Puuromättö

Tänä aamuna heräsin tunteeseen. On saatava puuroa. Teki aivan sairaasti mieli puuroa.

puuro_img_5402

Olen kertonut kaurapuurohulluudestani jo aiemminkin, mutta kuten muidenkin suosikkiasioideni kohdalla, siitä puhuu mielellään usein. Puhutaan tänäänkin, aamuisen puuroeuforiani jälkimainingeissa. :)

Erikoisen mieltymyksestäni tekee se, että kaurapuuro muuttui minulle herkkuruoaksi vasta ruokavaliomuutokseni jälkeen. Aiemmin en kaurapuurosta juuri piitannut. Koko hiilarielämäni aikana se oli viimeinen puuro jota tykkäsin syödä, jääden jonon päähän mannapuuron, riisipuuron ja ruispuuron jälkeen. Kaura oli minusta jo lapsena jotenkin ällön makuista. Kai se oli se beetaglukaanin aikaansaama limaisuus, joka nimenomaan tekee kaurapuurosta erityisen terveellistä muihin puuroihin nähden.

Jätettyäni viljat, kaurapuuro alkoikin maistua. Ihan hullua, että vanhana leipäaddiktina (”jälkiuunileipä is my middle name”) suurin himottava viljaherkkuni ei suinkaan ole lämmin, vastaleivottu ruisleipä, vaan arkinen puuro. Oikeastaan mikään vilja ei aiheuta minulle enää mielitekoja, mutta kaurapuuro on kiistatta bataatin ohella ihanin hiilariherkku jolla herkuttelen aika ajoin.

Kuten tänä aamuna.

Tein ihan kunnon puuromätön.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pelkkä yhden desin standardipuuro ei vie nälkääni, joten minun kaurapuuroni tuunataan roimalla proteiinilisällä. Ja tehdään tuplana, jos se on ainoa ruoka.

Tämän aamun puuroannos rakentui näistä:

vajaa 2 dl suuria kaurahiutaleita

1 rkl kookosjauhoa (tihentää koostumusta ja tuo hyvän kuitulisän)

1 kananmuna

1 valkuainen

2 dl vettä

2 dl soijamaitoa

1 dl raejuustoa

0,5 dl viinimarjoja

1 rkl hasselpähkinärouhetta

1 rkl hampunsiemenrouhetta

suolaa

muutama ruokalusikallinen voita päälle

Ei mikään ihan vähäkalorinen aamiainen :)

puuro_img_5408

Ahhh. Niin hyvää että ei oikeasti sanat riitä. Vielä kun keittää puuron isoista, pidempää keittoaikaa vaativista kaurahiutaleista ja hauduttaa pitkään niin aijjai… Pitkä haudutus tuo puuroon aivan erityisen samettisen koostumuksen. Voisilmä kruunaa herkun – vaikka on kookosrasvakin kyllä tosi hyvää puurossa.

Vinkkinä yksi blogini suosituimmista ruokaresepteistä, taivaallinen uunipuuro jogurttisydämellä <3 Maista niin tiedät… :) Resepti ei ole omani vaan itsekin löysin sen alkujaan toisesta blogista, nyt olen varioinut siitä jo kymmenen eri versiota.

En voi olla puuroautuuteni kohdalla miettimättä, miten hassua on, että monen silmään tylsä terveysruoka voi muuttua minulle  erityisherkuksi. Jollekulle kaurapuuro on melkein pakolla vedettävää terveyspöperöä (sellaisena se suunnilleen minullekin lapsena näyttäytyi), minulle taas hartaasti nautiskeltava herkku. Saan sen syömisestä samanlaisen kokemuksen kuin joku toinen mahdollisesti jäätelöannoksesta.

mansikkapuuro_img_3781

Tiedän, että tällaisen sanominen todennäköisesti ärsyttää monia. Terveellisesti syömisestä kiinnipitäminen ylipäänsä tuntuu olevan joillekin punainen vaate, toisia ärsyttää kamalasti jos joku ei syö kulttuurimme ”perinteisiä” herkkuja eli lähinnä niitä sokeri- tai tärkkelyspitoisia. ’Herkuksi’ määriteltävän kuuluu jostain syystä olla ravitsemuksellisesti heikko, suorastaan epäterveellinen. Eikö ole kummaa?

Näistä perinteisistä, epäterveellisistä herkuista pidättäytymisen täytyy jonkun näkemyksen mukaan pitää sisällään suurtakin itsehillintää ja itsensä riuduttamista. Jos joku väittää muuta, se ei varmaan ole totta ja sisäisesti tuokin ”pullahiiri” kamppailee hurjasti joka kerta kun kulkee korvapuustien ohi.

Totuus on, että kun makean koukusta on kerran päässyt irti ja luopunut sokerin käytöstä, ei kamppailua enää tarvitse käydä. Makumaailman aistimukset muuttuvat täysin. Entiset herkut eivät herätä niitä tuntemuksia joita ne tarjosivat ennen. Sen sijaan tavallinen ruoka alkaa maistua eri tavalla. ”Tavalliset” ruoka-aineet saavat intensiivisemmän maun ja kaikki missä on vähänkään luontaista sokeria (fruktoosia tai laktoosia eli kasvikunnan tuotteet ja meijerituotteet) maistuvat makealle.

Näin ollen arkinen kaurapuurokin voi yhtäkkiä muuttua makunsa puolesta entiseksi ”jäätelöksi”. Niin hassulta kuin se voi kuulostaa. :)

Mitkä ovat teidän arkiruokaherkkuja?

Kommentit (54)
  1. Oh kaurapuuro on lemppari <3_<3

    Joskus, kun minun oli vaikea syödä, se ja banaani varmaan pelastivat henkeni.

    Molemmat myös parantavat unenlaatua, joten sopivat erityisen hyvin iltapalaksi.

    Kaikille kaurapuurovihaajille on pakko suositella kookosöljyruokalusikallisen lisäämistä puuroon. Sen kun sekoittaa joukkoon, pehmenee kauran maku entisestään. Olen käyttänyt kookosta puurossa niin kauan, että ilman tätä kaurapuuro maistuu todella pistävälle ja liian "terveelliselle". Päälle sitten kylmänä banskua. Mmm…. Tai hyvin kypsää päärynää.

    Nyt tosin kun keksin lidlin kaurasydämet on monen vuoden leipälakkoni loppunut ja olen puputtanut joka päivä leipää ja niin puuro on vaan jäänyt. Nyyh. Mutta kaura kun kaura.

    1. Kookosöljy on todellakin aivan loistava mauste kaurapuuroon :) Voin vain olla samaa mieltä.

      Minäkin olisin varmaan laittanut tänä aamuna kookosöljysilmän voin sijaan, mutta mulla ei täällä Maarianhaminan kämpillä ole tällä hetkellä kookosrasvaa. Joten voikin käy :) On sekin hyvää. Kaurapuuro todellakin kaipaa rasvaisuutta ollakseen parhaimmillaan, jotain pelkkään veteen keitettyä kaurapuuroa ilman rehevää voisilmää en kyllä tykkäisi syödä.

      1. Kaurapuuroa vie täälläkin voiton! Itse sitten joukkoon ison lusikallisen maapähkinävoita, banaanin, margaroinisilmän ja öljyä. Nam! ^_^

  2. Meillä syödään paljon erilaisia puuroja, mutta useimmin aamupalapöydässä tarjoillaan haudekattilassa pitkään kypsynyttä maitoon keitettyä kauralesepuuroa. Leseistä tehty puuro on astetta maukkaampi kuin hiutalepuuro, eikä koostumus ole mainitsemasi kaltainen kauralle tyypillisen limainen, vaan ihanan samettinen. Suosittelen!

    Uudeksi suosikiksi on noussut ohrapuuro kaikissa olomuodoissaan. Ohra on ihanan aromaattinen ja erittäin terveellinen. Se on ainoa vilja, jota diabeetikotkin voivat huoletta syödä, sillä sen GI-arvo on olematon. Lisäksi se on viljoistamme ekologisin :)

    Juu-u, kyllä puuroja voi näköjään herkästi hehkuttaa. Kaikessa arkisuudessaankin ne ovat ihania!

    1. Mä olen monesti lisännyt leseitä puuroon mutta en ole koskaan keittänyt kokonaan leseistä, jotenkin olen ajatellut etteivät ne edes puuroudu yksinään. Mutta ilmeisesti puuroutuvat..? :)

      Ohrapuuro on kyllä myös ihan taivaallista. Etenkin uunissa tehty. Puurojen aatelia. ”Puuroelämäni” aikana en vain jostain syystä useinkaan jaksanut tehdä sitä. No taidanpa kyllä tietää syyn miksi… ohrapuuro vaatii pidempää kypsytystä ja minähän halusin aina vain pikaratkaisuja, ruoan piti valmistua mielellään vartissa… ;D

      1. Kyllä kauralese puuroutuu. :) On itseasiassa itsellä ohrapuuron lisäksi se ehdottomasti suosikkipuuro. Ja tulee mikrossa seitsemässä minuutissa! Kauralesepuuroa voisin syödä vaikka joka päivä, vaikka itsellä kaurapuuro ei mene alas kuin pakosta…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *