Pallomahasta ja turvotuksesta

Tämä on nyt taas niitä aiheita, joista todennäköisesti tulee kuraa niskaan. Hoikkienhan ei kuulu sanoa ääneen mitään kielteistä kropastaan, etenkään jos se liittyy pehmeään navanseutuun –  se oikeus on varattu ylipainoisille. Kun hoikka valittaa turvotuksesta, ylipainoiset pyörittelevät silmiään. ”Ettäs kehtaa, mokoma luikku, ihan kuin tolla olisi jotain oikeita ongelmia”.

Ainiin, ja tietysti tästä aiheesta tulee negaa myös kuvituksensa puolesta. Minähän olen joidenkin näkemysten mukaan niin huomionhakuinen että pitää esitellä kroppaa ja muutenkin kerjään blogissa kehuja. Sanni-ressu. Tämä postaus on ihan paras esimerkki – niin monelta meni koko jutun pointti totaalisesti ohi. :/ Hoikka ihminen ei voi laittaa kuvia joissa hänen vartalonsa on esillä, ilman tulkintaa huomion ja ihailun kerjäyksestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No, ajattelin kuitenkin uskaltaa. Minä haluan kirjoittaa turvotuksesta. Ja hiilihydraateista. Koska tällä matkalla niiden vaikutus on ollut taas niin mielettömän selvä. Ehkä joku saa kirjoituksestani apua omaan turvotukseensa..?

Olen aina ollut hoikka, koko ikäni. Koko perheeni on hoikkia ihmisiä. Minun ei tarvitse esitellä kuvia itsestäni saadakseni vahvistuksen tälle faktalle.

Mutta minulla ei käytännössä koskaan ollut litteää vatsaa. Olin litteä kaikkialta muualta paitsi vatsasta. Littana perse, lättänät tissit jne. Ja sitten keskellä pullottava vatsa. Kyllähän se aika hassulta tuntui ja näytti. Laiha tyttö jolla on möhömaha. Ei kumpu millään lailla ainakaan imarrellut vartaloani. Ajattelin nuorempana, että kai minulla vain kertyy jostain syystä rasvaa juuri vatsan seudulle. Ja yritin raukka saada pömppää litistymään loputtomilla situps-kuuri-yrityksillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No eihän se maha millään rutistuksilla tai rasvanpolttojumpilla lähtenyt. Koska kupu ei muodostunut läskistä. Se oli turvotusta. Turvotus voi liittyä ruoansulatuksen häiriöihin tai johtua nesteen kertymisestä elimistöön (kantsii lukea vaikka Kiloklubin artikkeli Turvotus ei ole lihomista). Turvotuskumpu koostuu aina joko nesteestä tai kaasuista, tai molemmista. Kun jonkun jättiläismäisen pasta-aterian jälkeen vatsa on kuin rantapallo, niin pastan hiilarit ne siellä juhlivat ja sitovat hulluna nestettä ja keräävät ilmaa kehoosi.

Minun pallomahani johtui ruokavaliostani. Kuten olen täällä niin seikkaperäisesti kertonut, söin 32-vuotiaaksi saakka ravintoa, joka koostui 90-prosenttisesti nopeista hiilihydraateista. Elin voileivillä, muroilla, pastalla ja riisillä. Kehoni oli jatkuvassa turvotustilassa.

Muuten, tärkeä huomio – kaikki ihmiset eivät ole yhtä hiilihydraattiherkkiä. Moni voi syödä muroja ja makaronia niin paljon kuin sielu sietää ilman mitään turvotusoireita. En siis sano, että hiilihydraattien vähentäminen auttaa kaikilla turvotukseen. Myös maitotuotteet voivat olla syntipukkina. Samoin gluteeni. (Toinen juttuvinkki: Ainon hyvä postaus Mistä tukala olo ja turvotus johtuu?).

Minun kohdallani toteutui epäonnekas yhtälö: erittäin huono hiilarien sietokyky plus erittäin suuri addiktio hiilihydraattivoittoiseen ruokaan. Eipä ihme että masu pömpötti kroonisesti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vatsa littaantui pysyvästi vasta ruokavalion totaalimuutoksella. Vuosia samana pysynyt peruspainoni ei pudonnut (olen saavuttanut takaisin ruokavaliovaihdoksen alussa menettämäni kaksi kiloa), mutta pallomaha on poissa. Niin kauan kuin vältän nopeita hiilihydraatteja. Tahalliset tai tahattomat lipsahdukset näkyvät kropassa saman tien.

Mitä ovat tahattomat lipsahdukset? Ravintoloissa ei valitettavasti ihan aina voi olla varma siitä mitä annos sisältää, vaikka kuinka luulee pysyvänsä turvallisella alueella. Salaatti on oiva esimerkki. Kasviksethan ovat aina mitä parhainta ravintoa. Niiden kastikkeet ikävä kyllä kuuluvat harmaalle alueelle – menussa harvoin listataan mitä salaatinkastike sisältää. Minua ei todellakaan haittaa jos kastikkeessani on esimerkiksi vähän hunajaa, mutta monet makeat salaatinkastikkeet on tehty makusiirappipohjaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllä olevan kuvan vatsa oli seurausta kahden vuorokauden aikana nautituista kahdesta salaatista – jotka käytännössä uivat sokeriliemessä. Minulla kävi kahdesti peräkkäin huono tuuri ja sain kahdessa eri ravintolassa salaatin supersokerisella kastikkeella. Oli niin imelää että melkein hampaat tippui suusta (kuka tykkää syödä tuollaisia salaatteja..?). Seurauksena kolmen päivän tukala turvotus.

No, opinpahan ainakin kysymään tästä lähin aina onko kastike makeaa vai ei. Olen niin tottunut täällä Kreikassa pelkkiin oliiviöljy- ja viinietikkapohjaisiin kastikkeisiin että jotenkin ei tullut edes mieleen kysyä.

Vain viittä päivää myöhemmin, pysyteltyäni visusti kasvis-juusto-kala- linjalla, vatsa näytti tältä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja nyt, noin kahta viikkoa myöhemmin, masu on tässä kondiksessa:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olo on kevyt ja normaali. :)

Nopeilla hiilareillakin on eroja. Toiset ovat pahempia kuin toiset. Ja tietenkin sillä on väliä, missä muodossa ne nauttii. Puhdas sokeri on tietysti pahinta.

Kaikki tietävät, että sokeroidut limsat ja mehut ovat kuin vetäisi naamaan lasillisen sokeripaloja. Nestemäinen sokeri vaikuttaa kehossa kaikkein nopeiten ja verensokeri nousee hetkessä pilviin. Niinpä siirappipohjainen kastikekin on pahempi kuin esimerkiksi leivitetty pyörykkä. Olen sallinut täällä itselleni kreikkalaiseen meze-valikoimaan perinteisesti kuuluvia pyöryköitä. (Niitä on kaikissa mahdollisissa mauissa – kesäkurpitsaa, rapua, tomaattia, munakoisoa, juustoa, kalaa, sipulia, kikherneitä.. Ihan törkeän hyviä.) Itse taikinassa jauhoja ei yleensä käytetä (tarkistan aina ravintolasta ;)), mutta pyörykät käytetään kevyesti korppujauhossa ennen paistamista. En ole saanut näistä pyöryköistä mitään oireita. En ole niitä tosin joka viikko syönytkään, mutta ero salaatinkastikkeen välittömään seuraukseen on selkeä.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Piirakoita en ole syönyt yhtäkään. Ei vain ole tullut sellaista mielitekoa. Mitä todella hämmästelen.

Kaikkea muuta ruokaa kyllä on tullut syötyä sitäkin enemmän. Ja minähän tosiaan syön! On niin hassua miten eri lailla ihmiset, ruokavalionäkökulmasta riippuen, näkevät terveellisen ruoan. Toiset välttävät rasvaa. Se on ihan ok. Minä en. Öljyssä kylpevät ladera-ruoat ja rasvainen jogurtti ja juustot ovat Kreikassa jokapäiväistä murkinaani. Normaalin pohjoiseurooppalaisen rasva-asenteen omaava henkilö saisi sydänkohtauksen nähdessään suuhuni katoavat oliiviöljyä ja fetaa tihkuvat paistokset. :)

On ihanaa voida nauttia ruoasta ilman pallomahaa. Se on niin suuri etu ettei piirakoista luopuminen ole siitä suuri hinta. ;)

Kommentit (126)
  1. Voi ei :( Minä olen niin suuressa karkki pulla koukussa ettei mitään rajaa. Olen myös aina ollut laiha mutta maha aina pullollaan. Muutama kuukausi sitten otin kuvia mahastani kun se näytti siltä että olisin raskaana. Siksi voivottelen kun en oikeen osaa päästää irti noista ihanista karkeista ja suklaista. Vaikka olisin varma että vaikutus olisi juurikin tuossa mahan turvotuksen lähtemisessä… Minulla ei siis ole keliakiaa (se on testattu jo teininä kun näitä inhottavia maha oireita on ollut jo ainakin kymmenen vuotta) ja olenkin varma että minun tulisi siirtyä pois näistä herkkujen lumoista. En vain uskalla..

    p.s Ostin kirjankin nimeltään Irti sokerista.

    1. p.s Ostin kirjankin nimeltään Irti sokerista.

      Tsemppiä! :) Toivottavasti pääset irti koukusta. Ei ole helppo tie, mutta onneksi sokerista luopuminen ei suinkaan tarkoita herkuista luopumista! :)

    2. Keliakia ei aina (lue: useinkaan) näy keliakiatesteissä. Tätä lääkärit ei kerro, vaan potilas saa liian monesti kuulla voivansa jatkaa viljojen syöntiä. Niin, ja viljathan on siis sokeria, tärkkelysmuodossa, mutta käytännössä tiiviiseen pakettiin pakattua sokeria.

      Niin, että saatat olla viljaherkkä tai peräti keliaakikko, testit on tehty, mutta et ole varmaankaan saanut niistä koko totuutta.

      Kokeile: karkit ja viljat pois vaikka pariksi viikoksi. Paraneeko vointi? Ajallisesti ei ole ylivoimaista.

      Lähes poikkeuksetta voi sanoa, että niillä, joilla on himo pullaan ja karkkiin (pastaan, leipään, sipseihin, jäätelöön jne.), on niille yliherkkyys. Viljojen gluteeni on pahin, seuraavaksi sokeri.

      1. Kiitos Anni vinkistä! :)

        Ei kuulosta vaikealta olla kahta viikkoa ilman herkkuja (minulle herkut=pulla, karkit, leipä, makaroni yms…) mutta kun vuorokauden yrittää olla syömättä näitä tuotteita tuntuu että pääkoppa menee aivan sekaisin ja mikään muu ei enään pyöri mielessä kun herkut ja sokeri.

        Mutta nyt on taas vähän enemmän motivaatiota ja uskon että pystyn vaihtamaan huonot herkut terveellisiin :) Ja jos ja kun vatsan vointi ja turvotus häviää ei tarvitse kahta kertaa miettiä mitä suusta alas laittaa.

        1. 3 päivää voi olla just tollainen olo, sitten alkaa helpottaa.

  2. Mä luulin 24,5 vuotta, että mä voin syödä ihan mitä tahansa ilman, että se näkyy tai tuntuu kropassani sen kummemmin. Keväällä mulle alkoi tulla ennenkuulumattomia vatsaoireita; kivuliaita ilmavaivoja sekä vuoroin ummetusta ja ripulia. Mun vatsa turposi niin että epätoivoisena tein jopa raskaustestin. Melkein kolme helvetillistä kuukautta taistelin oireiden kanssa, kunnes hyväksyin, että mun on pakko kokeilla ruokavalion muutosta. Aloin noudattaa pääpiirteittäin FODMAP-ruokavaliota, jossa vähennetään vilja- ja maitotuotteiden lisäksi mm. sipulia, palkokasveja, sokeria, makeutusaineita, kivellisiä hedelmiä… Kaikissa noissa on hiilareita, joita kaikkien suoli ei pilko. Aluksi ruokavaliosta ei ollut mulle mitään apua, mutta yhtäkkiä tajusin, että voin paljon paremmin. Toivon, että tässä ollaan voiton puolella, eivätkä oireet enää palaa. Pystyn nauttia tuota kaikkea ”kiellettyäkin” pieninä määrinä, mutta esimerkiksi kunnon vehnäöverit saavat mun mahani turpoamaan. Jostain syystä mulle tuli totaalinen seinä vastaan noiden tietynlaisten hiilareiden kanssa. Kai olen ollut niille aina yliherkkä, mutta olen pitänyt turvonnutta oloa normaalina. Uuden ruokavalion myötä mun paino on tippunut pari kiloa ja mun vatsa ei ole jatkuvasti pehmeä kumpu, vaan mulla näkyy jopa vatsalihaksia.

    Mä olen myös joka kohdasta melko pienikokoinen ihminen. Pahimman oireilun aikaan näytin parille kaverille kuvaa mun vatsasta, joka oli aivan turvonnut ja pinkeä. Vastaus oli jotain tyyliin ”älä nyt viitsi, mun maha on aina tollanen!” Mua itketti, koska mua ei otettu vakavasti, ja mun olo oli kamala. Hoikkakin voi kärsiä turvotuksesta ja vatsavaivoista.

    Hyvä teksti, Sanni! Toivottavasti meille molemmille on nyt löytynyt ruokavalio, jonka avulla voimme paremmin :)

    1. Kiitos kommentista, Ässä! :) Hienoa että olet saanut FODMAPista apua.

      mua ei otettu vakavasti, ja mun olo oli kamala. Hoikkakin voi kärsiä turvotuksesta ja vatsavaivoista.

      Tiedän tunteen. Mutta niin se vain on tässä kulttuurissa että vain ne oikeasti ylipainoiset saavat ”hyväksytysti” kommentoida pullotuksiaan ja pinkeitä olojaan. Muiden on vain pidettävä mölyt mahassa. Minusta tämä on raivostuttavaa. Jos olo on syystä tai toisesta huono, niin jokaisella pitäisi olla oikeus siitä puhua ilman että sille pyöritellään silmiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *