Karkkipäivä
Karkkipäivä

Retroharrastus: kirjeenvaihto

Sunnuntailukemisiksi toivepostaus: rakkaat kirjeystäväni. :)

Kuka teistä on viimeksi ottanut kynän käteen ja kirjoittanut oikean kirjeen, liimannut kuoreen postimerkin ja kävellyt postilaatikolle laittamaan kirjeen matkaan?

Minä teen niin viikottain, – no jos nyt en ihan joka viikko enää niin ainakin kuukausittain. Olen harrastanut perinteistä kirjeenvaihtoa vuodesta 1996. Se on yksi parhaista asioista koko elämässäni, ja antanut minulle uskomattoman paljon. Suurin osa kirjeystävistäni on säilynyt kaikkien näiden vuosien läpi ja useista heistä on tullut sydänystäviä – ihmisiä, jotka koen yhtä läheisiksi kuin rakkaimmat ystäväni täällä Suomessa.

Kirjeystavat_kirjeita

Minulla on kirjeystäviä 13 eri maassa, Norjasta Meksikoon ja Sloveniasta Australiaan. Parhaimmillaan, kirjekaveruuden kulta-aikoina 90-luvun lopulla, kirjeystäviä oli yli 40 kappaletta 21 maasta.

Kaikkein ensimmäinen kirjeystäväni oli Sandra Saksasta, ja olemme edelleen yhteydessä. Kirjeitä ei Sandralla ole enää aikaa kirjoittaa kuin parin vuoden välein, mutta vähintään joulukortit vaihtuvat jotta pysymme perillä toistemme tärkeimmistä kuulumisista.

Alussa kirjoitin kirjeitä joka viikko. Aktiivisimpina vuosina eteisen matolla odotti uusia kirjeitä päivittäin. Joka päivä maanantaista perjantaihin oli kuin jouluaatto: odotin postiljoonia kuin Joulupukkia ja pettymys oli suuri niinä aamuina kun postia ei tullutkaan. Viikonloput olivat hirveän pitkäveteisiä. :D

Kirjeystavat_mapit

Minulla on kaikki kirjeenvaihto tallella mapitettuna kronologisessa järjestyksessä. Joillain ahkerimmilla kirjeystävillä on oma mappinsa – kuten Pattiella (jonka saatatte muistaa joulukuun USAn vierailultani).

Mistä niitä kirjeystäviä sitten saa? Tämä kysymys putkahti blogin kommenttiboksiin useampaankin otteeseen syksyn matkan aikana, kirjeystävieni vilahdellessa reissupostauksissa. Kun itse aloitin, oli YLEn Teksti-TV:llä ulkomaisten kirjeystävien palsta. Tuota kautta löysin ainakin Sandran ja muutaman muunkin ystävän. Myös kirjeissä kulkevissa ns. Friendship Bookeissa oli kirjeenvaihtoilmoituksia, ja niistäkin löysin kiinnostavia ihmisiä.

Kirjeystavat_mapit2

Toki oli olemassa myös maksullisia kirjeystävänvälityspalveluita. Muistan että yksi oli rekisteröity Turkuun, ja taisin kokeilla palvelua kerran. Tätä kautta onnistuin saamaan vain länsimaista avustusta vailla olevia ”kirjeystäviä” Pohjois-Afrikasta. Kirjeiden pääasiallinen sisältö koostui siitä, että nuoret tytöt ja pojat kertoivat köyhistä oloistaan ja listasivat mitä kaikkea he toivoivat uuden suomalaisen ystävänsä heille lähettävän; jalkapalloa, videopelejä, koulukirjoja, suklaata, jopa rahaa….

Kirjeystavat_kirjeita2

Kirjeenvaihtoharrastukseni alku sijoittui samoihin aikoihin, kun aloin käyttää internetiä. Jossain vaiheessa sitten tajusin etsiä kirjekavereita myös netistä, ja sieltä löysin useita laajoja, hyviä kirjeystäväpalveluita. Yksi vanhimmista, vuonna 1996 perustettu PenPalsNow!, on edelleen toiminnassa. PenPalsNow’n kautta löysin todella monta hyvää kirjeystävää. Minulla oli siellä myös oma ilmoitus.

Oman ilmoituksen jättämisellä oli myös varjopuolia. Monet (etenkin ne surullisenkuuluisat afrikkalaiset) tahot kalastivat osoitteita tietokantoihinsa, jakoivat (tai myivät) niitä paikallisissa kirjeystäväjulkaisuissa ja yhtäkkiä saatoit saada 50 kirjettä Algeriasta joissa kaikissa pyydettiin rahaa ja lahjoja. Myös vankilakirjeystäviä välittävät organisaatiot kalastelivat kontakteja netin kirjekaveripalstoilta. Minun osoitteeni ei koskaan joutunut ”vankilalistalle”, mutta esimerkiksi äitini osoite päätyi. (No, hän sai sitä kautta lopulta muutaman oikein fiksun ja kiinnostavankin kirjekaverin..! ;))

Kirjeystavat_GroEli

Vuonna 1998 tapasin ensimmäistä kertaa yhden kirjeystävistäni livenä. Matkustin Osloon tapaamaan norjalaista kirjeystävääni Gro Elia. Se oli jännää ja hauskaa..! Myöhemmin olen tavannut Gro Elin vielä toisen kerran, ja olemme edelleen kirjeenvaihdossa. Seuraava vierailu on vain ajan kysymys… :)

Kirjeystävyyden antoisimpia puolia on ollut seurata eri ihmisten elämäntarinoita. Aloittaessani useimmat kirjeystäväni olivat lukiota käyviä nuoria – vuosien saatossa olen kulkenut heidän kanssaan läpi ammattiin opiskelut, ensimmäiset vakavat parisuhteet, ensimmäiset työpaikat, avioliitot, lapset….. Eikä surullisiltakaan tapahtumilta ole toki voinut välttyä.

Kirjeystavat_Anna_PrahaRovinj

Tsekkiläinen Anna on yksi vanhimpia ja rakkaimpia kirjeystäviäni. Annan tapasin ensimmäistä kertaa interrail-reissulla kesällä 1999, ja sen jälkeen olemme tavanneet lukuisat kerrat niin Tsekissä, Ruotsissa kuin Ahvenanmaallakin. Olemme myös matkustaneet yhdessä, teimme kesällä 2002 ihanan camping-reissun Kroatiaan. Keväällä 2011 saimme Mr. Karkkipäivän kanssa todistaa kun Anna sanoi prahalaisessa kirkossa ”Tahdon” kanadalaiselle sulhaselleen. <3

Tällä hetkellä Anna asuu Belgiassa ja viettää varsin kiireistä ja tapahtumarikasta elämää aviomiehensä kanssa. Olen viimeiset kolme vuotta yrittänyt saada järjestymään vierailua Brysseliin. Joskus aikataulujen yhteensovittaminen voi olla todella vaikeaa…! :)

Kirjeystavat_Radka

Toinen pitkän linjan tsekkiläinen kirjeystäväni on Radka. Radkan elämä on vienyt häntä pienestä tsekkiläisestä kylästä opiskelemaan Englantiin ja vuosiksi parisuhteeseen Lontooseen, ja jänniin työkuvioihin joista olen lukenut suurella mielenkiinnolla. Olemme vuosien varrella tavanneet niin Prahassa kuin Lontoossakin. Nyt Radka asuu Prahassa ja odottaa esikoistaan.

Kirjeystavat_Milton

Milton! Ensimmäinen miespuolinen kirjeystäväni. Ehkäpä muistatte Miltonin ja hänen vaimonsa Saivan viime syksyn Ateena-stooreistani?

Kuvassa olen ensimmäistä kertaa vierailulla Miltonin luona. Miltonin perhe on aivan ihana, ja hänen kodistaan tuli heti vähän niinkuin minunkin ”home away from homeni”. Sain mm. asua Miltonin huoneessa viikon syksyllä 2000 ollessani Kreikassa au pairina ja Milton itse oli armeijassa.

Kirjeystavat_Milton_Saiva

Milton kihlautui vuonna 2001 liettualaisen rakkaansa Saivan kanssa, ja vierailin heidän senaikaisessa kodissaan Samoksella saman vuoden syksyllä. Tuo kuva meistä kolmesta Samokselta saa hymyn leviämään korviin… Me kaikki näytetään niin ”nuorilta ja viattomilta”, etenkin Saiva..! <3

Nyt Milton ja Saiva asuvat Ateenassa kahden ihanan lapsensa kanssa. Miltonin koti on edelleen minulle ”Kreikan koti”, jonne olen aina tervetullut. Punainen vuodesohva odottaa että saavun taas syksyllä..! ^_^

Kirjeystavat_Natasha

Slovenialainen Natasha saa kunnian olla Kirjeystävä Jolla On Maailman Kaunein Käsiala. :) Muistan, kuinka Natashan kirjeiden avaaminen oli aina aivan erityinen hetki, kun sain lukea hänen uskomattoman kaunista, koristeellista käsialaansa. Natashalla oli myös taito kirjoittaa parisuhdekuvioistaan niin rikkaasti ja eloisasti että kirjeet olivat kuin jatkokertomus jonka seuraavaa osaa en meinannut millään malttaa odottaa… :)

Olemme Natashan kanssa edelleen yhteyksissä, mutta kirjeet ovat vaihtuneet Facebook-viesteihin. (Itse kirjoitan edelleen kaikkein mieluiten kirjeitä, mutta en voi odottaa samaa kaikilta…. Ajat ja harrastukset muuttuvat.)

Viime syksynä Natasha ajoi miehensä kanssa Ljubljanasta Venetsiaan vain tavatakseen minua pari tuntia. <3

Kirjeystavat_Julie

Skotlantilainen Julie ja minä olemme kokeneet yhdessä yhtä jos toista. Julie on henkilö, jolla on kirjeystävistäni ehkä kaikkein erikoisin tausta ja elämäntarina, ja ystävyytemme on antanut minulle todella paljon. On mieletöntä, että olen kirjeenvaihtoharrastuksen kautta saanut tutustua näin mielenkiintoisiin ihmisiin, jotka tuovat hyvin erilaista perspektiiviä elämääni.

Kirjeystavat_Kell_Julie

Olemme tavanneet Julien kanssa Skotlannin ulkopuolella myös USAssa. Tämä reissu oli historiallinen siinä mielessä, että kaksi kirjeystävääni tapasivat toisensa. Washingtonin osavaltiossa asuva Kelly on myös pitkäaikainen kirjeystäväni. Julie ja minä matkustimme Seattleen osallistuaksemme Wrestlemania-tapahtumaan (Karkkipäivää alusta saakka lukeneet saattavat hämärästi muistaa paljastukseni WWE-historiastani ;)), ja vierailimme samalla myös Kellyn luona Vancouverissa (Washingtonissa, ei Kanadassa ;)).

Kirjeystavat_Marianna

Kreikkalainen Marianna on esiintynyt Karkkipäivän sivuilla jo niin useasti, että hän lienee tuttu monellekin lukijalle. Hän on päätynyt blogiin makeover-juttuunkin. (Apua miten lapsilta me muuten näytetään tuossa v. 2001 kuvassa…! Tapaamme siinä ensimmäistä kertaa.)

Marianna on minulle niin läheinen, että en välillä edes meinaa tajuta että asumme tosiaan melkein 3000 kilometrin päässä toisistamme. Aina kun minulle sattuu jotain erityisen hauskaa, ikävää tai muuta ”uutisoimisen” arvoista, lähetän Mariannalle tekstarin. Haluan, että hän on sitten vaikka tekstarien kautta mukana arjessani kun emme kuitenkaan voi ihan joka viikko tai edes vuosi tavata. :)

Lukuisista tapaamisistamme ikimuistoisimpia ovat olleet Mariannan vierailu Suomessa ja Mariannan häät Ateenassa syksyllä 2008.

Kirjeystavat_Anna_Marianna

Keväällä 2006 tapahtui toinen historiallinen ”penpal moment”, kun jälleen kaksi kirjeystävääni kohtasivat. Kävimme Mariannan kanssa hänen Suomen vierailunsa yhteydessä myös Tukholmassa, ja tsekkiystäväni Anna sattui olemaan siellä samaan aikaan silloisen ruotsalaisen poikaystävänsä luona. ^_^

Kirjeystavat_Marianna_Helsinki

Helsinki-kierroksella huhtikuussa 2006.

. . .

Kaikki rakkaimmat ja tärkeimmät kirjeystäväni eivät olisi tähän postaukseen mahtuneet, heitä on vielä liuta lisää… Pattie ja Sheila Jenkeistä, Jeanette Tanskasta, Eryn Kreikasta, Piia Suomesta, Hisae Japanista, Laura Hollannista….

Mutta yhden heistä nostan vielä, ja se on meksikolainen Liliana! Olemme olleet kirjeystäviä lokakuusta 1997 saakka.

Kirjeystavat_Liliana

Lilianaa en ole vielä tavannut, mutta tämä sähäkkä typy kuuluu niihin kirjekavereihin, joista minulla on alusta saakka ollut tunne että olemme ”tunteneet aina”. Luultavasti sitten, kun tapaamisemme päivä lopulta koittaa (sillä olen päättänyt, että se myös koittaa!! :)), on tunnelma kuin kohtaisi vanhan lapsuudenystävän.

Liliana saattaa olla joillekin lukijoille tuttu Karkkipäivän Facebook-sivulta, jossa hän välillä käy heittämässä ihania välikommenttejaan. :D <3 Liikuttavaa kun joku kirjeystävä jaksaa seurata blogiani Google Translaten kautta. (Ja Luis – tiedän että myös sinä luet…! :))

* * *

Noniin, kertokaas nyt te, lukijani! Kuka muu harrastaa kirjeenvaihtoa? Onko jollain edes joskus menneisyydessä ollut kirjekaveria? Millaisia kokemuksia teillä on? Onko joku minun tavoin löytänyt elämänmittaisia ystävyyksiä tai peräti puolison kirjekaveruuden kautta?

Kommentit (44)

  1. Jenni

    Tää oli kyllä tosi mielenkiintoinen postus! Musta on huippua että oot tavannut kirjeenvaihrokaveretiasi, toivottavasti mäkin joskus pääsisin tapaamaan omiani :-)
    Mä kirjoittelen myös aiheesta blogia: inlovewithpostcrossing.blogspot.com

    • Sanni

      Mä en ole koskaan kokeillut tuota postcrossingia…. Meneekös se homma niin, että jengi ikäänkuin keräilee postikortteja ja lähettelee niitä toisilleen..? Ei pidempiä tekstejä tai varsinaista toisiin tutustumista?

  2. meow

    Olipas mielenkiintoinen postaus!! :) Näköjään kirjekaverit ovat antaneet sulle paljon. Itekin oon joskus pienempänä lähetellyt kirjeitä serkun ja parin kaverin kanssa, mutta sitten netti tuli kuvioihin… Viime vuonna eräs ystäväni oli vuoden Australiassa, niin silloin läheteltiin toisillemme kirjeitä. Se oli kivaa! :)

  3. Lily

    Ihana postaus! :)
    Itse olen harrastanut kirjeenvaihtoa 10 vuotiaasta (2001) asti eikä loppua tunnu tulevan :) 2009 asti kaikki kirjekaverit olivat Suomen sisäisesti löytyneitä erinäisistä lastenlehdistä, mutta kaikki räjähti kun 2009 löytyi Interpals, Postcrossing ja monet muut kirjekaveri sivustot :) 2010 aloin myös kirjoitella kirjeenvaihto blogia ja on vieläkin pystyssä, vaikka ennen sitä kaikki blogit kokivat loppunsa muutamassa kuukaudessa :)
    Monet tärkeimmät ja läheisimmät ystävät ovat kirjekavereita enkä luopuisi kenestäkään MISTÄÄN hinnasta! :) Blogienkin kautta voi nykyään löytää uusia kirjekavereita!! :) AIVAN ihana harrastus joka toivottavasti pitää postitoimistot toiminnassa vielä vuosia Postcrossingin kanssa! :)

  4. Matias

    Kiva kirjoitus!
    Olen niin nettisukupolvea, ettei minulla ole ollut fyysisen postin kautta toimivia kirjekavereita (sähköpostikirjeenvaihtoa kylläkin) – ennen kuin nyt vast’ikään päätin sellaisen hankkia! On kuitenkin monia hyviä syitä käyttää ”etanapostia” vielä tänä päivänä: parfymoidut kirjeet, eri tavoin sinetöidyt/leimatut kirjeet, jo mainitut kirjepaperit ja -kuoret, ja tietenkin kaikenlainen vaihtelu! Tämä ensimmäinen preivini on lähdössä tarravaihdon varjolla, ja kamun löysin saitilta http://geekgirlpenpals.com/

    • Sanni

      Kivaa :) Toivottelen sivulle ja uudelle ”Geek Girlillesi” antoisaa kirjeystävyyttä :) Oikeat kirjeet ovat parhautta.

  5. Elina

    Hei! Kiva lukea, että edelleen on perinteisten kirjeiden kirjoittajia olemassa. Itse aikoinaan ala-asteiässä (80-luvulla) ensimmäiset ulkomaiset kirjeystävät saatiin juurikin IYS:n kautta (International Youth Service). Jännitti aina, tuleeko omien toiveiden mukaiset jne. Englanninkielen opet muistaakseni olivat niitä, joiden kautta ekoja ulkom. kirjeystäviä saatiin. Taitaa olla niin nykyäänkin, ainakin lapseni koulussa (juuri meneillään kartoitus asiasta). Minullakin on vielä ensimmäisistä ulkom. kirjeystävistä yksi säilynyt Facebookin kautta kun löysimme toisemme. Etanapostia olen kirjoittanut 8-vuotiaasta asti ja yhteen suomalaiseen ensimmäisistä ensimmäiseen kirjekaveriin pidän yhteyttä yhä silloin tällöin, ainakin se njoulukortin muodossa. :-) Aikaa ei vain tunnu enää löytyvän tuolle ihanalle harrastukselle. Oi se oli niin ihanaa saada oikeita kirjeitä. Minulla oli parhaimmillaan aikoinaan n. 25 kirjeenvaihtokaveria, joille kirjoittelin säännöllisesti, parin viikon välein. Olipa minulla nykyinen miehenikin aluksi kirjeystävänä, kunnes päätin hänet livenä tavata ja rakkauttahan se sitten oli molemminpuolisen ihastumisen myötä! Oli kyllä jännä kun tosiaan siinä kävi niin, että se kirjevaihe on oma lukunsa ja kun todellisuudessa tapasi toisen, alkoi toinen luku sitten elämässä. Olen kyllä edelleen kiitollinen ja onnekas, että juuri hän päätti vastata aikoinaan kirjeenvaihtoilmoitukseeni. Kirjoitteluiloa kaikille, jotka ehtivät ja jaksavat yhä kirjoitella etanapostia ympäri maailmaa!

    • Sanni

      Oi, onpa ihana tarina! <3

      On tosi mukavaa lukea toisten kirjeenvaihtokokemuksista :) Itse tapasin jälleen eilen rakkaan Marianna-ystäväni, tapaamme nykyään melkeinpä vuosittain kun käyn niin usein Kreikassa. Aika hassua – näen Mariannaa itse asiassa useammin kuin monia lapsuuden ja kouluaikojen ystäviäni Suomessa… ^_^

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.