Puheenvuoro: täällä yksi suomenkielinen Ahvenanmaalla

Lauantain Iltalehdessä oli artikkeli, joka sai tämän suomenkielisen ahvenanmaalaisen karvat pystyyn. Jutussa kerrottiin suomenkielisten ”karusta arjesta” Ahvenanmaalla: haukkumista, kiusaamista ja syrjintää. ”Kaikista maailman kielistä suomen kieli on vihatuin”.

Jutussa oli haastateltu kuutta Ahvenanmaalle manner-Suomesta muuttanutta suomenkielistä henkilöä, joista neljällä oli ikäviä kokemuksia suomenkielisyyteensä liittyen.

Kiukkuani eivät nostaneet haastateltujen kokemukset, jotka varmasti ovat aitoja enkä halua niitä vähätellä, vaan Iltalehden selvästi tietoisesti valitsema negatiivinen vinkkeli artikkeliin. Ahvenanmaalla asuu 1397 ihmistä joiden äidinkieli on suomi (vuoden 2017 tilaston mukaan), ja artikkelin vihjaamat karut olosuhteet maakunnassa pohjautuvat neljän (!!) ihmisen kokemuksiin.

 

Iltalehden artikkeli on luettavissa täällä.

Haastatellut kertoivat mm. kokeneensa Ahvenanmaalla kiusaamista ja alentavaa käytöstä suomenkielisyytensä takia. Tämä on tietysti todella ikävää eikä kenenkään pitäisi kohdata sellaista minkään kielitaustan – tai muunkaan asian takia. Kiusaaminen, haukkuminen ja vähättely ei ole hyväksyttävää missään yhteydessä.

MUTTA. Sitten artikkelissa tuotiin esiin toinen epäkohta, jonka asiallisuudesta en todellakaan voi olla samaa mieltä: osa haastatelluista kokee vääräksi ja ilmeisesti myös kiusaamiseksi sen, että he eivät saa Ahvenanmaalla palvelua suomeksi – tai että heidän ylipäänsä oletetaan esimerkiksi työpaikallaan osaavan ruotsia. Heitä siis harmittaa ja suututtaa se, että he eivät voi Ahvenanmaalla käyttää suomen kieltä asioimiseen tai työelämässä selviämiseen.

Anteeksi mutta – – – Ahvenanmaa on yksikielinen maakunta.

Iltalehden artikkeli jättää sopivasti mainitsematta tämän varsin olennaisen asian, joka selittää paljon haastateltavien kokemuksia: Ahvenanmaa on yksikielinen maakunta. Ruotsi on maakunnan ainoa virallinen kieli.

Muuttaisitko sinä Saksaan tai Islantiin ja odottaisit selviäväsi siellä suomen kielellä?

Olen oikeasti vähän hämmästynyt juttuun haastateltujen, Ahvenanmaalle muuttaneiden a) ymmärrystasosta ja b) asenteesta. Ahvenanmaa kuuluu Suomeen, kyllä, mutta ei ole suomenkielinen. Suomen kielellä ei ole täällä virallista asemaa. Eivätkö tänne muuttaneet tiedä sitä?

Juttuun haastateltu mikkeliläismies kertoo, että ensimmäinen puoli vuotta ruotsinkielisessä ympäristössä oli ”aivan kamalaa”. Hän tuli Ahvenanmaalle rakkauden perässä ja sai töitä sairaalasta.

”Kun tuli puhelinsoittoja töissä, oli hirveä stressi, että elekee kukkaan soittako. Koko ajan oli semmoinen turhautuminen.”

Siis hyvänen aika. Mies on töissä ruotsinkielisessä sairaalassa, ja pakoilee kielen käyttöä. Muidenko siellä pitäisi opetella hänen äidinkielensä?

Minun on vaikea ymmärtää osan haastatelluista asennetta. Jos haluaa puhua suomea ja asua suomenkielisessä ympäristössä, miksi muuttaa ruotsinkieliseen Suomeen? Suomenkielistä Suomeakin on vaihtoehtona. Jos minä ihastuisin Tanskaan ja haluaisin muuttaa sinne, kuten IL:n artikkelissa haastateltu pariskunta Hietalat ihastui Ahvenanmaahan, pyrkisin kyllä opettelemaan tanskaa. Tai jos tanska tuntuisi liian vaikealta, yrittäisin pärjätä vaikka englannilla.

Hietalat taas ovat ottaneet uudella kotiseudullaan asenteen, että käyttävät ”sitkeästi suomea aina kun se on mahdollista”. Jutun mukaan he vaativat palvelua suomeksi virastoissa ja kysyvät muuallakin, kuten ruokakaupassa, apteekissa tai autokorjaamossa, onko paikalla suomea puhuvaa asiakaspalvelijaa.

– Vaadin hyvin herkästi palvelua suomeksi. Mutta jos on kiire, niin silloin en lähde yrittämään, kun asian hoitamisessa yleensä silloin kestää. Mutta muuten kovin hanakasti laitan kyllä ahvenanmaalaisia puhumaan suomea, pariskunnan toinen osapuoli sanoo.

Olemme tietysti kaikki erilaisia mutta itse en voi kuin hämmästellä tällaista asennetta. Ikäänkuin ei edes haluttaisi tulla osaksi uuden kotiseudun yhteisöä ja kulttuuria.

Mitä omiin kokemuksiini kiusaamisesta tai haukkumisesta tulee, olen asunut Ahvenanmaalla koko- ja osa-aikaisesti 15 vuotta enkä ole koskaan saanut osakseni alentavaa kohtelua äidinkieleni takia. Kun saavuin saarelle puhuin vain kömpelöä kouluruotsia, enkä silloinkaan kokenut minkäänlaista silmien pyörittelyä saati sitten haukkumista.

En edelleenkään aina löydä oikeaa sanaa ruotsiksi ja silloin sanon sen suomeksi, vaikkei kuulija sitä ymmärtäisikään. Ei haittaa ketään enkä ole mikään finnjävel. Minulle ei ole tullut ikinä mieleenkään, että joku sattaisi väheksyä minua siksi, että äidinkieleni sattuu olemaan suomi. Ajatus tuntuu ihan absurdilta.

Sain viikonloppuna Instagramiin kommentin lukijaltani, joka Iltalehden artikkelin säikyttämänä jo mietti, uskaltaako hän edes turistina tulla tänne kun ei osaa ruotsia. Totuus on, että Ahvenanmaalla käy aivan valtavasti suomenkielisiä turisteja ja suomen kieli on kesäisin saarella lähes yhtä yleinen kuin ruotsikin – eikä kukaan takuulla ala kuittailemaan turistille hänen kielestään. Matkailualan yritykset palkkaavat etenkin kesäsesongiksi suomen kielen taitoista henkilökuntaa ja turisti saa palvelua suomeksi lähes kaikissa hotelleissa ja useimmissa ravintoloissakin. Jos asiakaspalvelija ei osaa suomea, hän yleensä ehdottaa kohteliaasti englantia, eikä odota että suomenkielinen vieras osaa ruotsia.

Eli huoletta tänne vain lomalle <3

Kuten ylempänä totesin, omat kokemukseni eivät mitätöi IL:n haastattelemien henkilöiden ikäviä kokemuksia ja niitä ei pidä hyväksyä, mutta mitä ideaa on kirjoittaa niiden pohjalta Iltalehden kaltainen vihaa lietsova, täysin turhia yleistyksiä tekevä lehtijuttu? Jonka ainoa vaikutus on luoda negatiivista kuvaa Ahvenanmaasta? No, tuollaiset otsikot myyvät. Se kai siinä on.

Ahvenanmaan kansanedustaja Mats Löfström vastasi Iltalehden artikkeliin tämän päivän Nya Ålandissa ja olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Löfström kirjoittaa, ettei tällainen retoriikka todellakaan ole omiaan lisäämään kunniotusta ja suvaitsevuutta yhteiskunnassa. Miksi kirjoittaa artikkeleita, jotka luovat vain eripuraa ja korostavat vastakkainasettelua, jota tässä tapauksessa ei todellisuudessa edes ole?

Todella surullista että meidän pitää oman maamme sisälläkin tehdä tällaista.

*

Lisäys 13.6. Viimeisin artikkeliin liittyen (käännän tämän suomeksi illalla kun pääsen töistä kotiin, halusin liittää uutisen tähän saman tien kun sen kahvitauolla päivän lehdessä huomasin): kansanedustaja Mats Löfström tekee Iltalehden artikkelin kirjoittaneesta toimittaja Hanna Gråstenista kantelun Julkisen sanan neuvostoon. Useampi Iltalehden haastattelema henkilö on ilmaissut mielipahansa siitä että heidän sanomisiaan oli muotoiltu artikkeliin siten että syntyi paljon negatiivisempi kuva kuin mitä he itse asiassa elämästään Ahvenanmaalla kertoivat.

Suomennos:

Ahvenanmaan kansanedustaja Mats Löfström tekee toimittaja Hanna Gråstenista kantelun Julkisen sanan neuvostoon Iltalehdessä Ahvenanmaan itsehallintopäivänä julkaistun paljon puhuttaneen artikkelin johdosta. Artikkeli antaa Ahvenanmaasta kuvan joka ei pidä paikkaansa. ”Artikkelin tyyli on voimakkaan yleistävä eikä anna totuudenmukaista kuvaa tilanteesta Ahvenanmaalla. Sen sijaan sen provokatiivinen sävy kiihottaa negatiiviseen asenteeseen Ahvenanmaata kohtaan”, Löfström kirjoittaa neuvostolle.

Hän kyseenalaistaa toimittajan tavan työskennellä, kun toimittaja oli mm. Facebook-ryhmän kautta pyytänyt suomenkielisiä ihmisiä kertomaan negatiivisista kokemuksista Ahvenanmaalla. Vaikka valtaosa toimittajan saamista kokemuksista oli positiivisia, valitsi Gråsten kuitenkin nostaa juttuunsa vain negatiiviset sillä perusteella, että ”negatiiviset asiat kiinnostavat usein enemmän”.

Löfström kirjoittaa myös, että useampi artikkeliin haastatelluista tuntee olonsa huijatuksi sillä artikkeli antaa aivan toisenlaisen kuvan kuin mitä he ovat kokemuksistaan kertoneet. Löfström päättää kantelunsa toteamalla, että medialla on suuri valta jota sen ei pidä väärinkäyttää.

Kommentit (63)
  1. Olin itsekin todella häkeltynyt näistä uutisista.
    Enbusken kolumni oli vielä järkyttävämpää luettavaa.
    Hyvä postaus, allekirjoitan

  2. Nyt on kyllä pakko kommentoida.

    Se, että joku pelkää vastata puhelimeen, koska joutuu puhumaan ruotsia, ei mitenkään tarkoita vielä että a) henkilö pakoilee vastuutaan, eikä vastaa puhelimeen b) että hänellä asenne ongelmia ruotsin oppimisen kanssa. Sen sijaan hän stressaa puhelimeen vastaamista, koska ei tunne vielä hallitsevansa kieltä, joka hänen kuitenkin on opittava puolen vuoden sisällä. Mies ei odotakkaan vastaavansa suomeksi/kuuntelevan suomea ja juuri siksi stressi on kova. Sen sijaan kyseinen mies on itsekin myöntänyt, että kouluaikoina hän on pitänyt ruotsin kieltä turhana. Tämä on selkeä asenneongelma, mutta sen mies itsekin ymmärtää.

    Näringslivin sivuilta ei löydy suomenkielisiä sivuversioita, vaikka ne löytyvät monilla muilla kielillä. Näin siitäkin huolimatta, että suomalaisturistit pyörivät Ahvenanmaalla kertomasi mukaan varsin vilkkaasti. Tämän voi kukin tulkita miten haluaa, mutta minusta se antaa ymmärtää, että tietynlaista asenneongelmaa kyllä löytyy.

    Mulla on takana pitkä ruotsi ja tykkään ruotsinkielestä. Kannatan kahden kotimaisen kielen opiskelun pakollisuutta. Siitä huolimatta en ymmärrä, miksi näissä kieliasioissa on pakko heittäytyä samantien puolustuskannalle. Sillä ei rakenneta yhteistä mitään. Olen aikoinaan asiakaspalvelijana palvellut mielelläni tarvittaessa ruotsiksi, myös puhelimessa, vaikka en siinä kovin hyvä olekaan. Silti kohdalleni on tullut asiakkaita, joista haistaa kilometrien päähän tietynlaisen valmiiksi agressiivisuudesta kumpuavan puolustuskannallan olemisen. Ikään kuin kaikki suomea puhuvat kansalaiset kieltäytyisivät puhumasta ruotsia, vaikka vain kiusallaansa. Sellainen valmis ennakkoasenne näkyy, kuuluu ja turhauttaa.

    Minusta ei ole paljoa väliä onko se ruotsinkielinen vai suomenkielinen jukuripää, joka ottaa toisen ihmisen kielitaidon/mielipiteen niin itseensä, että on tilanteessa kuin tilanteessa vähän kuin olisi sotaan valmistautumassa. Että oikeuksista pidetään kynsin ja hampain kiinni. Ihan sama onko se käytännöllistä vai ei.

    Halusin kommentoida tekstiäsi, koska minua harmittaa että luen rivienvälistä pientä tunnekuohua. Sellaisten kuohuvien silmälasien läpi kun lukee asioita kärjistäen ja tuomiten. Olet mielessäni oikeassa siinä, että uudelle kielialueelle muuttaessa on syytä käyttää mahdollisuuksien mukaan paikallista kieltä. Tästä huolimatta huomaittaisin, että jos ihminen kokee olonsa nurkkaan ajetuksi, hän helposti pitää kynsin ja hampain oikeuksistaan ja kuvitelluistakin oikeuksistaan kiinni: oli hän sitten ruotsinkielinen taikka suomenkielinen.

    Peace and love!

    Kiitos blogisi kosmetiikka jutuista. Olen lukenut niitä mielenkiinnolla jo vuosia ja seuraan nyt muitakin kosmetiikkablogeja, koska lukijaystävälliset blogitekstisi ovat avanneet minulle ovet aivan uudelle tasolle kosmetiikan maailman.

    1. Jonkinlainen ironia siinä, että sinun oli vaan pakko kommentoida ja kritisoida koska sinua ”harmittaa että luen rivienvälistä pientä tunnekuohua. Sellaisten kuohuvien silmälasien läpi kun lukee asioita kärjistäen ja tuomiten.”

      Ironista siksi, että tämä kuvaa loistavalla tavalla omaa kommenttiasi. Ja kun vielä ottaa huomioon, että blogikirjoitus oli vastaus IL:n propaganda-artiklaan, kommenttisi on vielä oudompi. Blogikirjoitus oli varsin asiallinen vastaus artikkeliin, joka oli juuri kärjistävä ja tuomitseva sen lisäksi, että antoi selvästi väärän kuvan todellisuudesta. Ja se oli vielä niinkin väärin, että IL oli aivan varmasti haastatellut useita henkilöitä ja perustanut artikkelinsa juuri näihin tapauksiin, eli heihin jotka kertoivat kauheimmat tarinat, olivat ne totta tai ei.

      Ja se että se yhden pariskunnan osapuoli vaatii suomenkielistä palvelua kertoo kylläkin aidosta asenneongelmasta.

      Tämä kommentti on juuri sitä kärjistävää ja tuomitsevaa subjektiivisuutta, jota kritisoit:
      ”Silti kohdalleni on tullut asiakkaita, joista haistaa kilometrien päähän tietynlaisen valmiiksi agressiivisuudesta kumpuavan puolustuskannallan olemisen. Ikään kuin kaikki suomea puhuvat kansalaiset kieltäytyisivät puhumasta ruotsia, vaikka vain kiusallaansa. Sellainen valmis ennakkoasenne näkyy, kuuluu ja turhauttaa.”

      Käypä missä tahansa vahvasti suomenkielisessä kaupungissa puhumassa ruotsia ja kerro miten kävi. Jopa ”kaksikielisissä” Turussa ja Helsingissä voi helposti joutua väkivallan uhriksi jos puhuu ruotsia väärän aikaan väärässä paikassa. Silti sinä moisella kommentilla yrität ikään kuin puolustaa IL:n artikkelia ja antaa ymmärtää, että siinä kerrotut tarinat edustavat pääsääntöä, että näinhän ne ruotsinkieliset yleensä kohtelevat suomenkielisiä. Täysin ala-arvoista.

      Ja sitten vielä tämä:
      ”Näringslivin sivuilta ei löydy suomenkielisiä sivuversioita, vaikka ne löytyvät monilla muilla kielillä.”

      Näringslivetin kotisivuilla on myös SUOMEKSI vaihtoehtona, heti SVENSKA jälkeen.

      Eli kenellä olikaan se asenneongelma?

    2. Se, että joku pelkää vastata puhelimeen, koska joutuu puhumaan ruotsia, ei mitenkään tarkoita vielä että a) henkilö pakoilee vastuutaan, eikä vastaa puhelimeen b) että hänellä asenne ongelmia ruotsin oppimisen kanssa. Sen sijaan hän stressaa puhelimeen vastaamista, koska ei tunne vielä hallitsevansa kieltä, joka hänen kuitenkin on opittava puolen vuoden sisällä. Mies ei odotakkaan vastaavansa suomeksi/kuuntelevan suomea ja juuri siksi stressi on kova.

      Ihan hyvä pointti. Kommentin voi nähdä näinkin, ja ehkä Maaranen tarkoittaa juuri näin. Iltalehden artikkeli on kuitenkin kirjoitettu sellaiseen tyyliin ja siitä näkökulmasta, että on helppo tulkita – ja itse tulkitsin Maarasen kommentin siten, että häntä ahdistaa/ahdisti töissä koska hänen piti osata ruotsia ja sitä odotettiin häneltä, ja hän ei olisi halunnut puhua ruotsia.

      Halusin kommentoida tekstiäsi, koska minua harmittaa että luen rivienvälistä pientä tunnekuohua

      Tähän täytyy vain todeta, että kyllä tämän IL:n jutun kaltaisen propaganda-artikkelin kuuluukin herättää tunnekuohua. En ainakaan pidä sitä mitenkään epätavallisena reaktiona ja kyllä artikkeli herätti kuohua monessakin. Niin selvän tarkoituksenmukainen on sen agenda luoda negatiivista kuvaa Ahvenanmaasta ja ahvenanmaalaisista. Kyllä sellaisesta pitää vähän kiukustuakin että tieten tahtoen luodaan tällaisia kärjistettyjä vastakkainasetteluja ja ”huonoa verta” oman maan maakuntien välillä. Kuten kaikki ymmärtävät, yksittäistapauksia on aina, ja ikävä kyllä jotkut suomen (tai muunkin kieliset) varmasti kokevat väheksyvää käytöstä ja jopa kiusaamista eri ympäristöissä kielensä takia. Se ei kuitenkaan ole peruste tämän kaltaisille vihamielisille artikkeleille jossa yleistetään kokonaisen väestönosan asenteeksi joidenkin henkilöiden yksittäiset kokemukset.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *