Sannin herkkucorner: Kreikkalainen ruoka

Jokunen lukija on kysellyt minulta miten ruokavalioni noudattaminen on onnistunut matkan aikana. Kiitos ihanan kreikkalaisen keittiön runsaine kasvisruokineen, ruokavalion kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.

Harvan maan keittiöstä löytyy yhtä monipuolista kasvisruokien kirjoa. (No, Intia saattaa mahdollisesti olla poikkeus…:)) Kasvisruoat löytyvät orektika/mezedes- eli alkupala/”tapas”-listalta, ja monissa tavernoissa meze-annokset ovat niin suuria että yhdellä tai kahdella mezellä saa masun ihan täyteen. Salaateista puhumattakaan. Tosi harvoin tilaan mitään pääruokalistalta.

.

Kreikassa käytetään paljon kesäkurpitsaa ja munakoisoa, jotka kuuluvat Suomessakin lempparikasviksiini. Täkäläisiin suosikkiruokiini kuuluvat sipulilla ja tomaatilla täytetty munakoiso (imam), kesäkurpitsapyörykät (no noissa on tietysti vähän käytetty jauhoa), kermassa haudutetut sienet, juustotäytteiset paprikat ja katkaravut tomaattikastikkeessa. Mustekalaakin syön silloin tällöin. Eilen söin itse asiassa pienessä Rinan kylässä Kalymnoksella elämäni maukkainta grillattua kalmaria.

Proteiinin saanti on ikävä kyllä jäänyt vähäiselle. Kotona syön päivittäin kananmunaa, soijaproteiinia ja kalaa jossain muodossa, mutta täällä proteiiniannokseni rajoittuvat satunnaisiin omeletteihin ja seafoodiin. Kala on täällä sen verran hintavaa että sitä en syö edes kerran viikossa. Hullua kyllä jopa säilyketonnikala on kallista. Purkilla on hintaa keskimäärin 3-4 euroa..! Jostain suuremmista ruokakaupoista sitä saattaa tuurilla löytää alle kahdella eurolla.

Kala- tai seafood-annoksen saa ravintolasta yleensä alkaen 10-12 eurolla. Kasvisruoan, vaikkapa nyt jotkut pyörykät tai imamin, saa alkaen 3,50 eurolla. Ei tarvitse miettiä kumpaako tilaan. Munakkaiden hinnoittelu ravintoloissa on muuten hyvin mielenkiintoista. Omeletin voi saada kolmella eurolla tai sitten yhdeksällä. Ihan samankokoisen siis. Ja ihan yhtä ruttuisesta tavernasta.

Toivoisinpa, että voisin ”ylpeillä” sillä että en ole langennut matkan aikana vääriin ruokahoukutuksiin.

En kuitenkaan voi.

(Ne jotka eivät oikein jaksa karppausjuttuja voivat lopettaa lukemisen tähän.)

Viime viikolla huomasin yllättäen olevani turvoksissa. Siis en mitenkään ”hops-tulipa-syötyä-tuhti-ateria” –turvoksissa vaan ihan kunnolla, raskausmaha-tyyliin, monta päivää kestävästi. Niin että koko ajan oli epämukava olo. Itse asiassa – sellainen olo joka oli minulle hyvinkin tuttu ennen VHH-ruokavalioon siirtymistäni.

En ole kokenut pallomahaa tarkalleen ottaen 15 kuukauteen. Aloin miettiä. Ei kai tämä voinut hiilareista johtua kun enhän mä ollut syönyt kuin ne Korresilla tarjotut piirakat…? Vai olinko…?

Hetkinen… Kun aloin ajatella asiaa, niin Santorinin-houstinihan valmisti yöllisissä bileissä sandwichejä joista en kehdannut kieltäytyä… Ja yhtenä aamuna hän oli leiponut juustopasteijoita joita myös söin kohteliaisuudesta kaksi vai olikohan kolmekin… Ei hitto ne oli hyviä. Ja enkös mä jopa ostanut ihan itse yhden pinaattipiirakan laivaevääksi….? Ja mitenkäs ne Karpathoksella nautitut jäätelöt..?

Aloin tehdä listaa (no mitäpä muutakaan ;)) syömistäni ”vääristä ruoista”, ja pian huomasin että satunnaisiksi ja harvalukuisiksi kuvittelemani hairahdukset olivat muodostaneet säännöllisen kuvion. Olen täällä – muka huomaamattani – syönyt joka viikko vähintään kolmena päivänä ruokia kuten piirakoita, jäätelöä, friteerattua kalmaria, sämpylää (!) ja suklaamakeisia.

Nyt – haluan että ymmärrätte ettei mulle varmaan tekisi yhtään pahaa saada muutama lisäkilokin. Kaloreita mä en laske. Mutta sitä hiilaripöhöturvotusta en halua takaisin. Olen ollut niin onnellinen kun pääsin siitä olotilasta eroon ruokavalion vaihdoksella. Ja täällä sitä oltiin kaikessa hiljaisuudessa ja huomaamatta taas popsimassa tuota olotilaa takaisin.

Piirakat, jäätelöt ja friteeratut ruoat saivat jäädä siihen.

Kotona on helppoa. Kun mieleni tekee jotain makeaa herkkua kuten leivonnaista, niin sen kuin uuni lämpiämään ja soija-, manteli- & kookosjauhoista ja steviasta muffinssit tai kakut kasaan. Tai jos tekee mieli leipää niin ei kuin näkkärit tai mantelisämpylät esiin. Täällä siihen ei ole mahdollisuutta. Ja näköjään tällainen tilanne paljastaa mun heikkoudet joita 15 kuukautta ei ole muuttanut lopulta miksikään.

Karkki ei ole koskaan ollut mun ongelma. Not my drug of choice (blogin nimestä huolimatta). Ei tehnyt millään lailla tiukkaa jättää pois makeisia. Mutta leivonnaiset. Kreikassa rakastetaan piirakoita. Ihania, lehteviä, filotaikinaan leivottuja juusto-, pinaatti- ja kermapiirakoita. Leipomojen tiskit pursuavat niitä aamuisin. Kyllä mä voin tunnustaa, että kun tunnen vastaleivotun tiropitan tuoksun niin olo on kuin alkoholistilla joka saa vainun vodkasta.

Huokaus. Mutta kuten sanottua, mikään addiktoiva ei ole hyvästä. Ja mieluummin pidän kevyen, miellyttävän oloni kuin vedän piirakkafiksini ja kärsin ilmapallomahasta. Ehdottomat kiellot eivät minusta ole järkeviä, ja jos syön yhden leivonnaisen vaikka pari kertaa kuussa niin eihän se nyt mitään tee. Mutta kun syön yhden, niin niitä alkaa tehdä mieli lisää…. Yhden syötyään on helppo perustella toisenkin ottaminen. Jne jne.

Ymmärrätte mitä tarkoitan.

Leipomojen ovet saavat nyt pysyä multa kiinni, ja kohteliaisuudesta en enää osallistu mihinkään keskiyön paahtoleipäbakkanaaleihin.

Turvotus on muuten nyt tipotiessään. :)

Kommentit (29)
  1. No nyt on näläkä..

    1. Mullekin iski ihan tajuton nälkä tätä postausta lukiessani..

      Mutta joo, kyllä se vain vaikuttaa itsellänikin radikaalisti, mitä syön. Se sellainen turvonnut olotila on muuten kamalin, mitä tiedän, kamalampaa kuin flunssa! Pahin turvotus on yleensä joulun ja juhannuksen jälkeen, ylläripylläri.

      Itse oon jättänyt karkit vallan veke, mutta leipää syön kohtuudella ja jogurttina en kykenisi kuvittelemaan mitään muuta, kuin turkkilaista. Sen sekaan vaan marjoja ja pellavarouhetta niin tuorepuuro on valmis! Jäätelöä kyllä syön, sillä ei ole muhun vaikutusta ( tosin, tänään ahnehdin ja söin kaksi magnumin valkosuklaapuikkoa putkeen, kun miehelle ei se toinen kelvannut ja siitä maha kyllä tuli kipeäksi xT ). Maidonkin olen vaihtanut luomuun ja tadaa, tällä kombolla olen saanut sellaisen yleisen turvotusolon ja mahanpurut kaikkoamaan ( jollei siis niitä retkahduksia lasketa mukaan :).

      Nyt kyllä oli vaan pakko kaivaa pakastimesta lehtitaikinalevyjä sulamaan, alkoi noiden piiraskuvien jälkeen tekemään niin mieli jotain ”epäterveellistä iltapalaa”! Täytyy toivoa, ettei huomenna olla sitten ilmapallomasuna x)

  2. Oikeassa olet. En noudata mitään ruokavaliota, mutta viimeisen puolisen vuoden ajan onnistuin elämään melkoisen terveellisesti pitämällä ennalta suunnitellun karkkipäivän kerran-pari kuussa ja muuten kieltäytymällä leivästä, pastasta, leivonnaisista, karkeista ym. ym. jotka ovat kyllä kaikki mulle erittäinkin hyvin maistuvia. Nyt olen ihan viime viikkoina huomannut, että niitä herkkuja on yllättävästi tullut syötyä turhankin usein ja tosiaan, kun kerran syö ”muuten vaan”, niin siitä se lähtee…

    Olo tosiaan on aivan älyttömän hyvä, jos malttaa viikonkin pysytellä erossa näistä hiilariähkyherkuista, eikä niitä edes suuremmin ikävöi. Pitäisi taas onnistua palaamaan kuriin ja järjestykseen syömisten suhteen…

    Nimim. Nykyinen pallomaha :(

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *