Sottapytty

Tämä on taas niitä pohdintoja, joista todennäköisesti voi lukea vain Karkkipäivästä. Ja voi tietysti ihmetellä, miksi minäkään valitsen tällaisesta kirjoittaa :D

Mutta tosiaan – aihe on mietityttänyt minua jo vuosia. Talouspaperi, servetit ja niiden käyttöalttius.

Joo, tiedän, voiko olla oudompaa aihetta!

Talouspaperi_IMG_3308_2

Tulin juuri kaupasta ja kirosin ovella kun tajusin että unohdin talouspaperin. Pakko lähteä kohta takaisin kauppaan. Mutta sitä ennen kirjoitan tämän.

Minä olen talouspaperi/servettiriippuvainen. En tule toimeen ilman niitä. Sotken ihan kauheasti keittiössä ja syödessäni. Koko ajan on jotain kastiketta sormissa, pöydällä, sylissä ja ympäri naamaa. Tai ainakin näin minä koen. Totuus voi olla, että en oikeasti sotke sen enempää kuin keskivertoihminen, mutta jostain syystä koen nämä sotkut sellaisina jotka vaativat välitöntä poispyyhkimistä.

Joillain ihmisillä ei ole keittiössä lainkaan talouspaperia. Ei edes keittiöpyyhkeitä. Kun olen vieraana tällaisessa kodissa, koen hätää ruokaa laittaessani tai aterioidessani. Ei tarvitse kuin viipaloida yksi tomaatti, niin alan jo silmäillä hyllyjä ja tasoja etsien tuttua rullaa… tai mitä tahansa paperin tai pyyhkeen kaltaista. Haluan pyyhkiä käteni.

Joo, voin pestä käteni, mutta sitten en voi kuivata niitä mihinkään.

Joudun paperittomissa talouksissa ymmälleni. Kun ruoka-aika koittaa, haen kaikessa hiljaisuudessa vessasta WC-paperia jotta voin pyyhkiä suupieliäni edes johonkin ruoan aikana. Pälyilen muita ruokailijoita. Miten he eivät sotke..? Joku syö vaikka ribsejä – eikö tee mieli pyyhkiä sormia muuallekin kuin omaan suuhun…?

idTalouspaperi_IMG_3312_2

Meillä kuluu kotona ihan tuhottomasti talouspaperia. Mieheni on lähes yhtä suuri talouspaperin käyttäjä kuin minä – ja vielä suurempi ”servetisti”. Siinä missä minulle riittää ruokaillessa pala tavallista Emboa, mies kattaa aina pöytään nätit servetit.

Ateenalainen ystäväperheeni Milton ja Saiva lapsineen kuuluvat talouspaperittomiin. Keittiöstä ei löydy edes ns. perinteistä tiskirättiä. Koska asun heillä joka syksy ja olen talossa kuin kotonani, olen ottanut tavaksi ostaa sinne aina oman ison rullan keittiöpaperia.

Olen yrittänyt tarkkailla Saivaa ja hänen keittiörutiinejaan. Miten on mahdollista, että kahden pienen lapsen perheessä pärjää ilman paperia johon pyyhkiä tahmaisia tassuja ja suupieliä, pöydälle kaatuneista mehuista ja puuroista puhumattakaan..? En ole toistaiseksi päässyt jyvälle Saivan salaisuudesta. Hän todennäköisesti ei vain välitä lapsukaisten hillonäpeistä ja pyyhkii pöydän sotkut paljailla käsillään.

Minä, aikuinen ihminen, koen syvää epämukavuutta jos en saa aamupalajuuston rasvoittamia sormia pyyhittyä saman tien.

Talouspaperi_IMG_1354_2

Ymmärrän, että kysymys on ilmeisesti vain tottumuksesta. Toiset eivät varmaankaan ole sen siistimpiä, mutta eivät välitä pienestä tahmasta tai leukaan kuivahtavasta kastikkeesta.

Onhan se varmasti rennompaa niin :) Kunpa minäkin pystyisin siihen…

Nyt lähden hakemaan sen rullan.

.

Kuuluuko teidän keittiönne talouspaperittomiin vai -paperillisiin?

Onko joukossa samanlaisia riippuvaisia kuin minä?

Kommentit (114)
  1. Mä niiiiiin ymmärrän! Keittiössä on aina kaksi astiapyyhettä esillä, jotta kädet saa helposti kuivattua (joo, harvemmin kuivaan astioita, koska tiskikone). Lisäksi talouspaperia on vaan oltava. Mä tarvitsen paperia joka välissä, sotkujen pyyhkimiseen sekä käsien kuivaamiseen pesun / tiskirätin jälkeen. Ja mä olen niitä ihmisiä joilla on erikseen vessapaperi, talouspaperi sekä nenäliinat. Servettejä en juurikaan harrasta.

    1. Ja mä olen niitä ihmisiä joilla on erikseen vessapaperi, talouspaperi sekä nenäliinat.

      Sama :)

      Serveteistä en oikein tykkään, niiden materiaali on usein ikävän tuntuinen ihoa vasten. Mutta miehelle ne on ehdottomia ;) Eikö ole hassua, luulisi että servetit on enemmänkin naisten juttu…

  2. Paperillisiin plus mulla on oltava se keittiöpyyhe ja toisinaan astiapyyhe myös! :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *