Seerumien ”inflaatio”
Silmiini osui Sokoksella houkuttavan näköinen uutuustuotteiden esillepano. Kyseessä oli ständillinen Natura Siberican värikkäitä pakkauksia.
Menin lähemmäs, ja uutuuksista löytyi mm. kolme seerumia. Hinta: 7,90€ / kpl. Katsoin hintalappua kaksi kertaa, googlasin hinnan netistä ja kyllä, hinnasta ei puuttunut numeroa edestä.
Seerumi: seitsemän euroa yhdeksänkymmentä senttiä.
Kymmenen vuotta sitten tällaista ei olisi voinut kuvitellakaan.
Kymmenen vuotta sitten ’seerumi’ oli jotain ihan muuta, kuin nyt.
Seerumi on yksi eniten suosiota kasvattaneista ihonhoitotuotteista viimeisen vuosikymmen aikana. Se on muuttunut ikääntyneen ihon arvokkaasta erityistuotteesta kaiken ikäisten yleistuotteeksi, joka on kuin kosteusvoiteen ”jatkumo” – tai pitäisikö sanoa ”etumo”.
Kymmenen vuotta sitten seerumissa oli arvokas kaiku (sekä hintalappu), ja se nähtiin ennen kaikkea ikääntyneen ihon hoitotuotteena. Seerumeita ei ylipäänsä juuri ollut edullisten sarjojen valikoimassa. Minullekin ’seerumit’ olivat jotain, joka kuului Diorin, Estee Lauderin ja Clarinsin maailmaan, aloittaessani työt kauneusalalla.
Seerumin hintalappu starttasi tyypillisesti 50 eurosta. Jo sana ’seerumi’ piti sisällään lupauksen jostain ylellisestä ja erityisestä.
Mitä ’seerumi’ sitten on? Miksi se on (ollut) niin arvokas tuote?
Seerumi on alkujaan ollut ihonhoitotuote, jossa aktiiviaineiden pitoisuus on paljon korkeampi ja helpommin imeytyvämmässä muodossa, kuin voiteessa. Se, sekä ylipäänsä tuotteen ”ylellisyys”, on selittänyt seerumin korkeaa hintaa. Seerumi ei ollut arkinen tuote. Vaikka sitä on aina suositeltu käytettävän päivittäin, seerumiin on liittynyt jotain juhlallista. Kokemus siitä, että nyt annan iholleni kaikkein tehokkainta ja parasta.
Seerumien imago lähti muuttumaan 2010-luvun alussa. Muistan yhä, kun markkinoille ilmestyivät ensimmäiset puhtaasti kosteuttavina markkinoidut, kaiken ikäisille sopivat ja jopa edulliset seerumit. Se tuntui jännittävältä. Nämä kaiken ikäisten kosteusseerumit olivat huokeampia kuin anti-age-seerumit, mutta yhä puhuttiin useiden kymppien hinnasta.
2020-lukua lähestyttäessä seerumien kirjo yhä vain laajentui. Tuli rauhoittavia, kirkastavia, puhdistavia ja ”energisoivia” seerumeita (mitä energisoiva lopulta edes tarkoittaa ihonhoidossa..?). Useita näistä oli aiemmin ollut tarjolla kalliiden anti-age-seerumien kategoriassa, mutta uuden sukupolven seerumit oli tarkoitettu kaiken ikäisille.
Nyt seerumin käyttö on ”perusteltua” kaikille ihoaan hoitaville. Nyt kaikki ikäänkuin ”tarvitsevat” seerumin. Koska tällainen tuoteryhmä (ja tarve) on luotu.
Itsekin rakastan seerumeita, ja tällä kirjoituksella en missään nimessä dissaa seerumeita. Pohdin niiden arkistumista, vallalla olevaa seerumitrendiä ja ennen kaikkea sitä, mitä seerumi nyt on.
Mitä muuta seerumi on, kuin (mahdollisesti) tiiviimmässä muodossa tarjottavia ainesosia? Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi koostumus muiden joukossa: hyvin ohut ihoa hoitava voide, geeli, fluidi tai neste. (Tai nykyään myös öljy.) Ohut koostumus tai nimi ’seerumi’ ei automaattisesti tarkoita sitä, että tuotteen sisältämät hoitavat aineet olisivat sen konsentroituneempia kuin muun koostumuksen tuotteessa.
Jos kiinnitätte huomiota, nykypäivän kaiken ikäisille sopivista seerumeista harva enää edes kommunikoi tällaista. Kaikki seerumit eivät enää pyri väittämään, että ne olisivat tehokkaampia kuin muut tuotteet. Niiden teho piilee enimmäkseen siinä, että ne tuovat iholle yhden lisäkerroksen kosteuttavia tai muulla lailla hoitavia aineita.
Seerumi on käytännössä lakannut olemasta ”tiiviste”. Se on yksi ihonhoitotuotteen koostumus, tai paksuus, jatkumossa, jonka muodostavat vedet, paksummat nesteet, geelit, voiteet ja salvat.
Tämä, yhdessä seerumeiden yleisen statuksen muutoksen myötä auttaa ymmärtämään, miksi seerumi voi nykyään maksaa alle kympin.
Seerumi on nyt suositumpi kuin koskaan, ja samalla se on kokenut ”inflaation”. Mikä ei välttämättä ole huono asia.
Mitä voi pitää ”huonona” on se, että kuluttaja ei voi tietää, sisältääkö seerumin nimellä myytävä tuote muita tuotteita tiiviimmän pitoisuuden aktiiviainesosia, vai onko se vain kosteuttava ja hoitava tuote hyvin ohuella koostumuksella.
Ainesosaluetteloa katsomalla on mahdoton tietää aktiiviaineiden suhdetta muihin ainesosiin. Totuus: meidän on vain uskottava, mitä valmistaja tuotteesta sanoo. :) Voimme yrittää tehdä päätelmiä hinnan perusteella, mutta tosiasiassa emme voi tietää pitoisuuksista mitään. 70 euron ja 10 euron seerumissa voi periaatteessa olla samat pitoisuudet samaa raaka-ainetta.
Jos oikein väännetään ihonhoitotuotteiden todellisuus (tai mahdollinen todellisuus) rautalangasta, meillä voi olla yhdestä ja samasta raaka-ainecocktailista viisi eri koostumusta, erona vain veden ja rasvojen määrä.
Otetaan sekoitus hyaluronihappoa, peptidejä ja vihreän teen uutetta. Sama sekoitus, samalla pitoisuudella, voi olla integroituna kasvoveden, essencen, seerumin, kasvovoiteen tai hoitobalmin nimellä myytävässä tuotteessa. Samat aineosat, sama pitoisuus, eri ”kuljetusväline”. Toki vaikuttavilla aineilla on eri liukoisuuksia, ja tietyt aineet imeytyvät paremmin vesipohjassa, toiset öljypohjassa. Nestemäinen koostumus vaikuttaa myös imeytymiseen. Eroja siis on. Mutta tuotteen nimikkeestä emme voi sitä suoraan päätellä.
Ihan mielenkiintoista. Tätähän ihonhoitotuotteiden maailma on. Erityisesti nyt, kun elämme sensory appeal -trendin kulta-aikaa, johon erilaisten koostumusten kerrostaminen myös vahvasti kuuluu. Sama tuote voidaan myydä meille useammalla eri koostumuksella, koska meistä on ihanaa levittää niitä kasvoille :)
Entä nuo Natura Siberican kahdeksan euron seerumit? Ostin ne :)
Ainesosalistat vilisevät ihonhoidon superhyviksiä niasiiniamidista fosfolipideihin ja hyaluronihaposta C-vitamiiniin ja retinyylipalmitaattiin. On pantenolia, on tyrnimarjavettä, on rohtokasveja. Incit ovat helposti vakuuttavampia kuin suurimmassa osassa markettibrändien seerumeita. Hinnalla 7,90€…!
Palaan tarkemmalla käyttökokemusraportilla myöhemmin. Mutta rehellisesti? Tällä hinnalla? Ajatukseni on tämä: joko näissä on naurettavan pienet pitoisuudet mainittuja ainesosia, tai, ehkä todennäköisempi vaihtoehto… näissä on ihan toimivat, ”perustason” ohutkoostumuksellisen ihonhoitotuotteen pitoisuudet, ja moni paljon kalliimpi seerumin nimellä myytävä tuote vain on ainesosien arvoon nähden…. täysin ylihinnoiteltu.
Onks noi Natura Siberican seerumit koostumukseltaan öljymäisiä, vai enemmän fluidimaisia, geelimäisiä, tms..? Kuvissa näyttävät niin öljyiltä!
Olisinpa itse löytänyt seerumit jo silloin kymmenisen vuotta sitten! Mun iho on juuri sillä tapaa pintakuiva (ja herkästi rasvoittuva), että pelkällä voidekoostumuksella en ole koskaan tyytyväinen. Tietty kymmenessä vuodessa on tarpeetkin vähän muuttuneet ihon kuivumisen myötä, ja harrastuneisuus ihonhoitoon herännyt, mutta omalta osaltani voin ainakin sanoa että tarve seerumille on ollut aina – en vaan aiemmin osannut kaivata juuri seerumin kaltaista tuotetta, kun kuvittelin ihonhoitoon riittävän yhden tuotteen kunhan vaan löytäisi ”riittävän hyvän”. Ja toisillehan se riittääkin vallan mainiosti.
Geelimäisiä. :) Hyvin geelimäisiä – sillä rajalla, että vaikea saada pipetistä puristettua pisaraa, kun se haluaa vetäytyä takaisin pipettiin 😆 Nämä myös vaahtoavat (!) iholla kevyesti, kun niitä levittää. Tietyt emulgaattorit saavat aikaan tämän efektin. Vaahto katoaa nopeasti, mutta on se aika hassu efekti… Muistan, kun törmäsin Mia Höydön seerumin myötä ensimmäistä kertaa vaahtoa muodostavaan seerumiin.
Seerumi, ja nestemäisen ohuet kosteuttajat ylipäänsä, ovatkin ihan fantastinen ihonhoitotuote. 🙌 Ihan varmasti monen iho hyötyy niistä, koska nestemäisessä muodossa kosteus saadaan vietyä ihoon paljon paremmin, kuin voidemaisessa. Millä pohjalla voi oikeastaan ihmetellä, miksi kosteuttavia seerumeita (ja/tai hoitonesteitä) ei keksitty jo kauan aikaa sitten. Firmat olisivat saaneet myytyä monin verroin enemmän tuotteita, kun joku olisi tajunnut markkinoida nestemäistä lisäkosteutusta myös nuoremmalle, ei-ikääntyneelle iholle :)
Tää ei nyt liity seeruumiin tai no vähän. Whamisa Deep rich toner oli ennen ihanan paksua seerumimaista superlientä. No nyt tää uudistus…..sehän on vetistä! ja tuoksuu kukkakedolle? En tykkää. Kerro Sanni please mikä ois vastaava kuin whamisa ennen ja tietysti hyvä myös :)
Moikka Tiina!
Hmmm, mun uusi Whamisa Deep Rich Toner on yhtä paksua kuin vanhakin. 🤔 Ja tuntuu ihan yhtä kosteuttavalta. Äsken vertasin näitä kasvoilla rinnakkain pystyäkseni varmuudella vastaamaan sulle :D Kumpikaan mun Deep Rich Tonereista ei kyllä ole ihan seerumimaisen paksua, vaikka paksuja nesteitä ovatkin, ja iholla tosi liukkaita.
Vanha ”erikoinen” tuoksu oli kyllä enemmän minunkin mieleen kuin tämä uusi neutraali kukkaistuoksu, mutta ei kukkaistuoksukaan paha ole. Vain tosi neutraali ja vähän geneerinen, kun vanha oli sellainen jännä ja persoonallinen :)
Mitään Whamisaa vastaavaa en kyllä osaa suositella, koska Whamisan koostumukset on niin uniikkeja. Holika Holikan 3 Seconds Starter Hyaluronic Acid on kosteuttavuudeltaan lähimpänä, ja voisi sanoa, että oikeastaan iholla yhtä hyvän tuntuinen, mutta Holika on normikosmetiikkaa eivätkä ainesosat ole minusta yhtä hyvät kuin Whamisassa. Holikan tuote on aika synteettinen. Tehokkaasti kosteuttava, mutta ihan eri ainesosateknologialla kuin Whamisa. Holika Holika on paksumpaa kuin Whamisa, ja siinä on aika tylsä ”puhdas” tuoksu. Incin voit kurkata täältä.
Tiinan kommentin luettuani korkkasin tänään Whamisan uuden deep rich tonerin (vaikka vanhaa oli vielä vähän jäljellä). Voi ei! Tuoksu ei ole yhtään mun mieleen. Se tuoksuu halvalta. Mieleen tulee 80- ja 90-luvulla mummolan saunassa olleet Yves Rocherin shampoot/suihkusaippuat. Toki sinänsä nostalgista, mutta EI sitä, mitä odotan Whamisalta. Olin oppinut tykkäämään siitä vanhasta (mun nenään porkkanaisesta) tuoksusta. Ja musta koostumus ei myöskään ollut ihan yhtä paksu kuin vanhan. Taas kerran ihmettelen, miksi pitää tehdä muutoksia hyviin tuotteisiin! Haluaisin myös lasia mieluummin muovipullon. Mutta kosteutti joo. Joten käyttöön menee. Ehkä totun tuoksuunkin. Jos ei muuta, niin muistelen mummia :D
Joo, tuo uusi kukkaistuoksu on tosiaan hyvin erilainen, kaiken kaikkiaan tosi kiltti ja hyperneutraali. Itsekin pidän vanhasta paljon enemmän, vaikka alkuun se oli minusta tosi outo (kuten melkein kaikki Whamisan tuoksut). Sitten siihen tottui ja aloin lopulta tykkäämään, siinä on jotain niin persoonallista.
No, Whamisan uudet, tulevat käyttäjät eivät pääse vertaamaan uutta tuoksua vanhaan, ja pikku hiljaa vanha tuoksu varmasti unohtuu. Luulen, että monilla kosmetiikkasarjoilla on historiassaan tällaisia suuria muutoksia, jotka tapahtuessaan ovat aikaansaaneet ristiriitaisen vastanoton, mutta jonkin ajan kuluttua entistä ei enää edes muisteta.
🤣
Toi on kyllä totta, että tuoksuihin tottuu. Oon huomannut sen nyt usean tuotteen kohdalla, kun vaan tarpeeksi kauan käyttää. Oon viime aikoina havahtunut siihen, että tuoksulla on yllättäen aika suuri merkitys mulle. Esim. sain joululahjaksi Estee Lauderin paketin, jossa on seerumi, joka on superkallis ja tuntuu tehokkaalta, mutta haisee lääkkeeltä, joten elämyspisteistä tulee miinusta. Otin Bybit käyttöön (en malttanut enää odottaa :D) ja niiden kohdalla huomasin kaipaavani tuoksuvampaa tuoksua. Laitoin illalla AHA-nestettä (paketin mukaan suomeksi AHA-tonikki :D) ja Bukuchiol boosteria ja ah, aamulla oli iho niiiin pehmeä. Jee näille uusille tuttavuuksille.
AHA-tonikki…? :D :D Mitä ihmettä…. 🤣
Bybin tuotteista suurin osa on tosiaan hajusteettomia, ja niiden tuoksu tulee raaka-aineista. Mäkin kaipaisin niihin tuoksua, mutta onneksi värikkäät, söpöt pakkaukset kompensoivat tuoksun puutetta :) 💜
En osaa sanoa paksuudesta, mutta musta se vanha yrttinen haju oli musta ihan hirveä 😅. Tää uus tuoksu saattaisi siis mennä paremmin mulle 🤔
Mä ajattelen juuri näin, että osalle vanha tuoksu oli liian kummallinen, ja uusi taas kiltteydessään siedettävä. Vaikka uusi on kenties tylsempi tuoksu, niin kuitenkin paljon neutraalimpi eikä todennäköisesti jaa mielipiteitä yhtä voimakkaasti.