Karkkipäivä
Karkkipäivä

Sokerinatsi

Tämä on nyt se kirjoitus, josta moni ei tule tykkäämään. Haluan silti kirjoittaa aiheesta. Tarkoitukseni ole saarnata kenellekään tai moralisoida, vaan tuoda ajattelun aihetta.

Sokeri_IMG_8888

Sokeri. Elintarvikkeisiin lisätty sokeri ja sen valtavaksi paisunut rooli ravinnossamme.

Otsikko on kenties tarpeettoman vahva, mutta se kuvastaa ärtymystäni elintarviketeollisuutta kohtaan. En halua heristellä sormeani (tai mieluumminkin puida nyrkkiä) sokerin syöjille, vaan nimenomaan elintarviketeollisuudelle.

Lisättyä sokeria ja piilosokeria on kaikkialla, meidät altistetaan sille systemaattisesti ruoanvalmistajien taholta. Sokeria on muroissa, ketsupeissa, kastikkeissa, jogurteissa, valmisaterioissa, riisipiirakoissa, terveellisinä mainostetuissa juomissa, jopa lihavalmisteissa – kaikissa elintarvikeryhmissä. Pakatuista elintarvikkeista 74% sisältää lisättyä sokeria. Lisätyn sokerin välttäminen tai edes vähentäminen käy jo työstä. Jos joskus kauppareissulla jaksaa lukea ostoskorinsa tuotteiden pakkausselosteet, on täysin sokeroimaton tuote harvassa.

Sokeri_IMG_8870_2

Tämä aihe on ollut minulla blogiluonnoksissa jo varmaan puolisen vuotta, ja olen arponut rohkenenko avautua tästä, sokeri kun on ihmisille niin rakas ja itsestäänselvä osa elämää. Se tuo meille iloa, mielihyvää ja lohtua. Se kuuluu kaikkiin juhlapäiviin joulusta synttäreihin ja häistä ystävänpäivään. Palkitsemme itseämme sokerilla.

Sokerin haitallisuudesta kirjoittaminen voidaan kokea syyllistämisenä ja sokerin kyseenalaistajat nähdään tiukkapipoisina ilonpilaajina. Tarkoitukseni ei ole sanoa, etteikö sokeria saisi syödä ollenkaan, sillä terveyshaitat syntyvät vasta kun kohtuukäyttö ylitetään. Ja tässä on jutun pointti: elämme maailmassa, jossa sokerin kohtuukäytöstä on tehty meille hyvin vaikeaa.

Mieheni oli tallentanut minulle Kreikan matkan aikana YLEltä tulleen dokumenttiprojektin Sokeroitu totuus. Katsoin sen viime viikolla, ja se mitä dokumentissa puhuttiin oli kuin minun päästäni, niitä juttuja ja ihmetyksiä joita olen pitkään pyöritellyt mielessäni. Päätin vihdoin kirjoittaa aiheesta.

Sokeri_suklaapatukat_IMG_8872

Sokeri on suhteellisen nuori ruoka-aine ihmisen historiassa. Makeutusta kuten hunajaa ja hedelmiä on käytetty jo tuhansia vuosia, mutta puhdistetun ruokosokerin historia alkaa vasta noin vuodesta 700 eaa. Eurooppaan sokerin käyttö levisi 1700-luvulla. Sokeri oli pitkään vain varakkaiden käyttämä luksuselintarvike, kunnes prosessoidun sokerin massatuotanto muutti kaiken. Vasta viimeiset 50 vuotta ovat merkinneet sokerin muuttumista ongelmaksi.

Sokeroitu totuus -dokumentissa puhuneen lääkärin mukaan sokerin kulutuksen kasvu on äkillisin ja rajuin ruokavalion muutos ihmiskunnan historiassa. Sokerin päivittäinen kulutus on kasvanut 46 prosentilla viimeisen 30 vuoden aikana.

Sokerin kohtuukäyttönä pidetään noin 6-9 tl eli 24-36 grammaa päivässä.

Suomalainen ravitsemussuositus on maksimissaan 40-60 grammaa sokeria vuorokaudessa. Suomalaiset syövät keskimäärin 91,5 g eli noin 22 tl lisättyä sokeria päivässä, tehden suomalaisista maailman 9. eniten sokeria kuluttavan kansan (lähde: Euromonitor). Amerikassa luvut ovat vielä korkeammat.

Sokeri_IMG_8877_2

Kyse ei ole Sokeroitu totuus -dokumentin mukaan siitä, että ihmiset olisivat jotenkin kollektiivisesti menettäneet tahdonvoimansa sokerin suhteen, vaan siitä, että elämme ympäristössä joka altistaa meidät jatkuvasti sokerin kulutukselle. Minusta tämä oli erittäin hyvin muotoiltu.

Mitä mahdollisuuksia tavallisella ihmisellä on kontrolloida sokerin kulutustaan, kun piilosokeria ja lisättyä sokeria on kaikkialla? On kohtuutonta olettaa, että kaikki alkaisivat kaupassa syynäämään jokaista purkkia etsien terveellistä vaihtoehtoa. Ja vaikka niin tekisimme, olisi sokeroimattomien vaihtoehtojen löytäminen niin aikaavievää ettei monikaan jaksa tai ehdi käyttää arjessa sellaiseen aikaa. Vaikka et söisi yhtään makeisia, tulet todennäköisesti silti kuluttaneeksi sokeria yli kohtuuden jopa päivittäin.

Meitä siis pakkosyötetään sokerilla.

Ja meidät totutetaan siihen jo lapsesta saakka. Murot, myslit, jogurtit, vanukkaat, välipalakeksit, mikroruoat… Kaikissa on runsaasti sokeria. Kun makumme totutetaan makeisiin ruokiin jo lapsesta, meistä kasvaa sokeroituja ruokia suosivia aikuisia. Emmekä välttämättä tee sitä tietoisesti. Jokainen tietää karkkipussin tai suklaapatukan olevan sokeria, ja ymmärtää makeisten syömisen olevan herkuttelua, joka ei kuulu joka aterialle. Kuitenkaan moni ei kyseenalaista mieltymystään sokeroituun mysliin, jogurttiin, mehuun tai limsaan, ja nauttii runsassokerisia elintarvikkeita joka aterialla. Kuinka moni meistä miettii hetkeäkään kaataessaan itselleen mehulasillisen (mehuhan on terveellistä!), mutta harva meistä söisi yhtä usein suklaapatukan. Kuitenkin kummassakin on yhtä paljon sokeria.

Sokeri_nimet

Sokerin vahingollisuudesta alettiin puhua 60-luvulla, ja keskustelu sokerin terveyshaitoista on aaltoillut sen jälkeen vuosikymmenestä toiseen, välillä voimistuen, välillä vaimentuen. 70-luvulla keskustelu sokerin haitallisuudesta kävi Amerikassa niin kuumana (ennenkaikkea englantilaisen ravitsemustieteilijä John Yudkinin tutkimusten valossa), että sokeriteollisuus koki tarpeelliseksi laittaa pystyyn mittavan PR-kampanjan sokerin terveellisyydestä vaikuttaakseen yleiseen mielipiteeseen. Coloradolaisen sokeriyhtiön arkistoista löytyneistä luottamukselliseksi merkityistä asiapapereista on myöhemmin paljastunut häkellyttävää tietoa sokerijärjestöjen harjoittamasta harkitusta manipulaatiosta ja faktojen vääristelystä jotta sokeri saatiin esitettyä terveellisenä ruoka-aineena. YLEn uutinen aiheeseen liittyvästä kalifornialaistutkimuksesta täällä.

Tällä hetkellä sokeri ja sen vähentäminen ovat taas tapetilla, ja elintarviketeollisuus on reagoinut. Markkinoille tuodaan nyt tuotteita joita mainostetaan vähennetyllä sokerilla. Tämä näkyy etenkin meijerituotteissa kuten jogurteissa ja rahkoissa.

Sokeri_ValiojogurttiRahkainen

Sokeri_Valio_vahemmansokeria

Valion uutuudessa, Valiojogurtti Rahkaisessa, on vain 2 prosenttiyksikköä vähemmän sokeria kuin Valion tavallisessa maustetussa jogurtissa.

Vähennetyllä sokerilla markkinoitavat tuotteet on makeutettu useimmiten mainoksen mukaan vain hedelmän tai marjan omalla sokerilla. Mutta ilmaisu ”vain hedelmän oma sokeri” sisältää useimmissa tapauksissa kuitenkin extrasokeria. Miten? Jogurteissa käytetty varsinainen hedelmä- ja marjapitoisuus (keskimäärin noin 6-8%) on niin pieni, ettei varsinaisen hedelmän tuoma makeus riitä tekemään tuotteesta hyvän makuista normiruoan makeuteen tottuneelle makuaistille.

Vaikka tuote on vähemmän makea kuin sokeroitu tai keinomakeutettu versio, siihen on lisätty lisämakeutusta mehun muodossa. Mehu on konsentroitua hedelmäsokeria, ja sokeri on sokeria, tuli se sakkaroosin tai fruktoosin muodossa. Siksi vähennetyllä sokerilla itseään mainostavien tuotteiden terveydellinen etu normaalisokeroituihin verrattuna on loppupeleissä lähes merkityksetön, mutta tavallinen kuluttaja ei pakkausselosteita juuri tutki.

Sokeri_ArlaMustikkajogurtti

Arlan normaalisokeroidussa jogurtissa on peräti 26 g sokeria per annos. Kaloriero Arlan ”vain hedelmän omaa sokeria” sisältävässä, terveellisemmäksi markkinoidussa Luonto+ -jogurtissa on vain 10 kcal / 100 g .

.

Jos ruoanvalmistajille esittää kysymyksen, miksi emme voisi saada vaikkapa mustikkajogurttia pelkällä mustikalla, vastaa ruoantuottaja, että se ei menisi kaupaksi, koska kuluttajat haluavat makeampaa. Mutta miksi me haluamme makeampaa? Koska meidät on totutettu siihen näillä samoilla ruoilla syntymästä saakka. Sykli jatkuu ja jatkuu.

Jos söisimme lapsesta saakka ruokaa, jossa ei olisi mitään makuun vaikuttavia lisäaineita, emme kaipaisi lisää sokeria, suolaa, glutamaatteja sun muita. Mutta elintarviketeollisuus on bisnestä, ja sokeriteollisuus yksi suurimpia. On hyvä tiedostaa, että joku muu päättää puolestamme, millaista ruokamme on. Omilla valinnoilla voi tietenkin vaikuttaa, mutta kuten alussa totesin, puhdasta ruokaa on tarjolla vain murto-osa prosessoidun ja lisäaineilla kuorrutetun rinnalla. Sokeroidusta vaihtoehdosta on tehty meille kaikkein helpoin, ja kaiken lisäksi se vielä naamioidaan monien elintarvikkeiden kohdalla terveelliseksi.

Sokeri_Valio_hyvallaomallatunnolla

Valio markkinoi 10 kaloria normijogurttiaan kevyempää uutuusjogurttiaan tuotteena, jonka kuluttaja voi nauttia ”hyvällä omallatunnolla”.

Valmistaja siis vihjaa, että runsassokerisista valmisteista koituu huonoa omaatuntoa – ja silti he itse tuottavat näitä valmisteita!

Sokeroitu totuus -dokumentin lopussa todetaan, että elintarviketeollisuuden on oltava osa ongelman ratkaisua. Samalla on kuitenkin turha odottaa, että yritysten kanssa voisi neuvotella ratkaisusta, joka merkitsisi pienempiä voittoja. Suuryritysten ainoa tavoite on tehdä voittoa. Sokeri on halpa keino saada ruoka maistumaan hyvältä, ja sokerituotteista saa eniten voittoa. Tähän kaikki tiivistyy.

Dokumenttiprojekti Sokeroitu totuus on katseltavissa Yle Areenassa vielä kahden viikon ajan.

.

Mietittekö koskaan lisätyn sokerin ja muiden turhien lisäaineiden määrä ruoassa?

Onko sillä merkitystä, jos itse pysyy terveenä? Onko oikein, että teollisuus maustaa tavallista arkiruokaa aineilla, jotka tekevät siitä vähemmän terveyttä edistävää? Ja että näitä aineita on eri ruoissa niin paljon, että kohtuukäyttö ilman pakkausselosteiden perusteellista tutkimista on lähes mahdotonta?

Totta kai vastuu omista syömisistä on aina itsellä, mutta ympäristö voisi tehdä meille helpommaksi olla altistumatta piilosokerille.

Kommentit (184)

  1. ilkeä nettitrolli

    Hei,

    kirjoitat, että mielestäsi on paha asia, kun tuotteisiin lisätään sokeria ja näin saadaan ihmiset koukuttumaan makeaan. Kuitenkin mielestäsi esimerkiksi stevian tai muiden makeutusaineiden käyttö on ihan ok? Aivan samalla tavalla ne tuovat ruokaan makeaa makua ja voivat aiheuttaa samanlaista koukuttumista kuin sokerilla makeutetut tuotteet. Haluaisitko hieman avata logiikkaasi tässä taustalla?

    Vaikka postauksessasi sinänsä on paljon ihan järkevääkin asiaa, minulle tuli ainakin sitä lukiessa hyvin voimakas puolustusreaktio. Kirjoittaessasi nostat itseäsi jalustalle, ihan kuin sinä olisit osa jotakin pientä eliittijoukkoa, joka ainoastaan on tajunnut sokerin vaarallisuuden. Kyllä tämä sokerin haitallisuus ja elintarvikkeiden sisältämä ”piilosokeri” on ihmisillä hyvin tiedossa. Mielestäni piilosokeri ylipäätään on omituinen termi, sillä kaikissa elintarvikkeissa on ravintoainetaulukot joissa on suoraan ilmoitettu sen sisältämän sokerin määrä.

    • Sanni

      Kuitenkin mielestäsi esimerkiksi stevian tai muiden makeutusaineiden käyttö on ihan ok? Aivan samalla tavalla ne tuovat ruokaan makeaa makua ja voivat aiheuttaa samanlaista koukuttumista kuin sokerilla makeutetut tuotteet. Haluaisitko hieman avata logiikkaasi tässä taustalla?

      Voin avata :) Mutta tietenkin vain oman käyttöni kannalta, joka on hyvin vähäistä. Henkilö, joka kokee tarpeelliseksi lisätä keino/kaloritonta makeuttajaa ruokaansa runsaasti ja tiheästi, on todennäköisesti yhtä koukussa makeaan kuin runsaasti sokeria käyttävä, mikä ei tietenkään ole positiivinen juttu. Tällöin ainoa etu on lähinnä hampaiden säästyminen.

      Kuitenkaan kaikki eivät ole persoja voimakkaasti makealle maulle tai ole koukussa siihen, vaan käyttävät makeutusta vain satunnaisesti, esimerkiksi leivonnassa tai vaikkapa taittamaan rahkan happamuutta. Itse kuulun tähän käyttäjäryhmään. 100 gramman stevia-erytritolipurkki kestää käytössäni vajaa kaksi vuotta, sen tasoista on makeutuksen käyttöni. Käytän lisämakeutusta esimerkiksi rahkaan kerran pari viikossa ja leivontaan kerran kuukaudessa. Kun käyttö on tätä luokkaa, minun on vaikea nähdä miksi makeutusaineiden käyttö ei olisi ok.

      Hupaisaa että täällä joissain kommenteissa niin kiivaasti siteerataan aspartaamin ja stevian maininneita kommenttejani ja minut halutaan niiden perusteella esittää jonain ”keinomakeutusaineiden puolestapuhujana”, vaikka kerroin ainoastaan, että omassa vähäisessä käytössäni en koe noita makeuttajia ongelmallisina. Ja kyllä, jos joku kysyy mitä makeuttajaa suosittelen, niin se on stevia. Mutta tämä suositus ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin suosituksen myötä tarjoamassa sokerikoukussa olevalle henkilölle ”hyvän oman tunnon” vaihtoehtoa ja kannustaisin ihmisiä jatkamaan voimakkaasti makeiden ruokien syöntiä ”turvallisella vaihtoehdolla”. Heheh, se tulkinta on todellakin ihan tämän tulkinnan tehneen päässä. Suositukseni vaikkapa steviasta ei pidä sisällään mitään muuta kuin sen, että itse pidän ko. makeuttajasta, ottamatta kantaa kysyjän tarkoitusperiin makeuttajan käytöstä. Jos joku haluaa jatkaa makeuskoukkuaan stevialla, niin hän on vapaa niin tekemään. Mutta minä en kannusta ketään sellaiseen.

      Mielestäni piilosokeri ylipäätään on omituinen termi, sillä kaikissa elintarvikkeissa on ravintoainetaulukot joissa on suoraan ilmoitettu sen sisältämän sokerin määrä.

      Jos ostat vaikka lihapiirakan torikojusta, sen mukana ei tule ravintoainetaulukkoa. Sinä ehkä tiedät lihapiirakankin sisältävän sokeria, mutta kaikki eivät. Kun tilaat ravintolassa lihapullat ja kastikkeen, niidenkään mukana ei tule ravintoainetaulukkoa joka kertoo niissä olevan sokeria.

      Piilosokeri-termiä käytetään yleisesti kuvaamaan sokeria, jota emme luontaisesti odottaisi olevan ko. tuotteessa, ja kuvaavampi ilmaisu olisi ”Sokeri-jota-emme-heti-yhdistä-kyseiseen-ruokaan”. Piilosokeri on kuitenkin ymmärrettävästi helpompi termi käyttää puheessa ja kirjoituksessa. Sokeri on ”piilossa”, koska ruoka ei ole perinteisesti sokerinen. Riisipiirakka, sämpylä, suolakurkku, sinappi tai teollinen majoneesi eivät ole useimpien mielestä makeita tai sokerisia ruokia. Siksi niiden pakkausselosteista paljastuvaa sokeria voi kutsua piilossa olevaksi.

  2. Loki

    Lahtokohtaisesti olen sita mielta, etta suomalaisten tai kenenkaan ongelma ei ole sokeri. Sokeri yksinaan, kun ei ketaan esimerkiksi lihota tai sairastuta, vaan worst case scenario on monen asian summa: liikasyominen (sokeri, rasva, hiilarit yhdistettyna ”eating feelings” mentaliteettiin) lisattyna liikkumattomuuteen (julkinen liikenne tekee ihmisista laiskoja, eika lyhyitakaan matkoja enaa kavella puhumattakaan pitemmista, vaikka paivittainen kavely olisi paras tapa kontrolloida aineenvaihduntaa). Suomalaiseen mentaliteettiin kuulunee ihmisten ohjaus kieltamalla tai maaraamalla, mutta olisi kiva, jos pohditaan myos muunlaisia vaihtoehtoja ihmisten kayttaytymisen muuttamiseksi. Kuten vaikkapa tyonantajille verovahennys, jos tyontekija kavelee/pyorailee tyomatkansa vaikka toiseen suuntaan joka paiva (mita pitempi, sen enemman vahennysta) jolloin kavelyyn kuluva aika on tyoterveytta yllapitavaa toimintaa tyoaikana, kauppojen valikoiman muuttaminen nutkaamalla siten, etta terveelliset vaihtoehdot ovat helpoiten saatavilla silman tasalla, mielenterveyspalvelut kuntoon (tasta johtuu suurin osa syomisongelmista nimenomaan niin, etta syodaan liikaa tunne-elaman saatelemiseksi).

    Naiden ”sokeri on pahasta” tietoiskujen hyvaa tarkoittava merkitys on antaa ajateltavaa ihmisille, jotka eivat ymmarra tai tieda omaa (fyysista) parastaan. Ehka on olemassa ihmisia, jotka eivat tienneet naita asioita sokerista, mutta minun huoleni kohdistuu niihin, jotka tietavat mutta eivat valita, koska sokerilla, rasvaisella hiilihydraattimossollajne. ruualla hoidetaan omaa psyykkista vointia eli paanuppia. Nuppien vointi ei parane asioita (sokeria) kieltamalla, vaan nimenomaan asioita lisaamalla: liikkumalla, kavelemalla luonnossa, hankkimalla ystavia, hankkimalla itsetunnon ja hankkimalla kestavia tavoitteita, joita ei mitata mittanauhalla tai sokeripalojen viikkokulutuksella.

    • Loki

      Ehka tama polarisoiva formaatti kasvavana ilmiona on kaupallisesta mediasta opittu tapa kasitella asioita klikkauksia silmalla pitaen tai omaa agendaa korostaen, mutta on syyta pohtia minkalainen asian esittaminen lisaisi ymmarrysta harmaan eri savyista.

  3. Noon

    Kyllä minusta vaikuttaisi, että se olet Sanni sinä, joka ei halua kuulla oman kantansa vastaisia kannanottoja. Nyt vaaleanpunaiset karppauslasit pois silmiltä. Hiilihydraatittomuus ei tee tuotteesta terveellistä.

    Olet oikeassa siinä, että piilosokerin välttäminen on tehty valitettavan vaikeaksi. Monelle meistä se ei kuitenkaan ole niin mahdoton tehtävä, kuin annat ymmärtää. Pitää olla aika ulalla, ettei tänä päivänä ole tietoinen esim. maustettujen jugurttien sisältämistä sokerimääristä. Mutta älä nyt hyvä ihminen anna lukijoille sitä kuvaa, että aspartaami tai stevia olisi jotenkin turvallinen korvike sokerille! Tai mustamaalaa hedelmiä, koska ne eivät sinun vhh-ruokavalioosi sovi. Blogillasi on paljon lukijoita, ja tätä lukevat myös nuoret. Minusta sinun kannattaisi hieman miettiä, mitä voit täällä ”totuutena” esittää.

    Sinänsä postauksesi piilosokerin määrästä on ihan asiaa. Olen samaa mieltä siitä, että esimerkiksi sokeriset myslit ja jugurtit voisi heivata kokonaan kaupan hyllyiltä. Kenenkään ei kuitenkaan kannata alkaa välttelemään hedelmiä niiden sisältämän sokerin takia. Enkä kehottaisi ketään lotraamaan sokerin sijasta keinotekoisilla makeutusaineilla, joilla on ihan yhtä haitallisia (kenties haitallisempiakin) vaikutuksia. Mikä sinä olet määrittelemään, että hedelmien sokeri on niin haitallista, ettei niitä kannata syödä kohtuudella, mutta pari lasia aspartaamimehua on varmasti aivan kohtuukäyttöä, josta ei ole haittaa? Nyt vähän tolkkua! Kalorittomuus tai hiilihydraatittomuus ei tarkoita terveellisyyttä, vaikka se sinun mailmankuvaasi sopiikin.

    Olet sinänsä oikealla asialla. Toivottavasti tämä postaus saa ihmiset miettimään sokerin kulutustaan. En usko, että kukaan suuttuu siitä, että kirjoitat sokerin vaaroista. Sen sijaan tällainen varomaton omien uskomusten mukaisten ”faktojen” heittely kyllä suututtaa.

    • Sanni

      Kommenttisi jätti kyllä aika hämmentyneeksi, ja oli jälleen esimerkki siitä, miten oma ennakkoasenne vaikuttaa luetun tulkintaan. Minä en tätä tekstiä ole kirjoittanut karppauksen näkökulmasta, mutta sinun kommenttisi kertoo selvästi, että näet minut itse hiilarilasien läpi. Ilmeisesti kuulut lukijoihin, joita ruokavalioni ärsyttää, ja tähän pohjautuen luit postauksen ruokavalioni muodostaman ennakkoasenteen läpi.

      Tämä postaus ei käsittele vähähiilihydraattista ruokaa eikä pyri puhumaan vähähiilihydraattisen ruoan puolesta. Ehkä huomasitkin, ettei kukaan muu yli sadasta kommentoijasta ole vetänyt tähän hiilarikorttia, koska kaikki muut ovat ymmärtäneet, että kirjoitus käsittelee piilosokerin ja lisätyn sokerin huolestuttavaa määrää ruoassa ja sokerin kulutuksen rakettimaista kasvua viimeisen 50 vuoden aikana.

      Kommenteissani en myöskään ole mustamaalannut hedelmiä, pitää lukea aika synkkien lasien läpi kommenttejani jos näin kirjoittamani tulkitsee.

      Minusta sinun kannattaisi hieman miettiä, mitä voit täällä ”totuutena” esittää.

      Totuutena? Kirjoitan siitä, että olen ärtynyt elintarviketeollisuudelle, referoin katsomani dokumentin sisältöä ja kuvaan tuntemuksiani sokeribisneksen vallasta. En nyt ymmärrä mitä haet totuuden esittämisellä.

      Mikä sinä olet määrittelemään, että hedelmien sokeri on niin haitallista

      Niin, kuka minä olen määrittelemään? :D En minä ole sitä määritellyt vaan lukenut lääkärien ja tutkijoiden lausuntoja asiasta. Jokainen on vapaa muodostamaan oman käsityksensä asioista tarjotun tiedon valossa. Jos minä olen sitä mieltä kaiken saamani tiedon perusteella, että fruktoosi ei ole minulle tarpeellista, ja sinä taas omien tietojesi valossa sitä mieltä, että fruktoosi on kaikille hyväksi, niin näistä kumpikin on yhtä vähän faktaa. Fruktoosin haitat ovat nykyään yleisesti tiedossa (tutkimuksia on vaikka kuinka, tässä kaksi tältä vuodelta), mutta se ei tarkoita että hedelmät tulee luokitella vältettäväksi ruoaksi, kuten olen näissä kommenteissa toistuvasti kirjoittanut. Vaikka itse valitsen syödä vähän hedelmiä, en sano kenellekään, että tehkää tekin niin. Enkä usko että kukaan voi terveyttään hedelmien syönnillä pilata. :)

      Sen sijaan tällainen varomaton omien uskomusten mukaisten ”faktojen” heittely kyllä suututtaa.

      Pakko kysyä, jos tätä joku muu lukija lukee, että ymmärrättekö te muut mitä tällä tarkoitetaan? Mä joudun myöntämään että en tajua ollenkaan. Jos kirjoittaja viittaa edelleen fruktoosiin, niin kysyn seuraavaa: jos virallisiin tieteellisiin tutkimuksiin ei voi viitata faktalähteenä mielipiteensä muodostuksessa, niin mihin voi..? Kun jotain asiaa tutkitaan tieteellisesti, kyse ei ole enää uskomuksesta. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö saa olla toista mieltä. Noon on vapaa olemaan asioista sitä mieltä mikä itselle on uskottavinta, aivan niinkuin kaikki muutkin. Mutta on ontuvaa tulla sanomaan toisen näkemyksen omaavalle, että tämän näkemys on ”varomaton uskomus” vain siksi, että se on toinen kuin oma.

      • Vilma

        Näihin tutkimuksiin en kyllä perustaisi mitään väitettä, varsinkaan niistä referoitujen uutisartikkelin pohjalta. Jos todella faktoista halutaan puhua, niin tueksi tarvittaisiin vähintäänkin alkuperäisartikkeli. Vaikka asiaa olisikin tutkittu tieteellisesti, myös tieteellisessä tutkimuksessa riittää virhelähteitä vaikka kuinka, jopa ns. julkaisuharha: tiettyä johtopäätöstä tukevia tutkimuksia julkaistaan enemmän kuin niitä, joissa saadaan päinvastaisia tuloksia. Hyvä kirjoitus sinänsä elintarviketeollisuuden harrastamasta ”pakkosyötöstä”, jota tapahtuu paitsi sokerin, myös suolan osalta. Suolahan on vähintään yhtä haitallista terveydelle kuin sokeri muttei ilmeisesti aiheena yhtä mediaseksikäs. Tässäkään asiassa ei mielestäni ole syytä nostaa yksittäistä energianlähdettä demoniksi ylitse muiden. Fruktoosin syöminen hedelmän muodossa on aivan eri asia kuin glukoosi-fruktoosisiirapin, eikä fruktoosin mahdollisista haitoista huolimatta laajan lääketieteellisen tutkimustiedon valossa hedelmien nauttimisen kohtuudella voi väittää olevan haitallista kenellekään.

        • Sanni

          Näihin tutkimuksiin en kyllä perustaisi mitään väitettä, varsinkaan niistä referoitujen uutisartikkelin pohjalta.

          Jälkimmäinen linkeistäni on suoraan tutkimuksen suorittaneen Illinoisin yliopiston Beckman-instituutin omalle sivulle, luulisi tutkimuksen tehneen yliopiston olevan suhteellisen luotettava lähde. Tässä puolestaan suora linkki ensimmäisen linkin uutisoimaan tutkimukseen.

          Tässäkään asiassa ei mielestäni ole syytä nostaa yksittäistä energianlähdettä demoniksi ylitse muiden. Fruktoosin syöminen hedelmän muodossa on aivan eri asia kuin glukoosi-fruktoosisiirapin

          Tästä olen aivan samaa mieltä ja olen ihmetellyt miksi fruktoosiin on niin tartuttu täällä kommenteissa, itse postauksenihan ei nosta sitä millään lailla erityiseksi pahikseksi, fruktoosia ei edes mainita jutussa. Se, että kommenttilaatikossa satuin vastaamaan lukijan jättämään kommenttiin koskien fruktoosia, ei tarkoita sitä, että pidän fruktoosia suurimpana mörkönä. Kunhan vain halusin tuoda esiin sen, että kaikki ainesosat hedelmässä eivät ole terveyttä edistäviä, moni kun ajattelee että niin on.

          eikä fruktoosin mahdollisista haitoista huolimatta laajan lääketieteellisen tutkimustiedon valossa hedelmien nauttimisen kohtuudella voi väittää olevan haitallista kenellekään.

          Jep, kohtuudella. :) Tätähän olen kommenteissani toistellut.

          Vaikkei missään kirjoittamassani lue, että hedelmät ovat epäterveellisiä ja lopettakaa niiden syönti, niin fruktoosikeskustelusta on täällä joidenkin taholta tulistuttu :) Ymmärrän, että hedelmät ovat monelle niin rakkaita että jo sen vihjaaminen, että hedelmä sisältäisi jotain joka ei ole terveellistä, saa monet puolustuskannalle. Kuitenkin jos kommenttini lukee, niin niissä ei teilata hedelmiä vaan todetaan vain fruktoosin olemassaolo ja se, ettei fruktoosi ole sen terveellisempää kuin sakkaroosi tai glukoosi. Jos olet altis kariekselle, yhtä paljon saat reikiä appelsiinista kuin karamellista.

          Hedelmien suurkulutuksen vaikutuksesta esim. lihomiseen en lähde tässä yhteydessä enää kirjoittamaan sen enempää, koska asiasta on pointitonta ”väitellä” vaikka se kuinka on todistettu tutkimusten kautta (vaikkapa tuon Illinoisin yliopiston), sillä ihmisten metabolia on kuitenkin niin yksilöllistä. Yksi ei liho hedelmistä, toinen lihoo. Ne, jotka haluavat nähdä hedelmissä pelkkiä terveyshyötyjä eivät tätä halua kuulla, mutta se ei tee siitä vähemmän totta. Näin on tutkimuksissa ja käytännössäkin todettu. Monet lääkärit puhuvat hedelmien voivan lihottaa, eivät nuo lääkäritkään sitä ole hatusta temmanneet.

          Kiinnostuneet löytävät netistä läjäpäin aihetta koskevia uutisia ja tutkimuksia. Ja jokainen on vapaa muodostamaan näkemyksensä niiden perusteella, tai sitten vaikka sen, että itse syö kilon hedelmiä päivässä ilman terveyshaittoja. Se on aivan yhtä pätevä peruste mielipiteelle :)

          • Vilma

            Valitettavasti 24 tutkittavaa on tieteellisen tutkimuksen piirissä niin olematon n-luku, että tämänkään artikkelin perusteella en kummempia johtopäätöksiä asiasta tekisi. Toinen referoimasi tutkimushan oli jokin rottatutkimus, jolla on vielä vähemmän sovellettavuutta ihmispopulaatioon. Jos siis tutkimusnäytöllä asioita aletaan perustella, kaipaisin vakuuttavaksi tueksi vähintään satoja tuhansia tutkittavia käsittäviä meta-analyyseja. Ja vaikka fruktoosin haitallisuus olisikin tieteellisesti todistettu, fruktoosin vaikutus sellaisenaan syötynä ei tosiaan välttämättä vastaa millään tavalla hedelmän syömisen metabolisia vaikutuksia. Kiitokset postauksesta, jatketaan pohdintaa toiste. :)

  4. Helinä

    Osuipas taas hyvään saumaan tämä kirjoitus. Juuri ostin viikonloppuna kirjan ”Irti sokerista loppuiäksi”. Siinä on muuten paljon vinkkejä ja hyviä reseptejä.

    Lasten kanssa on nimenomaan haastavaa se, että ei voi kontrolloida mitä ne syövät koulussa, kavereilla, juhlissa yms. Mutta onneksi voin vaikuttaa siihen mitä syövät kotona. Ja nimenomaan totuttaa vähemmän sokerisiin vaihtoehtoihin.

  5. Jatta

    Hyvä, ja ajatuksia herättävä kirjoitus!
    Juuri eilen maistoin todella pitkästä aikaa mangopilttiä (tarvitsin sitä isänpäiväkakun tekoon) ja mieleeni tuli heti, että tämä maistuisi kyllä paljon paremmalta, jos siihen olisi lisätty sokeria! Eli olet ihan oikeassa tuossa, että monet ihmiset tottuvat sokeriin ja jäävät kaipaamaan sitä makeutta jos lisättyä sokeria ei ole.

  6. Oukka

    Tämä oli ajatuksia herättävä postaus, kiitos siitä!

    Moni oli pohtinyt tuota markkinoiden ja kuluttajien suhdetta. Varmaan tämä on jo tullut esille aikaisemmissa kommenteissa(en ehtinyt lukemaan kaikkia sanasta sanaan), mutta esitämpä omaa mielipidettäni.

    Kun niiden kuluttajien osuus, jotka toivovat täysin sokerittomia tuotteita kasvaa tarpeeksi suureksi, kyllä tuottajatkin alkavat niitä markkinoille tuomaan. Sokeroituja tuotteita tullaan varmasi jatkossakin tuottamaan, mutta vaihtoehdot toivottavasti lisääntyvät entisestään kuluttajien toiveiden mukana. Eli mitä useampi valveutuu todella tähän sokeriasiaan, saadaan toivottavasti niitä ei-sokeroituja vaihtoehtoja markkinoille.

    Täytyy kuitenkin huomioida myös se, että pienen sokerimäärän lisääminen elintarvikkeisiin yleensä parantaa niiden makua ja muita aistittavia ominaisuuksia. En usko, että esim. lihapiirakoihin lisättäisiin sokeria, ellei se vaikuttaisi elintarvikkeen aistittaviin ominaisuuksiin. Sokerin tavoitteena usein on siis tehdä tuotteesta entistä parempi ja makutottumuksiin sopiva. Se, kuinka paljon sokeri loppujen lopuksi vaikuttaa tuotteen ominaisuuksiin jää kuitenkin kuluttajalle epäselväksi. Voi siis olla, etteivät kaikki kuluttajat huomaisi esim. lihapiirakan eroa, oli siihen lisätty sokeria tai ei. Kilpailu tuottajien kesken on kuitenkin niin kovaa, että tuotteista on pakko tehdä priimaa, että menestytään. Tai sitten markkinoille täytyy tulla hinta edelle aistittavista ominaisuuksista tinkien.

    Itse koen, että sokerin (niin näkyvän, kuin piilosokerin) vähentämisessä makutottumusten muutos on se ensimmäinen askel. Se, että olemme jo vauvasta asti nauttineet makeaa äidin maitoa, luo meille mieltymyksen makeaan. Se, että makean mieliteko säilyisi kohtuullisena onkin haaste. Tärkeintä ehkä olisi se, että vähäisempään makeuteen totuttaisiin jo lapsena, jolloin makutottumus vielä aikuisenakin todennäköisesti suosisi vähemmän makeampia makuja.

    Tulipas aika paatoksellinen mielipide, mutta tällaisia ajatuksia tuli asiasta kuitenkin mieleen :)

    • Sanni

      Täytyy kuitenkin huomioida myös se, että pienen sokerimäärän lisääminen elintarvikkeisiin yleensä parantaa niiden makua ja muita aistittavia ominaisuuksia.

      Jep, juuri siksi sokeria tuotteeseen lisätään ;) Edullinen tapa saada ruoka maistumaan. Valitettavasti samalla totuttaa makuaistin makeustasoon, joka ei ole luonnollinen.

      Kuten postauksen lopussa kirjoitin, ratkaisun vaikeus on (yritysten voitontavoittelun ohella) ongelman kehärakenteessa. Valmistajat lisäävät tuotteisiin sokeria, koska heidän mukaansa me kuluttajat haluamme tuotteemme sen makuisina. Mutta miksi me haluamme tuotteet sokerilla buustattuina? Koska olemme syöneet tätä samaa ruokaa lapsesta saakka. Kehä on loputon, ja niin kauan kuin elintarviketeollisuus ei ala systemaattisesti laskemaan ruokien arominvahvennepitoisuutta (joihin lasken myös sokerin tässä yhteydessä), ihmisten kaipuu buustattuihin makuihin säilyy. Makumme ei voi muuttua sormia napsauttamalla niin, että eräänä päivänä kuluttajat alkaisivat vaatia tuottajia valmistamaan ruokaa vähemmällä sokerilla. Me totumme siihen ruokaan jota kaupasta saamme. Jos teollisuus alkaisi pikkuhiljaa vuosi vuodelta vähentämään lisäaineiden määrää, tottuisimme pois niistä. Mutta sehän ei tule tapahtumaan, koska lisäaineilla buustattu ruoka on halvempaa tuottaa kuin lisäaineeton ja tuo valmistajille enemmän voittoa.

      Vaikea asia, ja vastuu on kummassakin päässä. Mutta kuinka päästä ulos kehästä, kun valtaväestö ei ruoan lisäainepitoisuudesta piittaa ainakaan sillä tasolla että antaisi mielipiteensä näkyä ostoskorissa, ja teollisuus ajattelee vain voittoja?

    • piitu

      Minä uskon siihen, että jos lapsi ei saa makeaa niin hän ei lisättyä makeutta edes kaipaa (nimim allekirjoittanut kuuluu ko. ryhmään. Mä sain alle 5v. herkkuja vain kylässä. Hoidossa saatiin kerran karkkia ja syötyäni karkin oksensin, sen jälkeen en piiiitkään aikaan suostunut karkkia maistamaan).

      Loppuun vielä tarina n. kuukauden takaa. Eräs päivä cittarissa näin varmaankin reilu 2v. tytön joka istui rattaissa äidin työntäessä niitä hevi-osastolla. ”Äiti tomaatti!” ”Joo, äiti ottaa.. noin, pidä sitä pussia.. ei älä nyt vielä syö niitä, saat kotona sitten” ”Äiti, äiti appelsiinia kiitos” ”juu otetaan, otetaanko me kukkakaaliakin?” ”joo!” Oli jotenkin niin hellyttävää nähdä tyttö aivan riemastuksissaan kun äiti laittoi kärryihin kukkakaalia ja appelsiinejä. Ilme oli kuin useimmilla lapsilla karkkihyllyllä. Kyllä mä haluaisin nähdä useammin lapsia yhtä iloisena tomaattipussi kädessä!

      • Sanni

        Ihana tarina :) :)

  7. Jonsku

    Voi, miten loistava ja ajankohtainen aihe! Minulla on kaksi lasta, esikouluikäinen ja pian 1-vuotias. Vanhemman kohdalla terveellisestä ruuasta ei (minun mielestäni) hypetetty niin paljon kuin nyt, ja hänelle ollaan syötetty kaikkea paskaa maustetuista jugurteista lähtien. Nuoremman kohdalla haluaisin muuttaa tapojani, ja siis opettaa myös isomman syömään vähemmän sokerilla terästettyjä vaihtoehtoja, mutta se on ihan hurjan hankalaa! Siinä missä pienemmälle maistuu ihan vaan marjoista itsetehty sose ilman sokeria, esikoinen irvistelee ja kyökkii ja jättää syömättä. Kuopus syö maustamatonta jugurttia sellaisenaan, tai sitten lisään joukkoon hieman itsetehtyä tai kaupan valmista hedelmäsosetta. Olen lukenut tuoteselosteita nyt enemmän kuin koskaan aiemmin, ja valitsen niitä soseita joihin ei ole lisätty sokeria. Kuitenkin tuota sinunkin mainitsemaasi mehua niissä on, enkä ole asiaa sen enempää ajatellutkaan.. :(

    Olen itse todella sokeririippuvainen. Haluaisin ammattiapua, jotta pääsisin tästä sokerikoukusta eroon, mutta tietääkseni sellaista ei ole tarjolla. Välillä toivon, että olisin alkoholisti enkä sokeriholisti… Inhoan itseäni, inhoan sitä että olen huono äiti ja lapseni syö liikaa makeaa, ja tuntuu, etten näillä voimavaroilla pysty taistelemaan tätä sokerilla kyllästettyä maailmaa vastaan. En pidä hedelmiä tai marjoja pahana, en usko että kukaan pilaa terveyttään syömällä omenaa tai vesimelonia, ja niitä haluaisin antaa lasteni syödä ”rajattomasti”. Mehuja meillä ei oikeastaan juoda, eikä limuja senkään vertaa, siitä olen kyllä ylpeä!

    Kirjoitit jossain kommentissa, että ymmärrät lapsiperheiden olevan hankalassa tilanteessa, koska eineksiä ja puolivalmisteita käytetään niin paljon. Allekirjoitan tämän ihan täysin.. En osaa kokata, en pidä keittiössä hääräämisestä, ja se entisestään hankaloittaa elämääni ja äitiyttäni. Toivoisin, että olisi kokonainen sokeriton kauppa, josta voisi ostaa mitä vaan pelkäämättä sen sisältävän sokeria, asioisin siellä varmasti päivittäin hakemassa elintarvikkeita lasteni ruokkimiseen :D Toistaiseksi taidan kuitenkin joutua jatkamaan taistelua ominpäin, ja yritän pieniä muutoksia tekemällä saada myös esikoiseni hyväksymään ruokavalioonsa vähemmän sokeroituja tuotteita..

    • Sanni

      Jonsku, haluan toivottaa sinulle sylintäydeltä tsemppiä ja toivon kovasti ettet ole liian ankara itseäsi kohtaan. Sokeririippuvuus ei tee sinusta huonompaa äitiä, olet päinvastoin yrittänyt parhaasi riippuvuuden oivallettuasi etteivät lapsesi joutuisi samaan koukkuun. Ei varmasti ole myöhäistä esikoisesikaan kohdalla.

      Sokeririippuvuudesta irtipääsy vaatii valtavasti voimia, toisilta vielä enemmän kuin toisilta eikä homma ole ollenkaan niin helppoa että eräänä päivänä vain päättää lopettaa niiden namipussien tai keksien ostamisen. Sokeriaddiktion voima voi olla käsittämätön. Ammattiapua kyllä on tarjolla, mutta se on tietysti kallista, pelkäänpä ettei KELA tue terapiaa jota haetaan makeisriippuvuuden perustein. Mutta varmasti psykologit voivat auttaa taistelussa tätä riippuvuutta vastaan, se on riippuvuus siinä missä huume- ja alkoholiriippuvuuskin ja niihinkin saa apua. Ihmisellä on oikeus hakeutua ammattiapuun minkä tahansa sellaisen asian takia, joka vaikuttaa heikentävästi elämänlaatuun.

      Onko sinulla ketään henkilöitä ystävä- tai perhepiirissä jotka olisivat valmiita tukemaan sinua sokerista vierottautumisessa? Joku ystävä joka lähtisi yhdessä kanssasi vähentämään sokeria? Ryhmässä tai ystävän kanssa on aina helpompaa kun on joku joka ymmärtää mistä on kyse ja antaa tukea heikolla hetkellä.

      Toivon kovasti että onnistut, Jonsku! Pieniä askeleita kerrallaan, ja muista olla lempeä itsellesi vaikka tulisikin takapakkia. Aloita vaikka vaihtamalla suklaapatukat hedelmillä ja agavesiirapilla makeutettuun raakasuklaaseen. Siinäkin on sokeria, mutta vähemmän kuin normisuklaapatukoissa, ja voit niiden avulla pikkuhiljaa lähteä totuttamaan makuasi vähempään makeustasoon.

      Ja tuosta sokerittomasta kaupasta… Niitä on itse asiassa Suomessa kaksikin, mutta ne toimivat vain verkossa: YesDeli ja Hiilariton (näistä YesDelillä on parempi ja laajempi valikoima).

      • Olivia

        Vaikka postauksesta on jo kuukausia niin pakko kommentoida tähän kun tänne kerran eksyin :) mäkin koen sokeririippuvuuden ongelmaksi ja haluaisin lopettaa sokerin käytön kokonaan. Se vaan, että siinä missä alkoholistia ja narkkaria tsempataan kun haluavat lopettaa, ”sokerinarkille” saatetaan nauraa eikä ymmärretä. Koska ”sokerinhimohan on ihan normaalia, siitä vaan suklaata naamaan, eihän elämässä selviä ilman herkkuja!” ja saatetaan helposti pitää epäkohteliaana ja tiukkapipona jos juhlissa kieltäytyy sokerisista herkuista. Etenkin esim. Mummulla käydessä ei tosiaankaan kehtaa kieltäytyä pullista, eihän vanhat ihmiset ymmärrä sokerin epäterveellisyyttä välttämättä samalla tavalla kun aina on leivottu ja syöty sokerileivonnaisia. Tää sosiaalinen paine on lähinnä se miksi ei jaksa kokonaan vierottautua sokerista. Vähän kuin joku joka ei halua juoda alkoholia vaikkei olekaan alkoholisti, ei vaan huvita juoda. Samalla tavalla sokerittomana saa jatkuvasti selitellä miksei voi syödä sitä eikä tätä. Ajan kanssa varmasti läheisetkin tottuu mutta koko homman aloitus tuntuu niin vaikealta. :D

        • Sanni

          Se vaan, että siinä missä alkoholistia ja narkkaria tsempataan kun haluavat lopettaa, ”sokerinarkille” saatetaan nauraa eikä ymmärretä. Koska ”sokerinhimohan on ihan normaalia, siitä vaan suklaata naamaan, eihän elämässä selviä ilman herkkuja!” ja saatetaan helposti pitää epäkohteliaana ja tiukkapipona jos juhlissa kieltäytyy sokerisista herkuista.

          Niinpä, tiedän niin mitä tarkoitat.

          Ei todellakaan ole helppoa ihan jo noiden sosiaalisten syiden vuoksi lähteä sokerittomalle. Saa nähdä muuttuuko yleinen asenne sokeria kohtaan vielä meidän elinaikana – tai koskaan.

    • Ulpu

      Voi Jonsku, sun kirjoitus olisi voinut olla mun näppikseltä! Mä oon kans sokerikoukussa ja voin huonosti sen takia – niin henkisesti kuin fyysisesti. Toki on muitakin elämäntapa-asioita, mitkä vaikuttaa. Olen pieniä pätkiä pystynyt olemaan erossa sokerista, mutta sitten aina tulee repsahdus ja makeanhimo ottaa vallan. Tää on aika raskasta, aina tekee mieli herkkuja, kahvin kanssa tai ilman, pitäisi leipoa, että saa leivonnaisia, kaupasta lähtee herkästi suklaapatukka mukaan, koko ajan väsyttää ja v***ttaa. Oman ja lasten hyvinvnoinnin nimissä tälle pitäisi saada loppu, mutta tosi vaikeaa tuntuu olevan. Ja vielä kun puoliso on lähes samanlainen herkkupeppu niin tuplaten vaikeaa. :X

      Eskarilainen täälläkin sekä 3,5v., jotka ovat myös kovasti makean perään. Esikoisen kanssa pystyin pitämään melko tiukan linjan pienenä, mutta nyt sokerin syöminen on lähtenyt käsistä. Ja mitä isompi edellä, sitä kuopus perässä.

      Hurjasti sympatiaa ja tsemppiä sulle!! Yritetään parhaamme!

  8. Kuorotipu

    Toi makeaan tottuminen on kyl tosi jännä juttu. Mä olen aina ollut kunnon sokerihiiri, mutta esim rahkat, jogurtit, smoothiet yms mä en ikinä lisää sokeria tai muuta makeutusta kun mitä marjoista tulee. Samaten kermavaahdosta useimmiten unohdan sokerin. Kuitenkin erittäin makeatkin jutut uppoo edelleen hyvin. Molempi parempi siis mulle :)

  9. Eeva

    Liika sokeri on ällöttävää, ja tosiaan on hankala löytää kaupoista niin sokeri ”puhdasta” tuotetta että on vaikeaa elää tuossa sokerin suositusmäärässä. Eikä se aspartaami nyt ole yhtään sen parempi vaihtoehto, vaaransa siinäkin.

  10. Emma

    Loistava kirjoitus! Otsikon luettuani kerkesin jo ajatella, että (syön sokeria, enkä voisi kuvitella elämää ilman suklaata) hermostun varmasti tämän kirjoituksen luettuani, mutta toisin kävi! Käytän itse sokeria, mutta en voi siitää piilosokeroituja tuotteita ja niitä vältän kuin ruttoa. Maustetuista jogurteista tms en ole koskaan pitänyt (aivan ällömakeita mielestäni) ja teen ruoan myös lähes aina itse niin pystyn helpommin hallitsemaan sokerin määrää. Haluan syödä oman sokerini sellaisessa muodossa (suklaa, hillo, croissant tms), että tiedän sen oikeasti sisältävän sitä. Ja huomasinkin tämän kirjoituksen luettuani, että välttelenkin itse turhaa sokeria tiedostamattani tosi paljon. Mutta välillä katson kotona kauhuissani, kun parempi puolisko juo mehuja, syö jogurtteja tms ja tiedän, ettei toisella mitään käryä, miten paljon sokeria ne sisältää. On kuitenkin sanottava, että täytyy tosiaan nähdä vaivaa, jos sokereita haluaa vältellä. Sitä on lisätty niin naurettavan moniin tuotteisiin.

  11. Maria

    KIITOS! Jestas että pisti miettimään tätä juttua. Varsinkin nuo perus jogurtti purkit yms, nehän on aivan täynnä sokeria! Täst eespäin tulee kyllä pikkusen tarkemmin lukastua kaupassa purkkien kylkiä.

  12. Oini

    Kannattaa myös tsekata The Sugar Film -niminen dokumentti aiheesta. Kertoo todella hyvin sokerista ylipäätään, mistä sokeribuumi on saanut alkunsa ja mitä sokeri tekee elimistölle! Suosittelen lämmöllä kaikille.

  13. Emilia

    Liiallinen sokerinsyönti on tärkeä aihe. Tosi hyvä että otit asian esille! On järkyttävää, kuinka paljon piilosokeria ihmiset saavat. Osaa ihmisistä tämä ei tunnu haittaavan. Silloin ylisokerisille tuotteille riittää yhä kysyntää. Tällöin vastuu sokerinkäytöstä on kuluttajalla itsellään. Terveellistä kotiruokaa on mahdollista tehdä puhtaista raakaaineista minimoidensokerin käytön. Harva jaksaa näin tehdä, enkä paheksu sitä. Oma on valinta. Olisin kuitenkin ennemmin huolissani lapsista, joiden sokerin käyttö on vanhemman vastuulla. Jos lapset saavat valmisruokia ja sokeripitoisia välipaloja luonnollisen kotiruuan sijaan, heillä on myös suurempi riski nauttia liikaa sokeria. He ovat kooltaankin pienempiä ja siksi myös sokeria tulisi saada vähemmän kuin aikuisen. Vanhempien ja päiväkotien tulisi huolentia terveellisestä ruokavaliosta.

  14. Mia

    Tekstissä viittaamassasi Euromonitorin tutkimuksessa on väärät luvut, kun niitä verrataan Suomen Ravintotaseeseen. (http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__08%20Muut__02%20Ravintotase/01_Elintarvikkeiden_kulutus.px/table/tableViewLayout1/?rxid=542ac89b-c1b7-4d48-af88-9c3cc69c2175)

    Euromonitorin tutkimuksen mukaan suomalainen söi vuonna 2013 91,5 grammaa sokeria henkeä kohti vuorokaudessa. Ravintotaseessa saman vuoden luku on 79,2 grammaa. Ravintotaseessa luku on ilmoitettu kiloina per vuosi. (Siinä se on 28,9 kiloa.)

    Väärillä luvuilla uutisoi ainakin Yle(http://yle.fi/uutiset/suomalaiset_ovat_rasvansyojakansaa__katso_sokerin-_ja_rasvansyojamaat_top_10/7789779) ja Iltasanomat (http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1423457511982.html). Tutkimuksen julkaisi ensimmäisenä The Washington Post, josta suomalaiset lehdet ottivat otsikot. (http://www.washingtonpost.com/news/wonkblog/wp/2015/02/05/where-people-around-the-world-eat-the-most-sugar-and-fat/).

    Hirveää linkitystykitystä, mutta luvut voi tarkistaa näistä, jos tekee mieli. Olen samaa mieltä, että suomalaisten sokerin syönti on hälyyttävää, ja piilosokeria on liikaa, mutta virhe isossa tutkimuksessa johtaa näihin lööppeihin, jotka eivät täysin pidä paikkaansa.

  15. Daniella

    Hirveän hyvin kirjoitettu teksti, terveisin toinen sokerinatsi! :) Välillä tuntuu, ettei niitä makeuttamattomia tuotteita meinaa löytyä tai sitten niistä otetaan niin jäätävää hintaa, ettei perheellinen opiskelija kyllä pysty jatkuvasti venymään. Arlan Luonto+ maustetut jogurtit on ollut kiva lisäys markkinoille. Niitä on makeutettu hedelmämehulla, joskin epäilyttää se mehu, mitähän se oikeastaan on? Mutta selvästi maistuvat väheämmän makealle ja lapset tykkää. Omat lapset ovat tottuneet maustamattomaankin hyvillä lisukkeilla, mutta tuo on mukavan helppo vaihtoehto, vaikka en sitäkään ehkä ihan täysin huolettomin mielin syö/tarjoa. Tyhjää parempi silti.

    Myös makeuttamattomia myslejä on ilmestynyt hyllyyn ja ihan yhtä hyvin nekin uppoavat koko perheelle. Itselle jopa paremmin, koska makunystyrät ovat jo tottuneet vähempään makeuteen. Vastaavasti herkkujen syöntikin pysyy kohtuudessa helpommin, kun makeushimo tulee tyydytettyä helpommin ja pienemmästä määrästä. Vaikka siis vaivalloista toisinaan, kyllä se turhan sokerin välttely on vaivan arvoista!

    Toivon myös, että ihmisten valveutuneisuuden lisäännyttyä ja terveysbuumin räjähdettyä sokeroitujen tuotteiden myynti laskisi jatkuvasti siten, että tuotevalikoimien painopiste kääntyisi vähitellen toisinpäin, enemmän makeuttamattomia vaihtoehtoja ja vähemmän niitä sokeripommeja.

    • Sanni

      joskin epäilyttää se mehu, mitähän se oikeastaan on?

      Se on fruktoosia. ’Mehu’ on tavallaan kiertotieilmaisu lisätylle sokerille, fruktoosi on sekin sokeria ja mehu on lisätty tuotteeseen. Toki mehulla makeutettu tuote kuitenkin on useimmiten vähemmän makea kuin tavallisella sakkaroosilla makeutettu versio, sillä mehua käytetään vähemmän. Mutta ns. terveysaspektista, jos tuotteessa olisi yhtä paljon fruktoosia kuin sakkaroosia, eroa ei juuri olisi. Fruktoosi ja sakkaroosi ovat yhtä kaloripitoisia ja yhtä huonoja hampaille.

  16. tanja

    Luin mielenkiinnolla kirjoitustasi :) itse olen yrittänyt silloin tällöin vähentää sokerin syömistä, mutta palannut takaisin sokeripitoisiin ruokiin. Karkit, leivonnaiset ja suklaat ovat heikkouteni, en oikeastaan juo limsoja, mehuja tai syö jugurtteja tai muita sokeroituja maitotuotteita. Sokeria silti tulee varmasti muualta koko ajan. Itse koen siis, että itselläni on suhteellisen normi ruokavalio nykypäivän tarjontaan nähden. Ei tullut kyllä silti mieleenkään lähteä hyökkäämään kimppuusi kommenttiboksin kautta :) en ymmärrä jos joku kirjoittaa tekstin perustuen kuitenkin omaan tietämykseen ja mielipiteeseen/kokemukseen hyvinvoinnista, niin täytyykö siitä sitten niin suivaantua? Voin itse kyllä myöntää ihan täysin, että sokeririippuvaisena namirohmuna ravitsemukseni on päin honkia. Tiedostan tämän kyllä, mutta kuten tiedetään riippuvuudesta on vaikea päästä eroon. Olen lapsena saanut jo heti huonot ruokailutottumukset ja ikävä kyllä ne juurtuu ihmiseen melko hyvin. En kuitenkaan ole ylipainoinen ja liikun mistä olen kyllä kiitollinen. Mielialaanhan tuo sokeri vaikuttaa voimakkaasti.

    Täytyypä kattoo tuo dokumentti jostain.

    • Sanni

      Moi tanja! :)

      Eihän täällä kommenttiboksissa lopulta kukaan suivaantunut? :) Ainoa ”vääntö” kommenteissa käytiin fruktoosin vaikutuksista, muutaman kommentoidessa ettei hedelmien sisältämä fruktoosi ole yhtä paha juttu kuin sakkaroosi. Eikä se toki olekaan siinä mielessä, että hedelmästä saa myös vitamiineja. Mutta jos ajatellaan puhtaasti pelkkää fruktoosia ja sakkaroosia, on niillä yhtä vähän terveydellisiä etuja. Ei käytännössä mitään.

      Mä kuvittelin itse tekstiä kirjoittaessani, että moni kokisi kirjoituksen provosoivana ja vastaisi sokeria puolustelevasti, sokeri kun on suurimmalle osalle ihmisistä niin itsestäänselvä osa elämää. Ajattelin, ettei moni pitäisi sokerin kyseenalaistamisesta. Olin väärässä, ja hyvä niin :)

  17. HeidiB

    Mä heräsin tähän sokeriasiaan kun aloin syynätä tuoteselosteita fodmap-ruokavalioon siirryttyäni. Monet ”piilosokerin” lähteet osasin tunnistaa jo etukäteen, mutta aikamoisena järkytyksenä tuli kuinka paljon sokeria (enimmäkseen glukoosisiirapin muodossa) laitosruoka sisältää, eli siis Yliopiston sapuskat ja työpaikkaruokalan lounas.

    Joskus sokeri on ihan perusteltua, esimerkiksi pieni hyppysellinen sokeria pyöristää tomaattisen kastikkeen makua mukavasti, mutta se ei mulla mene jakeluun miksi juuressosekeitossakin pitää olla sokeria?

    • Sanni

      Niinpä.

      …tomaattikastikkeesta – steviakin pyöristää maun yhtä mukavasti :) Pieni lisämakeus sopii tomaattikeittoon tai kastikkeeseen, mutta ei sen juuri sokerista tarvitse olla. :) Ja tällä en siis sano että hyppysellisessä sokeria on mitään pahaa, totean vain että saman makeuden voi saada muistakin lähteistä :)

      • HeidiB

        Stevia on makuasia ;) Moneen se sopii, mutta moneen on maultaan jotenkin liian ”terävä”. Yleensä heitän tomaattikastikkeeseen pienen ripauksen kookossokeria tai ihan vähän hunajaa.

        • Sanni

          Stevia on makuasia ;)

          Näinhän se toki on :)

          Mä en ”onnekseni” maista stevian sivumakua kuin vasta jos laitan sitä (no, eli erytritol-stevia-sekoitusta, puhdasta en käytä kun on liian vaikea mitata tarpeeksi vähän) jonkun puoli teelusikallista tai enemmän. Myös ruoka johon sitä lisää, vaikuttaa. Esim. tomaattikastikkeeseen stevian maku katoaa kokonaan, mutta kaakaossa maistan sen tosi selvästi. Rahkassakin stevia tulee selvemmin läpi.

  18. M

    Juuri ostin Arlan luonto+ jugurtin ja söin sen äsken pettyneenä sisältöön. Tutkin pitkään pakkausselostetta ja sokereita ja huomasin kyllä mehun, mutta halusin silti kokeilla punajuuren makua. Mielestäni jugurtti ei edes maistunut pätkääkään aidolle punajuurelle ja oli lisäksi aivan tarpeettoman makea.. Maustamattomia jugurtin lisäksi (jos maitotuotteita haluaa syödä) taitavat kaikki muu olla roskaa.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.