Karkkipäivä
Karkkipäivä

Porua puruista

Taas tällainen ”kaikesta se Sanni kirjoittaakin” -aihe. Mutta oikeasti: tämä on vaivannut minua todella pitkään, asia on jopa sillä vakavuusasteella että se aikaansaa taloudessamme säännöllisesti riitoja.

Inspiroiduin bloggaamaan aiheesta kiertotietä luettuani Virven kirjoituksen (kosmetiikka)jätteen lajittelusta (on muuten hemmetin hyvä postaus). Asiani ei liity kosmetiikkaan vaan jätteeseen. Erääseen tiettyyn biojätteeseen.

(…ja sen kautta laajemmin asennekysymyksiin.)

Biojatteet_IMG_7865

Aloitetaan heittämällä ilmaan kysymys: kuinka moni teistä lajittelee biojätteet? Ja vähän Virven esiinnostamaa teemaa mukaillen: kuinka moni lajittelee mitään kodin jätteitä ylipäänsä? Lasit, metallit, kartongit..? Myöntääkö joku heittävänsä kaikki vain samaan roska-astiaan?

Mr. Karkkipäivä myöntäisi.

Hän tekee sitä silloin kun minä en ole kotona.

Tästä saisi ihan oman postauksenkin…

Mutta tänään erityisesti aiheena jäte nimeltä:

Kahvinpuru_IMG_7867

Kahvinpurut.

Kahvinpurut ovat biojätettä ja ne kuuluu laittaa biojäteastiaan, eikö niin. Niitä ei kuulu kaataa viemäriin tai wc-pönttöön. Näin minä olen oppinut, ja tämän vahvistaa mikä tahansa jätevesihuollon taho.

Puolet tämän kaksihenkisen talouden asukkaista vetää ne purut kuitenkin vessasta. Ja minä haluan toimia toisin.

Ongelma? Kahvinpurut ovat märkiä. Vähintään kosteita, koska käytämme pressopannua jonka pohjalle purut jäävät paljon kosteammiksi kuin filtterikeittimen suodatinpussiin. Märkää jätettä ei voi laittaa biojäteastiaan, sillä silloin a) sisältö homehtuu ja/tai b) pussi hajoaa liiasta kosteudesta.

Mitä siis voi tehdä?

Kahvinpuru_IMG_7870

Minun ratkaisuni: kuivatan purun ennen kuin laitan sen jäteastiaan.

Ei millään lailla keittiön siisteysvaikutelmaa ylläpitävä ratkaisu, mutta ratkaisu kuitenkin. Kaadan purut lautaselle jossa ne viettävät vuorokauden tai pari ja siirtyvät jäteastiaan kun ovat tarpeeksi kuivia.

Tästä meillä riidellään. Onhan se purulautanen aika karun näköinen somiste. Mutta ennen kaikkea riidat koskevat jätteiden käsittelyyn liittyviä asenne-eroja ja lajittelun mielekkyyttä ylipäänsä.

Jätteiden lajittelu on talouden miesjäsenen näkökulmasta täysin turhaa, ”koska kaikki roskat päätyvät jätehuollossa lopulta kuitenkin samaan kasaan”.

Biojate_IMG_7866

Minä uskon toisin ja tulen aina lajittelemaan, olen kasvanut siihen ja minulle se on yhtä itsestäänselvä tottumus kuin hampaiden pesu tai alusvaatteiden käyttö. Sen kuuluisi minusta olla yhtä itsestäänselvää kaikille.

Matkustellessa huomaan ärtyväni valtavasti piittaamattomuudesta lajittelua kohtaan. Vain aniharvoissa niistä maista, joissa olen vieraillut, tunnutaan välittävän pätkääkään jätelajittelusta. Asukkaille ei ylipäänsä tarjota mahdollisuutta viedä jätteitä eriteltyihin keräyspisteisiin, tai pisteet ovat niin harvaan sijoitettuja, ettei rivikansalainen jaksa nähdä vaivaa kuljettaakseen roskapusseja toiselle puolelle kaupunkia. Surullista kyllä, hyvin usein piittaamattomuus johtuu kuitenkin yksilön omasta välinpitämättömyydestä. Vaikka taloyhtiö tarjoaisikin lajittelupisteet, asukas ei piittaa. ”Ähh, heitä sinne samaan roskikseen kuin muutkin”, saan usein kuulla kun kysyn isäntäväeltä, mihin voisin laittaa esimerkiksi käytetyn säilykepurkin.

Kun ajattelee, että todennäköisesti suurin osa maailman ihmisistä toimii ja ajattelee näin, niin kyllä, voi ymmärtää ”Mr-Karkkipäivien” suhtautumisen ja luovutuksen asian suhteen. ”Miksi ihmeessä tunkisin maitotölkit eri astiaan kuin muut roskat?”, sanoo mieheni. ”Sillä ei ole mitään merkitystä maailman mittakaavassa”.

Jos keskittyisin miettimään tätä ja kaikkea reissuissa näkemääni, alkaisin ehkä itsekin vaipua luovutuksen puolelle. Mutta en tee niin.

Kahvinpuru_IMG_7868

Minä en tee niin, koska kyse on arvoista ja asioista, joita pidän tärkeänä; haluan pitää huolta ympäristöstä jossa elän. Vaikka tekoni olisivat häviävä pisara meressä, tunnen tekeväni oikein. Miten voisin suhtautua millään muulla lailla? Tämä maapallohan on kotini!

Siksi lajittelen. Laitan pahvit pahvinkeräykseen, kartongit ja tetrat kartonkilootaan, vien pienmetallit ja lasit kauempana sijaitsevaan keräyspisteeseen, suuremmat kodinkonejätteet markettien keräyspisteisiin. Ja kuivatan kahvinpurut uunoturhapuromaisen fiksulla tekniikallani, jotta nekin voivat päätyä viemäristön sijaan kompostoitaviksi.

Voihan se olla idioottmaista. Etenkin nuo kahvinpurut. Mutta tärkeintä on, että koen itse tekeväni oikein. Kun lajittelen, teen oikein ympäristöä kohtaan. Kahvinpurut ovat vain pieni osa, ja tietysti luonnon kannalta ihan häviävän vähämerkityksellinen juttu verrattuna maatumattomaan ongelmajätteeseen kuten muoviin. Mutta kahvinpurut ovat asenne. Ne kertovat arvoistani ja siitä, että välitän ja haluan edes yrittää.

Mitä tapahtuu, jos kaikki luovutamme?

.

P.S. Kevyempänä loppukaneettina: jos jollakulla on antaa vinkki kahvinpurujen järkevämmästä ja esteettisesti mielekkäämmästä käsittelystä, otan sellaisen ilolla vastaan.

Kommentit (131)

  1. sara

    Luin näköjään vain viimeiset kommentit, mutta minä kerään biojätteen johonkin paperipussiin ja paperipussi on hedelmäpussissa, vanhassa leipäpussissa tms., joten ei ole merkitystä, vaikka sinne kippaa märät kahvinpurut. Taloyhtiön biojätelaatikossahan pussit joka tapauksessa hajoilee. Miksi tehdä asioista siis liian vaikeita ja täydellisyyteen pyrkiviä? Itse en osta erillisiä biopusseja vaan kierrätän tässä käytössä pusseja ym, jotka olen jo ostanut muussa yhteydessä.

    Toisekseen vaikka lajittelen kaikki mahdolliset jätteet ja ylipäätään yritän pyrkiä siihen, että tuotan mahdollisimman vähän jätettä, en tiedä onko Suomen kokoisessa maassa järkevää harrastaa kuluttajien jokaisen jätelajin erilliskeräystä paitsi ympäristökasvatusmielessä ja siksi, että ala työllistää valtavasti ihmisiä. Jäteautoja nimittäin on aika paljon liikenteessä, vaikka esim. metallit ja lasi ainakin meidän taloyhtiöstä haetaan samalla autolla, jossa on erilliset säiliöt kumpaakin lajia varten.
    Voisi olla kustannustehokkaampaa siis seuloa jätelaitoksella osa jätelajikkeista pois ja polttaa aina kotitalouksien biojäte, koska sitä tulee joka tapauksessa niin paljon, että jo julkisen sektorin biojätteestäkin saisi tarpeeksi multaa, jos sitä halutaan… Tosin en tiedä miten paljon maanlaajuisesti jo poltetaan jäte.

    • sara

      Tarkoitin siis tietenkin, että kun vien biojätteen taloyhtiön roskikseen niin muovipussin heitän sekajätteeseen. Kotona muovipussi helpottaa tuossa kosteusongelmassa. Tosin en tiedä olisiko suuri synti, vaikka biojätteen veisikin jäteastiaan ohuessa muovipussissa, koska joka tapauksessa biomuovia olevan pussit seulotaan pois, koska ne eivät maadu.

  2. Anni

    Laitan munakennon toisen puolen pussin pohjalle, se sitoo riittävästi kosteutta ettei pussi ehdi haperoitua ennen käyttämistä. Hyväksi todettu! Mökillä ollessa yksinkertaisesti heitän purut pihan perälle.

    Lapsuudenkodissani on aina lajiteltu komposti, poltettavat ja ”muut”. Sittemmmin myös pahvit. Meillä oli aina monta roskista. Kun vanhempieni kotipaikkakunnalle saatiin kunnollinen jätteenkeräispiste, alkoi äitini kierrättää myös lasit, kartongit ja metallit. Itsellä kierrätus on kotoa syvään juurtunut asenne. Äidinmaidosta on jäänyt joku viehtymys kompostointia kohtaan, rakastan ajatusta siitä kuinka jätteestä tulee uutta hyvää multaa. :) Kerrostalossa asuessa ei tosin pääse nauttimaan mistään kompostoinnin ilosta, mutta lajittelen ilman muuta bio- ja ongelmajätteet, paperit ja pahvit. Lasien suhteen viitseliäisyys tosin vaihtelee, kun lähin keräyspiste on matkan päässä.

    Nyt kun ajattelen, niin mulla on joku alitajuinen asenne että kierrättäminen on osa yleissivistystä ja niin vaan kuuluu tehdä. Ajatus roskapussista jossa kaikki lampuista perunankuoriin on sekaisin ahdistaa. :/

  3. Ammi

    Porua ja paljon porinaa virisi puruista. Mielenkiintoista. Kiitos jälleen, Sanni.
    Ylekin on ajan (blogisi) tasalla: http://yle.fi/uutiset/3-9595464
    Kannustava jäteneuvoja, eikä epätäydellistäkään tekemistä väheksytä.

    Itsellä lajittelun perusjakeet taloyhtiön pihalla, seuraava siitä näkövinkkelistä. Kerään biojätettä pieneen ämpäriin, jossa vaihtelevasti bioskapussi tai sanomalehtipussi (ei saa viedä pakkaamatta). Täyden tai riittävän kauan keräytyneen pussin laitan kiinni ja kuljetan sen siinä ämpärissään ja laitan keräysastiaan. Usein sisältö on sen verran nihkeää, että pelkkää pussia kuljettaessa se olisi vaarassa levitä rappukäytävään. Tällä systeemillä ei toki ole mahdollista viedä biojätettä ohimennen jonnekin lähtiessään, mutta otan sen hyötyaskeleina. Samalla vien sanomalehtiä, metallia, lasia jne. jos on kertynyt. Eivät vie paljon tilaa allaskaapissa kun vie pienissä erissä ja joka tapauksessa sen biojätteen vuoksi käy keräysastioilla.

    Jätelajitteluun on muuten monella firmalla erilaisia ämpärisettejä kehikoineen, myös pieniin keittiöihin sopivia. Eri kokoisia ämpäreitä, jotka käy yhdistellä vaihtelevilla kokoonpanoilla oman lajittelutarpeen mukaan. Saa jätejakeensa kaikki kompaktisti allaskasppiin piiloon. Lajiteltu jäte ei useinkaan haise.

    Anni kiteytti tuossa ylempänä hyvin, että lajittelu on osa yleissivistystä.

    • Sanni

      Olipa hyvä tuo YLEn artikkeli, mulla on henkikökohtaisesti skarppauksen varaa nimenomaan muovijätteiden lajittelussa. Esim. rahkapurkit olen heittänyt sekajätteeseen koska en ole tullut ajatelleeksi että ovathan nekin herranjestas muovia, mutta nyt siihen tulee muutos.

      Biojätteen kuljetuksesta – minäkin vien aina ämpärissään, vaikka se tarkoittaa ettei voi viedä biojätteitä vaikka uloslähtiessään vaan se on oma ”reissunsa”. :) Pussi on pari kertaa hajonnut hissiin, mitä en enää halua kokea. Eivätkä varmaan naapuritkaan :P

  4. maria

    Mä taas ymmärrän jonkin verran niitä, jotka ei jaksa eritellä jätteitään. Meillä kotona eriteltiin biojätteet kompostiin ja palavat saunanpesään, mutta muuten laitettiin surutta kaikki samaan (no okei, iskä erotteli kaikki akut ja maalit sun muut, kun oli raksamiehenä siihen tottunut, mutta kyllä esim. lasit meni ihan sekajätepussiin). Nykytaloudessa kierrätän, mutta on ollut myös nuorempana vuosia, ettei vain yksinkertaisesti kiinnostanut, ja kaikenlainen syyllistäminen sai mut vain välittämään entistä vähemmän (suomalainen härkäpää :D).

    Itse uskon, että tähän asiaan ei oikeasti tule mitään muutosta, ennen kuin jokaisessa jäteastiakatoksessa Suomessa on kierrätysastiat kaikelle: jätteiden lajittelun pitää olla äärettömän helppoa ja yksinkertaista, jotta perusjantteri jaksaa sitä tehdä, eikä siitä saa koitua kohtuutonta lisävaivaa. Joko näin päin, tai sitten raakasti sakkoja aina kun joku jää kiinni siitä ettei lajittele. Meillä voi saada sakkomaksun, jos on esim. sekoittanut bion ja sekajätteen ja jättänyt johonkin kirjekuoreen oman osoitteensa päälle. Ei sekään sitä sekottamista lopeta, mutta kannustaa ehkä vähän oikeaan suuntaan.

    • Sanni

      Itse uskon, että tähän asiaan ei oikeasti tule mitään muutosta, ennen kuin jokaisessa jäteastiakatoksessa Suomessa on kierrätysastiat kaikelle: jätteiden lajittelun pitää olla äärettömän helppoa ja yksinkertaista, jotta perusjantteri jaksaa sitä tehdä, eikä siitä saa koitua kohtuutonta lisävaivaa.

      Näinpä. Toivon todellakin, että kierrätyslootat ovat tulevaisuudessa standardi kaikissa jätteenkeräyskatoksissa.

      • sara

        Ei ole järkeä ellei sitten yhteen jäteautoon mahdu monia eri jakeita ja kuljetus on jotenkin järkeistetty. Suomi on iso maa ja monissa paikoissa kuljetuskustannukset + päästöt nousisi kohtuuttomiksi. Oikeasti ympäristöystävällisin tapa taitaa olla nykyinen, jossa niissä paikoissa, joissa on paljon ihmisiä, on erilliskeräys myös jätekatoksissa ja muuten ihmiset vievät erillispisteisiin lajitellut jätteet tai sitten jätteet lajitellaan pariin laatuun (esim. bio, paperi/pahvi/puhdas muovi/kangas, lasi/metalli ja muu) ja loppulajittelu jätelaitoksissa. Tämä olisi varmaan loppujen lopuksi tehokkain ja helpoin tapa.

        Meillä oli joskus jätekatos ikkunan alla ja seurasin sitä kun lähes päivittäin oli pihassa joku jäteauto, joka haki sekajätettä, biojätettä, paperia, pahvia, lasia, metallia.
        Kierrätyksestä puhuttaessa usein unohtuu sekin, että oikeasti tärkeintä olisi huolehtia ettei kaatopaikalle ja varsinkaan luontoon viedä vaarallista jätettä (kemikaalit, paristot, lääkkeet jne), josta voi liueta erilaisia yhdisteitä maaperään ja vesiin ja hyvä olisi huolehtia myös SER- jätteen kierrätyksestä. Tavallinen lajittelematon sekajäte on pienempi ongelma näihin verrattuna.

        • Sanni

          Ei ole järkeä ellei sitten yhteen jäteautoon mahdu monia eri jakeita ja kuljetus on jotenkin järkeistetty. Suomi on iso maa ja monissa paikoissa kuljetuskustannukset + päästöt nousisi kohtuuttomiksi.

          Tämä on totta tietenkin… en tullut ajatelleeksi :/

        • maria

          Jehna, totta. Uskon kuitenkin, että sekin jo kannustaisi lajitteluun, jos edes oman tien varrella olisi keräyspiste, nyt ne tahtovat olla ainakin meillä sen verran kaukana, etten usko että kovin moni esim. omasta rivarista viitsii vaivautua. Jos keräyspisteet on tarpeeksi isot, niistä voi hakea täysiä lasteja kerralla – en tietysti tunne asiaa tarpeeksi että tietäisin korvaisiko se sitten ne jäteauton päästöt.

          Plääh, vaikea juttu, eikö joku viisas voisi räknätä nämä järkevästi ja sitten vaan kaikki tehtäisiin samalla tavalla. :)

  5. NG

    Lajittelen ilman muuta, ja kahvinpurut laitan bioastiaan muiden biohajoavien kanssa. Kosteaa siellä kuitenkin on ilman kahviakin… Omassa perheessäni kierrätys on ollut normaalia ja vanhempien taloyhtiössäkin onneksi on monta keräyspistettä eri jätteille.
    Harmillista tuo joidenkin ihmisten piittamattomuus kierrätyksestä ja lajittelusta. Luulisi, että matkoillasi olet pikemminkin nähnyt tehokasta lajittelua: ainakin Keski-Eurooppa on tässä valovuosia Suomea edellä…?
    Kreikassa nyt ei varmaan niin jakseta välittää ja niuhottaa, Välimeren mentaliteetti osaa lakaista ikävät asiat, kuten jätteet, maton alle …

  6. E

    Kiitos, kun kirjoitit tästä! Hyvää keskustelua myös kommenttien puolella:)

  7. maria

    Voi, pakko palata tähän juttuun vielä: kuulin, että meidän cityssä kierrätysprosentti on noin 90%, mutta paikallisen jätelaitoksen muinainen optinen jätteenlajittelusysteemi laskee sen tason jonnekin 60% tienoille. Olin aika >:O kun kyseinen laitos on vielä supernatseja siitä, että lajittelu tehdään oikein, ja täällä saa sakot pienestäkin virheestä: joo, tietysti se systeemin onnistumisprosentti nousee jos ihmiset tekee alkutyöt paremmin, mutta jotenkin keljuttaa ajatus, että kuluttajan sakon uhalla tekemän työn merkitys menee hukkaan tekniikan vuoksi!

    • Sanni

      Kuulostaa kyllä aika ”härskiltä”… >:-(

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.