Oudoin sijoitus viime vuonna – 150€ selvitti miten vähän todella piittaan vaatteista

Yksi vuodesta 2019 käteen jäänyt omituinen tekoni oli se, että tein 150€ arvoisen yrityksen pukeutua välillä johonkin muuhun kuin oman superpelkistetyn vaatekaappini sisältöön. Ja heitin sen 150€ hukkaan.

Liityin Vaatepuun asiakkaaksi.

Vaatepuu on vaatelainaamo, jossa jäsenmaksua vastaan saa lainata tietyn määrän vaatteita aina kahdeksi viikoksi kerrallaan.

Olen miettinyt vaatelainaamojen asiakkaaksi liittymistä aiemminkin, sillä minusta idea on tosi fiksu. Harva meistä tarvitsee uusia vaatteita kaappinsa täytteeksi kuin pari kertaa vuodessa (puhun nyt siis oikeasta tarpeesta), ja kaikkea tarpeellistakaan ei välttämättä tarvitse omistaa. Lainaaminen on järkevää.

Etenkin juhlapukeutuminen tuottaa pulmia ainakin meille harvoin juhlissa käyville, jotka emme muutenkaan omista ns. hienoja vaatteita. Yksiin tai kaksiinkaan juhliin ei viitsisi ostaa erikseen pukua.

Ainahan voi myös vuokrata, mutta lainaaminen on vielä edullisempaa.

Syyskuisten häiden häämöttäessä edessä keksin, että nythän minun kannattaa viimein liittyä vaatelainaamoon. Puolen vuoden jäsenmaksu vastaa vuokraamon yhden puvun vuokraa, joten summa kannattaisi ehdottomasti sijoittaa ennemmin lainaamon jäsenyyteen.

Niin kävelin eräänä alkusyksyisenä päivänä Tampereen Vaatepuuhun ja maksoin puolen vuoden jäsenyydestä.

Enkä enää koskaan tullut takaisin.

Näin kävi.

Tiedättekö, miksi en palannut?

Olin huijannut itseäni. Kuvitellen, että nyt alkaisin parin viikon välein käydä lainaamassa kaikkea kivaa ja vähän erikoisempaakin töihin ja työtapaamisiin. Ja tietysti se mekko häihin.

Mutta tosiasiassa vaatteet eivät kiinnosta minua. Lainaamon idea on mitä parhain, mutta siitä hyötyy sellainen ihminen, jolle erilaisten vaatteiden päälle laittaminen ja käyttäminen ja tyylin vaihtelu tuottaa iloa ja mielihyvää. Minä en ole sellainen.

En jaksa käydä vaatekaupoissakaan, miksi kuvittelin että jaksaisin käydä vaatelainaamossa? Samaa hommaahan siellä lopulta tehdään; selaillaan vaatteita rekeillä.

Menin häihin vanhalla mekolla jota olin edellisen kerran käyttänyt morsiamen valmistujaisjuhlissa kaksi vuotta aiemmin.

Hyvin meni :) Ja miksipä ei olisi mennyt?

Vähän tietysti harmittaa että menin maksamaan Vaatepuun jäsenyydestä ennen kuin olin edes löytänyt mitään lainattavaa. No, voihan tälle ainakin vähän nauraa.

Pukeutumiseni motto on; ”Niin helppoa, mukavan tuntuista ja neutraalin näköistä kuin mahdollista”.

En ilmaise itseäni vaatteilla ja ne ovat melkeinpä ”välttämätön paha”. Kaikkein mieluiten käyttäisin koko ajan samoja vaatteita, ja niinhän minä melkein teenkin.

Minulla on paljon lähes identtisiä trikoopaitoja ja -hameita. Jos kukaan minut tavannut ei muista mitä minulla oli päällä, hienoa.

Aihe ”herkisti” minut miettimään, millä lailla olematon tyylini on muuttunut vuosien varrella. On ollut aika, jolloin vaatteet ovat kiinnostaneet minua – mutta siitä alkaa olla 20 vuotta :D Ja se kiinnostus oli laatua; himoitsen lisää leveälahkeisia farkkuja. ^_^

Tytöt vuosimallia 1992 <3 Iiik miten ihana kuva!

SANNIN TYYLI

1992-1993 – kuljen värikkäissä farkkuhaalareissa, ribbipoolopaidoissa ja totta kai ylisuurissa tossuissa. Kaiken kuului olla tuolloin monta numeroa liian suurta..! :D

1994-1999 – leveälahkeiset farkut + neulepaita tai neuletakki jonka alla t-paita. Vaatteet edelleen väljiä ja reilun kokoisia, hyvin harvoin mitään ihonmyötäistä.

2000 – 2005 – leveälahkeiset farkut + enemmän ihonmyötäisiä paitoja, trikoopaitojen valtakausi alkaa.

2006 – ostan ensimmäiset suoralahkeiset farkut sitten lapsuuden (!!). Näistä vähän boyfriend-mallisista Leviksistä tulee lempifarkkuni moneksi vuodeksi. Leveälahkeiset farkut jäävät pikkuhiljaa pois kokonaan.

2007 – 2014 – käytän vain suoralahkeisia farkkuja ja lopulta ainoastaan pillifarkkuja. Yläosana trikoopaita, toppi tai ohut neulepaita. Käytän yhä enemmän ihonmyötäisiä ja pienempiä paitoja. Paidan päällä on edelleen aina neuletakki mutta nekin ovat nyt pienempiä ja kapeampia.

Sokoksen stailauksessa

2014 – ihastun Sokoksen stailauksessa trikoomekkoon ja ostan sellaisen. Siitä tulee uusi lempivaatteeni.

2015 – ostan lisää trikoomekkoja. Ne alkavat ottaa valtaa pukeutumisessani. Huomaan, että farkut alkavat tuntua yhä epämukavammilta ja ahdistavilta. Säännölliseen käyttöön jäävät vain leggari-tyyppiset joustavaa kangasta olevat pillifarkut.

Emkan stailauksessa vuonna 2016

2016 – 2017- alan ostaa myös hameita. Yläosana edelleen klassinen Henkkamaukan trikoopaita. Alan ostaa värikkäitä sukkahousuja, joista tulee ainoa väripilkku pukeutumiseeni.

Ostan Emka-stailauksen inspiroimana sinisen pitkähelmaisen farkku-henkisen paitapuseron joka on ensimmäinen paitapusero jota innostun käyttämään sitten teini-iän Levi’s farkkupaitisten.

2018 – nykyhetki – entinen vilukissa muuttuu ”kuumaveriseksi” ja pitkähihaiset trikoopaidat vaihtuvat talvellakin lyhythihaisiin.

Neulepaitoja käytän enää vain ulkona pakkasella. Käytän lähes yksinomaan trikoohametta, värikkäitä sukkahousuja ja t-paitaa, kesällä myös farkkuhametta.

Emkan stailauksesta löysin myös yhdet lempikengistäni – pinkit Panama Jackit.

Nyt vuonna 2020 tunnen oloni pukeutumisen suhteen entistä mukavuudenhaluisemmaksi. Kotona viihdyn pelkästään pyjamassa ja töissä trikoohame + paita – univormussani. Ulos mennessä vedän mieluiten päälle Partioaitan rekeistä löytyvää vaatetyyliä. Itse asiassa Partioaitan tyyliset kaupat ovat niitä harvoja joissa nykyään yhä välillä innostun… :)

Ehkä tänä vuonna sijoitan sen 150€ johonkin järkevämpään vaateasiaan. Tai sitten vasta 2021. Luulen, etten tänä vuonna tarvitse mitään uutta.

Edit. Kommenteissa alettiin jo kysellä niiden moneen kertaan mainittujen trikoohameiden ja trikoomekkojeni perään, ja miksei niistä ollut kuvaa. Yritin kyllä löytää sellaisia kun eilen kirjoitin juttua, mutta tuoreita vaatekuvia on tosi vähän, sillä en enää juuri ota(ta) itsestäni kuvia (poislukien blogin kosmetiikkanaamakuvat).

Musta trikoohame ei kovin kummoiselta näytä :D Mutta tuossa ylhäällä on nyt tuorein kuva lempihameestani, joita minulla on myös kanervaliilan ja okran värisenä, sekä kuva ultimate-lempimekostani, joka on kotimaisen Riimingan. Sitä olen käyttänyt todella paljon. Hurahtaessani trikoomekkoihin, tein niistä myös vuonna 2015 esittelypostauksen, josta tuo Riiminka-kuva on.

Kommentit (36)
  1. Mua jäi nyt vähän kiinnostamaan moneen kertaan mainitut trikoohameet kun kuvissa ei näy kertaakaan :D Musta tuo on tosi hieno asenne vaatteisiin ja niiden ostamiseen! Itse yritän ostaa mahdollisimman vähän ja laadukasta, mutta kyllä niitä riepuja kaapista löytyy turhan paljon.

    1. Mua jäi nyt vähän kiinnostamaan moneen kertaan mainitut trikoohameet kun kuvissa ei näy kertaakaan :D

      Kuva lisätty :) Eihän tuo hame juuri miltään kuvassa näytä :D

  2. Hahah tää oli niin hauska, mulle kävisi varmaan ihan samalla tavalla :D. Ajattelin tuossa taannoin repäistä ja ostaa synttäreitteni takia vähän arvokkaamman suomidesign-mekon kerran elämässäni (no se oli tosin alesssa..!) mutta mekko on edelleen kassissa, kunhan sitten sopiva tilaisuus tulee…Itse olen kulkenut myös kaikki muotivillitykset läpi ja oon kyllä tykännyt ostaa vaatteita, mutta juuri tuo mukavuudenhaluisuus ja helppous on alkanut saada otteen. Joten nykyisin kuljen lähinnä aina pillifarkuissa ja jossain reilussa neuleessa, kotona sitten myös pyjamassa tai vastaavassa. Btw nuo Emkan stailaamat vaatteet voisivat olla omasta vaatekaapista :)

    1. Ajattelin tuossa taannoin repäistä ja ostaa synttäreitteni takia vähän arvokkaamman suomidesign-mekon kerran elämässäni (no se oli tosin alesssa..!) mutta mekko on edelleen kassissa, kunhan sitten sopiva tilaisuus tulee…

      Eikähh… 😁 No tätä sattuu 😅

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *