!

    Ja hei Mr. Karkkipäivä on ihan takuulla ihan superhyvä tyyppi kun se kerran on sun kaa! Oon varma, että tosi monet muutkin ajattelee niin.

    • Sanni

      Kiitos T :)

  9. Elli

    Mua huvittaa, kun ei mulle lukiessa tullu mieleen, että hakisit aamupalan mielummin kaupasta rahan takia vaan sen takia, että saat jotain mitä voit/haluat syödä. Ite oon ruokavammanen niin oon tottunut syömään eri ruokaa kun muut. :)

  10. Olivia

    Ohhoh :D Mä oon kyllä täysin samaa mieltä sun kanssa. Itse olen niitä naisia jotka mielellään maksavat oman osuuden, mutta kumma kyllä maailma on pullollaan niitä jotka haluavat miehen maksavan aina vaikka se ravintolaillallisen. Mun mielestä sun miehellä ei ole mitään syytä ajatella, et hänen pitäisi maksaa, mun mielestä on tosi vanhanaikaista tuo ”mies maksaa ja mies elättää” -asetelma. :D Jokasellahan tietenki on omat mielipiteet tässäki asiassa, oikeita vastauksia ei ole niinkuin sanoit. ^_^

  11. dea

    Saadanpa nyt vääntöä toisten ihmisten raha-asioista. Hieman huvittaa miten ehdottomia jotkut ovat niin suuntaan kuin toiseen. Toki jokaisella on oma tapansa, mutta jos se oma tapa on ainoa oikea ja muidenkin pitäisi sitä noudattaa, niin mennään ehkä jo vähän metsään.
    Itse olen jossain välimaastossa mieheni kanssa. Meillä on melko suuri tuloero niin, että mies tienaa selvästi enemmän. Lomalla hän myös maksaa esimerkiksi asumisen, lennot menevät puoliksi ja ruuat maksetaan miten jaksetaan. Olen tietoinen, että mies kustantaa osaltaan myös minun matkustamistani, mutta täysin ylläpidettäväksi en lähde. Jos kuitenkin kieltäytyisin kaikista hänen tarjoamistaan maksamisista, emme kävisi koskaan missään. En milloinkaan pyydä häntä maksamaan. Päinvastoin hän itse tarjoutuu maksamaan paljon enemmän kuin mihin suostun.

    Minusta tuntuu omalla kohdalla vieraalta, jos vähemmän tienaava osapuoli tahtoo maksaa kaiken puoliksi, ja toinen ei voi edes sitä päivällistä tarjota haluamassaan ravintolassa, koska toisella ei ole varaa ja hän haluaa ostaa ruuat kaupasta. (Sannin esimerkki on hieman eri, koska hän ei ilmeisesti olisi edes löytänyt haluamaansa aamiaista hotellista. En minäkään lähde ravintolaan, jossa tarjoillaan pelkkiä mereneläviä oli hintataso sitten kympeissä tai satasissa.) Toki joka päivä en minäkään menettelisi niin, että aina parempi tuloinen maksaa, mutta silloin tällöin syön kyllä ilman omantunnontuskia miehen tarjoaman ravintolaillallisen.

    Toisaalta yhtä vieraalta tuntuu ajatus, että kaikki rahat laitetaan yhteen ja niitä saa molemmat vapaasti käyttää. Jos mies tienaa enemmän hänellä on oikeus myös käyttää rahojaan. Jos itselläni ei ole varaa harrastaa golfia (onko se edes kallis laji :D) niin sitten en harrasta. Jos miehellä on siihen varaa niin hän on hyvä vaan.

    Jokin kultainen keskitie sopii siis minulle parhaiten, mutta en toki ala muiden tapoja arvostella. Kuten sanoit niitä on yhtä monia kuin on parejakin. Pääasia että kyseinen tapa sopii molemmille.

  12. Viivik

    Kiinnostavaa keskustelua! En koe tarpeelliseksi puuttua teidän tyyliinne, mutta kerron sen sijaan, miten meillä tehdään.

    Meillä kummankaan elintaso ei ole kovin korkea, sillä olemme opiskelijoita. Tai siis itse olen myöhäisen vaiheen opiskelija ja mieheni vastavalmistunut ja pätkätöissä. Mikäli mies pääsee vakitöihin, tilanne luultavasti muuttuu, mutta tällä hetkellä minä kesätöineni ja sivutöineni tienaan huomattavasti enemmän kuin hän.

    Minut on kasvatettu säästämään ja pitämään rahoistani kiinni, joten pitkään jaoimme kaikki kulut puoliksi. Jossakin vaiheessa sitten havahduin siihen, että mies joutui venyttämään penniä pystyäkseen elämään minun määrittelemäni elintason mukaan, eikä siksi voinut esimerkiksi säästää. Itseäni taas harmitti, että minulla oli jo valmiiksi paljon suuremmat säästöt (paljolti ilman omaa ansiotani, esim. isoja rahalahjoja ylioppilaana yms.), joten toivoin, että mieskin säästäisi ja voisimme joskus vaikka ostaa asunnon.

    Nyt siis minä maksan hiukan isomman osan yhteisistä kuluistamme, kuten ruuasta ja vuokrasta. Isoja hankintoja teemme hyvin harvoin, ja niissä pyrimme kyllä puolittamiseen edelleen. Elämä sujuu meillä leppoisammin näin, kun ei tarvitse laskea, eikä kummankaan kiristellä hampaita elintason kanssa.

  13. JenniHL

    Pakko vielä änkeä oma lusikka soppaan, nauratti niin tuo vertaus että kun ette maksa kaikkea 50-50 niin ootte varmaan vain kämppiksiä :D
    Pitääpä kertoa aviomiehelleni että ei kuule se 15 vuotta yhdessä riitä, me ollaan pelkkiä kämppiksiä kun molemmilla on omat tilit!

    Meidän talous pyörii aivan loistavasti excel-taulukon avulla! Siihen listataan tulot (verojen jälkeen) ja menot, ja se laskee automaattisesti prosentit ja osuudet millä siinä kuussa yhteiset menot maksetaan. Eli jos miehen tilille napsahtaa 2000e ja minulle 1000e, hän maksaa 67% ja minä maksan 33%. Jos molempien tilille tulee 1500e, maksamme 50-50. Tämä on toiminut opiskeluajoista lähtien, koska
    a) se on reilua
    b) molemmille jää ”omat rahat”
    c) molemmat on siihen tyytyväisiä eikä kumpikaan koe että sitä pitäisi muuttaa
    d) eihän se edes muille kuulu, mutta onnellisina kerrotaan omasta järjestelmästä :D

    Minua ärsyttäisi maksaa miehen tekniikkaostoksia yhteisistä rahoista, ja miestä varmasti ärsyttäisi ostaa minulle kaikkia kauneustuotteita. Nyt molemmat säästävät omaa rahaa, joista sitten maksetaan matkojaja isompia yhteisiä ostoksia. Pojan jutut ostetaan pojan rahoista, eli lapsilisästä, ja koiran jutut koiran säästötililtä, mihin säästetään kohdunpoistoa varten :) Näillä meidän arki rullaa :D

    • Sanni

      Kuulostaa erittäin hyvältä! :) *Sanni tykkää*

      • Kriksu

        Mahtavaa että on muitakin excel-friikkejä! Meilläkin taloutta pyröittää meidän master-excel, jossa on kuukasittaiset menot ja tulot listattuna. Meillä vaan on erona se, että molemmat maksaa tuloistaan saman prosenttisumman yhteiselle tilille. Tämä tasoittaa kätevästi tuloeroja: molemmat osallistuvat kuluihin ja molemmilla jää myös omaa rahaa ja mahdollisuus säästää. Eikä excelin määräämään summaan tarvitse kajota ellei jommankumman tulot muutu.

        • Sanni

          molemmat maksaa tuloistaan saman prosenttisumman yhteiselle tilille. Tämä tasoittaa kätevästi tuloeroja: molemmat osallistuvat kuluihin ja molemmilla jää myös omaa rahaa ja mahdollisuus säästää.

          Jälleen, kuulostaa oikein fiksulta systeemiltä! :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.