Pieni kirjoitus epävarmuudesta

Minun teki mieli blogata tästä jo viikko sitten tuoreeltaan, mutta sopiva hetki tuli vasta nyt.

Beauty Highlights -blogin Mia ja minä otimme läjän kaveriselfieita viikon takaisessa Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumassa. Niistä kumpusi aihe tähän kirjoitukseen.

mia_sanni_selfiet

Kuvissa on kaksi naista jotka näyttävät mielestäni mukaville ja iloisille. Jonkun mielestä he ovat kauniita, jonkun mielestä tavallisen näköisiä, joku näkee heissä ehkä jotain epämiellyttävääkin. Kirjoituksen pointti ei kuitenkaan ole siinä miltä he jonkun silmiin näyttävät, vaan siinä, ettei sillä pitäisi olla mitään väliä miltä he näyttävät – ja kuitenkin naisten epävarmuus ulkonäöstään purkautui kuvanottohetkellä lähes absurdilla tavalla.

Hetki kiteytti taas valtavan hyvin miten hullun ulkonäkökeskeinen kulttuurimme on, ja halusin kirjoittaa siitä. Se on älytöntä, ja vaikka tiedostan sen, en itsekään ole vapaa näistä paineista.

Mia ja minä halusimme ottaa meistä selfien. Sen sijaan että olisimme vain painaneet laukaisinta, tilanne venyi monen minuutin naurettavaksi sessioksi jossa kauhistelimme kuvia ja näimme niissä milloin mitäkin rumaa. Paljon kertoi myös se, että näimme epäedullisuudet vain omassa naamassamme, emme toisen. Minusta Mia näytti joka kuvassa säteilevän kauniilta enkä pystynyt mitenkään ymmärtämään miten hän näki kuvissa jotain rumaa. ”Ei, ei, ei tätä kuvaa, mun silmäpussit…! Mun nenä..!” Itse näin vain kauniit kasvot. Mia taas ei käsittänyt lainkaan kun minä kiljuin, ”Ei kamala, mun leukaperät on kuin liiteri, eijei, ei voi ottaa tästä kulmasta, ihan hirveä neliönaama..!” Jne jne. Kumpikin näytimme mielestämme toisen vierellä epäedustavalta.

Aivan hullua, typerää ja turhaa. Ja samalla niin yleistä ja surullista kyllä ymmärrettävää.

Elämme ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa ja viime vuosien selfie-trendi on vain pahentanut paineitamme näyttää hyvältä, kauniilta ja edustavalta. Ottaessamme ja julkaistessamme selfieitä haluamme ihailua, vaikka kaikki eivät sitä varmasti ääneen sano tai ajattele tietoisesti. Vaikka tiedostamme ulkonäköpaineiden pinnallisuuden ja turhuuden, meidän on vaikea välttyä halulta näyttää itsestämme vain valikoitu puoli. Emme ole valmiita näyttäytymään kuvissa juuri sellaisina kuin olemme, isoine neninemme, finneinemme tai vaikka hörökorvinemme. Nämä ominaisuudet ovat osa meitä ja tekevät meistä juuri sen kokonaisuuden mikä olemme, mutta meille tulee parempi mieli kun voimme näyttää itsemme häivyttäen näitä ominaisuuksia. Vaikka totuus on, että useimmat muut eivät edes näe näitä asioita epäeduksemme.

En tiedä mikä kirjoitukseni ydinsanoma on, mutta koen halua nostaa esiin ulkonäköpaineiden älyttömyyttä. On hyvä välillä miettiä, miten turhaa on surra ikäviksi kokemiaan ominaisuuksia. Ja tiedostaa, että muut eivät niitä näe. Ainakaan samalla tavalla kuin me itse. Meidän takertuessa detaljeihin toiset näkevät meidät kokonaisuutena joka on enemmän kuin kasvojen, raajojen ja hiusten summa. Kun minä näen peilissä leveät leukaperät, toinen näkee iloisen hymyn ja tuikkivat silmät.

idmia_sanni_selfie

halein, Sanni

.

P.S. Sain viime yönä nukuttua melkein 5 tuntia…! *tuulettaa*

 

Kommentit (23)
  1. Voin vakuuttaa sulle Sanni yhden asian: kun katsot näitä kuviasi 20 vuoden päästä, näet itsekin, mikä klassinen kaunotar olit ja olet. Ja ihmettelet hupsuiluasi epävarmuuden kanssa.
    Ja mitkä ihmeen ”leukaperät”?? Minä olen kateellisena katsonut upeaa leuan kaartasi. Tiedätkö millaisia vaivoja on ihmisillä, joilla ei ole noin hyvin muodostuneet leukaluut. Hampaat miten sattuu, purennan vaivoja yms. Sulla on terveet geenit, hyvä nainen!

    1. Sulla on terveet geenit, hyvä nainen!

      ^_^ ^_^

      En yhtään epäile ettenkö puistelisi päätäni tämänhetkisille epävarmuuksilleni kun olen vanhempi. Niinkuin nyt ajattelen 16-vuotiaan Sannin epävarmuuksista. Tietty epävarmuus kuuluu kai asiaankin ja on vain inhimillistä. Kokemus itsestä ja siitä, minkä koemme hyvänä tai ”huonona” ominaisuutena vain muuttuu vuosien myötä.

      1. minullakin on hyvin selkeät leukaperät, leuan kaari, tai miksi sitä nyt kutsuukaan ja se on aina ollut asia, johon olen ollut tyytyväinen kasvoissani! korkeiden poskipäiden kanssa leuka tekee kasvoista veistoksellisen muotoiset, 3/4 profiili kasvoista näyttää kiinnostavalta, kun kasvoissa on tarpeeksi muotoa…. ja kaksoisleukaa ei meinaa tulla sitten millään :-D toivottavasti myös itse näet pian vain positiiviset puolet asiassa!

  2. Moi laitoin kommentin siihen aiempaan love trumös hate postaukseen mutta ehkä et huomannut sitä kun se siellä vaan odottelee julkaisua. Kopioin sen nyt tähän kun innokkaana odotan vastaustasi kun vieläpä tunnet paikallisem :)

    ”Osaatko sanoa mikä luontokohde sielläpäin olisi julkisilla saavutettavissa ja näkemisen arvoinen?”

    1. Huomasin kysymyksen mutta en ehtinyt vastaamaan :)

      Me kävimme Sheilan kanssa patikoimassa Redwood Regional Parkissa joka oli tosi kiva luontokohde, mutta vieläkin upeampi on 20 km Golden Gate -sillalta pohjoiseen sijaitseva Muir Woods. Siellä emme ehdi tällä reissulla nyt käymään, mutta se on lähitienoon tunnetuin luonnonpuisto. Satoja vuosia vanhoja (vanhin on tuhatvuotinen) jättimäisiä redwood-puita näkee kummassakin noista puistoista.

      Kulkuyhteyksistä julkisilla en valitettavasti osaa sanoa, eikä osaa Sheilakaan. Redwood Regional Parkiin menimme Sheilan autolla.

    2. Nelliina on kirjoittanut tuosta Sannin mainitsemasta luonnonpuistosta, tästä postauksesta voisi löytyä apua: http://www.kodinkuvalehti.fi/blogit/nelliina/san_francisco_muir_woods_satumetsa_kaupungin_kyljessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *