Seinäjoki – betonia ja vähän pehmeyttäkin

Seinäjoki.

Kaupunki Suomen Etelä-Pohjanmaalla, asukasluku 63 834.

Tunnettu Provinssirock-festivaalista ja Tangomarkkinoista.

Silti, minun pitää aina googlata että muistan, missä kohtaa Suomen läntistä reunaa Seinäjoki taas sijaitsikaan.

(Niinkuin Keminkään kohdalla en meinaa muistaa, missä se tarkalleen ottaen sijaitsee… ja muuten – kemiläiset; tuo postaus Kemistä on Karkkipäivän tämän vuoden luetuin…! Go Kemi!)

Karkkipäivässä on tänä talvena ja keväänä ollut teemana kotimaan matkailu, tarkemmin ottaen Lapin matkailu, mutta yksi eteläisempikin kohde Seinäjoen muodossa ujuttautui mukaan.

Kiitos korona-viruksen, Lapin reissutkin typistyivät kolmeen; kolmas ja viimeinen reissu oli Kielajoelle Muotkatunturin kupeeseen ja se juttu odottaa vielä päivänvaloaan. Minun oli tarkoitus vierailla vielä Pallaksella, Torniossa ja Utsjoella, mutta nämä siirtyvät nyt parempaan tulevaisuuteen.

Miksi Seinäjoki?

Ehkä outo vastaus, mutta siitä on kiittäminen Googlea ja hakuani ”Suomen persoonallisimmat hotellit”. Hakutulosten eräästä listauksesta bongasin Alma-hotellin Seinäjoella.

”Erikoisia majapaikkoja kaipaavat matkailijat ilahtuvat takuulla Seinäjoella, jonka keskustassa on mahdollisuus majoittua entisessä vesitornissa. Aivan Seinäjoen rautatieaseman kupeessa sijaitseva hotelli toimii vuonna 1909 rakennetussa rautatieläisten talossa, ja sen vieressä kohoava vesitorni muutettiin vuonna 2015 osaksi hotellia, kun sinne rakennettiin seitsemän hotellihuonetta.

Punatiilinen, 18 metriä korkea vesitorni on mieleenpainuva yöpymispaikka, jonka huoneissa voi nauttia persoonallisesta sisustuksesta ja rakennuksen historiasta kertovista yksityiskohdista”, kertoo Rantapallon artikkeli.

Olen sucker mitä tulee erikoisiin majapaikkoihin, ja Alma vaikutti heti paikalta, jossa haluaisin vierailla. Alman tornihuoneet sijaitsevat 1920 -luvulla rakennetussa VR:n höyryvetureiden vesitornissa. Hauskasti, Almassa on sijaintinsa puolesta samaa rautatieläisromantiikkaa kuin Kemin Putiikkihotellissa..!

Olen alkanut nähdä majapaikatkin vähän samanlaisena matkailukohteena kuin ravintolat; jotkut hotellit/majatalot/mökit tai airbnb’t ovat niin kiinnostavia, että ovat itsessään perustelu reissulle.

(Ja kyllä Seinäjoki on aikuisten oikeasti kiinnostanut minua muutenkin… ;) Tavalliset suomalaiset paikkakunnat kiinnostavat minua! Provinssissa olen käynyt pari kertaa, mutta kaupungille ei tuolloin tullut suotua silmäystäkään.)

Hotelli Alma osoittautui tosi kivaksi paikaksi, vaikkakin kolme eri tyylistä rakennusta kolkolla ratapihalla muodostavat vähän hassun ja epätasaisen kokonaisuuden.

Ulkoa päin Alma ei vanhaa puista päärakennustaan lukuunottamatta näytä kovin houkuttavalta, ja ilman word-of-mouthia (tai Googlen hakutuloksia :D) ei kyllä tulisi valittua tätä hotellia.

Tornihotellin kaikissa huoneissa on oma sauna. Rakennuksessa on kuusi kahden hengen huonetta ja yksi sviitti kattokerroksessa. Huoneet ovat tilavia ja tunnelmaltaan elegantteja, kodikkaita ja romanttisia. (Ahh, punatiiliseinät… en tiedä mikä niissä on..!)

Yö Tornihuoneessa maksaa alkaen 188€ aamiaisineen, mikä ei ole kovinkaan paha hinta verrattuna vaikka pääkaupungin vastaavantyyppiseen majoitukseen.

Alman päärakennuksen ravintola on vanhassa rautatieläisten rakennuksessa. Vuodelta 1909 oleva rakennus tihkuu vanhanajan tunnelmaa, ja ravintola olikin mielestäni jopa elämyksellisempi paikka kuin Tornin huoneet.

Ruokasali on aivan mieletön…!

Ravintolassa järjestetään säännöllisesti myös konsertteja. Minunkin yöpymisiltanani siellä oli elävää musiikkia, mutta valitsin viettää illan toisessa ravintolassa. Alman ravintolassa maistelin lounasta.

Ruoka oli todella maittavaa. Alman keittiössä kokkaillaan lähiruoka-ajattelulla ja kaikki annokset saa muunneltuina, jos mieli tai ruokavalio niin tykkää :)

Itse en tällä kertaa kaipaillut tuunailuja. Otin alkuruoaksi Spirit of Mallaskoskella graavattua lohta ja pääruoaksi voissa paistettua siikaa keltajuuripyreellä. Erittäin hyvät annokset jotka olivat mukavan ”rustiikkisia” ja samalla kauniisti lautaselle aseteltuja.

Ei mitään liian pikkurilli pystyssä -meininkiä, mutta arvokas ympäristö ja kaunis esillepano tekevät tunnelmasta hienostuneen. Suositeltu valkoviini oli myös nappi valinta.

Sitten lähdin tutustumaan Seinäjoen keskustaan.

Vierailuni ajankohta helmikuun lopulla ei säiden puolesta ollut paras mahdollinen, ja lauantai kosteassa harmaudessaan väritti Seinäjoen downtownin aika kolkoksi.

Miltä kaupunki näytti?

Hyvin tyypilliseltä, aika tympeältä suomalaiselta laatikkorakennusten ja tikkusuorien teiden betonivoittoiselta paikkakunnalta. (Olen pahoillani, älkää loukkaantuko seinäjokelaiset, pidän omaakin kotikaupunkiani sellaisena etenkin kun sää on harmaimmillaan. Suomalaiset kaupungit vain ovat tällaisia…)

Ydinkeskusta ei herättänyt juurikaan sympaattisia ajatuksia. Sieltä puuttui lämpöä ja tunnelmaa. Hyvin vähän puutaloja, värejä, historiallisia rakennuksia tai puistoja. Paljon kiveä, suoraa ja suorakulmaista. Modernia, kylmää.

Mutta joo. Tiedän, että on todella epäreilua ”arvostella” Seinäjoen keskustaa yhden päivän ja paskan sään jälkeen. Mutta tällaisia olivat tuntemukseni.

Seuraavan kerran kun tulen Provinssiin, täytyy kävellä keskustan halki kesäsään tunnelmassa.

(Ja hei – joen varren alue ON kyllä mukava <3 Kävelin siellä seuraavana päivänä.)

Illallisosoitteeni oli Ravintola Juurella Keskustorin reunalla.

Ainiin, sain kuulla että Seinäjoen tori on hiljattain siirretty tähän kohtaan kaupunkia. Vanha pieni ”tori” (kuopiolaisena täytyy sanoa etten ihan heti olisi sitä toriksi tunnistanut) sijaitsi kauppakeskuksen edessä ja näkyy ylemmässä kuvassa; koulun pihalta näyttävä sementtiaukio jonka reunassa on lasten kiipeilyteline.

Kulinaristina etsiskelin Seinäjoen parhaita murkinapaikkoja, ja netin arvostelut liputtivat Juurella’n puolesta. Mukava ”relaxed semi-fine-dining” -tyyppinen ravintola osoittautui oikein hyväksi valinnaksi, ja viihdyin siellä hyvän ruoan äärellä yli kaksi tuntia – pitkä aika omassa seurassa :D

Henkilökunta saa erityispisteet; tunsin oloni ”friikkinä” yksin illastavana vieraana kameroineni tervetulleeksi ja täydellisesti huomioiduksi. Palvelu oli erittäin ystävällistä, asiantuntevaa ja lämmintä sopivalla kaverillisella rentoudella, pysyen kuitenkin asiaankuuluvan kohteliaana. Sellaista palvelua, joka saa olon tuntumaan arvostetuksi ja toivotuksi asiakkaaksi, ja haluamaan tulla uudestaan. ❤️

(Harmillisesti Juurella-ravintola on nyt suljettu, kuten varmaankin valtaosa Suomen ravintoloista.)

Nyt on muuten todettava, että sai olla viimeinen kerta kun en tee muistiinpanoja ruoista!

Katson näitä helmikuun lopulla syömiäni annoksia, ja voin vain nyökytellä, että joo, olivat muuten kaikki tosi hyviä – mutta osaan kertoa Juurella-menukokonaisuudesta vain, että söin kalaa (kuten näkyy :D) ja jälkiruoaksi ehkä parhaan ja erikoisimman juustoannoksen jota olen koskaan maistanut.

Juurella Menu kalalla tai lihalla maksaa 54€ (ravintolan kotisivulla näyttäisi olevan virhe, siellä lukee 45€ mutta multa ainakin veloitettiin 54€). Menun saa myös kasvisversiona tai vegaanisena (nämä 45€). Neljän juoman juomapaketti maksaa 34€.

Mmm… kala pettää harvoin… kuten eivät paahdetut juurekset. 👌 Voissa paistaminen ei ainakaan haittaa makua… Mietin usein ravintoloissa, että laadukas voi on varmasti yksi avainjuttuja simppeleiden, paistettujen ruokien täyteläisessä ja aromikkaassa maussa. Tietysti myös paistotekniikkaa ja lämpötila luovat eron ”mun kotikalan” ja taitavan kokin loihtiman restaurant-kalan välille ;)

Juustojälkkärissä oli kahta juustoa; alla pehmeä juusto ja päällä parmesan-raastetta, ja raaste oli muistaakseni maustettu ginillä, tai jollain alkoholilla joka tapauksessa. Todella mielenkiintoinen makuyhdistelmä..!

(Jos Juurella-ravintolan keittiömestari sattuu nyt lukemaan tätä niin saa lähettää korjauksen ;D)

Mun loppuilta? Olin jättänyt saunan ajastimella lämpenemään ja vietin yksinäisen saunaillan kera Pirkan ranskalaisen siiderin. 👍

SUNNUNTAI valkeni aurinkoisena.

Ahh, harmaus väistyköön…!

Nautin aamiaista Alman ihanassa ravintolassa. Aamiaisbuffet oli aika perustasoa; peruspuurot, leivät, jogurtit ja leikkeleet. Tähän voisi ehkä panostaa vähän..?

Toisaalta, arvostan myös hävikin pienennysajattelua; mitä vähemmän houkuttavia herkkuja hotelliaamiaisilla on tarjolla, sitä vähemmän jää hävikkiä kun asiakkaat eivät intoudu kasaamaan tarjottimilleen överilautasellisia.

Muuten – kuka tunnistaa itsessään lievän ärtymyksen (jep, voiko olla turhempaa…), jos kahvitilanteissa saatavilla ei ole kuin pieniä 1,25 desin kahvikuppeja..? Me isojen mukien kahvi-ihmiset joudumme kaatamaan kaksi, kolmekin pikkukupillista kerralla, kun eka kuppi menee jo käytännössä kävelymatkalla pöytään. Sarjassamme first world problems mutta teki mieli sanoa.

Kauppakadulta löytyi viimein kaunis puutalo! Laitoin siitä kuvan Instagramiin, ja sain heti tietää, että kyseessä on Alvar Aallon suunnittelema Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin talo.

Talossa toimii Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museo.

Tässä on ainoa konkreettinen kohdevinkki, jonka olin saanut Seinäjoelle: Pääkirjasto Apila.

Ja upea se onkin..! Sori Tampereen Metso, jäät toiseksi… (en ole koskaan tykännyt Metson arkkitehtuurista… Ja Helsingin Oodissa en, uskokaa tai älkää, ole vieläkään käynyt..!)

Apila-kirjaston muoto muistuttaa ylhäältä katsottuna apilaa, ja sen suunnittelussa on otettu vaikutteita japanilaisesta origamista.

Tänne voisi tulla koko päiväksi hengailemaan…

Lastenosaston Piilomaa pehmeine satuhuoneineen oli ihan mieletön, ainakin tämä aikuinen olisi halunnut ryömiä sinne pienten jatkoksi lukemaan ja lepäilemään… :)

Vierailuni antoisin kohde oli lopulta kuitenkin Kyrönjoen rannan alue lenkkipolkuineen. Pidän vesielementistä, ja oikeastaan viihdyn takuuvarmasti kaikkialla jossa yhdistyy vesi, luonto ja kaunis sää :)

Täällä oli mukava kävellä.

Edit. Sain Visit Seinäjoelta viestin Instagramiin. Kyseessä ei kuulema ole Kyrön- vaan Seinäjoki. Googlella tätä ei ole ymmärretty, vaan siellä itsepintaisesti nimetään Seinäjoen keskustan halki virtaavan joen haara Kyrönjoeksi. :) Asia selvä. Kävelin siis Seinäjoen vartta. 👍❤️

Ravintolalaivan kannella on varmasti kesällä elämää…. tai… ehkä kesällä 2021 seuraavan kerran…?

Minkähänlainen kesä meillä on edessä…?

Kiitos Seinäjoki, nyt me on viimein tavattu kunnolla ja sinulla on kasvot :) Tai pienellä siivulla sinua, Seinäjoki on laajalle ulottuva kaupunki josta keskusta muodostaa lopulta vain hyvin pienen osan. Uskon, että ympärillä on paljon muutakin kuin sementtiaukioita ja suorakulmioita. <3

Vaikka löytyy sementin keskeltä pehmeyttäkin, kuten Alma, Apila ja Juurella. :)

Näin paljon maksoi matka Tampereelta Seinäjoelle:

• Junat Tampere – Seinäjoki – Tampere 45€
• Yksi yö Alma-hotellin Torni-huoneessa 198€
• Kahden ruokalajin lounas + viinilasi ravintola Almassa 57,85€
• Neljän ruokalajin illallinen juomineen ravintola Juurella’ssa 104,20€

MUITA KOTIMAAN MATKAILUJUTTUJANI:

🇫🇮 JYVÄSKYLÄ
🇫🇮 KEMI
🇫🇮 KUOPIO
🇫🇮 HÄMEENLINNA
🇫🇮 FISKARS
🇫🇮 PORVOO JA KOTKA
🇫🇮 LAPPEENRANTA JA IMATRA
🇫🇮 SAVONLINNA
🇫🇮 ROVANIEMI
🇫🇮 LAITIKKALA
🇫🇮 FRANTSILA
🇦🇽 LEMLAND
🇦🇽 AHVENANMAAN TOP 3 MAJAPAIKAT
🇦🇽 AHVENANMAAN SADONKORJUUJUHLAT
🇦🇽 MAARIANHAMINAN RAVINTOLAOPAS