Karkkipäivä
Karkkipäivä

Pullahiiren puheenvuoro

Viime viikolla tuli voimakas flashback vanhoihin aikoihin… Pullahiiriaikoihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pulla. Perinteinen vehnään leivottu pulla. Suomalaisten rakkaimpia herkkuja – minunkin entisiä.

Olen aina ollut pullahiiri.

Puustit, pitkot, rahkapullat, ne olivat minulle ”mässy of choice”. Karkin syöminen muuten kuin satunnaisesti jäi murrosiässä, sen jälkeen tie vei makeanhimon iskiessä Makuunin karkkilaarien sijaan lähimmän leipomon tai ruokakaupan pullatiskille. ^_^

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vehnän, kuten sokerinkin (ja monen muun nopean hiilarin) on todettu koukuttavan koska ne stimuloivat aivojen palkitsemisjärjestelmää joka tuottaa mielihyvän tunteita. Tiettyihin ruoka-aineisiin tai ruokiin tulee poikkeuksellisen voimakas himo, ja pelkkä tuoksu voi laukaista järjettömän halun saada tuota ruokaa nyt heti, sekä fyysisiä reaktioita kuten suun vettyminen. ”Ihan kuola valuu” ei ole pelkästään kuvaannollinen ilmaisu ;D kuten tiedämme ^_^

Pullan tuoksu saa minulla kuolan valumaan. En ole haistanut tuoreen, vastaleivotun pullan tuoksua pitkiin aikoihin, ehkä vuosikausiin. En vain ole sattunut kenenkään luokse leipomisaikaan. Viime viikolla satuin, kun olin anoppilassa.

Kirjoittelin siinä koneellani ja pikkuhiljaa tupaan alkoi tihkua paistuvan vehnäisen tuoksu. Aluksi se oli ihan neutraalin miellyttävä ja pysyi ”taka-alalla” mutta levisi pian vastustamattomaksi tuoksuviettelykseksi joka teki mahdottomaksi keskittyä mihinkään. Ruskistuvan kuoren, sokerin, kanelin ja voin tuoksun häpeämättömän luokseenkutsuva yhdistelmä, johon liittyi vielä rusinan makea nuotti – ja minä en edes tykkää rusinoista. Mutta pullassa niiden tuoksu… eih, olin pian ihan pökerryksissä tuoksuiskusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun pullat nousivat uunista jäähtymään ja houkutus oli konkreettisesti siinä edessäni, saatoin kuitenkin katsella herkkumöykkysiä ilman raastavaa halua iskeä kynteni niiden pehmeään pintaan. Tiedän että ne maistuvat ihan sairaan hyvälle mutta ei minun kuitenkaan tehnyt mieli syödä niitä. Minun teki vain mieli vain, hmh, jotenkin ihailla niitä ja mietiskellä niiden vaikutusta aivoissani.

Oikeastaan pullien himottavuus ei sinällään vaadi mitään syväanalyysejä niiden koukuttavuuden mekanismin ollessa jo selvillä (sokeri + vehnä  (+rasva) = palkitseva tunne, nopeaa mielihyvää), mutta minulle tyypilliseen tapaan tykkään ylimiettiä asioita. Miksi yhden ihmisen koukuttaa suklaa, toisen addiktio on perunalastut ja kolmas ei voi vastustaa korvapuusteja? Mistä se johtuu? Aivokuoren välittäjäaineiden ja reseptorien toiminnasta..? Hormoneista..?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällaiset vähän tummemmat, lähes palaneet pullat olivat mun suosikkeja :)

Minäkin tykkään suklaasta mutta se ei ole koskaan aiheuttanut hervottomia ”pakkosaada”-kohtauksia. Suklaan tuoma nautinnon tunne ei ole lähellekään niin voimakas kuin leivonnaisten. Pulla aiheuttaa minulle sen klassisen ”ei-voi-lopettaa” -efektin minkä sipsit ja irtokarkkipussi saavat aikaan toiselle.

Se mielihyvän tunne kun söi oikeaan voihin leivottua, lämmintä ja kosteaa, sopivasti sokerisen tahmeaa korvapuustia… se tuntui siltä kuin joku konkreettisesti vääntäisi vivusta euforiasuihkun päälle kehossa. Toinen vastaava mielihyvän tunne tuli yhdistelmästä kylmä maitokaakao + vastapaistettu, itseleivottu sämpylä jonka välissä oli pari siivua juustoa. Monikin ruoka on hyvää ja olinhan minä valtavassa spaghettikoukussakin, mutta mikään pastaruokakaan ei tuonut yhtä palkitsevaa tunnetta kuin pullat ja sämpylät. Vehnäiset leivonnaiset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyään himoitsen juustoa, mutta sitäkään tunnetta ei voi verrata vehnäisen aikaansaamaan kuola-valuu-efektiin. Juusto tuo minulle myös mielihyvää, mutta sen aikaansaamat fyysiset reaktiot eivät ole yhtä vahvoja kuin vehnäherkkujen. Eikä juuston syömättömyys saa aikaan vieroitusoireita niinkuin leivästä ja leivonnaisista luopuminen aikoinaan.

Sokerin ja vehnän yhdistelmässä on jotain joka vaikuttaa minuun kemiallisesti eri tavalla kuin juusto (jonka koukuttavuus piilee kaseiinissa).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Anoppi katseli kun kuvasin pullia ja kerroin tuoksun aikaansaamasta tunnereaktiosta. ”Etkö muka koskaan enää voisi syödä pullaa?” anoppi kysyi. Kerroin että totta kai voisin, olenhan syönyt vuosien varrella muitakin ruokavaliooni sopimattomia hiilariherkkuja. Homman pointti on siinä, että syön sopimattoman hiilariherkun kun se tuntuu sen arvoiselta. Kuten viimeksi ystäväni häissä Ranskassa.

Kaikki kunnia anoppini herkullisille vehnäisille, mutta kanelipuustin syöminen tuona nimenomaisena iltapäivänä anoppilan tuvassa ei olisi tuonut hetkeen mitään lisäarvoa tai tuonut minulle hyvää mieltä ja oloa. Yhden pullan maistaminen olisi todennäköisesti johtanut vain haluun syödä toinen ja vielä kolmaskin. Joku kysyy siellä että ”So what jos olisitkin syönyt kolme tai vaikka viisi?” Jep, ei se maailmaa kaada. Mutta se ei olisi tuonut minulle hyvää mieltä, toisin kuin ranskalaisen hääkakun maistaminen Normandiassa. Tai spanakopitan syöminen Kreikassa.

.

Aiheen innostamana :D tein pienen listan erilaisista lempparihiilariruoistani ennen ja nyt. Hiilihydraattiahan on kaikessa ruoassa puhdasta lihaa, kalaa ja useimpia kypsytettyjä juustoja lukuunottamatta, mutta ”hiilaruoilla” tarkoitan ns. korkeahiilihydraattisia ruokia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Todella monet leivonnaisherkut voi valmistaa vähähiilihydraattisestikin, eli sinällään leivästä ja leivonnaisista ei tarvitse luopua vhh:lla. Pullaa tosin on hyvin vaikea valmistaa siihen olennaisesti kuuluvan sitkon takia, gluteenijauhon sekoittaminen esim. mantelijauhoon ei tuo samaa tulosta kuin vehnäjauho.

Vhh:n kiinnostavia lieveilmiöitä on ennen minulle täysin yhdentekevän kaurapuuron muuttuminen Himottavaksi. Ennen en syönyt sitä juuri koskaan mutta nyt se on bataatin ohella ykköslempparini hiilarin lähteistä. Kaurapuuro on niin hyvää. <3

.

Ja lopuksi, parhaat ruokavaliovaihdoksen jälkeen nautitut ”väärän puolen” hiilariherkut:

Kirkkaasti ykkössijan vie kreikkalainen pinaattipiiras eli spanakopita. Yhden tällaisen olen useimmilla Kreikka-reissuilla ostanut ja nauttinut hitaasti ja ilolla ^_^ Mättö on niin raskas ettei toista pystyisi syömään perään, joten tämän herkun kohdalla homma ei helposti lähde lapasesta. Piiras kun on vehnäisyytensä lisäksi myös erittäin rasvainen.

SAMSUNG CSC

Kuva: Elena Paravantes / Olivetomato.com

Spanakopitasta näkee vähän erilaisia variaatioita ohuemmilla ja paksummilla täytteillä, ja fetalla ja ilman, mutta aito spanakopita tehdää aina filotaikinaan ja isoon vuokaan (pyöreään tai neliönmalliseen) josta leikataan viipaleita.

Hampaiden upotus rasvaa tihkuvaan spanakopitaan jonka lehtevät filokerrokset rapisevat hampaissa ah-niin-tyydyttävästi tuo saman endorfiiniryöpyn kuin kotoisat korvapuustit ja vastapaistettu sämpylä juustoviipaleella. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toinen ikimuistoinen hiilariherkku tulee Britanniasta; Cotswoldsin Mickletonissa sijaitsevassa The Pudding Clubissa maistettu kasa imelää, todella epämääräisen näköistä suklaalla, banaanilla ja toffeella maustettua höyrytettyä vehnämössöä. Englantilainen ”vanukas” eli pudding. Kaikessa epäkutsuvuudessaan ja ällöimelyydessään se oli silti ihan mielettömän hyvää ja tämän mössön kohdalla sai todella testata itsehillintäänsä ettei olisi vetänyt vatsanpuruihin saakka :)

*

Ja nyt jokainen arvaa mikä kysymys seuraa:

Mikä on teidän hiilariherkkunne #1? ^_^

.

P.S. Toivoisin ettei minun ei tarvitsisi tätä erikseen alleviivata mutta teen sen kuitenkin varmuuden vuoksi kun ruoan kategorisoinneista hermostujia välillä ilmoittautuu kommenteissa: vaikka olen itse halunnut jättää vehnä- ja sokeriruoat pois ja ne ovat nykyisen ruokavalioni kannalta minulle ”vääriä”, en halua viestittää että ne olisivat vääriä myös muille. Mikään ruoka ei ole väärää tai huonoa ruokaa niin kauan kuin se tuo syöjälleen hyvää mieltä ja tukee terveyttä :)

Jos parsakaali saa sinut surulliseksi niin se ei ole silloin hyvää ruokaa kaikista terveysväittämistään huolimatta ;)

Kommentit (131)

  1. pauliina

    berliininmunkki! :)

  2. Ruska

    Voileipäkakku! Aiemmin sitä tuli tehtyä vaan isompiin juhliin, mutta nykyään keksin kerran vuoteen jonkin hyvän syyn tehdä sitä ja vaikka itse sanonkin niin mä teen ihan parasta voilepäkakkua ;) Pitäisi varmaan kehittää hyvä vhh-resepti tähänkin herkkuun, mutta sitä kuitenkin syö niin harvoin…

  3. Marjo k

    Olipas hyvin kon marimainen toteamus lopuksi. Eat joy?
    Mä en juuri koskaa osta herkkuja. Siis karkkia. Voin olla suömättä suklaata vaikka sitä olisi nenän edessä. Pullaa en syö ollenkaan. Mutta sipsit.. ah hampurilaiset. Pekoni juusto. Kaikki suolainen rasvainen menee. Leivonnaisista suosikki on mazzariinit ja kuorrutetut donitsit.

  4. Henzu

    Korvapuusti on minunkin herkkuani, reilusti voita ja kaardemummaa. Oululaisen jälkiuunileipä on parasta ruisleipää. Lidlin paistopisteen 100% kauraiset, sydänleivät, luomua vielä…nam!!!
    Siinäpä kärkikolmikko :).

  5. Elviira

    Jäi vähän paha mieli anoppisi puolesta tästä pullaepisodista. Oikeasti, olette kylässä, toinen leipoo herkullisia pullia, joita voisit aivan hyvin syödä, jopa kuolaat niitä, mutta ei. Mitä se kertoo sinusta? Että olet tiukka ja tarkka ruokavaliostasi jopa epäkohteliaisuuteen saakka. Toivottavasti et sentään kertonut anopillesi, että vehnäherkun syöminen Ranskassa tai Kreikassa on toki sen arvoista, mutta että anoppilassa? Ei todellakaan. Huh.

    • Sanni

      Voi jessus ^_^ Anoppini tuntee minut ja ruokavalioni 12 vuoden jälkeen aika hyvin, paremmin kuin oma äitini :D :D Anoppila on minulle kuin toinen koti ja vietän siellä enemmän aikaa kuin omassa kotikodissani Kuopiossa. Älä turhaan huolestu, anoppini ei yritäkään tarjota minulle pullaa tai muita leivonnaisia :) Se että hän leipoo niitä ei tarkoita että hän tarjoaisi niitä minulle tai odottaisi minun syövän niitä, kyseessä ei ole mikään kohteliaisuuteen liittyvä asia. Hän varmaan nauraa jos sattuu lukemaan tämän :) (Ja hän kyllä lukeekin blogiani, tosin ei varmaan kommentteja.)

  6. Mintsu

    En yhtään samaistu tuohon pullahimoon ja vaikka sokerihiiri olenkin niin oli tosi vaikea keksiä mikä laukaisisi varsinaisen himon ja kuolanvalumisefektin :D Pitkään asiaa pohdittuani, kyllä sen täytyy olla tuoreen leivän tuoksu!

  7. Mimmi

    aaaaah juuri tuo korvapuusti on suurin herkkuni! Melkein koko listasi sopisi minullekkin, mutta suurimmat hiilarihimon kohteet ovat korvapuusti, kovakuorinen mutta sisältä pehmeä tuore leipä, perunalastut ja spaghetti. Nykyinen vatsa on valitettavasti hiilareilla kasvatettu, ja nyt syksyn tullen taas pitäisi vähän tsempata syömisen kanssa, eli nimenomaan hiilariherkuista eroon.. Kaurapuuroa nautin edelleen lähes joka aamu, sen sallin itselleni (mukaan sitten marjoja ja raejuustoa) :)

  8. NG

    Ainoa varsinainen himo taitaa olla lakritsi.. mikään muu ’herkku’ ei saa minua himoitsemaan samalla tavalla käsittämättömällä voimalla. Suklaata (tummaa) saan alas pienen palan, syön sitä terveysvaikutusten takia :) ei tulisi mieleen ahmia sitä kilokaupalla..
    Lakussa on salattu voima, jonka tuntien pidättäydyn täysin. Kotimainen ’luomu’laku on kuin heroiinia addiktille .. olen kerran kieltäytynyt lahjaksi saadusta lakupussista, etten söisi sitä yhdeltä istumalta ..!! Kyseessä oli ystävä, jolle kehtasin kieltäytyä.. Outo juttu, mikä siinä lakritsissa koukuttaa, makea sinänsä ei ole vastustamatonta.

    • Sanni

      Onkohan salmiakkihimossa takana sama kuin lakritsihimossa..? Mulla ei ole ollut koskaan kumpaakaan mutta laku kuului kyllä lempparikarkkeihin lapsena kun vielä söin karkkia. Siinä miellyttää myös korkeampi luonnollisuusaste kuin useimmissa makeisissa jotka ovat pelkkää sokerin, väri- ja lisäaineiden sekoituksia (vaikkei ne luonnollisen lakun siirappi ja vehnäjauhokaan tietenkään sen terveellisempiä ole… :))

  9. Jonttu

    Saisiko muuten esittää postaustoiveen: keräisit yhteen kaikki sellaiset aurinkosuojatuotteet + erikoishoitovoiteet, joita olet käyttänyt/käytät pigmenttihäiriöön. Nyt kun itselläni yllättäen puhkesi pigmenttiläiskiä parikin kappaletta näkyvälle paikalle kasvoja, on tullut etsittyä blogistasi, mitkä olivatkaan ne tuotteet, joihin olet turvautunut. Tietoa kyllä blogissasi on (ensimmäisenä mielessä vilkkui heti Cliniquen pelastava pullo korkealla suojakertoimella), mutta tämän asian suhteen tuotteet ovat vähän hajallaan (eli eri postauksissa). Voisiko sellaiselle pienelle kokoomapostaukselle olla aihetta – ehkä kommentteihin tulisi hyviä tuotesuosituksia muiltakin läikikkäiltä?

    • Sanni

      Saisiko muuten esittää postaustoiveen: keräisit yhteen kaikki sellaiset aurinkosuojatuotteet + erikoishoitovoiteet, joita olet käyttänyt/käytät pigmenttihäiriöön.

      Näistä ei syntyisi pitkää listaa, olen käyttänyt huulten ympärillä vain MUFEn UV Primea ja Cliniquen Dark Spot Defenseä. Koska käyttöalue on niin pieni, voidepurkki kestää todella pitkään. Ja koska Cliniquen Dark Spot Defensessä on 100% fysikaalinen UV-filtteri, voide myös säilyttää tehonsa pidempään kuin kemiallisen filtterin sisältämä suojavoide. :) Eli ei tarvetta ostaa uutta purkkia joka kesä. Kun fysikaalisen filtterin UV-suoja perustuu auringonsäteiden poisheijastamiseen, niin ei se (eli mineraalipartikkelien heijastuskyky) muutu ajan myötä, toisin kuin kemiallisten ainesosien.

  10. pööpö

    Pitsireunaiset letut, mieluiten muurinpohja, mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Ja vohvelit! Niiiin hyvää! <3 Juuri uunista tullut korvapuusti ja lasillinen kylmää maitoa on myös ykköshetkkujen joukossa.:)

  11. Miiru

    Olen nyt taistellut n 2 kk sokeria vastaan, kaikki makeat leivonnaiset jätin pois ruokavaliosta.
    Omatekoiset korvapuustit ja marjapiirakat, siinä ne minun heikkoudet. Noita kuvia katsellessa tuli mieleen ihan samat tuntemukset kuin sinulla, ei tarvitse syödä, nyt voi vain ihailla kauniita luomuksia :)
    Suklaa ja makeiset eivät minullakaan ole olleet ne himottavimmat jutut, se pulla, se pulla.

  12. marika

    Suklaa on suurin hulluuteni. Raskausaikana kun söin vähintään yhden levyn päivässä, neuvolatäti ei uskonut sitä kun sokereissa ei ollut ikinä mitään moittimista :D mutta niin villi puolitoistavuotias poika meillä nyt on että sokeriliemessä sen on täytynyt kehittyä :DD ja pullat on mulla kans toine n, en iki oo välittänyt kekseistä sipseistä tai karkeista vaan pehmeä pulla ja leipä ahh mun heikkouteni (poika ei oo saanut lisättyä valkosta sokeria ollenkaan kotona, mun mielestä ihminen ei sitä mihinkään tarvi niin miksi koukuttaa toinen.)

  13. vadelmaponi

    Mä oon välillä ollut kuivilla herkuista, mutta nyt kesällä on taas lähtenyt aika lailla käsistä kun on ollu aika raskas elämäntilanne keväästä alkaen nii jotenkin ei oo kiinnostanut niinkuin ollenkaan kelata mitä syö (tai siis enhän mä syö nykyään eläintuotteita enkä gluteenia oo syöny vuosiin että joku voisi pitää tätäkin aika hallittuna ruokavaliona, musta se ei kuitenkaan siltä tunnu kun sokeria ja hiilaria kuluu liian paljon).
    Toisaalta tiiän et palaan ruotuun jossain vaiheessa ja on mulla terveellisiäkin pätkiä tässä ollut, joten en oikeen stressaa siitä. Vatsa ja yleinen olemus ei vaan tästä ihan tykkää.

    Mutta niih, ne mistä välillä fantasioin mutta jotka ei gluteenin takia kuulu ruokavalioon on jälkiuunileipä / riihiruisleipä ja croissantit. Noita on vaikea korvata, paljon muuta löytää kyllä joka suunnasta, se ei ole ongelma valitettavasti :D

    Korvapuustit, itämaiset riisiruoat ja riisi ylipäätään, vegaaniset vaahtokarkit, perunamuusi, jäätelö, kinuskijutut, bataatti ^____^

  14. hemppu

    Ei tullut siis yhtään nälkä kun tätä luki…!

  15. Caramel

    Täällä kanssa yks pullahiiri ;D Harmikseni vaan vehnä ei minullekaan sovi, joten joskus sorrun ostamaan gluteenittoman pullan tai teen näitä: http://www.damyhealth.com/2012/08/raw-cinnamon-buns/

    • Sanni

      Oijjoi, kuulostaapa hyvältä tuo resepti :) Voisi joskus kokeilla ihan vain silkasta leipomisen ilosta ^_^ Taidanpa muuten testata jouluna :)

      • Caramel

        Jee, kannattaa kokeilla! Noi kyllä tosi hyviä ja helpompia tehdä kuin tavalliset pullat. Koostumukseltaan eivät ihan samalle tasolle vehnäpuustien kanssa yllä, mutta mitä väliä kun maku on silti mahtava :) ja noitahan voi kuivatella miedolla lämmöllä uunissakin (vie kyllä aikaa), niin ovat sitten päältä hieman rapeammat ja lämpöisiä, kuten tuoreen pullan kuuluisikin olla.

        • Sanni

          *kiittää lisävinkistä* :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.