Saavuin elävään postikorttiin: Kythera

Paikat sen kuin kaunistuu.

Saavuin keskiviikkoiltana Kytheran saarelle. Kythera on pinta-alaltaan suuri saari, jonka 5000 asukasta jakautuvat yli 30 kylään. Minä majoitun kylässä nimeltä Kapsali – joka osoittautui kauniiksi kuin elävä postikortti. Olin kyllä lukenut jo ennakkoon, että Kapsali – ja sen yläpuolella sijaitseva saaren pääkylä Chora, luovat erittäin kuvauksellisen kokonaisuuden, mutta paikan päällä kaikki on vielä paljon upeampaa kuin osasin odottaakaan.

Vai mitä sanotte, kun katsotte näitä kuvia? Eikö paikka ole kuin jostain Kreikan valtion matkailutoimiston mainoksesta?

Olen jäänyt useisiin paikkoihin vain seisomaan kamerani kanssa melkein pystymättä jatkamaan matkaa, kun maisemat ovat niin ällistyttävän postikortti-täydellisiä.

Tältä näyttää näköala parvekkeeltani. Minulle tulee maisemasta vahvasti mieleen Skyros, jonka Chora kohoaa vastaavalla tavalla jyrkällä kalliolla rantakylä-Magazian yllä.

Mikä Kythera?

Kytheran saari sijaitsee Peloponnesoksen niemimaan eteläpuolella. Lähin suuri saari on Kreeta, jonne Kytheralta on laivalla matkaa kolme tuntia.

Kythera on suhteellisen tuntematon saari, eikä sinne tehdä järjestettyjä pakettimatkoja. Harva tietää, että Kythera kuuluu Joonian saariin; erillään kaukana muista joonialaisista sijaitseva Kythera on kuin saariryhmän unohtunut serkku, joka ei oikein tunnu kuuluvan mihinkään saarijoukkoon. (Toisaalta, miksi pitäisikään?)

Kytheralla ei ole kuuluisia nähtävyyksiä eikä antiikin raunioita. Siellä on ”vain” kauniita maisemia, hienoja rantoja, sieviä kyliä ja perikreikkalaista elämää. Saari on ollut sekä venetsialaisten että brittien hallussa, mikä näkyy paikoin arkkitehtuurissa. Arvostettuna ja yhä toimivana muistona saarella on brittien rakentamia siltoja.

Viereinen Antikytheran saari on saanut paikkansa historiassa kiitos niin sanotun Antikytheran koneen, 100 eaa rakennetun tähtitieteellisen laskulaitteen, jota myös maailman vanhimmaksi tietokoneeksi kutsutaan.

Kytheralla on lentokenttä, ja sinne pääsee lentäen Ateenasta. Laivalla saarelle pääsee pari kertaa viikossa Pireuksesta, 2-3 kertaa viikossa Gythiosta ja päivittäin Neapoliksesta.

Huomioita koronasta

Manner-Kreikassa korona-suojatoimenpiteet näkyvät vahvasti. Maskin pitäminen julkisissa sisätiloissa on pakollista, ja tätä noudatetaan äärimmäisen tunnollisesti. Käsidesipullo nököttää joka pöydällä kuppiloissa ja ravintoloissa. En ole nähnyt yhdenkään ihmisen kulkevan sisätiloissa maskitta. (Kun yritin eräässä tavernassa kulkea terassin läpi vessaan ilman maskia, kuvitellen että terassi lasketaan ulkotilaksi, henkilökunta huusi minulle välittömästi ”lady, the mask..!”)

Ystäväni Marianna epäili, että saarilla suhtautuminen voi olla toisenlainen, vaikka maskipakko virallisesti koskee koko Kreikkaa. Hän oli oikeassa.

Kapsalissa vuokrahuoneeni omistaja tervehti minua iloisesti ilman maskia (halaten…!), eikä käsidesipulloja näy missään. Kaupoissa ei pidetä maskia, ja kun menin lähimarkettiin maski naamassa, maskiton myyjä sanoi että älä suotta pidä sitä. Ravintoloiden tarjoilijoilla on maskit, mutta käsidesiä ei ole saatavilla. Itse asiassa tarjoilijat sekä taksikuskini ovat täällä ainoat, joilla olen nähnyt maskin.

Kytheran kaltaisella pienellä saarella koronatilanne on todennäköisesti ollut koko ajan hallussa ja tartunnat vähäisiä. Joillain pienillä saarilla ei ole ollut tartuntoja lainkaan. Tämä heijastuu ihmisten asenteeseen. Eikä täällä tietysti ole virkavaltaakaan valvomassa maskipakkoa samaan tapaan kuin isommissa kaupungeissa.

Tämä maisema tuo minulle ihan mieleen Amorgoksen tai Anafin…! 😍

Muuta Kytherasta

Ollakseen vain 5000 ihmisen saari, Kytheralla on hyvinkin urbaanimaisia keskittymiä ja kylien läpi ajellessa tulee kuva paljon isomman väestön paikasta.

Kapsalin kylä yllätti palveluillaan ja jopa kevyesti kosmopoliittisella tunnelmallaan; vaikka kyseessä on  hädin tuskin sadan ihmisen asuttama kylä, Kapsalin rantakadulla on hyvin eloisaa ja se on täynnään vaikka minkälaisia ravintoloita, drinkkibaareja, kahviloita ja vohvelibaareja. Yhdessä hyvin poikkitaiteellisen näköisessä paikassa järjestetään myös konsertteja. Ja vaikka ollaan syyskuun lopussa, ja kesäsesonki on päättynyt viikkoja sitten, täällä on yhä matkailijoita. Ei tungokseksi asti tietenkään, mutta sen verran, että heitä istuu lähes joka kuppilassa ja tulee kadulla vastaan.

En tiedä vielä, miten kauan näissä postikorttimaisemissa viivyn, mutta seuraava kohteeni on todennäköisesti Monemvasian kylä manner-Kreikassa. Se on pitkään ollut ”must see” -listallani, ja nyt kun olen lähellä, miksipä en hyödyntäisi mahdollisuutta :)

Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä Kreetalle, mutta se on liian iso kohde tälle reissulle.

Ai niin, vielä yksi mieleinen havainto tällä matkalla: ei hyttysiä…! 😍🙏🏻 Tämä on ensimmäinen syksy todella moneen vuoteen, kun hyttyset eivät kiusaa Kreikassa…! Ehkä nekin ovat masentuneet koronasta…

Kommentit (12)
  1. Ei pysty. Kreikka <3

  2. Hei Sanni,
    Olet ihanan avoin ja osaat pukea sanoiksi sen mikä on varmaan usean suomalaisen naisen syndrooma. Olemme suorittajia. Olen itse paluumuuttanut Suomeen hiljattain 20 ulkomailla ”vietetyn” vuoden jälkeen ja huomaan nyt suorittavani entistä enemmän, mikä ahdistaa. Suomessa kaikki ovat niin koulutettuja, taitavia, vakavia, kunnollisia… tuntuu että muissa asumissani maissa oli enemmän iloa, heittäytymistä, sallittiin erilaisuus verrattuna homogeeniseen Suomeen. On totta että vaatija on me itse, kuten kirjoitat, mutta uskon että myös ympäristö vaikuttaa. Olen puhunut asiasta muiden paluumuuttajien kanssa ja he myös sanovat että ilo hävisi elämästä paluumuuton myötä ja sopeutuminen vei ainakin pari vuotta. Tietenkin myös pimeä ja pitkä talvi vaikuttaa tähän, mutta iso tekijä on varmasti meidän sisu -kulttuuri.

    Ihanaa että sinulla on Kreikka ja toivottavasti pystyisit tuomaan palan rentoa elämäniloa sieltä matkalaukussasi Suomeen <3 Tarvitsemme enemmän tällaista avointa keskustelua jotta voisimme paremmin, kiitos sinulle.

    1. Kiitos Nina ❤️ (Tämä kommentti oli varmasti tarkoitettu uusimpaan postaukseen.) Kiinnostavaa kuulla ulkomailla pidempään asuneen kokemuksia Suomen ilmapiiristä. Tätä meidän ”taitavuuttamme ja kunnollisuuttamme” ei enää tule edes ajatelleeksi kun täällä asuu, on niin tottunut siihen… mutta ehkä se on totta, että pipo saattaisi toisessa kulttuurissa asuessa kiristää vähemmän kuin täällä… tai siellä, nythän mä olen toisaalla.. ☺️

      Toivon tosiaan, että saan nyt taas ladattua ja pakattua rennompaa mieltä mukaan Suomeen vähäksi aikaa… jos se riittäisi vaikka jouluun, joka on mulle paras hyvän mielen aika Suomessa 🙏🏻❤️

      Hyvää syksyä sinulle, Nina ♥️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *