Rakkaudesta ja miten pitää kukat hengissä

Bloggaajien ja muiden somepersoonien elämä näyttäytyy usein hohdokkaana. Kaikki sujuu, työtilaisuudet ovat hauskoja ja jännittäviä, kumppanit komeita ja ystävät sopivan kiinnostavia somejulkkiksia hekin.

Tiedämme, että se on valittu näkökulma. Kukaan ei varmasti kuvittele bloggaajien elämän ja ihmissuhteiden olevan yhtä auringonlaskun kultaamaa picniciä sponsoroitujen kuohuvien kupliessa laseissa.

Mutta somepersoonat mielellään kertovat picniceistä ja pariisilaishotellin maisematerassilla tarjoillusta skumpasta, koska somevaikuttajien työhön kuuluu inspiroida ja ilahduttaa. Se on täysin ymmärrettävää, varmasti jossain mielessä toivottavaakin. Huonoja uutisia ja masentavia katastrofinäkymiä saamme riittämiin uutiskanavilta, ajankohtaisohjelmista ja Punaisen Ristin kirjeistä.

Tämän todellisuuden keskellä on ihanaa klikata auki miellyttävällä filtterillä käsitelty kuva kauniista somepersoonasta komeine poikaystävineen Pyhän Markuksen aukiolla keskiaikaiset sillat taustallaan, ja kuvitella itsensäkin sinne, istahtamaan Rialton kupeeseen ja tilaamaan lasin Proseccoa.

Mä olen pyrkinyt aika ajoin rikkomaan tätä viihdyttämisen ja inspiroinnin sabluunaa, koska mulle on luonnollista puhua kaikenlaisista elämään kuuluvista asioista. Myös surullisista ja pelottavista.

Mä kirjoitan siitä, mikä mua kulloinkin mietityttää. Mikä vaikuttaa mun tunteisiin ja mielentilaan. Ei se aina ole seerumeita ja vhh-reseptejä.

Ilman hankalia ja vaikeitakin asioita emme näkisi yhtä hyvin Rialton siltaa ja muita kauniita asioita. Mä itse aloin nähdä violetin, vaaleanpunaisen ja korallin sävyjä vasta sen jälkeen, kun olin käynyt läpi harmaan kaikki nyanssit kohta 20 vuotta sitten.

Kiitos sen, pystyn nykyään käsittelemään harmaata paremmin. Ilman, että enää menetän violettia ja keltaistakaan.

Mulla on ollut hyvin outo vuosi. Epätasainen ja erikoinen vuosi.

Koronalla on siinä osuutensa, mutta olisi se erikoinen ilman koronaakin.

No. Kerron ensin jotain muuta.

Kun katson somepersoonien postaamia julkaisuja, joissa kaksi kättä liittyvät lämpimästi toisiinsa, ja kuvassa kumppani nostaa puolisonsa hellään reppuselkään, tunnen välillä viiltoja.

Kun luen romanttisesta vuosipäiväillallisesta kynttilöiden valossa, veneretkestä Suvisaaristoon mätsäävissä hatuissa ja lomasta Provencessa, jossa kaksi söpön onnellista hahmoa juoksee maaseutuidyllin keskellä paitapuserot hulmuten, kyllä mä tunnen tietynlaista surua. Ehkä kateuttakin. Vaikka tiedän, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää.

Mutta tiedättekö, mäkin haluaisin välillä näyttää tällaisia hetkiä omasta elämästäni. Olen aina halunnut. Minusta on ihana jakaa onnellista ja hyvää, ja haluaisin jakaa joskus myös tällaista onnellista hyvää. Jep, rehellistä romanttista ”schaibaa”.

Rakkaus on ihana asia, ja se on tuonut mun elämään mittaamattoman paljon hyvää ja arvokasta. Ihan parasta. Silti en ole paljon siitä kirjoittanut. Yhtäältä, olen valinnut linjani yksityiselämäni suhteen ja toisaalta, joku toinen on voinut vetää sen linjan.

Se ei silti tee tyhjäksi sitä, että mä haluaisin kirjoittaa vaaleanpunaisista romanttisista asioista. Se ei tee tyhjäksi mun kaipuuta näyttää, että minuakin rakastetaan, ja mä rakastan. Ja että mun elämässä on rakkaudellisia asioita, muutakin kuin kaksi aina-uskollista chihuahua-vanhusta.

Tänä vuonna ensi kertaa ajattelin, että ehkä nyt koittaa se aika. Se aika, kun minäkin viimein juoksen blogipostauksen kuvassa hiukset hulmuten, ja siinä vierellä juoksee toinen. Että mä voisin avoimesti olla jonkun oma.

Vielä en ole juossut sellaisessa kuvassa.

Olen kokenut tänä vuonna syviä onnen hetkiä – ja melkein yhtä paljon surun ja lannistumisen hetkiä.

Mun tarinassa en päässyt kertomaan pitkän sumun jälkeen löytyneestä seesteisestä onnesta.
On ollut todella vaikeaa.

Löysin ihmisen rinnalleni, ja vaikka tässä on äärettömän paljon hyvää, on myös hyvin vaikeaa. Sellaista vaikeaa, jollaista en ole koskaan kohdannut.

Muistatteko, kun tein toukokuussa kyselyn siitä, miten paljon parisuhteissanne riidellään. Sen kaltaista vaikeaa.

Moni asia vaikuttaa, mutta yksi asia vaikuttaa täysin olennaisesti: korona.

Vuosi 2020. Koronan vuosi. ”Koronaerot” ovat jo käsite. Kaikki parisuhteet eivät ole kestäneet poikkeustilaa ja erityisolojen tuomaa stressiä. Lomautuksia, jopa työttömyyttä, epävarmuutta omasta ja läheisten hyvinvoinnista ja selviämisestä.

Uusiakin suhteita on solmittu koronavuonna, kuten minun. Mikä on niiden kohtalo..? Onko jossain tilasto onnistuneista koronaliitoista..?

(Onko lukijoiden joukossa koronan aikaan suhteen solmineita… miten teillä menee…?)

Halusin kertoa tänään näistä tunteista. Halusin kertoa yhden totuuden somefiilistelyjen takana.

Mun somekuvissa eivät kirmaa kaunis someprinsessa prinsseineen, mutta niissä välittyy tunne onnesta ja ilosta. Niistä välittyy, että olen löytänyt jotain todella kaunista. Se kaikki on ihan totta. Mutta se on vain osa kokonaisuutta.

Se kokonaisuus on henkilökohtainen asia, kuten kuuluukin. Mutta tunteista halusin kertoa.

Että tällaista mulle kuuluu. Kukoistavia kukkia, lakastuvia kukkia. En tiedä millä saan pidettyä nämä kukat hengissä, välillä se tuntuu mahdottomalta. Kunnes tulee taas uusi, tuore kimppu jota vaalin.

Toivon yhä, että jonain päivänä voin kirjoittaa sen vaaleanpunaisen romanttisen ”schaibankin”.

<3

Kommentit (36)
  1. Koronaero o/
    Tokikin kuitenkin jotain muuta, minkä korona pakotti keväällä kohtaamaan. Mutta yhtä kaikki tämä vuosi on ollut täynnä tunteiden vuoristorataa. Mä olen päässyt sisälle aikuisdeittailun maailmaan ja olen kuin teini-ikäinen taas, joskin aikuisen itseni itsevarmuudella, itseluottamuksella sekä itsetuntemuksella varustettuna. Se on yhdistelmänä aika huikee. En vielä tiedä, että hyvällä vai huonolla tavalla :D Joka tapauksessa mä olen tällä hetkellä todella onnellinen asioiden tilasta :)

    Mutta tsemppiä Sanni tunteiden kanssa painiskeluun. Toivottavasti niitä hyviä on enemmän kuin niitä huonoja <3

    1. ❤️

      Olen iloinen sun puolesta, Kuorotipu 😙

  2. Oih, toivon kaikkea kaunista ja hyvää elämääsi ❤️. Rakkaus, niin ihanaa, niin vaikeaa välillä.

    1. Kiitos ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *