Karkkipäivä
Karkkipäivä

Pallomahasta ja turvotuksesta

Tämä on nyt taas niitä aiheita, joista todennäköisesti tulee kuraa niskaan. Hoikkienhan ei kuulu sanoa ääneen mitään kielteistä kropastaan, etenkään jos se liittyy pehmeään navanseutuun –  se oikeus on varattu ylipainoisille. Kun hoikka valittaa turvotuksesta, ylipainoiset pyörittelevät silmiään. ”Ettäs kehtaa, mokoma luikku, ihan kuin tolla olisi jotain oikeita ongelmia”.

Ainiin, ja tietysti tästä aiheesta tulee negaa myös kuvituksensa puolesta. Minähän olen joidenkin näkemysten mukaan niin huomionhakuinen että pitää esitellä kroppaa ja muutenkin kerjään blogissa kehuja. Sanni-ressu. Tämä postaus on ihan paras esimerkki – niin monelta meni koko jutun pointti totaalisesti ohi. :/ Hoikka ihminen ei voi laittaa kuvia joissa hänen vartalonsa on esillä, ilman tulkintaa huomion ja ihailun kerjäyksestä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No, ajattelin kuitenkin uskaltaa. Minä haluan kirjoittaa turvotuksesta. Ja hiilihydraateista. Koska tällä matkalla niiden vaikutus on ollut taas niin mielettömän selvä. Ehkä joku saa kirjoituksestani apua omaan turvotukseensa..?

Olen aina ollut hoikka, koko ikäni. Koko perheeni on hoikkia ihmisiä. Minun ei tarvitse esitellä kuvia itsestäni saadakseni vahvistuksen tälle faktalle.

Mutta minulla ei käytännössä koskaan ollut litteää vatsaa. Olin litteä kaikkialta muualta paitsi vatsasta. Littana perse, lättänät tissit jne. Ja sitten keskellä pullottava vatsa. Kyllähän se aika hassulta tuntui ja näytti. Laiha tyttö jolla on möhömaha. Ei kumpu millään lailla ainakaan imarrellut vartaloani. Ajattelin nuorempana, että kai minulla vain kertyy jostain syystä rasvaa juuri vatsan seudulle. Ja yritin raukka saada pömppää litistymään loputtomilla situps-kuuri-yrityksillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No eihän se maha millään rutistuksilla tai rasvanpolttojumpilla lähtenyt. Koska kupu ei muodostunut läskistä. Se oli turvotusta. Turvotus voi liittyä ruoansulatuksen häiriöihin tai johtua nesteen kertymisestä elimistöön (kantsii lukea vaikka Kiloklubin artikkeli Turvotus ei ole lihomista). Turvotuskumpu koostuu aina joko nesteestä tai kaasuista, tai molemmista. Kun jonkun jättiläismäisen pasta-aterian jälkeen vatsa on kuin rantapallo, niin pastan hiilarit ne siellä juhlivat ja sitovat hulluna nestettä ja keräävät ilmaa kehoosi.

Minun pallomahani johtui ruokavaliostani. Kuten olen täällä niin seikkaperäisesti kertonut, söin 32-vuotiaaksi saakka ravintoa, joka koostui 90-prosenttisesti nopeista hiilihydraateista. Elin voileivillä, muroilla, pastalla ja riisillä. Kehoni oli jatkuvassa turvotustilassa.

Muuten, tärkeä huomio – kaikki ihmiset eivät ole yhtä hiilihydraattiherkkiä. Moni voi syödä muroja ja makaronia niin paljon kuin sielu sietää ilman mitään turvotusoireita. En siis sano, että hiilihydraattien vähentäminen auttaa kaikilla turvotukseen. Myös maitotuotteet voivat olla syntipukkina. Samoin gluteeni. (Toinen juttuvinkki: Ainon hyvä postaus Mistä tukala olo ja turvotus johtuu?).

Minun kohdallani toteutui epäonnekas yhtälö: erittäin huono hiilarien sietokyky plus erittäin suuri addiktio hiilihydraattivoittoiseen ruokaan. Eipä ihme että masu pömpötti kroonisesti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vatsa littaantui pysyvästi vasta ruokavalion totaalimuutoksella. Vuosia samana pysynyt peruspainoni ei pudonnut (olen saavuttanut takaisin ruokavaliovaihdoksen alussa menettämäni kaksi kiloa), mutta pallomaha on poissa. Niin kauan kuin vältän nopeita hiilihydraatteja. Tahalliset tai tahattomat lipsahdukset näkyvät kropassa saman tien.

Mitä ovat tahattomat lipsahdukset? Ravintoloissa ei valitettavasti ihan aina voi olla varma siitä mitä annos sisältää, vaikka kuinka luulee pysyvänsä turvallisella alueella. Salaatti on oiva esimerkki. Kasviksethan ovat aina mitä parhainta ravintoa. Niiden kastikkeet ikävä kyllä kuuluvat harmaalle alueelle – menussa harvoin listataan mitä salaatinkastike sisältää. Minua ei todellakaan haittaa jos kastikkeessani on esimerkiksi vähän hunajaa, mutta monet makeat salaatinkastikkeet on tehty makusiirappipohjaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllä olevan kuvan vatsa oli seurausta kahden vuorokauden aikana nautituista kahdesta salaatista – jotka käytännössä uivat sokeriliemessä. Minulla kävi kahdesti peräkkäin huono tuuri ja sain kahdessa eri ravintolassa salaatin supersokerisella kastikkeella. Oli niin imelää että melkein hampaat tippui suusta (kuka tykkää syödä tuollaisia salaatteja..?). Seurauksena kolmen päivän tukala turvotus.

No, opinpahan ainakin kysymään tästä lähin aina onko kastike makeaa vai ei. Olen niin tottunut täällä Kreikassa pelkkiin oliiviöljy- ja viinietikkapohjaisiin kastikkeisiin että jotenkin ei tullut edes mieleen kysyä.

Vain viittä päivää myöhemmin, pysyteltyäni visusti kasvis-juusto-kala- linjalla, vatsa näytti tältä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja nyt, noin kahta viikkoa myöhemmin, masu on tässä kondiksessa:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olo on kevyt ja normaali. :)

Nopeilla hiilareillakin on eroja. Toiset ovat pahempia kuin toiset. Ja tietenkin sillä on väliä, missä muodossa ne nauttii. Puhdas sokeri on tietysti pahinta.

Kaikki tietävät, että sokeroidut limsat ja mehut ovat kuin vetäisi naamaan lasillisen sokeripaloja. Nestemäinen sokeri vaikuttaa kehossa kaikkein nopeiten ja verensokeri nousee hetkessä pilviin. Niinpä siirappipohjainen kastikekin on pahempi kuin esimerkiksi leivitetty pyörykkä. Olen sallinut täällä itselleni kreikkalaiseen meze-valikoimaan perinteisesti kuuluvia pyöryköitä. (Niitä on kaikissa mahdollisissa mauissa – kesäkurpitsaa, rapua, tomaattia, munakoisoa, juustoa, kalaa, sipulia, kikherneitä.. Ihan törkeän hyviä.) Itse taikinassa jauhoja ei yleensä käytetä (tarkistan aina ravintolasta ;)), mutta pyörykät käytetään kevyesti korppujauhossa ennen paistamista. En ole saanut näistä pyöryköistä mitään oireita. En ole niitä tosin joka viikko syönytkään, mutta ero salaatinkastikkeen välittömään seuraukseen on selkeä.

 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Piirakoita en ole syönyt yhtäkään. Ei vain ole tullut sellaista mielitekoa. Mitä todella hämmästelen.

Kaikkea muuta ruokaa kyllä on tullut syötyä sitäkin enemmän. Ja minähän tosiaan syön! On niin hassua miten eri lailla ihmiset, ruokavalionäkökulmasta riippuen, näkevät terveellisen ruoan. Toiset välttävät rasvaa. Se on ihan ok. Minä en. Öljyssä kylpevät ladera-ruoat ja rasvainen jogurtti ja juustot ovat Kreikassa jokapäiväistä murkinaani. Normaalin pohjoiseurooppalaisen rasva-asenteen omaava henkilö saisi sydänkohtauksen nähdessään suuhuni katoavat oliiviöljyä ja fetaa tihkuvat paistokset. :)

On ihanaa voida nauttia ruoasta ilman pallomahaa. Se on niin suuri etu ettei piirakoista luopuminen ole siitä suuri hinta. ;)

Kommentit (125)

  1. Ruokarajoitteinen

    Kaikki kommentit luettuani minulle tuli lähinnä surullinen olo siitä, että niin monien suolisto voi huonosti, mutta vain harva viitsii tehdä asialle mitään. Otit tärkeän asian esille, Sanni!

    Minulla on ollut koko elämäni ajan oikukas suolisto. Jostain syystä itse en ole kärsinyt jäätävästä turvotuksesta kuin harvoin, mutta muista oireista kyllä. Koska selvisin eri oireiden kanssa ihan ok, niin en nähnyt syytä tehdä asialle oikeastaan mitään. Aivan kuten suurin osa tähän keskusteluun osallistuneista ihmisistä. ”Mun suolisto nyt vain on tällainen oikutteleva paska.”

    Viime vuosina suolistoni tuntui menevät huonompaan suuntaan, mutta en välittänyt siitä. Kunnes eräänä päivänä yhteistyösopimus sanottiin irti enkä enää voinut ohittaa eri oireita. Vaikka suolistoni oireili todella inhottavasti, lääkäri ei osannut auttaa. Koska eri testit eivät viitanneet mihinkään akuuttiin juttuun tai suoliston tulehtumiseen, niin sain perinteisen neuvon olla stressaamatta ja neuvon alkaa käyttää visibliniä. Ja tottakai vinkin tutustua fodmap-ruokavalioon, mutta muuten se oli siinä.

    Ongelmana vain oli, että myöskään fodmap-ruokavalio ei sopinut minulle. Ajattelin, että radikaalit oireet vaativat radikaaleja toimia, joten aloin systemaattisesti tarkkailemaan, mitkä ruoka-aineet sopivat minulle ja mitkä eivät. Elin monta kuukautta ruokavaliolla, johon ei kuulunut maitotuotteita (paitsi voita), kahvia, teetä (paitsi valkoista ja rooibosta), sokeria, makeutusaineita, viljoja, gluteenittomia viljoja, perunaa, riisiä jne. Lisäksi kiellettyjen listalle pääsivät kaikki hedelmät, palkokasvit ja osa kasviksista ja juureksista. Söin, mitä pystyin ja lisäksi aloin käyttämään kuitulisää (chia on mahtava tuote!) ja joitakin lisäravinteita.

    Radikaalit toimet ovat auttaneet ja tällä hetkellä suolistoni on paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikohin! Joku voi toki miettiä, että miten tuollaisella ruokavaliolla voi syödä monipuolisesti, mutta se on oikeasti mahdollista (myös ravintoterapeutin mukaan). Aikaa ja vaivaa sen toteuttamiseen menee, mutta tähän mennessä en ole kuollut nälkään ja olen löytänyt kaupasta syötävää. ;) Ja vähitellen olen voinut ottaa mukaan aiemmin kiellettyjä aineita, esimerkiksi jugurttia tai kahvia, mutta kohtuudella.

    Kirjoitukseni pointti on se, että tämän myötä olen oppinut, että en ole riippuvainen mistään ruoasta eikä syömiseni liity millään lailla tunteisiin. Syön hyvää ruokaa, jotta voin hyvin, mutta jos on tarpeen, niin voin elää hetken vaikka kivillä ja kävyillä, mikäli se tekee oloni paremmaksi. Olen oppinut kohtuutta ja itsehillintää. Jäätävän makeannälän pystyy taltuttamaan eri konstein ja nyt reilun puolen vuoden jälkeen mitään makeaa tekee edes harvoin mieli (aiemmin saatoin syödä kilon suklaata viikonlopun aikana). Kun on pitkään ilman, niin jopa tavallinen turkkilainen jugurtti tai juusto ovat kuin gourmeeta, suurta herkkua! Ja niilläkään ei ole pakko herkutella joka päivä. ;)

    Hankalinta näin radikaalissa muutoksessa on se, että käytännössä ei pysty syömään muita kuin itsetehtyjä ruokia. Hankalinta tämä on silloin, jos joutuu tilanteeseen, jossa muut syövät, mutta itse ei pysty (kuten juhlat). Selittely on inhottavaa (olen itse hoikka enkä todellakaan laihduta..) ja samalla joutuu kohtaamaan tunteet siitä, että jääkö nyt jostain paitsi (ei ole kivaa, kun muut vetää kaksin käsin vaikka jotain täytekakkua ja surkuttelevat sitä, kun sinä et pysty. Tai vaikka ihan tavallista ruokaa ja itse vedät jotain askeesiateriaa). Mutta omalla suhtautumisella voi asiaan vaikuttaa paljon. Miksi söisin itselleni tällä hetkellä sopimattomia ruoka-aineita ainoastaan ryhmän paineen takia ja voisin sen jälkeen pitkään huonosti? Lisäksi radikaalit muutokset ruokavaliossa ovat usein väliaikaisia ja harvemmin kestävät koko loppuelämää, joten onko sillä oikeasti väliä, jos täytekakut ja muut ”herkut” jäävät väliin. Keliakia on tietty asia erikseen, mutta jos ottaa asiasta selvää, niin gluteenittomalla ruokavaliolla on helppo olla.

    Halusin tuoda kommentillani toisenlaista näkökulmaa tämän postauksen kommenteissa esiintulleisiin ajatuksiin ruokavaliomuutoksista tai -rajoituksista. Minun silmissäni täysipainoinen vhh olisi uskomattoman monipuolinen tapa syödä: kaupassakäynti olisi yhtä juhlaa, kun voisi syödä esimerkiksi kaikkia kasviksia rajoituksetta! ^_^ Tästä samasta näkökulmasta katsottuna yhden tai kahden ruoka-aineen vältteleminen olisi myös helppo juttu. Jos vatsa voi paremmin vaikka pelkän sokerin, sipulin, paprikan tai vaikka vehnän välttelemisellä ja samalla voi syödä kaikkea muuta, niin miksei niin tekisi?

    Ihmisillä on erilaiset lähtökohdat eri asioihin ja karu fakta on, että toisten keho pystyy eri juttuihin kuin toisten. Vaikka joku juttu sopisi toiselle, niin se ei välttämättä sovi itselle.

    Hyvää syksyä kaikille! :)

    • Sanni

      Suuri kiitos pitkästä ja mielenkiintoisesta kommentistasi, Ruokarajoitteinen! :)

      Mahtavaa että suolistosi on nyt kutakuinkin rauhoittuneessa tilassa. Voin kyllä uskoa millaisen vaivan olet nähnyt kaikkien kokeilujen kautta… Nyökyttelin monille kirjoituksesi pointeille, kuten sille miksi syödä jotain itselle sopimatonta ryhmäpaineen takia ja voida sitten huonosti pitkään. Ja tosiaan se, miten eri ihmiset näkevät ruokarajoitteet… Toisille jo pelkän sokerin ja valkoisen viljan välttäminen tuntuu ahdistavan rajoittavalta, kun taas minusta oma se ei rajoita oikeastaan yhtään mitään :D Tai siis en näe sitä rajoitteena. Miksi pitää juuttua voivottelemaan sitä, mitä ei voi syödä? Asiaan voi asennoitua myös niin, että ajattelee kaikkea sitä mitä voi syödä. :)

      Sinun ruokavaliosi toki on tiukempi kuin useimmilla muilla, ja tuokin tietysti enemmän haasteellisuutta arkeen. Mutta kuten kirjoitit, mikään mahdottomuus se ei ole eikä sinun tarvitse tuntea että jäät hirveästi jostain paitsi :) Loistava asenne!

    • pai

      Nyökyttelin täällä lukiessani kommenttiasi, sillä kovin tuntui tutulta. Fodmap-ruokavalio ei meikäläiselläkään ollut avain onneen, vaikka helpottikin huomattavasti oloa. Jäin vain miettimään, että mitä ihmettä mahdoit syödä tuossa ”eliminaatiovaiheessa”…

      • Ruokarajoitteinen

        Näiden ruoka-aineiden eri muodoilla voi tehdä useampaa sorttia pääruokia, jälkiruokia ja jopa leipoa (no ei tietenkään mitään täytekakkuja, en sentään ole taikuri :D), mikäli jaksaa nähdä vähän vaivaa:

        bataatti, kesäkurpitsa, porkkana, salaatit, kurkku, kananmuna, voi, oliiviöljy, viinietikka, marjat, lihat, kalat, psyllium, chia, hunaja (hyvin pieniä määriä), fiberhusk, manteli, kookos (jauhona, ei muuten ainakaan minulle), tietyt vauvojen marja- ja hedelmäsoseet (mieluiten sokeroimattomina).

        Ja kun mukaan lisää vähitellen itselle sopivia maitotuotteita, kasviksia, siemeniä ja pähkinöitä jne, niin mahdollisuudet vain kasvavat! ^_^

        Eli näinkin on mahdollista elää, ja tästä vielä tiukemminkin. ;)

  2. Amanda

    Kommenttini ei nyt millään tavoin liity tähän postaukseen, mutta kaipailisin hieman apua minua askarruttavaan meikkidilemmaan, jonka parissa olen taistellut vuoden jos toisenkin. Haluaisin käyttää peiteainetta ja valokynää meikkivoiteen päälle levitettynä, mutta jostain syystä näin tehdessäni, valokynä/peiteaine pakkautuu ikävästi kyseiselle alueelle ikäänkuin rumasti kakkumaisesti kerrostuen. Ikävää tässä on se, että alue, jonne peiteainetta levittää, näkyy todella selkeästi sekä raja peiteaineen ja meikkivoiteen välillä on huomattava. En vain jostain syystä saa nestemäisiä/vahamaisia peiteaineita tai valokynää sulautumaan nätisti meikkivoiteeseen, vaan jokaisella kerralla meikkivoiteen päälle levitetty tuote pakkaantuu kyseiselle alueelle, mikä näyttää aivan hirveältä. Mistäköhän tämä johtuu? Mielestäni en esimerkiksi levitä meikkivoidetta älyttömän paljon, joten en usko sen johtuvan siitäkään. Meikkivoiteena on ollut käytössä pitkään Estee Lauderin double wear, mutta olen huomannut saman ilmiön myös muiden meikkivoiteiden kohdalla :/ Tämä harmittaa syvästi, sillä haluaisin tehdä varjostuksetkin voidemaiselle tuotteelle, mutta nyt tämä ei ole mahdollista voidemaisen tuotteen käyttäytyessä ikävästi meikkivoiteen päällä :(

    • Sanni

      Hei Amanda!

      Pelkäänpä, että en osaa auttaa sinua :/ En oikein keksi muuta, mistä kuvailemasi voisi johtua, kuin peiteaineen/valokynän yhteensopimattomuus meikkivoiteen koostumuksen kanssa, tai mahdollisesti ihotyypin. Onko sinulla kuiva iho..? Kuivalle iholle erilaiset meikkituotteet saattavat ”kökkööntyä” helpommin kuin muille ihotyypeille ihon imiessä niistäkin kaiken kosteuden, vaikeuttaen niiden levittyvyyttä. Onhan ihosi kunnolla kosteutettu ennen meikin levitystää..?

      Ovatko käyttämäsi peiteaine ja valokynä saman merkkisiä meikkivoiteen kanssa? Yleisesti eri merkkien pitäisi tietysti toimia keskenään, itse en ole koskaan kokenut ongelmia eri merkkisen peiteaineen ja meikkivoiteen yhdistelmillä. Tuli vain mieleen voisiko sinun tapauksessasi tuollakin olla merkitystä…

      Kolmas mieleen tullut seikka on sävy, kun kirjoitit että raja peiteaineen ja meikkivoiteen välillä on selkeä.

      Olen pahoillani etten oikein kyennyt tässä asiassa olemaan avuksi. :/

  3. ulla

    Musta on aina ollut hirvittävän kiinnostavaa lukea sun ruokavalio- ja ulkonäköpohdintajuttuja. Oon kuitenkin hitusen jäänyt ihmettelemään tota turvotusjuttua. Että kai sunkin vatsasi kuitenkin laajenee ruokailun jälkeen nykyiselläkin ruokavaliolla? Kun mun mielestä on ihan luonnollisesta, että vatsa näyttää isommalta silloin kun se on täynnä eli ruokailun jälkeen :)

    Tiedän toki, että vatsaa voi turvottaa niinkin että olo tuntuu äärimmäisen epämukavalta ja pinkeältä. En siis sano, että olisit jotenkin luulosairas tms. Uskon, että ruokavaliosi tekee sulle vain hyvää! Mut välillä musta vaan tuntuu, että monet kuvitlee nykyään, että vatsan pitäisi aina näyttää noin ”mallimaiselta” kuin sun vatsas näyttää. Ja hei, jatka ihmeessä näitä tän tyyppisiä postauksia. Ihania kurkistuksia toisen pään sisään :)

    • Sanni

      Että kai sunkin vatsasi kuitenkin laajenee ruokailun jälkeen nykyiselläkin ruokavaliolla? Kun mun mielestä on ihan luonnollisesta, että vatsa näyttää isommalta silloin kun se on täynnä eli ruokailun jälkeen :)

      Tottakai se laajenee ruokailun jälkeen :) Mutta ruoan jälkeinen laajenemistila on ihan eri asia kuin tuo kuvien megaturvotus. Turvonneet vatsakuvat on otettu illalla monta tuntia ruokailun jälkeen. Se ilmapallomasu mikä mulle tulee runsashiilarisista aterioista säilyy jopa useita päiviä, se ei siis ole mikään hetkellinen aterian jälkeinen tila.

      • ulla

        Brrr, ei käy kateeksi, oon ittekin joutunut nuoruusvuosina kärsimään ko. vaivasta. Mut joo, kiitti vastauksesta, oon oikeesti miettinyt tätä paljon! :D

  4. Kaline

    Olipas mielenkiintoinen ja itsellekin niin tuttu aihe tässä postauksessa, sekä sen kommenteissa.

    Täälläkin yksi hoikka, mutta lähes jatkuvasti maha turvoksissa oleva… :) Tuttu vaiva siis! Toissa viikolla erehdyin herkkupäivänä syömään kokonaisen Kotzonen ja sain mahani viikon ajaksi todella kipeäksi ja turvonneeksi :(

    Sanni, olisitkohan voinut tehdä postauksen sinun aamujumpasta, mitä teet esim. nyt tuolla reissussa ollessasi? :)

    • Sanni

      Sanni, olisitkohan voinut tehdä postauksen sinun aamujumpasta, mitä teet esim. nyt tuolla reissussa ollessasi? :)

      Hmm, katsotaan :)

  5. Satu

    Hei Sanni! Loistavaa että eksyin sun blogiin. Huippu teksti! Itsekin olen hoikka pömppömahainen nainen, joka kuulee jatkuvasti että ” ei sun tarvii mitään tehdä”!
    Hyvä kirjoitus ja ihanat sivut.
    Vierailen täällä varmasti usein :)

    • Sanni

      Tervetuloa Satu! :)

  6. Hennis

    Hyvä ja ajatuksia herättävä postaus. Olen itsekin samassa kategoriassa: hoikka, mutta masu pömpöttää herkästi. Lisäksi aineenvaihdunta ja vatsan toiminta tuntuu jumittavan todella rankasti hiilaribileiden jälkeen. Ja se kestää pitkään varsinkin nyt kolmenkympin pahemmalla puolella.

    Mulla meni kuitenkin vähän ohi, mistä ruokavaliosi siis koostuu? Kasvikset, kala, juusto mainitsit jossain?
    Vai vältätkö ainoastaan sokereita ja valkoisia viljoja? Käytätkö täysjyväviljoja?

    Jotain tällaista ruokavaliota lähden kyllä nyt kokeilemaan,mutta täytyy nyt hieman pohdiskella mitä kaikkea karsin…

    • Sanni

      Mulla meni kuitenkin vähän ohi, mistä ruokavaliosi siis koostuu?

      Vähähiilihydraattinen ruokavalio koostuu käytännössä kaikista ruoka-aineista paitsi sokerista (ja mistään missä on sokeria), viljoista, perunasta, riisistä, pastasta, maidosta (maidossa on painoonsa nähden tosi paljon hiilaria, 2 dl lasillisessa jo 10 g) ja makeista hedelmistä. Einekset eivät myöskään kuulu vähähiilihydraattiseen ravintoon. Syön siis käytännössä ihan kaikkea muuta, rajoittaen joidenkin runsashiilihydraattisten kasvisten syöntiä kuten papujen ja palkokasvien. Hedelmiä en syö juuri ollenkaan, silloin tällöin pienen palan omenaa juuston seurana tai salaatissa. Viljaa tulee myös syötyä silloin tällöin (paitsi vehnää) kaupan vhh-ruisleivän tai kaurapuuron muodossa (valmistan puuronkin osittain muista, viljattomista jauhoista) kuitenkin harvemmin kuin kerran viikkoon.

      Lihaa en syö ihan vain siksi kun en tykkää siitä. :) Lopetin sen syönnin jo 14-vuotiaana.

      Tästä postauksesta selviää käytännön esimerkein mitä syön ja miten koostan päivän ateriat:

      http://karkkipaiva.indiedays.com/2013/01/03/nain-mina-syon/

  7. Titu

    Kiitos postauksestasi! Joidenkin on niin vaikea käsittää että hoikan ihmisen maha turpoilee ihan raskausvatsan mittoihin.
    Olen jättänyt kotimaiset viljat (gluteenin) pois ja olo huomattavasti parempi! En syö myöskään mitään tuotteita joihin on lisätty sokeria.
    Olen kyllä epäillyt että saatan kärsiä hiivasyndroomastakin, googlettelemalla löytyy tietoa siitäkin.

  8. Tiia

    Heipähei! En ole viikkoihin surffannut netissä mitään, myöskään blogeja. Pikkuisen ristiriitaista, koska käytännössä ”netittelen” työkseni:) Kuitenkin kaikenaikainen työnteko kutistaa huvikseen surffailun näemmä ihan minimiin…

    Haluaisin kommentoida noita paria ekaa kappaletta…

    Mä en väitä nyt mitenkään tuntevani sinua, mutta jonkinlainen hento käsitys minulla kaiketi on sekä perussannista, että blogisannista…

    Sinä kirjoitat ehkä blogiisi tyyliin, joka saa tavislukijasi ymmärtämään sinut (ehkä) hiljaisempana ja kiltimpänä persoonana kuin todellisuudessa olet. Jotenkin sellaisena kiltimpänä, enemmän kaikkia mielyttävänä persoonana. Vaikka todellisuudessa sinulla varmasti on paljon enemmän ja jämäkämpia mielipiteitä kaikista aiheista, kuin mitä välttämättä julkaiset (well who doesn’t).

    Sitten kun kirjoitat postauksia todellisuutta lähentelevällä, rehellisemmällä ulosannilla, nämä kiltimmän blogisannin ”tuntevat” lukijat ehkä reagoivat siihen voimakkaammin? (ja osa ehkä ilkeästi, koska sellaisia ihmiset vaan ovat)

    Enmätiedä, sellainen kuva mulle on jäänyt. Onneksi en tiedä mistään mitään…

    Ps. Jos haluat oikeasti lihavemman ihmisen kuvia vko ilman hh versus pari paahtoleipää, niin here I’m. Ero on tosiaan paljon enemmän kuin yöllä ja päivällä….

    • Sanni

      Heipähei Tiia! :) Oli kiva huomata sinulta taas tutun tiiamaisesti yöllisiä kommentteja! :)

      Hyvä vain pysytellä välillä poissa netistä… ;) Tervettä itse kullekin. Älä suotta pahoittele.

      Sinä kirjoitat ehkä blogiisi tyyliin, joka saa tavislukijasi ymmärtämään sinut (ehkä) hiljaisempana ja kiltimpänä persoonana kuin todellisuudessa olet. Jotenkin
      sellaisena kiltimpänä, enemmän kaikkia mielyttävänä persoonana. Vaikka todellisuudessa sinulla varmasti on paljon enemmän ja jämäkämpia mielipiteitä kaikista aiheista, kuin mitä välttämättä julkaiset

      Tässä on varmasti perää. No – kilttihän mä olen :D, mutta en niin ”pehmeä” kuin blogin kautta saattaisi ajatella. Joskus ihmisille (uusille tuttavuuksille) tulee vähän shokkina esim. se kun puhun usein niinkuin tukkijätkä, kiroilen ja tosiaan, kuten sanoit, jaan ”jämäkämpiä mielipiteitä”. Mutta kyllä sekin Sanni täällä pilkahtelee rivien välissä. :) Mielestäni. Ainakin vakilukijat varmaan ovat löytäneet minusta senkin puolen. ^_^

  9. J

    Jätiksä siis myös viljat pois ruokavaliosta? :) En ihan tajunnut että mitä jätit pois? :)

    • Sanni

      Kyllä, jätin viljan pois. Vilja on erittäin korkeahiilihydraattista eikä kuulu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Leipä, pasta, murot, mysli, pullat, pitsat, kakut, piirakat – kaikki leivonnaiset, ovat viljatuotteita.

      Ainoa osa viljasta joka sopii kohtuullisissa määrin vhh:lle on leseet, jotka ovat suurimmaksi osaksi imeytymätöntä kuitua.

      • J

        Okei kiitos paljon! :) Mitä sä sit oikeen syöt? Eiks ruokavaliosta tuu aika ykspuolista?

        • Sanni

          Mitä sä sit oikeen syöt? Eiks ruokavaliosta tuu aika ykspuolista?

          Yksipuolista? :) Vain jättämällä viljat pois? Nohh, mä syön:

          kalaa, meren eläviä, tofua, soijapihvejä, soijanakkeja, quorn-pyöryköitä, kaikkia mahdollisia kasviksia paitsi perunaa, papupastaa, sieniä, juustoa, kananmunia, pähkinötä, siemeniä, marjoja, täysrasvajogurttia, raejuustoa, kermaisia kastikkeita, pähkinä- ja siemenjauhoihin leivottuja leipiä, sämpylöitä, piirakoita ja muffinsseja, viljatonta mysliä….

  10. Lanttu

    Tervehdys! Eksyin tähän miltei vuoden takaiseen postaukseesi googlatessani sanan ”Pallomaha”. Jep, yritin selvittää mistä pallomahaisuus johtuu. Olen 17-vuotias normaalipainoinen tyttö. Vartalonmalliltani olen mielestäni päärynä, sillä ylävartaloni on pienempi ja sirompi kuin alavartaloni. Olen muuten tyytyväinen itseeni tällaisena, mutta ongelmani on pallomaha, joka on myös minulla ollut niin kauan kuin muistan. Pienenä olin todella laiha, mutta vatsani oli tosiaan jo silloin hieman ”pallomainen”. Mahani ei ole mitenkään järkyttävän suuri (sitä ei huomaa helposti, ellen ole pukeutunut tiukkaan paitaan), mutta se on erittäin häiritsevä, sillä vatsani näyttää siltä, että olisin raskauden varhaisessa vaiheessa. Se ei siis ole tavallinen pömppömaha, vaan ihan selkeästi ”pallomaha”. Uskon, että minunkin kohdallani kyse on varmasti turvotuksesta. Mahani ei miltei ikinä ole ”ei turvonnut”. Viime kerralla kun mahani ei muistuttanut pientä rantapalloa, olin mahataudissa ja oksentanut koko edellisen yön. Sen perusteella voin siis kai olla melko varma, että pallomaha johtuu ruokavaliostani? Pallo nimittäin palasi kun tokenin oksennustaudista.. Ruokavalioni ei ole kehuttavan terveellinen, muttei kyllä erityisen epäterveellinenkään. Mutta! Kertomani taustastoorin perusteella, osaisitko sanoa yhtään paremmin mistä tämä johtuu? Pitäisikö minunkin muuttaa ruokavalioni johonkin suuntaan, ja millaiseen? Minulla ei ole allergioita, ja syön siis ihan tavallista kotiruokaa.(Lukuunottamatta satunnaisia herkutteluhetkiä) Lisäksi minulla on epäilys siitä, että minulla on laktoosi-intoleranssi. Juon nykyään laktoositonta maitoa, mutta syön kyllä muita maitotuotteita ”laktoosillisinakin”. Kannattaisikohan minun käydä kenties keliakiatesteissä tai vastaavissa? Olen melko neuvoton, ja olisin superkiitollinen jos jaksoit lukea tämään romaanin ja ehkä mahdollisesti auttaa? :) Olen kyllästynyt olemaan pallomaha, paljon mieluummin ottaisin tavallisen pömppiksen, josta olisi mahdollista päästä eroon liikunnalla! :D

    • Sanni

      Moi Lanttu!

      eksyin tähän miltei vuoden takaiseen postaukseesi

      Itse asiassa postaus on viime lokakuulta :)

      Viime kerralla kun mahani ei muistuttanut pientä rantapalloa, olin mahataudissa ja oksentanut koko edellisen yön. Sen perusteella voin siis kai olla melko varma, että pallomaha johtuu ruokavaliostani?

      Näin voisi päätellä. Mikäli pallomaisuus olisi rakenteellista, ei se minun logiikkani mukaan voisi kadota millään konstilla.

      Kertomani taustastoorin perusteella, osaisitko sanoa yhtään paremmin mistä tämä johtuu?

      En valitettavasti, asiassa osaa varmasti parhaiten auttaa lääkäri.

      Pitäisikö minunkin muuttaa ruokavalioni johonkin suuntaan, ja millaiseen?

      Tällaisia neuvoja kannattaa kysyä terveydenhoidon ja ravitsemuksen ammattilaisilta, en valitettavasti pelkän tavallisen kanssaihmisen ominaisuudessa uskalla antaa kenellekään terveyteen liittyviä neuvoja, etenkään sävyllä ”Sinun pitäisi.” Se olisi vaarallista :) Voin vain sanoa, että kannattaa kokeilla erilaisia ruokavalioita, kuten maidotonta ja gluteenitonta, ja mahdollisuuksien mukaan myös vähähiilihydraattista. Maito ja gluteeni ovat tunnettuja vatsaoireiden tuojia, ja niitä rajoittavista ruokavalioista olisi ehkä helpoin aloittaa. Vhh on kokonaisvaltaisempi, ja siihen siirtyessä on tehtävä laajempia muutoksia ruokavalioon (kaikki pasta, riisi, peruna, leipä ja sokeripitoiset tuotteet pois). Sitten on myös fodmap, joka myös sisältää huomattavia rajoituksia.

      Neuvoni sinulle on varata aika ravitsemusneuvojalle (itsekin olen sellaisella käynyt menneisyydessäni oireideni vuoksi) ja miettiä noiden eri ruokavalioiden kokeilua.

      Tsemppiä kovasti ja toivottavasti syy turvotukseen löytyy!

  11. Maria

    Moikka!
    Pallomahaan kyllästyneenä päätin että nyt jää sokerit ainakin pois, ja hiilareita haluan myös vähentää. Opiskelijan näkökulmasta ongelma on se, että hiilarit eli peruna, riisi ja pasta on juuri ne ruoka-aineet jotka ovat niitä halvimpia ja joita saa opiskelijaruokalassakin mättää rajattomasti.
    Siispä ajattelin että olisiko sulla ollut ajatuksia siitä miten vhh-ruokavaliota voisi alkaa lähestyä kun budjetti on rajallinen?

    • Sanni

      Olen kirjoittanut aiheesta postauksenkin :)

      http://karkkipaiva.indiedays.com/2012/04/16/budjettimurkinaa/

      Vinkkini pähkinänkuoressa:
      * Osta pakastevihanneksia. Isot kilon säkit (esim. Xtra ja Rainbow tai Lidlin 750 g pussit) ovat todella, todella edullisia.
      * Osta tölkki- ja pakastekalaa
      * Suosi muutenkin tölkki/säilykeruokia; tomaattimurskaa, herkkusieniä, parsaa, oliiveja
      * Syö paljon kananmunia (erittäin halpaa ja samalla ravintorikasta ruokaa)
      * Tee kerralla isompia ruoka-annoksia ja pakasta loput
      * Tee ruokaostoksista rutiini ja osta aina samat listan mukaiset ruoka-aineet niin ei tule lipdsahdettua ”erikoisherkkujen” puoleen

  12. Apuatarvitseva

    Moikka!
    Oon itse nyt sen 17v ja urheilen viikossa 5-7 kertaa. Oon aina ollu hoikka ja vuosi takaperin, niin huomasin mulla ihan samanlaisen kropan muodon. Pullottava vatsa, muuten laiha.
    Hirveesti oon koittanu sen etee urheilla ja tää postaus sai mut tajuamaa et ei tää välttis oo läskiä vaan just turvotusta.
    Oon nyt jättäny laktoosin pois kolmisen päivää sitte. Maha tuntuu yhtä tukalalle ja turvonneelle aina syönnin jälkee. Syön täysjyvätuotteita aina kun mahdollista. Tänään aamupalan jälkeenki oli todella turvonnu kun söin appelsiinin kaurapuuroaja karjalanpiirakoita. Pitäiskö karjalanpiirakat ja ruis tai muut viljat jättää pois kans? Ja onko vinkkejä mitä sitte syödä aamupalaksi? Oon niin tottunu syömää puuroa ja ruista!

    • Sanni

      Vilja nimenomaan on yksi suurimpia turvotuksen aiheuttajia. Se, onko vilja täysjyvää vai ei, ei vaikuta asiaan, täysyvä turvottaa yhtä paljon kuin löllövehnä esimerkiksi. Kokeile siis ihmeessä jättää kaikki viljat pois vähäksi aikaa jos maitotuotteiden jättäminen ei ole auttanut. Kolme päivää ei muuten ole lopulta kovinkaan riittävä aika arvioimaan laktoosittoman ruokavalion (tai minkään ruokavalion) vaikutuksia, kokeilua kannattaa jatkaa ainakin viikko, mielellään kaksi.

      Laktoosittomaksi ja viljattomaksi aamupalaksi voi syödä esimerkiksi kananmunia (keitettyinä, paistettuina, munakkaana, kokkelina), soijajogurttia, kaurajogurttia, kasviksia, marjoja, hedelmiä ja juustoa. Lehmänmaitojogurttiakin saa laktoosittomana.

      Tsemppiä kokeiluun!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.