Piilosaippuaa putsarissa – tiesitkö tämän vaahtoputsareista?

Ostin viime viikolla mielenkiintoisen ja erittäin persoonalliselta vaikuttavan kasvojenpuhdistusaineen. Bongasin tuotteen Ruohonjuuressa, luin incin ja kiinnostuin välittömästi.

Tuote vaikutti hyvin epätavalliselta ollakseen putsari; incissä ei ollut nähtävissä yhtäkään puhdistavaa tensidiä, mutta koska tuote oli vesipohjainen, se ei myöskään ollut öljyputsari, balmiputsari tai maito.

Käytännössä putsari oli incinsä ja olomuotonsa perusteella geeliksi paksunnettu sekoitus laventelivettä, glyserolia, kookos-, manteli- ja oliiviöljyä. Millä tämä oikein puhdistaa, mietin? Ja ostin pullon testiin.

Kyseessä on Alteya Organicsin Pure Lavender Facial Cleanser & Wash.

Koska vaahtoamattomat putsarit ovat jatkuvasti kasvava trendi, ajattelin pian pääseväni esittelemään ihan uudenlaisen vaihtoehdon puhdistusöljyille ja -maidoille.

Toisin kävi.

Tämähän vaahtoaa! Kasvoille jäi huuhdellessa nitisevä tunne, joka ainakin minun ihollani on merkki emäksisestä putsarista. Vain saippua-pohjainen putsari pesee ihoni nitiseväksi. Nitisevyys tulee siitä, että emäksinen pesuneste liuottaaa ihon happaman happovaipan pois.

Saippuan tunnistaa myös aivan erityisen pehmeästä vaahdosta. Saippuavaahto on tosi miellyttävän tuntuinen, ja saippuoiduista rasvahapoista riippuen vaahto voi olla erittäin tiheää, paksua ja kermaista. Tai se on ohutta, kuten Alteyan tapauksessa, mutta siinä on ihan omansalainen pehmeys, joka erottaa sen heti muista (ja happamista) tensideistä.

Olin missannut erään ainesosan merkityksen Alteyan inciä silmäillessäni. Potassium Hydroxide eli kaliumhydroksidi. Se on emäksinen aine jota käytetään kosmetiikkatuotteissa puskuroijana eli pH:n säätäjänä. Tässä funktiossaan se on incin loppupäässä. Mutta, kaliumhydroksidia käytetään myös saippuoimaan rasvahappoja nestemäisissä saippuoissa. Jos se olisi ollut ylempänä Alteyan putsarin incissä, olisin varmaan jo kaupassa tuotetta tutkiessa yhdistänyt sen saippuaan.

Tällä kertaa en tajunnut yhteyttä, ennen kuin pesin tuotteella kasvot kotona.

Olin vähän pettynyt. Olisi ollut niin kiva löytää aivan uudenlainen putsari, ja laventelivesi-glyseroli-kookosöljy-pohja kuulosti niin lupaavalta…! Vähän floppi, että tämä paljastui saippuaksi – jota itse vältän kasvoillani vahvasti.

Pakkaustekstin pitäisi mielestäni ihanteellisesti kertoa kuluttajalle, millä mekanismilla tuote toimii. Vaahtoputsarin kohdalla olisi asianmukaista, jos pakkaus kertoisi, että tuote vaahtoaa tai sisältää saippuaa. ”Facial Liquid Soap” olisi ollut rehellisin ilmaisu tämän kaverin kohdalla. Entä jos asiakas todellakaan ei halua vaahtoavaa putsaria? (Puhumattakaan emäksistä putsaria.) Alteyan putsarin pakkaus ei anna mitään vihjettä siitä, että tuote vaahtoaa.

SAIPPUA VS. MUUNLAINEN (eli hapan) VAAHTOPUTSARI

Kun kirjoitan saippuasta kyseenalaisena putsarina kasvoilla, en tarkoita, että hapan vaahtoava putsari olisi aina parempi. Myös hapan putsari voi olla liian voimakas ja kuivattaa ihoa. Kaikki riippuu pesevien ainesosien laadusta ja määrästä suhteessa muihin ainesosiin. Lisää aiheesta voi lukea tästä postauksestani: Onks se vaahto nyt pahasta?

Tässä lyhyesti kummankin putsarityypin plussat ja miinukset.

Saippuan pH on aina emäksinen, ja emäksisyys aiheuttaa omat haasteensa iholle: se heilauttaa ihon pH:n liian korkeaksi ja hajottaa ihon happovaipan, mikä edesauttaa kosteuden karkaamista ihosta ja luo iholle kuivan ja kiristävän tunteen. Emäksinen pesuliuos myös tuhoaa ihon hyvismikrobeja, mikä vaurioittaa ihon mikrobiomia. Emäksisen pesunesteen käyttö saattaa pitkällä aikavälillä johtaa pysyvästi heikentyneeseen ihon suojamuuriin, ja patogeenit pääsevät paremmin sisään ihoon. Seurauksena on kuivunut iho, tulehdusta ja ihon herkistymistä. Näin ei kuitenkaan tapahdu jokaisen iholla.

Ei-saippuapohjaisen vaahtoputsarin pH on hapan, jolloin se on hellä ihon happovaipalle ja mikrobistolle. Mutta hapankin putsari voidaan kehittää liian peseväksi, jolloin happamuuden etu jää pieneksi. Ihon happovaippa siis mahdollisesti selviää, mutta liian voimakas pitoisuus tensidejä liuottaa iholta joka tapauksessa liikaa ihon omia rasvoja, mikä johtaa ihon kuivumiseen.

Kumpikin putsarityyppi voi myös kosteuttaa ihoa, ja hyvin formuloitu saippua parhaimmillaan myös jättää iholle hoitavia rasvoja ja kosteuttavaa glyserolia. (Pala)saippuan suurin plussa on sen ylivertainen ympäristöystävällisyys, muihin tensideihin perustuvan vaahtoputsarin etu taas on mahdollisuus hellävaraisuuteen: happaman pH:n putsari voidaan formuloida hyvin hellävaraiseksi ja ihoystävälliseksi. Kaikki riippuu siitä, millaista koostumusta tuotekehittäjä tavoittelee.

Yleisesti, saippuan ainoa perusteltu huono puoli on sen emäksisyys. Emäksinen ympäristö ei ole hyväksi ihoa suojaavalle mikrobiomille, ja on yksilöllisistä tekijöistä kiinni, kenen iho kestää jatkuvaa emäksistä pesua, kenen ei.

Lue myös: Pesetkö iholtasi suojaavaan happovaipan? ”Vakavaa” asiaa pH:sta ja putsareista.

NESTEMÄINEN VS. PALASAIPPUA?

Nestemäinen ja palasaippua valmistetaan kummatkin kemiallisella reaktiolla, jossa emäs reagoi öljyjen ja rasvojen kanssa (= saippuoituminen). Erona on käytetty emäs; palasaippuassa se on lipeä eli sodium hydroxide, nestemäisissä potassium hydroxide.

Kiitos kermaisen ihotuntumansa ja ylellisen pehmeytensä, saippuaa käytetään monissa kasvoputsareissa muiden tensidien rinnalla tai sijaan. Saippua on yleinen ainesosa erityisesti aasialaisissa vaahtoputsareissa sekä selektiivisten sarjojen vaahtoputsareissa. Edullisemmissa ”puhdistusgeeli” -nimellä myytävissä putsareissa saippuaa on aniharvoin. (Tämä oli myös yksi syy, miksi minulla ei käynyt mielessäkään, että geelimäinen Alteya-putsari olikin saippuapohjainen.)

On tyypillistä, että saippuaa ei kuitenkaan mainita tuotetiedoissa.

ENTÄ JOS HALUAN VÄLTTÄÄ SAIPPUAA PUTSAREISSA, MISTÄ TUNNISTAN SEN?

Saippuan läsnäolo tuotteen incissä voidaan kätkeä hyvin, koska ei ole olemassa ainesosaa nimeltä ’soap’. Yleisin tapa on pilkkoa saippua inciin öljyiksi, rasvahapoiksi ja emäkseksi, jolloin harjaantumattoman silmän on hyvin vaikea ellei mahdoton yhdistää niitä saippuaksi. Jotkin valmistajat ovat niin kilttejä, että merkkaavat saippuoidun ainesosan -ate-päätteisellä incinimellä. Saippuoitu aine on aina rasva tai öljy, ja incinimessä se yhdistyy sanaan sodium. Esimerkkejä: Sodium Cocoate, Sodium Olivate, Sodium Shea Butterate. Nämä ovat siis saippuoitu kookosöljy, saippuoitu oliiviöljy ja saippuoitu sheavoi.

Nestemäisessä tuotteessa sanan sodium paikalla olisi potassium, eli Potassium Cocoate, Potassium Olivate jne. (Huom: -ate-päätteisiä yhdisteitä on muitakin, mutta sodium tai potassium sen edessä kertovat, että kyse on saippuasta.)

Yleisimmin saippuan läsnäolon voi arvata nestemäisen tai voidemaisen puhdistustuotteen incistä sillä, että tuotteesta puuttuvat muut tensidit (sulfaatit, sulfonaatit, glukosidit, isetionaatit jne), ja niiden sijaan incin kärjessä on öljyjä tai rasvahappoja (esim. stearic acid, myristic acid tai lauric acid) sekä niiden jälkeen / lähellä emäs potassium hydroxide.

Aina tämäkään keino ei paljasta saippuoituja ainesosia. En tunne lain kiemuroita tältä osin, mutta joissain tapauksissa emästä ei tarvitse merkata inciin lainkaan. Whamisan Foam Cleansing Cream on esimerkki tällaisesta; se sisältää saippuaa, mutta vain rasvahapot on merkattu.

P.S. Saippua-tilannetta ja sekaannuksia ei myöskään helpota se, että ’saippua’ -sanaa käytetään hyvin yleisesti nestemäisissä pesunesteissä silloinkin, kun kyse ei ole oikeasta saippuasta. Käsisaippuat ovat tyypillinen esimerkki: suurin osa nestemäisistä käsisaippuoista ei ole saippuaa, vaan puhdistaa ihon sulfaateilla tai muilla happamilla tensideillä.

Ei ole helppoa saippuamarkkinoilla…

.

Sopiiko saippua sinun kasvoillesi? Onko sinulle väliä sillä, mikä on puhdistustuotteesi pH?

kauneus ihonhoitotuotteet
Kommentit (57)
  1. Oisko mahdollista että näin talvea odotellessa laittaisit listan markkinoilla olevista ei-saippuoiduista putsareista. Hölmö osti ison clinique facial soap mild putsarin ja se ehtii pilaamaan mun ihon jo ennen talvea… onkohan esim dermon pinkki vaahtoputsari kamalan tehokas sekin..

    1. Oisko mahdollista että näin talvea odotellessa laittaisit listan markkinoilla olevista ei-saippuoiduista putsareista.

      Suurin osa ainakin päivittäiskosmetiikkabrändien vaahtoputsareista on saippuoimattomia, eli lista olisi pitkä. :) Korealaiset vaahdot ja selektiivisten brändien ei-pumpattavat, tuubiin pakatut ”cleansing mousse / foaming cream” -tyyppiset putsarit taas hyvin usein ovat saippuoituja. Kun pysyttelee päivittäiskosmetiikan brändeissä, vaahdot ovat lähes aina ilman saippuaa. Mutta ne voivat muulla tavoin olla liian voimakkaasti peseviä.

      Clinique on kuuluisa saippua-pohjaisista naamaputsareistaan. Sarjan Rinse-Off Foaming Cleanser on muuten kuivattavin putsari mitä olen ikinä käyttänyt, ihoon melkein koskee sen jälkeen, niin kireäksi se menee…! Tätä on ihmetelty ”maailman sivu”, kun Clinique muuten haluaa brändäytyä hyvin dermatologiseksi ja ihon tieteeseen perustuvaksi.

      Jos mulla olisi kaksi elämää, omistaisin toisen näiden ihmeellisten ristiriitojen selvittämiseen: miksi esimerkiksi saippuaa käytetään niin laajasti, kun ihon terveen ihon hapan pH on kiistaton biologinen fakta. Happamuus pitää mm. patogeeniset bakteerit loitolla ja muodostaa konkreettisen suojamuurin, jonka läpi patogeenisten bakteerien on vaikea päästä. Pahis-mikrobit tykkäävät emäksisemmästä ympäristöstä, ihon omat hyvis-mikrobit puolestaan viihtyvät happamassa. Millä perusteella saippuaputsareita kehittävät firmat siis ovat sitä mieltä, että emäksinen pesu on iholle hyväksi? Mikä tieteellinen seikka tukee tätä näkemystä? Oih, näitä ihonhoidon mysteereitä ja suoranaisia paradokseja riittää….

      Noniin, yritän rauhoittua..! :D 😅

      Dermosilin vaahtoputsarit ovat happamia, yksikään ei sisällä saippuaa. Mutta, ne eivät myöskään ole kaikkein hellävaraisimpia, sillä erittäin runsas vaahto kertoo aina suhteellisen vahvasta pesevyydestä, tai sanotaan vaikutuksesta ihon pinnan struktuuriin. Selitys tähän menisi jo liian monimutkaiseen kemiaan (enkä itsekään ole niin syvällä tässä, että osaisin täysin tyhjentävästi kertoa mistä on kyse), mutta jos yritän yksinkertaistaa: pinta-aktiiviset aineet sekoittuvat ihon hydrolipidikalvon omien aineiden kanssa ja vievät mennessään myös ihon omia lipidejä sekä kosteutta. (En tiedä viitsinkö sekoittaa pakkaa kertomalla, että myös emulgaattorit ovat pinta-aktiivisia aineita, ja sen vuoksi myös emulgoituva öljyputsari saattaa kuivattaa ihoa, jos siinä on hyvin korkea pitoisuus emulgaattoria….. 😬 Eli pelkkä ’vaahto’ ei valitettavasti lopulta kerro koko totuutta jonkin tuotteen potentiaalisesta kuivattavuudesta…)

      Kuluttajan – ja monen ammattilaisenkin – on lopulta mahdoton tietää vain inciä katsomalla, kuinka voimakkaasti likaa ja rasvoja irrottava pinta-aktiivisten aineiden yhdistelmä pullossa on. Yksittäisillä aineilla ei ole merkitystä pesevyyden/kuivattavuuden suhteen, vaan kokonaisuus ja eri pinta-aktiivien yhdistelmä ja tasapaino toistensa suhteen tekevät tuotteen voimakkuuden.

      Näin ollen minunkin olisi tosi vaikea luoda listaa ”takuuvarmasti hellävaraisista vaahtoputsareista”, koska eri ihotkin sietävät pinta-aktiiveja eri tavoin. Tässä asiassa oma iho on aina paras mittari kertomaan tuotteen vahvuudesta; jos iho ei jää nitiseväksi eikä se tunnu heti pesun jälkeen kireältä, tuote ei ainakaan merkittävästi kuivata ihoa. Nitisevyys on aina hälytysmerkki joka varmuudella kertoo, että iholta poistuu liikaa sen omia öljyjä ja että ihon happovaippa on liuennut.

      Minun ihollani Dermosilin vaahdot eivät jätä kireää tunnetta. Hellävaraisimman tensidikokonaisuuden sisältää tämä vaaleanvihreä vaahto (Skin Solutions):
      https://www.dermosil.fi/ihonhoito-tuotteet/kasvot/puhdistustuotteet/3824-puhdistusvaahto

      Vaaleanpunainen Vitamin E -vaahto on tätä pesevämpi, mitä ei toki voi päätellä incistä, mutta sen voi päätellä Dermosilin tuotekuvauksesta: Vitamin E-vaahto on tarkoitettu normaalista rasvoittuvalle iholle, Skin Solutions -vaahto normaalista kuivalle iholle.

      1. Uuuu, Cliniquen foaming cleanser, yksi ihanimmista 😄 siskolle pitää ostaa tuota aina joululahjaksi, hänen ykkös putsarinsa.

        1. Sun iho on kyllä rautaa..! ;D

      2. Sallajeejee :)
        15.11.2022, 19:49

        Voi kiitos perinpohjaisesta selityksestä asian tiimoilta! Yritin vanhenevalle äidillenikin selittää asiaa, hänkin oli jostain kuullut, että jotkut puhdistusaineet ovat pahasta.. :)

        1. Yleistäminen (”kaikki vaahdot pahasta”) on helppo tie, mutta ei paras :D

          Toki välttämällä kaikkea vaahtoavaa tulee pelanneeksi ns. varman päälle jos tavoitteena on mahdollisimman hellävarainen ihonhoito, mutta entä jos tykkää vaahdosta…? Minusta olisi kurjaa jättää jokin itselle mieluinen ihonhoitotuote pois vain siksi, että _jotkin_ vaahdot kuivattavat ja ovat huonoksi _joidenkin_ iholla.

  2. Kääk 😵 joo ei saippuaa kasvoille. Toki en edes tiedä mitä lie lumenen putsarit sisältäneet, kun muinoin niitä käytin 🙈Sittemmin siirryin luonnonkosmetiikkaan- ensin puhd. maitoihin (mossa,novexpert) ja nykyään käytän puhdistusöljyä (whamisa ja djusie parhaat emulgoituvat, novexpert oli ihan eka öljyputsarini).
    Vartaloa pesen joskus dr bronnerilla, mutta hiuksiin ja kasvoille sitä en käyttäysi, vaikka purkin kyljessä lukeekin, että voi pestä kaiken. Vartalon ihollekin tekee jännän nahkean tunteen.

    1. Vartalon ihollekin tekee jännän nahkean tunteen.

      Mulla myös, siis saippua. Iholle jää selkeä kalvo, ja tämä tunne korostuu erityisesti kovassa vedessä. Mulla oli kerran Kreikan matkalla mukana palasaippua suihkugeelin roolissa, ja mun oli pakko lopettaa sen käyttö, kun se ei meinannut huuhtoutua iholta vaan jätti tosi voimakkaan nahkean sekä hieman vahaisen kalvon ihoon. Suomen pehmeämmässä vedessä saippua huuhtoutuu mun iholta paremmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *