Paikoista ja kiintymyksestä. Ja vähän ruoastakin.

Kiinnyttekö te paikkoihin?

Kysyin joku aika sitten mieheltäni, mitkä ovat hänen lempipaikkojaan lapsuudenkotinsa kylällä ja Kuopiossa, jossa tutustuimme. Mies katsoi minua hetken aikaa vaiti, näyttäen ehkä vähän kiusaantuneelta tai vaihtoehtoisesti siltä, että häneltä kysytään jotain johon kysyjän pitäisi tietää vastaus. Sitten hän sanoi; ”Sanni, tiedäthän sinä. Minä en ole niinkuin sinä. En minä kiinny paikkoihin, en luo niihin tunnesidettä samalla lailla kuin sinä. Minulle ne ovat vain paikkoja. Niihin voi liittyä mukavia muistoja mutta ei minulla ole mitään tarvetta palata niihin uudelleen ja uudelleen. Ei minua haittaisi vaikka en enää koskaan näkisi näitä paikkoja.”

Tällaisissa asioissa olemme niin erilaisia. Valtavan erilaisia.

Minä kiinnyn paikkoihin niinkuin ihmisiin. Juuri siksi on niin ihana palata samoihin kohteisiin reissuillakin – ei kaikkiin, mutta niihin joista on tullut erityisiä ystäviä. Kun palaan näihin kohteisiin tunnen samaa kuin kohdatessani rakkaan ystävän. Paikoissa on henki ja ne vaikuttavat vahvasti olo- ja mielentilaamme. Näin minä koen. Hyvissä paikoissa on hyvä olla, joissain paikoissa olemme kuin kotona vaikka olisimme vasta saapuneet.

Ahvenanmaa_talvi_

Tätä kirjoittaessani olen yhdessä elämäni tärkeimmistä paikoista, ja se on Ahvenanmaa. Tässä istuessani mietin vain, että hetkestä tekisi täydellisemmän vain se, että miehenikin olisi täällä kanssani – ja tykkäisi olla täällä.

Mr. Karkkipäivä ei erityisemmin välitä Ahvenanmaasta. Hän hyväksyy sen läsnäolon elämässämme koska paikka merkitsee minulle niin paljon, mutta hän ei teeskentele pitävänsä saaresta. Hän käy täällä silloin tällöin ja on vaikuttunut muutamista paikoista kuten Havsvidden ja Björnhufvud Gästgård.  Toivon aina sydämeni pohjasta että jonain kertana hänen silmistään kuvastuisi aito viihtymys – jopa se kiintymys. Oivallus. Että hän jotenkin tajuaisi miten ihana paikka tämä on, saisi kiinni siitä mitä minä täältä löydän, katselisi näitä kodin rapistuneita seiniäkin samoin silmin kuin minä. Koska onhan meillä täällä paljon yhteisiä muistoja. Mutta vaikka kuinka haluaisin, hän ei tunne sitä. Ahvenanmaa on vain yksi paikka muiden joukossa.

Miehelleni paikkoihin liittyvää onnea ja mielihyvää tuovat ihan erilaiset asiat, ennen kaikkea paikkojen tarjoamat haasteet ja tekeminen, itsensä toteutus. Kuten vuoret. Ei tarvitse palata samalle vuorelle, ei hän niihin kiinny. Kunhan pääsee vuorille ja haastamaan itsensä. Ne voivat olla missä vain. Ne tarjoavat sen mikä täyttää hänet… samalla lailla kuin minut täyttää auringonlasku Paroksella tai Maarianhaminan siluetti Slemmernin yli kun ajaa Lemlandsvägeniä kaupunkiin päin.

Kirjoitin viime syksynä kaipauksesta jota tunnen kun olen minulle tärkeissä paikoissa ilman puolisoani. Elämäntyylimme on aika poikkeava perinteisiin avoliittoihin verrattuna, olemme todella paljon erillämme. Viihdymmekin omissa oloissamme ehkäpä keskimääräistä enemmän, mutta olosuhteetkin sen osin sanelevat. Tällä hetkellä näemme vain viikonloppuisin. Se surettaa, mutta asialle ei voi mitään.

Tänä viikonloppuna emme näe koska olen töissä Ahvenanmaalla. Mies puolestaan vie kummipoikansa Tampereella lätkämatsiin. <3 Totta kai olisin superonnellinen jos mies yhtäkkiä sanoisikin, ”Hei, minäpäs tulen sinne sun luokse, se olisi kivaa..!” Mutta en odota sitä koska tiedän realiteetit.

Snack_poyta_IMG_3477

Katselin juuri kuvia kahden vuoden takaa jolloin oli yksi tällainen harvinainen vierailu. Siitä tuli lämmin olo. Yksi meitä yhdistävä ajanviete ja intohimo on ruoka ja hyvä viini, ja se on myös asia jolla mies minua hemmottelee. Tuona viikonloppuna mies ilahdutti minua ihanalla tapas-illallisella. Muistan kuinka ajattelin silloin tekeväni resepteistä postauksen koska pöydässä oli muutama niin älyttömän hyvänmakuinen snack. No, teen se nyt :) Miksipä olisi liian myöhäistä ^_^

Muut herkut olivat lihattomia ja vähähiilihydraattisia, itselleen mies oli pyöräyttänyt myös pikkulihapullia ja chorizo-täytteisiä pikkupiiraita. Piiraiden ohje myös mukana.

(Asiaankuuluvasti illallinen tarjoiltiin MH-kämpän hengessä eriparisilta postimyynnistä tilatuilta astioilta ^_^ En ole ostanut tänne mitään uutta yli 10 vuoteen…)

Snack_poyta_IMG_3485

Tuorejuustolla täytetyt kesäkurpitsarullat

(Ohje Puolialaston kokki)

kesäkurpitsaa

valkosipulia

oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

kourallinen tuoretta ruohosipulia

maustamatonta tuorejuustoa

muutama öljyyn säilötty aurinkokuivattu tomaatti

Leikkaa pestyistä kesäkurpitsoista ohuita siivuja esim. juustohöylällä. Kuumenna pannussa öljyä ja silputtua valkosipulia ja paista kesäkurpitsasiivuja hetki kummaltakin puolelta niin että ne pehmenevät. Vaihda öljyä ja valkosipulia paistoerien välissä ettei valkosipuli pääse palamaan. Anna kurpitsasiivujen valua ja jäähtyä talouspaperin päällä ja mausta ne kevyesti suolalla ja pippurilla.

Valmista täyte: sekoita tuorejuustoon hienonnettu ruohosipuli ja aurinkokuivattu tomaatti ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita nokare juustotäytettä jäähtyneen kesäkurpitsasiivun päähän ja rullaa kääröksi.

Snack_poyta_IMG_3470

Vuohenjuustolla täytetyt paprikat

(Ohje Puolialaston kokki)

1 prk valutettua, säilöttyä, kuoretonta paahdettua paprikaa

(mies ei löytänyt säilöttyä paprikaa Maarianhaminan keskustan kaupoista – mikä ei yllätä koska tarjonta on huono – ja käytti tuoretta paprikaa)

200 g pehmeää vuohenjuustoa

1 pieni valkosipulin kynsi hienonnettuna

kourallinen yrttejä silputtuna (esim. sileälehtistä persiljaa ja basilikaa)

Sekoita hienonnettu valkosipuli ja yrtit vuohenjuustoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa paprikoista suorakaiteen muotoisia paloja. Aseta paloille täytettä ja kääri rullalle. Anna mielellään vetäytyä jääkaapissa muutama tunti.

Snack_poyta_IMG_3468

Chorizoempanadillat

(Ohje Puolialaston kokki)

125 g kuorittua chorizo-makkaraa

250 g valmista voitaikinaa

1 kananmuna vatkattuna

(paprikajauhetta)

Leikkaa chorizo pieniksi kuutioiksi. Kauli voitaikina ohueksi ja ota siitä esim. juomalasin reunan avulla ympyröitä. Laita taikinaympyröille chorizoa ja sulje taikinaympyrät puolikuun muotoisiksi. (Vedellä kostuttaminen auttaa reunoja pysymään kiinni.) Voitele empanadillat kananmunalla ja sirottele päälle halutessasi paprikajauhetta. Paista 200-asteisessa uunissa 150-200 minuuttia.

Snack_poyta_IMG_3479

Gildat

– nää oli ihan törkeän hyviä..! Tosi yllättävä makuyhdistelmä..! Suolainen anjovis sai chilin maistumaan makealta..!

(Ohje Rantapallo.fi)

pieniä vihreitä chilejä (mies käytti punaisia)

anjovisfileitä

oliiveja (…paitsi että kuvista näen ja nyt muistankin, että me käytettiin isoja kapriksia. Toimi erittäin hyvin myös niin :))

cocktail-tikkuja

Huuhtele chilit, anjovikset ja oliivit. Asettele ne tikkuihin aloittaen chilillä jonka jälkeen tulee anjovis ja viimeisenä oliivi.

*

Valkosipulikatkaravut

suuria katkarapuja

2 valkosipulinkynttä

oliiviöljyä

suolaa

tuoretta persiljaa

kuivattua chiliä

Paista valkosipulia pannussa runsaassa oliiviöljyssä kunnes ne saavat kultaisen värin. Lisää katkaravut pannulle ja paista niitä maustuneessa öljyssä kahden minuutin ajan. Mausta chilillä ja koristele persiljalla.

.

Näiden lisäksi pöydässä oli vielä marinoituja oliiveja, tomaatti-mozzarella-basilika-salaattia ja pikkulihapullia (mies: ”ruokapöytä ei ole mitään ilman lihaa”…)

Ensi viikonloppuna saadaan taas olla yhdessä :) Piippukodassa Posion Korouomalla :) Tuleekohan uusi paikka johon kiintyä?

Kommentit (43)
  1. Olen ihan samanlainen paikkoihin kiintyjä ja sekös tuottaa ongelmia. Ai miksikö? No, rakastan matkustamista ja siinähän on koko ajan se vaara että kiintyy jälleen uuteen paikkaan; sydän on jo nyt ihan palasina maailmalla. Sen lisäksi, että kiinnyn näihin paikkoihin, suunnittelen (puoli)vakavissani muuttavani johonkin (=kaikkiin) näistä tärkeimmistä paikoista: katselen työpaikkoja, asuntoja ja todennäköisesti kyllästytän kaikki kanssaihmiseni unelmoinnillani ja jauhamisellani ;D Katsotaan, mihin tie vie, mutta toistaiseksi tällä hetkellä helpotan ikävääni monilla visiiteillä suosikkipaikkoihini. On ihan paras tunne, kun katselee laskeutuvasta lentokoneesta alaspäin ja näkee jälleen tuttuja kadunkulmia tai kun laivasta näkyy lähestyvän sataman valot: sellainen kokonaisvaltainen lämmin ja ”olen taas kotona” -tunne, mitä on kamalan vaikea selittää jollekin, jolla ei ole samaa fiilistä. Mutta joo, sinä varmaan tiedätkin, mitä tarkoitan ;) On ihanaa, että sulla on mahdollisuus viettää paljon aikaa Ahvenanmaalla – toivotaan, että miehesikin vielä lämpenee paikalle ihan tosissaan…koska tosiaankin, kun sen paikkafanituksen saa jakaa jonkun kanssa, se on vielä tuplasti ihanampaa <3

    1. Samaistun niiiin paljon kirjoittamaasi :) Ongelmaksi muodostuu juuri tuo että ihanien kiintymyspaikkojen määrä kasvaa vuosi vuodelta mikä tekee mahdottomaksi vierailla kaikissa enää uudelleen… Ja se vaikuttaa myös siihen, että lopulta tulee nähtyä vähemmän uusia paikkoja reissuillaan, koska haluaa niin kovasti palata niihin vanhoihin. Jossain vaiheessa tämä aiheutti ristiriitaisia tunteita lomakohteita valitessa kun samaan aikaan haluaisi kuitenkin hirveästi nähdä myös niitä uusia paikkoja (tyyliin voisihan ne syyskuut viettää jossain muussakin maassa kuin Kreikassa), mutta nyt en tunne enää noin. Olen vain tosi onnellinen kun pääsen ylipäänsä matkustamaan. <3 Menen sinne mikä tuntuu sillä hetkellä kutsuvan. Jos se on joka vuosi Kreikka, niin sitten se on :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *