Karkkipäivä
Karkkipäivä

Puheenvuoro: täällä yksi suomenkielinen Ahvenanmaalla

Lauantain Iltalehdessä oli artikkeli, joka sai tämän suomenkielisen ahvenanmaalaisen karvat pystyyn. Jutussa kerrottiin suomenkielisten ”karusta arjesta” Ahvenanmaalla: haukkumista, kiusaamista ja syrjintää. ”Kaikista maailman kielistä suomen kieli on vihatuin”.

Jutussa oli haastateltu kuutta Ahvenanmaalle manner-Suomesta muuttanutta suomenkielistä henkilöä, joista neljällä oli ikäviä kokemuksia suomenkielisyyteensä liittyen.

Kiukkuani eivät nostaneet haastateltujen kokemukset, jotka varmasti ovat aitoja enkä halua niitä vähätellä, vaan Iltalehden selvästi tietoisesti valitsema negatiivinen vinkkeli artikkeliin. Ahvenanmaalla asuu 1397 ihmistä joiden äidinkieli on suomi (vuoden 2017 tilaston mukaan), ja artikkelin vihjaamat karut olosuhteet maakunnassa pohjautuvat neljän (!!) ihmisen kokemuksiin.

Iltalehden artikkeli on luettavissa täällä.

Haastatellut kertoivat mm. kokeneensa Ahvenanmaalla kiusaamista ja alentavaa käytöstä suomenkielisyytensä takia. Tämä on tietysti todella ikävää eikä kenenkään pitäisi kohdata sellaista minkään kielitaustan – tai muunkaan asian takia. Kiusaaminen, haukkuminen ja vähättely ei ole hyväksyttävää missään yhteydessä.

MUTTA. Sitten artikkelissa tuotiin esiin toinen epäkohta, jonka asiallisuudesta en todellakaan voi olla samaa mieltä: osa haastatelluista kokee vääräksi ja ilmeisesti myös kiusaamiseksi sen, että he eivät saa Ahvenanmaalla palvelua suomeksi – tai että heidän ylipäänsä oletetaan esimerkiksi työpaikallaan osaavan ruotsia. Heitä siis harmittaa ja suututtaa se, että he eivät voi Ahvenanmaalla käyttää suomen kieltä asioimiseen tai työelämässä selviämiseen.

Anteeksi mutta – – – Ahvenanmaa on yksikielinen maakunta.

Iltalehden artikkeli jättää sopivasti mainitsematta tämän varsin olennaisen asian, joka selittää paljon haastateltavien kokemuksia: Ahvenanmaa on yksikielinen maakunta. Ruotsi on maakunnan ainoa virallinen kieli.

Muuttaisitko sinä Saksaan tai Islantiin ja odottaisit selviäväsi siellä suomen kielellä?

Olen oikeasti vähän hämmästynyt juttuun haastateltujen, Ahvenanmaalle muuttaneiden a) ymmärrystasosta ja b) asenteesta. Ahvenanmaa kuuluu Suomeen, kyllä, mutta ei ole suomenkielinen. Suomen kielellä ei ole täällä virallista asemaa. Eivätkö tänne muuttaneet tiedä sitä?

Juttuun haastateltu mikkeliläismies kertoo, että ensimmäinen puoli vuotta ruotsinkielisessä ympäristössä oli ”aivan kamalaa”. Hän tuli Ahvenanmaalle rakkauden perässä ja sai töitä sairaalasta.

”Kun tuli puhelinsoittoja töissä, oli hirveä stressi, että elekee kukkaan soittako. Koko ajan oli semmoinen turhautuminen.”

Siis hyvänen aika. Mies on töissä ruotsinkielisessä sairaalassa, ja pakoilee kielen käyttöä. Muidenko siellä pitäisi opetella hänen äidinkielensä?

Minun on vaikea ymmärtää osan haastatelluista asennetta. Jos haluaa puhua suomea ja asua suomenkielisessä ympäristössä, miksi muuttaa ruotsinkieliseen Suomeen? Suomenkielistä Suomeakin on vaihtoehtona. Jos minä ihastuisin Tanskaan ja haluaisin muuttaa sinne, kuten IL:n artikkelissa haastateltu pariskunta Hietalat ihastui Ahvenanmaahan, pyrkisin kyllä opettelemaan tanskaa. Tai jos tanska tuntuisi liian vaikealta, yrittäisin pärjätä vaikka englannilla.

Hietalat taas ovat ottaneet uudella kotiseudullaan asenteen, että käyttävät ”sitkeästi suomea aina kun se on mahdollista”. Jutun mukaan he vaativat palvelua suomeksi virastoissa ja kysyvät muuallakin, kuten ruokakaupassa, apteekissa tai autokorjaamossa, onko paikalla suomea puhuvaa asiakaspalvelijaa.

– Vaadin hyvin herkästi palvelua suomeksi. Mutta jos on kiire, niin silloin en lähde yrittämään, kun asian hoitamisessa yleensä silloin kestää. Mutta muuten kovin hanakasti laitan kyllä ahvenanmaalaisia puhumaan suomea, pariskunnan toinen osapuoli sanoo.

Olemme tietysti kaikki erilaisia mutta itse en voi kuin hämmästellä tällaista asennetta. Ikäänkuin ei edes haluttaisi tulla osaksi uuden kotiseudun yhteisöä ja kulttuuria.

Mitä omiin kokemuksiini kiusaamisesta tai haukkumisesta tulee, olen asunut Ahvenanmaalla koko- ja osa-aikaisesti 15 vuotta enkä ole koskaan saanut osakseni alentavaa kohtelua äidinkieleni takia. Kun saavuin saarelle puhuin vain kömpelöä kouluruotsia, enkä silloinkaan kokenut minkäänlaista silmien pyörittelyä saati sitten haukkumista.

En edelleenkään aina löydä oikeaa sanaa ruotsiksi ja silloin sanon sen suomeksi, vaikkei kuulija sitä ymmärtäisikään. Ei haittaa ketään enkä ole mikään finnjävel. Minulle ei ole tullut ikinä mieleenkään, että joku sattaisi väheksyä minua siksi, että äidinkieleni sattuu olemaan suomi. Ajatus tuntuu ihan absurdilta.

Sain viikonloppuna Instagramiin kommentin lukijaltani, joka Iltalehden artikkelin säikyttämänä jo mietti, uskaltaako hän edes turistina tulla tänne kun ei osaa ruotsia. Totuus on, että Ahvenanmaalla käy aivan valtavasti suomenkielisiä turisteja ja suomen kieli on kesäisin saarella lähes yhtä yleinen kuin ruotsikin – eikä kukaan takuulla ala kuittailemaan turistille hänen kielestään. Matkailualan yritykset palkkaavat etenkin kesäsesongiksi suomen kielen taitoista henkilökuntaa ja turisti saa palvelua suomeksi lähes kaikissa hotelleissa ja useimmissa ravintoloissakin. Jos asiakaspalvelija ei osaa suomea, hän yleensä ehdottaa kohteliaasti englantia, eikä odota että suomenkielinen vieras osaa ruotsia.

Eli huoletta tänne vain lomalle <3

Kuten ylempänä totesin, omat kokemukseni eivät mitätöi IL:n haastattelemien henkilöiden ikäviä kokemuksia ja niitä ei pidä hyväksyä, mutta mitä ideaa on kirjoittaa niiden pohjalta Iltalehden kaltainen vihaa lietsova, täysin turhia yleistyksiä tekevä lehtijuttu? Jonka ainoa vaikutus on luoda negatiivista kuvaa Ahvenanmaasta? No, tuollaiset otsikot myyvät. Se kai siinä on.

Ahvenanmaan kansanedustaja Mats Löfström vastasi Iltalehden artikkeliin tämän päivän Nya Ålandissa ja olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Löfström kirjoittaa, ettei tällainen retoriikka todellakaan ole omiaan lisäämään kunniotusta ja suvaitsevuutta yhteiskunnassa. Miksi kirjoittaa artikkeleita, jotka luovat vain eripuraa ja korostavat vastakkainasettelua, jota tässä tapauksessa ei todellisuudessa edes ole?

Todella surullista että meidän pitää oman maamme sisälläkin tehdä tällaista.

*

Lisäys 13.6. Viimeisin artikkeliin liittyen (käännän tämän suomeksi illalla kun pääsen töistä kotiin, halusin liittää uutisen tähän saman tien kun sen kahvitauolla päivän lehdessä huomasin): kansanedustaja Mats Löfström tekee Iltalehden artikkelin kirjoittaneesta toimittaja Hanna Gråstenista kantelun Julkisen sanan neuvostoon. Useampi Iltalehden haastattelema henkilö on ilmaissut mielipahansa siitä että heidän sanomisiaan oli muotoiltu artikkeliin siten että syntyi paljon negatiivisempi kuva kuin mitä he itse asiassa elämästään Ahvenanmaalla kertoivat.

Suomennos:

Ahvenanmaan kansanedustaja Mats Löfström tekee toimittaja Hanna Gråstenista kantelun Julkisen sanan neuvostoon Iltalehdessä Ahvenanmaan itsehallintopäivänä julkaistun paljon puhuttaneen artikkelin johdosta. Artikkeli antaa Ahvenanmaasta kuvan joka ei pidä paikkaansa. ”Artikkelin tyyli on voimakkaan yleistävä eikä anna totuudenmukaista kuvaa tilanteesta Ahvenanmaalla. Sen sijaan sen provokatiivinen sävy kiihottaa negatiiviseen asenteeseen Ahvenanmaata kohtaan”, Löfström kirjoittaa neuvostolle.

Hän kyseenalaistaa toimittajan tavan työskennellä, kun toimittaja oli mm. Facebook-ryhmän kautta pyytänyt suomenkielisiä ihmisiä kertomaan negatiivisista kokemuksista Ahvenanmaalla. Vaikka valtaosa toimittajan saamista kokemuksista oli positiivisia, valitsi Gråsten kuitenkin nostaa juttuunsa vain negatiiviset sillä perusteella, että ”negatiiviset asiat kiinnostavat usein enemmän”.

Löfström kirjoittaa myös, että useampi artikkeliin haastatelluista tuntee olonsa huijatuksi sillä artikkeli antaa aivan toisenlaisen kuvan kuin mitä he ovat kokemuksistaan kertoneet. Löfström päättää kantelunsa toteamalla, että medialla on suuri valta jota sen ei pidä väärinkäyttää.

Kommentit (61)

  1. maria

    Monta hyvää kommenttia on jo ilmaissut saman minkä itsekin haluan ilmaista, mutta vahvistan vielä omallani samaa linjaa.

    En asu Ahvenanmaalla, vaan kaksikielisellä alueella rannikolla. Olen puhtaasti suomenkielinen. Työpaikallani vain 30% työntekijöistä on puhtaasti suomenkielistä, ja loput puhuvat vaihtelevalla vahvuudella joko ruotsia tai suomea, itse en juuri ollenkaan. Olen nuoruudessani edustanut sitä sektoria, jonka mielestä tällaisia ”ongelmia” ei oikeasti pitäisi edes olla olemassa, kyllä kaikkien pitäisi puhua suomea. Nyt kun on jo ikää ja enemmän ymmärrystä asioista, näkee vähän paremmin miten hankalaa suomen kielen opiskelu voi olla, etenkin jos omasta perheestä ja kaveripiiristä tasan nolla puhuu suomea. Mulla itsellä on todella iso kynnys ruveta puhumaan ruotsia, olen epävarma. Miten voisin siis vaatia, että ruotsinkielisten pitäisi kyetä ylittämään se kynnys tuosta vaan ja ruveta praataamaan mun mieliksi suomella? Silti meillä ei ole töissä kieliongelmia: jos joku ei ymmärrä, koitetaan jollain niistä kolmesta kielestä, joita meidän firmassa käytetään. Melkein aina tärppää, ja jos ei tärppää, käytetään netin kääntösaitteja avuksi. Tässä meidän kieliongelmassa voi nähdä muitakin hyötyjä, joista ihan erityisesti haluan nostaa esille ”kiusallisten” tilanteiden sietokykyä: oppii nopeasti, ettei se nyt ole niin kauhean vakavaa, kyllä se asia silti saadaan jotain kautta perille. En ole kokenut vielä kertaakaan ruotsinkielisellä paikkakunnalla työskennellessäni, että joku olisi ivallinen tai pilkkaisi: kieli vaan ei joskus mätsää. Uskon, että aika monella se tulkinta, että toinen pilkkaa tai on ivallinen, kun jatkaa toisella kielellä puhumista, on tulkittu väärin. Sitä vain jatkaa epätoivoisesti sillä kielellä, jota osaa, ja toivoo, että jos ilmaisee toisella tavalla, toinen ymmärtää.

    Joskus aiemmin meillä oltiin vain kiusaantuneesti ihan hiljaa jos ei ymmärretty toisiamme, koska kukaan ei uskaltanut myöntää ettei tajunnut: sitä pelkoa ruokkii just se kummallinen käsitys, että ei suostuta omahyväisyyttä tai paremmuudentunnosta opettelemaan toista kieltä. Oikeasti syy on kyllä ihan täysin inhimillinen sisäinen kynnys. Musta osoittaa sivistyksen puutetta, jos painostaa muita puhumaan ”oikealla kielellä”, oli se sitten suomi tai ruotsi: tarinassa esiintyviä ”pakotan muita hanakasti puhumaan omaa kieltäni”-ihmisiä löytyy nimittäin kyllä molemmin puolin jakolinjaa. Kaikkein kamalinta on se, että mulle jäi käsitys että nainen kyllä osaa ruotsia, mutta jostain mielihalusta pakottaa ahvenanmaalaisia asiakaspalvelijoita suomeen. Mua loukkaa, että mun työkavereista puhutaan ylimielisinä rantaruotsalaisina, joilla on ollut kultalusikka ahterissa syntymästä asti: näistä paljon ihanampia työkavereita saa hakea, ja kaikki ovat ihan tavallisia keskiluokkaisia ja -tuloisia tyyppejä. Ja vaikka olisivatkin parempituloisia, mitä sitten? En minä pidä hyvätuloisia sen kummempina kuin pienituloisia.

    Tuo Iltiksen juttu on ihan niiden perusagendaa. Mulla onkin nyt ratkaisu tähän tikusta tekemällä tehtyyn ongelmaan: mitä jos me kaikki vaan luovuttaisiin hyökkäämisestä ja valheellisesta oikeudentunnosta (”KYLLÄ PITÄÄ PUHUA TOISTA KOTIMAISTA!”), ja sen sijaan koitettais katsoa että onko siellä toisella puolella tyyppi, joka on ihan samalla tavalla ihminen ja epävarma siitä että puhuuko kakkoskielellä oikein. Ja lakataan lukemasta tuommoisia roskalehtiä, joissa yritetään väkisin tehdä vastakkainasettelua milloin minkäkin ryhmän välille.

  2. May

    Onpa taas oiva keskustelun aihe tässä! Olen Ahvenanmaa-fani ruostuneella kouluruotsipohjalla. A:maalla käydessäni puhun kohtaamistilanteissa aina ruotsia, vaikka kuinka kökköä, mutta englantiin ei luonto anna myöten turvautua. Tahtoisin oppia sujuvammaksi ruotsin puhujaksi, mutta asuinpaikkakuntani ei tarjoa sen harjoitteluun mitään mahdollisuuksia. Kökköruotsini ei ole A:maalla koskaan herättänyt negatiivisia reaktioita, päin vastoin olen aistinut sympatiaa tyyliin ”anna mennä vain, virheistä viis”. Jos ei oikeasti osaa yhtään kyseistä kieltä, tilanne on tietenkin toinen. Kyllä minäkin Serbiassa englantiin tukeutuisin… Mutta noista asenteista vielä: Vihanlietsonta kahden kotimaisen kielemme välillä, tässä tapauksessa Ahvenanmaahan suunnaten, on todella typerää. Ja Iltasanomien valtalehtenä pitäisi ymmärtää vastuunsa. Mitkä lienevät kyseisen artikkelin kirjoittajan (jolla on ruotsalainen sukunimi!) kytkennät ja kipukohdat kieleen liittyen? Kiinnostaisi tietää.

  3. Chibi

    Jostain syystä minun pitää suomen kielisenä kaksikielisessä kunnassa osata ruotsia, mutta ruotsin kielisen ei tarvitse osata/haluta puhua suomea. Miksi näin?

  4. Chibi

    Jostain syystä minun pitää suomen kielisenä kaksikielisessä kunnassa osata ruotsia, mutta ruotsin kielisen ei tarvitse osata/haluta puhua suomea. Miksi näin?

    Miksi muuten yksikielinen kunta voi olla vain ruotsin kielinen. Mikään kunta ei voi olla vain suomen kielinen, vain joko kaksikielinen tai ruotsin kielinen.

    Ja jos yritän edes puhua ruotsia, joka sekottuu saksan kieleen, jonka handlaan paremmin, niin voi sitä paheksunnan määrää. Kiitos, en edes yritä, eiköhän englannin, saksan, venäjän ja japanin kielet ole riittävät. Itseäni luullaan nimieni perusteella ruotsin kieliseksi, asuessani ruotsienemmistöisessä kaksikielisessä kunnassa minua pidettiin kielipetturina, koska olen täysin suomen kielinen, mutta huijaan nimelläni.

    • Hanna L

      Kunta voi olla myös vain suomenkielinen, tähän liittyy vähemmistökieltä puhuvien prosentuaalinen osuus asukkaista, halutessaan kunta voi alle 6 % vähemmistökielen edustajillakin pysytellä kaksikielisenä. Omalta asuinalueeltani esimerkiksi Laihia ja Isokyrö ovat suomenkielisiä.

      Miksi kuvittelet, ettei ruotsinkielisen tarvitse osata tai muutoin puhua suomea kaksikielisessä kunnassa? Ruotsinkielinen asiakas saa minulta palvelun ruotsiksi, mutta kun suhde kääntyy toisinpäin, palvelee hän minua suomeksi. Jos on asennevamma kieltä kohtaan ja kuitenkin syystä tai toisesta asuu kaksikielisellä alueella, kannattaa ainakin tarkkaan pohtia työpaikan valintaa, jotta ei joudu pakolla kieliongelmien eteen.

  5. Uusi kielipolitiikka

    Ahvenanmaalla on siis onnellista elää ilman kielellisiä oikeuksia, 90%n enemmistön ehdoilla.
    Suomen pitää ottaa mallia tästä mainiosta kielipoliittisesta ratkaisusta ja poistaa 5%n ruotsinkieliseltä vähemmistöltä sen nykyiset erityisoikeudet.
    Suomenkieliset sopeutukoot ruotsinkielisen enemmistön ehdoilla elämiseen onnellisten saarilla ja vastaavasti ruotsinkieliset sopeutukoot elämään 90%n enemmistön ehdoilla mantereella, ilman kielellisiä oikeuksia.
    Reilu meininki ja vastavuoroisuus!
    Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan!

  6. Julis

    Pari juttua jäi mietityttämään Kotipizza-yrittäjien tapauksessa.

    Toinen oli kritiikki firman nimestä. Jonkun asiakkaan mielestä olisi pitänyt olla Hempizza. Kyse on tuotemerkistä ja koko ketjun nimestä, joka on sama Ivalosta Ahvenanmaalle.

    Valituksia oli tullut siitäkin, että liikkeen ovessa oli aukioloajat _myös_ suomeksi, ruotsin lisäksi – niin paljon, että lopulta yrittäjä poisti suomenkieliset tekstit. Tämä kuulostaa tosi oudolta. Kyse on yksityisestä yrityksestä ja palveluhenkisyydestä. Jos suomen kieli ei ole Ahvenanmaalla mitenkään syrjitty, keitä ovat nämä asiasta huomautelleet ihmiset ja mikä on selitys asialle?

  7. meow

    Hyvä teksti, kiitos :)

  8. Ihana Ahvenanmaani

    Aika samoilla linjoilla ollaan – huh heijaa vaan.
    Bongasitko JYSK:n aiheuttamat kohut?
    Kivaa kesää sulle täältä toiselta suomenkieliseltä saarelaiselta :)

    • Sanni

      Joo, JYSK-kohu oli ehkä vähän liioiteltu joltain osin koska ketjun kassaohjelman kielen asettamat haasteet voi ymmärtää, mutta toisaalta ketju on tiennyt tulevansa ruotsinkieliselle markkina-alueelle joten he olisivat ainakin voineet aloittaa myymälämateriaalin kylttien kääntämisen ruotsiksi jo hyvissä ajoin ennen Ahvenanmaan myymälän avaamista.

      Kivaa kesää sinullekin :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.