Karkkipäivä
Karkkipäivä

Saako miehen ulkonäköpaineista puhua?

Miesten ulkonäköpaineet.

Sain juttuehdotuksen tähän mielenkiintoiseen aiheeseen miespuoliselta tutultani. Hän lähestyi minua sähköpostitse ja kirjoitti aiheesta näin;

”Yleensä ulkonäölliset ongelmat mielletään naisten ongelmaksi, mutta kyllä siitä miehetkin kärsivät. Aihe vain on aika vaiettu, koska miehet ovat länsimaisessa kulttuurissa sen tapaisessa asemassa jossa heikkouksia joko ei ole, tai niistä vaietaan iäksi.”

”Miesten ulkonäköpaineet eivät aina edes ole pelkästään ulkonäöllisiä. Verrattuna naiseen, näin yleistäen, miehen täytyy olla tietynlaisessa menestyvässä asemassa, erittäin kunnianhimoinen, kaiken taitava karski karju, mutta samalla myös sopivassa määrin herkkä ja älykäs tunneihminen. Melkoisia vaatimuksia?”

Mies_vartalo

Kuva: Markus Paukkula Photography

Päätin tarttua aiheeseen. Hain kaveripiiristä ja blogin kautta juttuun haastateltavia miehiä, joita osallistui lopulta 20 kappaletta. Ensin mietin, että otanta on aika pieni, mutta kymmenien sivujen vastausmateriaalia läpikäydessäni tajusin, että vielä laajemman aineiston perkaaminen ”vain” blogipostausta varten olisi jo ollut vähän turhan kunnianhimoinen projekti ;D. Juttua odoteltaisiin varmaan vielä vuonna 2020…

Haastatelluista miehistä 18 oli haastattelun aikana parisuhteessa (seurustelusuhteessa tai naimisissa), kaksi sinkkuja. Kolme miehistä oli ulkomaalaisia. Ikää en tullut kysyneeksi (rehellisesti unohtui), mutta kaveripiirini haastateltavat ovat ikäluokkaa 27-39. Blogin lukijaprofiilin ikäjakauman perusteella arvioin, että blogin kautta haastatteluun osallistuneet miehet ovat iältään väliltä 20-35. Haastattelut tehtiin sähköpostitse touko-kesäkuussa 2014.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miehet kokevat ulkonäköön liittyviä paineita siinä missä naisetkin, se on selvää. Näistä paineista vain ei puhuta yhtä paljon kuin naisten, varmasti osaltaan juttua ehdottaneen tuttuni mainitsemista syistä; miesten kuuluu olla taffeja, heikkouksia ei näytetä.

Ei ole miehistä valittaa liian pienistä hauiksista tai pituudesta, siinä missä naisten marina isoista takamuksistaan tai ”alleistaan” on ihan arkipäivää, tietyllä tavalla jopa viihteellistä. Naisten keskeisessä kommunikaatiossa ulkonäköongelmista puhuminen on yleistä ja lehdissä jaetaan ratkaisuja näihin ongelmiin yhtä luontevasti kuin piirakkareseptejä ja takkahuoneen sisustusvinkkejä.

Mies_Asos5

Kuva: Asos

Nyt on miesten vuoro puhua. Aiheuttavatko ulkonäköön ja miehisyyteen liitetyt odotukset paineita? Pitääkö näyttää jonkun mittapuun mukaan paremmalta? Mitä se paremmuus on? Mitä on miehisyys?

En pyri tällä kirjoituksella mihinkään syväluotaavaan analyyttiseen lähestymiseen (heh, sitä tuskin kukaan odottikaan :)), vaan antamaan miehille yksinkertaisesti äänen asiassa, joka yleensä liitetään naisiin. Kirjoitus sisältää myös omaa paikoin rönsyilevää pohdiskeluani aiheen ympäriltä.

Sallittehan muuten tekstissä käytetyn yleistyksen sujuvan lukemisen kannalta. Kun kirjoitan, ”Miehet sitä, naiset tätä”, olen luonnollisestikin tietoinen siitä, etteivät kaikki yksilöt kuulu ko. käytöksen tai ominaisuuden piiriin. Jatkuvat rajaavat ilmaisut kuten ”useimmat miehet/naiset, tyypillisesti…, perinteisesti moni..” jne tekevät tekstistä raskasta lukea, ja kaikki toivon mukaan ymmärtävät yleistyksen käytön tässä yhteydessä.

Mies_ja_koira

Osassa 1 puhutaan konkreettisista ulkonäköongelmista ja miehekkyyden määritelmästä

Haastatteluissa eniten esiinnousseet huolenaiheet liittyivät odotetusti ruumiinrakenteeseen kuten pituuteen, lihavuuteen ja laihuuteen. Toisin kuin naiset (jep, juuri tällaisia yleistyksiä tarkoitin, ottakaa hellästi), mies voi usein kokea ongelmana myös liiallisen hoikkuuden – laihuutta ei koeta miehekkäänä eikä miehen kohdalla puoleensavetävänä ominaisuutena.

”Etenkin yläasteella sain sekä pituudestani että aknesta jatkuvasti  ikäviä kommentteja,” kirjoittaa yksi haastatelluista. ”Tunnen, ettei minua oteta tosissaan ja kohdellaan kuin pientä poikaa.”

”Tunnen katkeruutta pituudestani, koska se on asia johon en voi itse mitenkään vaikuttaa. Minun on vaikea välillä kokea itsekkään että olen kunnolla mies.”

Toinen mies kertoo pituuteen ja hentoon ruumiinrakenteeseen liittyvästä kiusaamisesta näin:

”Nuorena siitä sai kuulla paljonkin. Kun haukkua tai alistaa pitää, niin ulkoisista jutuista siinä liikkeelle lähdetään. Aikuisenakin voi vielä toisinaan kuulla siitä, ei tietenkään suoraan sillä tavalla kuin nuoruudessa, mutta joistain sivulauseista toisinaan välittyy joidenkin henkilöiden käsitys siitä, millaista miehekäs miehekkyys on: isoa”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niinpä: isoa. Muodokkuus ja kapea vyötärö yhdistetään naisellisuuteen, miehillä avainsana on ”kookkaus”. Ei lihavuus, mutta pituus, harteikkuus, lihaksikkuus. Biologisesta näkökulmasta tämän saattaa ymmärtää, onhan kookkaampi vastustaja todennäköisesti luonnossa vahvemmilla.

Sama biologinen peruste vaikuttaa naisten kohdalla; muodot = hedelmällisyys, vauvan imettäminen = naisen tehtävä. Selviytymisen kannalta on lisäännyttävä. Vahva uros ja hedelmällinen naaras takaavat lisääntymisen.

Selviytyminen. Emme ole enää tuhansiin vuosiin asuneet puissa, mutta tuo evoluution sanelema selviytymisen koodi määrittää pohjimmiltaan edelleen sitä, mikä nähdään yksilössä vahvuutena ja ihailtavana.

Kauneusihanteet vaihtelevat kulttuurista, maanosasta ja aikakaudesta toiseen, mutta yksi asia säilyy punaisena lankana: mikä edesauttaa yksilön selviytymistä, koetaan tavoiteltavana ja ihailtavana ominaisuutena. Hedelmälliset ja vahvat yksilöt ovat aina selviytyneet parhaiten. Niin yksinkertainen on lopulta menestyksen ”kaava”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta palataanpa sitten haastatteluun. Aihe on niin mielenkiintoinen kaikkine sivupolkuineen että rönsyillä voisi helposti 20 sivua eikä alkaisi edes hengästyttää. :)

Kaikki miehet eivät murehdi ulkonäköään. Yksi mies kirjoittaa:

”Vaikka en ole kulmakunnan komein mies, en koe sen haittaavan. Millä useimpien naisten mielestä vaikuttaisi olevan eniten merkitystä on se, että miehen seurassa on hauskaa ja mukava olla, se on sitten minun vahvuuteni.”

Naisena voisin kyllä myös olla allekirjoittamassa tämän merkitystä.

Mies_Asos2

Kuva: Asos

Toinen eniten esiinnoussut ulkonäköpaineiden lähde on pukeutuminen. Vaatteet tuovat itsevarmuutta miehelle siinä missä naisellekin.

Vaikka shoppailu ja kiinnostus muotia kohtaan tuntuu olevan lähinnä naisille ”varattu” harrastus, vaikuttaa vaatteilla olevan miehille vähintään yhtä tärkeä rooli.

Vaatteet eivät kuulu miesten tyypillisiin keskustelunaiheisiin, shoppailusta puhumattakaan, ”Ooo, Cheap Mondaylle oli tullut uusi farkkumallisto, joko näit?”, mutta vaatteiden merkitys tyylin rakentajana ja itsevarmuuden vahvistajana on heille yhtä olennaista kuin naisillekin.

Yksi miehistä kirjoittaa: ”Pahimmillaan päällä on pidetty vaatteita, jotka eivät todellakaan ole miellyttäneet, vain siksi, että näyttäisi muodikkaalta.”

Miehet_Asos

Kuva: Asos

Kiinnostavasti, miehet eivät juurikaan mainitse mitään kasvoihin liittyvää, aknea ja yhdessä sivulauseessa heitettyä nenän muotoa lukuun ottamatta. Naiset ovat ilmeisesti paljon kasvotietoisempia – Karkkipäivästäkin näkee, että täällä analysoidaan jopa kulmakarvojen kaarevuusastetta ja sen esteettistä vaikutusta.

Voisikohan olla, että me naiset kiinnitämme enemmän huomiota kasvojen ”ongelmiin”, koska meillä on miehiä luontevampi keino häivyttää näitä ongelmia – meikki? Jos miehellä on mielestään liian pienet silmät, mitä hän sille voisi tehdä? Nainen tarttuu maskaraan.

Koska (tavallisen*) miehen mahdollisuudet muokata kasvonpiirteitään ilman kirurgiaa ovat hyvin rajalliset, he eivät kenties jaksa stressatakaan asiasta. Tämä on vain minun pohdintaani – jos joku mies lukee tätä niin saa mielellään kertoa onko asia näin.

* Keskiverto heteromies ei yleensä meikkaa.

Mies_Asos4

Kuva: Asos

Muita vastauksissa esiintuotuja itsetuntoon liittyviä ulkoisia huolenaiheita olivat mm. hygienia (hien haju) ja hiukset. Miehet kiinnittävät paljon huomiota hiuksiin – seikka, joka ei varmastikaan tule yllätyksenä.

Meillä kotona hiusten ulkonäkö on jopa tärkeämpää miehelle kuin talouden naisedustajalle. ”Älä koske niihin, just laitoin tukka-ainetta!!” on hyvin yleinen älähdys kun Mr. Karkkipäivän päätä yrittää paijata. Tukan on oltava just eikä melkein. (Emäntää naurattaa, koska tukkaa on 2-3 senttiä eikä emännän silmiin niihin saa ”kampausta” sitten millään…) Vuosien yhteiselon jälkeenkään en ole vielä oppinut, että geelattuun tukkaan ei kosketa :D :D

Yksi mies kirjoittaa ulkonäköpaineistaan näin:

”Jännittää, näyttääkö sitä muille tarpeeksi hyvältä. Siitä se sitten kohdistuu yksityiskohtiin, kuten nenän muotoon, liian pieniin lihaksiin tms. Sitä sitten parhaimmillaan yrittää manipuloida miettimällä mitä kuvakulmaa itsestään tarjoaa :D”

Mies_vartalo2

Kaikki eivät koe paineiden olevan ympäristön asettamia:

”Tänä päivänä asetan selkeästi itse itselleni eniten paineita; hyvä yleiskunto, lihaksikkuus ja miehinen ulkonäkö ovat kaikki asioita joilla on merkitystä minulle. En ole kuitenkaan pitkiin aikoihin heijastellut ominaisuuksiani muiden vastaaviin, vaan motivaationi tulee puhtaasti sisältäpäin.”

Tämä on asia, josta olemme jutelleet paljonkin parin ystävän kanssa. Onko ulkoisissa asioissa ylipäänsä olemassa mitään, mikä ei tavalla tai toisella liittyisi ympäristöön ja niihin odotuksiin, joita koemme muiden itseemme kohdistavan? Sitä ei välttämättä edes tiedosta.

Miehet_Asos2

Kuva: Asos

Jos ajattelen, että kauniisti meikatuilla silmillä on merkitystä vain minulle itselleni (eli siitä tulee minulle hyvä olo), niin lopulta tuo hyvän olon tunne kuitenkin liittyy ympäristöön. Mehän peilaamme kaikkea ympäristön kautta.

Jos olisin yksin maailmassa, en voisi verrata itseäni kehenkään tai mihinkään, jolloin minulle ei voisi syntyä kuvaa siitä, mikä on kaunista tai vähemmän kaunista, ihailtavaa tai vähemmän ihailtavaa. Tai mikä ulkoinen seikka vaikuttaisi suoraan selviytymiseeni. Miten minulla tällöin voisi olla parempi olo maalattujen silmien kanssa?

Tiedän meikattujen silmien vaikutuksen, kiitos ympäristön antaman referenssin. Luulen, että kaikki ulkoisesti toivomamme asiat liittyvät loppujen lopuksi vuorovaikutukseen ympäristömme kanssa. Emme ehkä suoraan ajattele, että haluamme vahvat lihakset ja kiiltävät hiukset miellyttääksemme toisia, mutta näillä ominaisuuksilla varustettuna olemme kuitenkin lähempänä yhteisön määrittelemiä vahvan ja menestyvän yksilön tunnusmerkkejä. Niin fyysinen kuin psyykkinen kauneus, voimakkuus, ”tilan ottaminen” – siinä ominaisuuksia, jotka jo biologisesti antavat yksilölle paremmat eväät selviytyä.

Selviytyä, kaikki palaa aina tähän.

Eräs mies tiivistää asian näin:

”Yhteiskunta ihailee miehiä, joilla on tilanne hallussa ja sutjakka heitto tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja itsetunnon pitää näkyä ulospäin ryhdistä, ilmeestä, ja vaatetuksesta.”

Mies_vartalo4

Miehisyys? Mitä se on?

Yksi selkeä paineiden aiheuttaja tällä alueella on seksi.

Etenkin nuorempana moni mies voi kokea, että taidot vällyjen välissä kertovat suoraan miehekkyydestä ja miehisyydestä. Moni kokee, että onnistuminen on nimenomaan miehen vastuulla. Nämä tunteet hälvenevät iän ja elämänkokemuksen karttuessa, mutta nuorelle ne ovat useimmiten mitä määrittelevin miehisyyden mitta.

Yksi miehistä kuvailee aiheeseen liittyviä tuntemuksiaan näin:

”Seksuaalisuuteen liittyen paineet ovat ehkä korkeimmat, koska jostain kulttuurisesta tai tuntemattomasta kolkasta tulee käsitys siitä, että seksissä onnistumisen avaimet ovat miehen vastuulla, eikä kukaan kerro koulussa, että asia ei ole ihan näin yksioikoinen.”

Toinen mies kirjoittaa:

”Oli jonkinlaisia paineita suoriuduinko riittävän hyvin, mutta aikuistuessani tajusin, ettei siinä ole kyse yhden ihmisen suorituksesta, vaan ihan muusta”.

Mistähän ylipäänsä on lähtöisin tuo idea siitä, että miehen kuuluu ns. ”hoitaa hommat”, ja onnistunut seksi olisi yhtä kuin taitava mies? (Jätetään nyt sitten naisten välinen seksi tämän ulkopuolelle…) Media ei mielestäni buustaa tätä myyttiä, kyllä ”Cosmo-maailmassa” puhutaan yhtä paljon kummankin osapuolen roolista. Tulisikohan sitten tämäkin jostain historiallisesta asetelmasta, jonka mukaan nainen on yhteiskunnassa passiivinen, mies aktiivinen?

(Myönnän, että välillä mietin millaista seksi on ollut kautta aikojen… Ja millaista seksi esimerkiksi on todella uskonnollisten ihmisten välillä. Saavatko naiset nauttia täysin peittelemättä? Tai edes miehet..? Vai onko seksi joissain uskonnoissa pelkästään lisääntymiseen liittyvä toimitus johon tunteet ja tuntemukset eivät kuulu…? Tämäkin olisi jo ihan oman postauksensa aihe….)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haastatteluvastauksissa nousi esiin miehisyyden mittoja ja määritteitä laidasta laitaan. Puhuttiin lihaksista, parransängen oikeasta pituudesta, urheilullisuudesta, tyypillisesti miehisiksi mielletyistä taidoista kuten talon rakennuksesta. Vain yksi mies liitti miehisyyteen myös materialistiset määritteet kuten omaisuuden; auton, kellot, vaatteet.

Jotkut kommentit olivat hyvinkin stereotypian mukaisia:

”Kokemukset, osaako vääntää kättä, miten pärjää naisrintamalla jne. ovat hyvinkin äijäporukassa roolia määrittävä asia.”

(Tähän saattaa vaikuttaa ikä vahvastikin.)

Toiset kuvasivat miehisyyttä roolimallien kautta:

”Omalla kohdallani miehisyyden rooli on tullut lapsuudesta, omalta papaltani. Ihan kuin pappani olisi ollut supermies. Mikäli metsässä olisi tullut vastaan karhu, koin, että pappani olisi omilla voimillaan sen päihittänyt. Lapsen mieli totta kai värittää asioita, mutta papastani on miehisyyden kuva lähtenyt.”

Lopuksi, erään miehen sanoin:

”Miehisyys on vähän kuin raakaa voimaa, hennon ja hellän naisen vastapuoli. Miehisyyteen kuuluu mielestäni, näin kärjistettynä, osata tehdä talo, suojella omaa perhettä ja kaikki perimiehiset asiat.”

.

Onko näin teidän mielestänne arvon naiset? :) (Ja saavat miehetkin tähän osallistua, heitä vain ei liene lukijoissa edes prosentiksi asti ;)) Täytyykö miehisen miehen osata käyttää vasaraa ja kirvestä, suojella, vääntää kättä – kaataa karhu, kuvaannollisesti..? Vai kokevatko miehet tästä turhaan paineita?

Voiko pieni ja hoikka runoja kirjoittava mies olla myös miehekäs? Onko Woody Allen miehekäs…?

Tähän on hyvä päättää osa 1.

Osassa 2 paneudutaan lähemmin siihen, mistä miesten ulkonäköpaineet tulevat; liittyvätkö ne enemmän naisten asettamiin odotuksiin, vai onko muun ympäristön merkitys suurempi; työpaikan, aseman, kaveripiiirin vai kenties median. Puhumme myös siitä, mitä toimenpiteitä miehet tekevät saavuttaakseen paremman ulkonäköön tai miehisyyteen liittyvän varmuuden.

Kommentit (39)

  1. Meu

    Haa! Laitoin oman mieheni myös tähän silloin viime kesänä vastaamaan, olipa mielenkiintoista arvuutella, onko jokin lainaus hänen kynästään! En siis itse vaklannut mitä mies kirjoitti, vaan ajattelin kiltisti odottella jutun ilmestymistä ;) Mielenkiinnolla odotan myös seuraavia osia! Miehisyyden ja maskuliinisuuden käsitteet tuntuvat olevan nyt yhä enenevässä määrin pinnalla, kun tuntuu ainakin henk.koht. että ihan feministirintamallakin ollaan enemmän alettu huomioida sitä, miten sosiokulttuuriset konstruktiot vaikuttavat yhtä lailla kaikkiin sukupuoliin. ”Miehen muotti” ei loppupeleissä ole oikeastaan sallivampi kuin naistenkaan (muunsukupuolisista puhumattakaan).

    Kommenteista tarttui vähän itseäni häiritsevästi, että moni kokee ”salilla hankitut” lihakset tai salilla käymisen ilman että se tukisi jotain ”urheilulajia” negatiivisena juttuna. Kieltämättä tässä on varmasti taustalla ns. fitness-buumin tulo korvista, Bull Mentulat ja ”trimmatut” hottikset jne. Aikamme ilmiöitä. Halusin kuitenkin vielä esittää soraäänen, koska mielestäni myös saliharjoittelu itsessään on kyllä ihan urheilua. Oma mieheni innostui pari vuotta sitten toden teolla hommasta, eikä tähtää harjoittelussaan kehonrakennukseen tai kisalavoille (ei ”pullistelu-” eikä myöskään voimanostolajeihin), vaan tekee sitä siinä missä joku toinen saattaa käydä lenkillä: kunnon kohottamisena, tulosten parantamisena. Samoin stereotyyppisen kärjistetysti joku mies voisi ajatella, että ”en halua mitään muijaa jonka täytyy joka pullan jälkeen vetää viiden kilsan lenkki, vaan hyväksyn lenkit vain jos ne tähtäävät ensi kesän maratoniin, tai jos hän lenkkeilee koska on ammatiltaan koiranulkoiluttaja.” Meitä on moneksi, ja vaikka itsekään en viehäty niistä öljytyistä fitness-kehoista, olen todella ylpeä että mies on löytänyt itselleen mielekkään harrastuksen, josta saa sekä liikuntaa että henkistä nollausta vaikka rankan työpäivän jälkeen. Enkä pane pahaksi siellä hankittuja lihaksia tai voimaakaan. :)

    • Elli A

      Olin yksi noista, joka kommentoi juuri tuota urheilussa v. salilla hankitut lihakset -aihetta :)

      Itse en koe tai väitä, etteikö saliharjoittelu olisi rankkaa tai etteikö se olisi urheilua. Tarkoitin sellaista harjoittelua, joka tähtää vain oman kehon muokkaamiseen tietyn näköiseksi. Ja tokihan lenkkeilykin saattaa olla sitä. Useimmilla tutuillani se on kuitenkin jonkinlaista kunnon ylläpitämistä ilman kovin suuria ulkonäkötavoitteita. Tarkoitin itse urheilu-kommentilla sitä, että jos joku esim. treenaa pituushyppyä, niin tavoite on hypätä mahdollisimman pitkälle. Treeneihin kuuluu myös saliharjoittelu tietyn mallin mukaan. Mutta tämän harjoittelun tavoite on saada hyppyyn pituutta, ei masuun näkyviä lihaksia :) Mutta tämä on vain oma mielipiteeni, eikä ole millään tavoin tarkoitus dissata saliharjoittelua tai edes kehonmuokkausta. Ja tämä fitnessbuumihan on ihan hyvä asia! :)

      Erääseen toiseen kommenttiin, jossa puhuttiin vanhemmiten muuttuvista vaatimuksista ulkonäköön ja henkisten ominaisuuksien merkitsevyyttä. Olen itsekin sitä mieltä, että kukaan ei valitse elämänkumppania ulkonäön perusteella, mutta olen mys sitä mieltä, että ulkonäöllä on oleellinen tekijä valinnassa. Ne miehet, joka täyttävät ”vain” henkisen sielunkumppanuuden (tai huumorintajun, mukavuuden, luotettavuuden ym) kriteerit ovat usein ”ystävä-vyöhykkeellä”, ja ainakin itsellä (ja uskon että monilla muillakin) oikea rakastuminen ja viehätys vaatii myös hieman ulkönäöllisiä ja olemuksellisia tekijöitä. :)

  2. Jonttu

    En tiedä miesten ulkonäköpaineista (toki niitä varmastikin on), mutta naisilla niitä ainakin on ihan *elvetillisesti. Ympärillä rehottava Fitness-buumi ei ole ainakaan vähentänyt niitä, ja kaikenlaisten irto-osien lisääminen arkilookkiinkin on sumantanut miesten silmät sen suhteen, miltä tavallinen nainen näyttää. Tavallisella tarkoitan lisäkkeetöntä naista, mutta nythän paranneltukin versio voi näyttää aika luonnolliselta. Ei ole helppoa naisten elämä ei. :/

    • dea

      Havahduin juuri tähän asiaan, kun tutkin tarkemmin Kylie Jennerin kuvia. En ole mikään Kardashian fani, joten en ole heidän elämäänsä seurannut, mutta Kylien kuvia on pyörinyt siellä täällä. En suuremmin ole kiinnittänyt huomiota, muuta kuin että meikit on tietysti viimeisen päälle ja ihan nätti tyttö. Yksi tuttava sitten huomautti kuinka kamalat hänen huulensa olivat jossain lähikuvassa ja oli pakko tutkia _ennen_ kuvia tästä alle kaksikymppisestä tytöstä ja jestas mikä muutos..

      Ja tosiaan. Omaan silmään tuo nykyinenkin näytti jokseenkin normilta, kun ei tarkemmin tutkinut, mutta onhan se nyt surullista, että mikään ei ole enää aitoa ja tarve kaikelle ei-aidolle on niin suuri :(

  3. dea

    Olipa mielenkiintoinen. Kiva kun jaksat tämmöisiä kysellä ja koota :) Tartun nyt itse tuohon seksi-aiheeseen, kun on niin sydäntä lähellä ;D Jos joskus innostut tekemään siitä ihan oman postauksen, niin olen kyllä ensimmäisenä lukemassa.

    Itselläni siis krooninen sairaus/vaiva, joka tekee aika ajoin seksin harrastamisesta vaikeaa ja suorastaan mahdotonta kiputilojen vuoksi. Tämä johtaa tietysti myös erinäisiin psyykkisiin ongelmiin, kuten olen huono, kun en pysty. Sattuu niin ei haluta mikään seksiin liittyvä, joten olen huono, kun en halua edes puolisoani tyydyttää, vaikka itse en pystykään jnejne. Tästä saisi pitkän kirjoituksen aikaan.

    No mitä miehiin tulee niin, vaikka tässä ei koko kaupunkia ole sänkyyn kaadettu niin yllättävän monella miehellä on myös erinäisiä ongelmia (lähinnä ehkä psyykkisiä tai niistä alkunsa saavia) tuolla makuukammarin puolella. Olen törmännyt riittämättömyyden tunteeseen ja vaikeuksiin omassa seksuaalisuudessa, joka heijastuu sitten niin, että on huono kun ei joko pysty tyydyttämään naista tai ehkei itse saa sellaista nautintoa kuin haluaisi tai ajatuksissaan seksiin liittää.

    Summa summarum siis.. sellainen tosi karju myös vällyjen välissä tuntuu edelleen olevan jonkinlainen alitajuinen tavoite ainakin minun törmäämille miehille. Kukaan heistä ei halua olla mikään suuri panomies, mutta jokaista on selkeästi vaivannut ja ehkä hieman myös hävettänyt jos jotain ongelmia herkällä hetkellä on ollut. En tiedä ovatko he kuvitelleet, että muut miehet aina pystyvät, mutta hänellä on nyt näitä ongelmia. Koska totuushan on että kyllä, sitä käy ihan jokaiselle miehelle :D

    (Pahoittelut nyt kun lähti ihan k-18 osastolle, mutta olen pohtinut asiaa itsekseni jo pidemmän aikaa. :)

  4. maria

    Onpa mielenkiintoinen teksti – olen tullut siihen ikään että olen ruvennut pohdiskelemaan mitä on naiseus ja naisena oleminen nykyaikana, ja tämä on todella mielenkiintoinen peili asialle.

    En ole mitenkään erityisen äijjä nainen, mutta jostain syystä meidän talousasiat ja tekniset hommat ovat yleensä mun hommia. Tienaan enemmän ja korjaan auton, ostan eläinten ruoat, siivoan ja avokki hoitaa ruokaostokset ja ruoan laittamisen. Tämä jako on joskus aika väsyttävä ja tavallaan toivoisin että minulla olisi miehekkäämpi mies siinä mielessä, että haluaisin miehen ottavan enemmän vastuuta ilman erillistä pyyntöä. Miehekkyys on mielestäni juuri sitä: ”Ai, kumpikaan ei osaa korjata telkkaria, no minäpä otan vastuulleni soittaa korjausmiehen huomenna” tai ”kulta, onko viime imuroinnista jo viikko, minä teen sen tässä samalla kun laitan ruokaa, etkä joutunut edes erikseen pyytämään”. Tästä asiasta meillä n. 30-vuotiaiden yhteiselossa myös riidellään eniten. Miehekäs mies varmistaa, että meillä on saman verran vastuuta ja vapaa-aikaa ja huolehtii sillä tavalla minun hyvinvoinnistani.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.