Päivän kootut eli liikunnasta, saippuasta ja kolesterolista

Ymppään tänään samaan postaukseen kolme toisiinsa liittymätöntä asiaa. Mutta haetanneeko tuo mittään, niinkuin savolainen sanoisi. Saippuapäivitykset tuskin joka kerta kaipaavat omaa varsinaista postaustaan.

Olen miettinyt eiliseen postaukseen jättämiänne kommentteja ja tilannettani koko päivän.

Tätä hymyä odotellessa…

Kyllä vain siitä on apua kun tarpeeksi moni ihminen sanoo jotain. En esimerkiksi itse, niin hullulta kuin se kuulostaakin, ollut kertaakaan tullut ajatelleeksi että tauon pitäminen voisi auttaa ja on todennäköisesti se ainoa ja oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Olen vain odottanut ja toivonut että *itutus menisi ohi ja entinen neutraali, ”olis-sitä-parempaakin-tekemistä-mutta-sitten-on-ihan-jees-kun-pääsen-salille” -fiilis treeniä kohtaan palaisi.

Koska niin moni kirjoitti samankaltaisia asioita/ehdotuksia/kysymyksiä kommenteissaan, päätin vastata niihin tässä postauksessa koska henkilökohtainen vastaaminen kommenttiboksissa olisi mennyt toistoksi.

* Sali on tylsää ja aivotonta treeniä, miksi et vaihda johonkin muuhun lajiin?

– Minun ”liikuntaprofiiliini” sopii aivoton ja rutiininomaiseen toistoon perustuva treeni johon ei liity kiinteitä aikatauluja. Niin kamalalta kuin se kuulostaa, liikunta on minulle suoritus, ei asia jota lähdetään harrastamaan koska se tuo iloa. Tietysti olisi aivan mahtavaa jos jostain löytyisi laji joka toisi myös iloa ja sitä kautta aivan erilaista motivaatiota, mutta toistaiseksi kaikkiin lajeihin on liittynyt jotain ahdistavaa tai muuta mikä on estänyt sen jäämisen osaksi elämääni.

Minulle sopivassa liikunnassa tulisi yhdistyä seuraavat asiat:

1. Liikunnan ”luokse” on päästävä nopeasti ja helposti, harrastuspaikan on sijaittava kävelyetäisyydellä –> bussi- tai automatka saa käynnit vääjäämättä hiipumaan. Tämä karsii hyvin suuren osan paikkakuntani liikuntamahdollisuuksista.

2. Sitä on voitava harrastaa omalla aikataululla.

3. Siinä ei saa olla paljon koreografiaa tai koordinaatiota vaativaa sisältöä.

4. Siihen ei saa sisältyä alkulämmittelyä enempää juoksua.

5. Sen on oltava rakenteeltaan helppoa ja nopeasti omaksuttavaa mutta samalla tehokasta niin että kropassa tuntuu.

Salitreeni sopii kaikkiin näihin kohtiin, siksi siitä on muodostunut minulle ihanteellinen liikuntamuoto.

Parhaimmillaan salitreeni ei tunnu lainkaan ikävältä. En suinkaan ole käynyt kaikkia näitä yhdeksää vuotta salilla kiroillen joka kerta kun pukuhuoneen ovi kolahtaa. Silloin kun sujuu hyvin, treeni tuntuu neutraalilta ja ”harmittomalta”. Toki aina lähtiessä on olo, että mieluummin jäisi kotiin enkä todellakaan voi väittää että oikein odottaisin salille pääsyä. Mutta treenin sujuessa jälkeenpäin on hyvä ja tyytyväinen olo.

* Mikä niissä ryhmäliikuntatunneissa sitten mättää?

– Pelkään kaikkia koreografiajuttuja ja itseni nolaamista. Minun on hirveän vaikea seurata ohjaajan liikkeitä ja ”tehdä perässä”, tuntuu kiusalliselta seistä ihmisten keskellä ja huitoa käsillä ja jaloilla vain sinne päin. Ryhmäliikuntatunneissa on monia jotka sisältönsä puolesta kiinnostaisivat, kuten tanssilliset jutut, mutta olen niin pelkojeni vanki että en uskalla osallistua. Muutama kokemus totaalisesta ”mää en tajua yhtään miten tässä pitäis tehdä” -noloushetkestä on pitänyt huolen, että kynnys mennä tunneille on kasvanut entisestään. Kun joku sali lanseeraa pienryhmät tukiopetuksella minun kaltaisilleni pelkureille ilmoittaudun ensimmäisenä.

* Entäs uinti?

– En osaa uida. :( Muuten laji sopisi minulle aivan älyttömän hyvin. Olen NIIN kateellinen ihmisille jotka osaavat uida.

* Tai lenkkeily? Lähde ulos ihminen!

– Valitettavasti en tiedä mitään niin ikävää liikuntaa kuin lenkkeily. Mieluummin menisin vaikka sinne step-tunnille nolaamaan itseni kuin yrittäisin lenkkeillä.

* Ala syödä enemmän hiilareita niin jaksat taas nostaa punttia.

– Kuulostaisi muuten järkevältä, mutta olen ruokavaliollani treenannut kaksi vuotta ilman ongelmia. Itse asiassa syön tällä hetkellä paljon hiilihydraattipitoisempaa ruokaa kuin ensimmäisen vhh-vuoteni aikana. Tällä pohjalla minun  on vaikea nähdä, miten hiilihydraattien lisääminen auttaisi salijumiin.

* Onko järkevää tehdä jotain, jota inhoaa?

– ’Inhoaa’ on ehkä kohdallani liian voimakas sana, mutta kyllä, liikunnan kohdalla ON järkevää vaikka pakottaa itsensä treenaamaan jos vaihtoehtona on se, että istuu perseellään eikä koskaan harrasta liikuntaa. Olen kanssanne (tämänpäiväisten pohdiskelujen tuloksena) samaa mieltä siinä, että juuri salitreeniä ei varmastikaan ole tällä hetkellä järkevää yrittää vetää kun se ei vain suju. Se on siis vaihdettava johonkin muuhun, vaikka se ”joku muu” vaatii lähtökohtaisesti myös itsensä pakottamista.

.

Päätin nyt pitää ainakin viikon taukoa liikunnasta kokonaan, ja lähteä sitten hitaasti syöttämään erilaisia liikunnallisia virikkeitä. Lenkille minua ei saa, se nyt vain on fakta, joten jäljelle jäävät käytännössä ne pelottavat ryhmäliikuntatunnit. Poimin salini jumppavalikoimasta alhaisimman kynnyksen tunnit joista minulla on aiempaa, ihan positiivistakin kokemusta (bodypump, bodyvive) ja ajattelin uskaltautua myös kahvakuulatunnille. Kahvakuulatreeniin ei  kai voi sisältyä mitään kovin monimutkaisia koreografioita… eihän…?

Salitreeniin palaan vasta kun ajatus nilkkaremmistä tai bulgarialaisesta askelkyykystä ei enää saa nyrkkiä puristumaan.

Mutta siis – suuret kiitokset teille pääkoppani tuuletuksesta! Näköjään tarvitaan ulkopuolisen tuki siihen, että pystyn antamaan itselleni ”luvan” ottaa lomaa liikunnasta.

Aiheesta toiseen…. PALASHAMPOOPÄIVÄKIRJA.

Todettuani Ma Provencen toimivan kuten tavallinen shampoo (ja HYVÄ sellainen, palaan vielä MP:hen myöhemmin), siirryin tällä viikolla vanhan ystäväni, Flow Kosmetiikan Blondin pariin. Odotin jännittyneenä uudelleenkohtaamistamme. Olen pessyt Blondilla hiukseni nyt kahdesti.

Haluaisitteko kuulla, että fiilis hiuksissa on erilainen kuin Kreikassa..?

Minä olisin.

Vaan ei. Hiukset ovat huuhdellessa ehkäpä jopa Kreikkaa nahkeammat. Niin kauan menee hyvin kun vain vaahdottaa, mutta heti kun lähtee huuhtomaan, hiukset vetävät ihan ”huovaksi”. Kuvitelkaa miltä kimppu märkää huopalankaa tuntuu. Siltä minun hiukseni tuntuvat. Ei voisi kerta kaikkiaan kuvitellakaan olevansa ilman hoitoainetta.

Laitan pesun jälkeen Flow Kosmetiikan Kehäkukka-hoitoainetta. Se tuoksuu voimakkaasti alkoholilta – ja alkoholia siinä onkin, sekä omenaviinietikkaa sekoitettuna muuten tavalliseen luonnonkosmetiikan hiustenhoitoainepohjaan. Hoitoaine tuntuu tosi hyvältä ja hiusten huopaisuus helpottuu heti. Saippuaisuus kuitenkaan ei. Huuhdellessa tyveen jää tuttu tahmeus. Kuivuttuaan hiukset ihan tuoksuvat saippualta.

Ja vielä aiheeseen numero 3.

Kuva täältä.

Olen vihdoin käynyt mittauttamassa kolesteroliarvoni!

Tätä on moni minulta kysellyt ruokavaliooni liittyen. Ja voin iloisena kertoa, että tällä kermaa ja kananmunaa vetävällä tytsyllä on lääkärin mukaan erinomaiset kolesteroliarvot. Hyvä kolesterolini eli HDL on 3.54 johon lääkäri totesi että hän aniharvoin törmää näin hyvään HDL-arvoon. Huono kolesteroli eli LDL on 2.0, mikä sekin on oikein hyvä arvo.

En ole koskaan aiemmin mitannut kolesteroliani eli en tokikaan tiedä onko vhh-ruokavalio vaikuttanut siihen mitenkään. Voihan olla, että arvoni ovat aina olleet hyvät. Mutta pääasia on se, että runsaasti kovia rasvoja sisältävä ruokavalio ei ole ainakaan muuttanut arvoja huonoiksi.

Jees, hyvällä mielellä vaan kreikkalaista jogurttia naamaan jatkossakin! :)