”Onks se vaahto nyt pahasta iholle?”

Vaahtoavat putsarit ja ovatko ne nyt niin pahoja.

Päätin kirjoittaa aiheesta, kun Mossa-postauksen jälkeen sain jälleen somessa yhteydenoton koskien vaahtoavia putsareita. Kirjoittaja kertoi olevansa kiinnostunut Mossan uudesta vaahtoputsarista, mutta mietti kannattaisiko hänen ostaa sitä, kun netissä niin parjataan vaahtoavia putsareita. ”Ne kuivattavat ihoa, vaurioittavat hydrolipidivaippaa ja saattavat ihon epätasapainoon”. 

Viime aikoina tuntuu nousseen lähes minitrendiksi dissata vaahtoavia kasvojenpuhdistustuotteita. Monelta taholta kuulee, kuinka ne vaurioittavat ihon luontaista suojaa ja ovat yksi yleinen syypää modernin ajan iho-ongelmiimme.

Mistä oikeasti on kyse – ovatko vaahdot tosiaan pahaksi ihollemme? Kannattaako vaahtoja vältellä?

Yritän vastata tähän oman osaamiseni ja näkemykseni puitteissa.

(Jos haluat lyhyen ja nasevan vastauksen, se on: ”ei, mielestäni kaikkien ei ole syytä vältellä vaahtoputsareita.”)

MITÄ ON VAAHTOAVA PUTSARI?

Vaahtoavia putsareita ei voi niputtaa vain yhden otsikon alle – vaahtoavia kemikaaleja on monenlaisia ja vaahtoputsareita hyvin monella eri koostumuksella ja vahvuudella. Yksinkertaistettuna kosmetiikan vaahtoavissa puhdistustuotteissa käytetään tensidejä eli pinta-aktiivisia aineita joita on neljänlaisia: kationisia, anionisia, amfoteerisia sekä ionittomia. Näistä kationiset ja ionittomat tensidit vaahtoavat hyvin vähän tai eivät lainkaan.

Tunnetuimpiin vaahtoa muodostaviin aineisiin kuuluvat anioniset tensidit sodium lauryl sulfate (SLS) ja sodium laureth sulfate (SLES), joista etenkin ensin mainittu on merkittävä ”syypää” vaahtojen huonoon maineeseen.

Sodium lauryl sulfate todellakin on puhtaassa muodossaan erittäin ärsyttävä aine, niin ärsyttävä, että sitä käytetään referenssiaineena kliinisissä ihoärsytystesteissä. Sodium laureth sulfate taas on serkkuaan miedompi, ja vähemmän ihoa ärsyttävä, mutta on sekin voimakkaimmasta päästä puhdistavissa aineissa.

Mikä vaahtoavan tuotteen ominaisuuksissa on täysin ratkaisevaa on se, millä pitoisuudella ja minkälaisina yhdistelminä eri tensidejä käytetään. Ärsyttävimpiä sulfaatteja kuten SLS:ää ei käytännössä koskaan käytetä moderneissa ihonhoitotuotteissa yksinään, vaan ne on aina yhdistetty miedompiin aputensideihin, jotka neutraloivat SLS:n vaikutusta. Tyypillisiä aputensidejä ovat mm. amfoteeriset cocamidopropyl betaine ja sodium cocoamphoacetate.

Nykyään on myös runsaasti täysin sulfaatittomia vaahtoavia tuotteita, mutta on hyvä ottaa huomioon, että ne eivät välttämättä ole aina hellävaraisempia. Kuten sanottua, yksinään sulfaatin tai erityisesti SLS:n ja SLES:n läsnäolo ei tee tuotteesta ärsyttävää, vaan vaikutuksen luo tensidien kokonaisuus ja pitoisuus. Sulfaatittomissakin tensideissä on voimakkaita vaihtoehtoja.

Myös saippua on anioninen tensidi, ja se onkin maailman vanhin tensidi ja täysin luonnollinen. Moni yllä mainituista tensideistä on synteettisiä, tosin osaa niistä voi valmistaa myös 100% luonnon raaka-aineista. Miten saippua eroaa luonteeltaan muista tensideistä, kerron siitä seuraavassa kappaleessa.

MIKÄ VAAHDOSSA SITTEN ON PAHAKSI IHOLLE?

👉 Vaahtoava aine irrottaa iholta tehokkaasti rasvalikaa. Toisin kuin puhdistusöljy, joka sekin irrottaa rasvaperäistä likaa kuten meikkivoidetta, vaahtoava tensidi voi liuottaa myös ihon omia rasvoja. Tehdessään näin se rikkoo ihon luontaisen suojavaipan, ja kun suojavaippa on rikki, pääsee iholta karkaamaan myös kosteutta. Seuraus on ihon kuivuminen.

👉 Toinen huono asia on tietysti se, jos tuotteessa on syystä tai toisesta sellainen tensidikoostumus (esimerkiksi runsaasti SLS:ää), että se konkreettisesti ärsyttää ihoa. Seurauksena ihon kuivumisen lisäksi on ihon kihelmöinti ja punoitus.

👉 Kolmas huono asia liittyy käytännössä vain saippuaan. Toisin kuin muut puhdistavat aineet, saippua on emäksistä. Ihon luontainen pH on hapan, ja emäksinen aine tekee ihon suojavaipalle saman kuin muu voimakas tensidi: se liuottaa ihon suojavaipan ”rikki”.

(Joskus kuulee väitettävän, että kaikki vaahtoavat putsarit ovat emäksisiä, mutta tämä ei ole totta. Vain aito saippua on emäksistä. Useimmat vaahtoavat putsarit ovat happamia.)

Suojavaippaan kohdistuva vaurioittava efekti ei ole pysyvä, kuten ei SLS:nkään kodalla, mutta hetkellisesti ihon oma suojavaippa heikentyy, mikä puolestaan voi johtaa kosteuden karkaamiseen, ihon pinnan karheuteen ja ei-toivottujen bakteerien sisäänpääsyyn ihoon. Ihon pinnan hapan pH on myös tärkeä suoja patogeeneja vastaan, ihon suojavaipan toinen nimikin on happovaippa. Ihon pinnan kuuluu olla hapan, happamuus on edellytys terveelle iholle.

”Mutta mä olen lukenut, että saippua on rasvaista ja jättää iholle rasvaa, eikö se ole hyvä juttu?”

Kyllä, kasvoille kehitetyt laadukkaat saippuat ovat tyypillisesti ylirasvoitettuja, eli ne myös jättävät iholle öljyjä ja rasvoja jotka hoitavat ihoa. Tämä auttaa neutraloimaan jonkin verran kuivumista, jonka heikentynyt suojavaippa aiheuttaa. MUTTA, emäksinen aine on aina emäksinen aine ja vaikuttaa ihon pH:hon nostavasti, eivätkä saippuan sisältämät rasvat ja glyseroli estä emäksisyyden vaikutusta ihon pH:hon.

Se, miten emäksiset ja ihon pH:ta nostavat pesut vaikuttavat ihoon, on yksilöllistä. Toisten iho palautuu normaalille pH-tasolle nopeammin, toisten hitaammin. Toisten ihoa emäksinen pesu kuivattaa saippuan kompensoivista rasvoista huolimatta, toisten iholla ei tunnu tällaista vaikutusta. Toisten iholla jatkuva emäksinen pesu heikentää ihon happovaippaa pysyvästi, toisten ei.

Kuitenkin, puhtaasti ihon biologian kannalta hapan pesuaine olisi suositeltavampi kuin emäksinen. Se on loogista, koska iho ei tarvitse eikä hyödy pH:n nostamisesta.

MIKSI VAAHTO EI  OLE HUONO KAIKKIEN IHOLLE?

Kuten yllä kävi ilmi, vaahtoja on hyvin monenlaisia todella miedosta, lähes vaahtoamattomasta vaahdosta erittäin voimakkaasti ärsyttävään sekä happamasta emäksiseen. Ei voida väittää, että kaikki vaahdot käyttäytyvät iholla yhtäläisesti. Jopa vaahtoamattomien pesutuotteiden puolestapuhuja-brändeillä kuten Essellä on vaahtoavia ainesosia sisältäviä putsareita! Koska he tietävät, etteivät kaikki vaahdot ole sama asia.

Hyvä ohjenuora on tämä: sen tuntee, jos ihon happovaippa peseytyy pois. Jos ihosi on putsarin jälkeen natisevan puhdas ja iholla on kitkaa, eli se tuntuu nahkealta, se on merkki siitä, että tensidit ovat liuottaneet ihon rasvakerroksen pois. Tämä ei ole hyvä asia.

Toinen huono merkki on ihon kiristely: jos ihoa alkaa hyvin nopeasti kiristämään pesun jälkeen, ennen kuin laitat kasvoille hoitotuotteet, se kertoo ihon omien rasvojen katoamisesta iholta.

Jos iho kuitenkin on putsarin jäljiltä pehmeä eikä se punoita tai kiristä – ja se tuntuu huuhdellessa liukkaalta eikä natise, (natina on aina huono merkki!) et ole puhdistuksella vaurioittanut ihon suojavaippaa.

Lisäksi vaahdon sopivuuteen tai ei-sopivuuteen vaikuttaa täysin olennaisesti henkilön ihon kunto ja tilanne.

Jos iho on normaali eikä sillä juurikaan ole epätasapainotiloja tai herkkyyksiä, eikä vaahtoavan tuotteen käyttö ole muuttanut tätä, miksi sinun tulisi vältellä vaahtoa? Iho kertoo, jos se voi hyvin tai jos se voi huonosti. Välillä unohdamme kuunnella omaa ihoamme ja kuuntelemme mieluummin ”auktoriteetteja”. Jos joku sanoo, että vaahto on huonoksi, mutta oma ihosi on jo 20 vuotta pärjännyt pehmeänä ja mukavan tuntuisena vaahtoputsareilla, miksi jättäisit vaahdon pois? Jos vieläpä tykkäät siitä enemmän kuin muista putsareista?

Mutta, jos iholla sen sijaan on epätasapainotiloja kuten merkittävää ja pitkäkestoista kuivuutta, ihottumaa, punoitusta tai lehahtelua, rosaceaa, aknea, ruusufinniä, liiallista rasvoittuvuutta tai atopiaa, silloin vaahdon välttäminen on mielestäni perusteltua. Vaahto kuitenkin on iholla aktiivisempi kuin maito- tai öljyputsari.

Putsarikoostumuksissa riittää…

SUMMA SUMMARUM

🧼 Vaahtoja on monenlaisia ja osa niistä voi kuivattaa ihoa, ärsyttää ihoa tai nostaa ihon pH:n epäterveen korkeaksi.

🧼 Kaikki vaahdot eivät ärsytä tai kuivata ihoa.

🧼 Jos ihosi on normaali, enimmäkseen tasapainossa ja ongelmaton, ja olet ennenkin käyttänyt vaahtoja vailla ongelmia, ei ole mitään olennaista syytä, miksi sinun pitäisi luopua vaahdosta.

🧼 Jos ihosi on epätasapainossa, on sen sijaan hyvä harkita muuta kuin vaahtoavaa puhdistustuotetta.

Viimeisenä vielä yksi ”entäs jos”…

”Entäs jos vaahtoava putsari kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa tekee näkymätöntä hallaa mun iholle solutasolla ja tulokset näkyvät vasta kun olen vanhempi..?”

No. ❤️ Mä sanoisin tähän näin: ihonhoidon tulisi olla mukavaa ja kivaa. Jos tykkäät vaahtoavan tuotteen tunnusta ihollasi ja se tuo iloa päivääsi, onko lopulta mielekästä vaihtaa iloa tuova asia pois vain, koska pelkäät jotain, mitä *ehkä* tapahtuu tulevaisuudessa..? Ehkä ihosi on hieman kuivempi ja ryppyisempi, koska käytit tietynlaista puhdistustuotetta..?

Tosiasiassa meidän on mahdoton tietää tarkalleen, mitä kaikkea eri kosmetiikkavalintamme pitkässä juoksussa aiheuttavat ihollemme. Käytänkö antioksidanttiseerumia vai en, nesteytänkö tarpeeksi vai en, tuliko käytettyä riittävästi aurinkovoidetta 20-vuotiaana…. Miltä näytän 45-vuotiaana kun en sitä-tai-tätä. Minusta näistä on turha stressata ja miettiä ”entä-jos”….

Entä jos hoitaisit ihoasi tuotteilla, jotka tuovat sinulle hyvää mieltä ja joista tykkäät? Hyvä mieli on terveydelle vähintään yhtä suotuisa tai tärkeämpikin asia, kuin ihon pH tai pintakuivuus. ❤️

Käytätkö sinä vaahtoputsareita? Onko ihosi kunto olennaisesti muuttunut, jos/kun jätit vaahtoputsarin pois?

kauneus ihonhoito
Kommentit (42)
  1. En käytä vaahtoputsareita, mutta kiitän kun kirjoitat järkevään sävyyn niistä. Kaikki ei ole mustavalkoista, itse ajattelen että tuotteen pitää myös tuntua hyvältä, eikä vaan olla jonkun mielestä hyvä tai paha. Itse en useista yrityksistä huolimatta pidä kasvoöljyistä tai kangasnaamioista. Hiljattain vasta totesin että miksi näitä ostan kun eivät ole mun juttu. Käytän siis tulevaisuudessa vaan voiteita ja seerumeita ja purkista tulevia naamioita. Vaikka kuinka nyt trendi sanoisi muuta. 🙂

    1. Olin tulossa kiittämään samasta asiasta! Tässä aiheessa näkee tosiaan tällä hetkellä turhan paljon mustavalkoisuutta ja mutkien oikomista.

      1. ❣️

        Moni asiantuntija ilmeisesti kokee ”helpommaksi” niputtaa kaikki vaahdot vaikutuksiltaan yhdeksi ja samaksi aineeksi, kuin alkaa eritellä, että minkä tyyppiset vaahdot lopulta (ja miksi!) voivat olla iholle huonoksi. Vähän on tosiaan mutkia suoristettu, mutta kenties lopulta hyvässä tarkoituksessa: ehkä ajatellaan, että on peruskuluttajalle ymmärrettävämpi sanoma välttää vaahtoa ylipäänsä, kuin että kuluttajan pitäisi opetella ymmärtämään esimerkiksi saippuan ja ionittomiin tensideihin perustuvan vaahtopuhdistustuotteen ero.

        Mä kuitenkin peräänkuulutan ihonhoidon iloa ja ihmettelen, miksi tällainen fear-mongering-tyyli on nyt lähtenyt taas nostamaan päätään. Moni kuitenkin käyttää vaahtoja siksi, että tykkää niiden tunnusta iholla, ja arkinen itsensä hemmottelu ja kosmetiikan tuoma mukava olo ovat yhtä lailla tärkeä osa ihonhoitoa. Minusta on ikävä ilmiö, että vaahdoista tykkääviä kuluttajia nyt ikäänkuin syyllistetään vaahdon käytöstä ja annetaan viesti, että ”No käytä vaan mutta tiedät, että tää ei tee sun iholle hyvää…” ☹️ En ymmärrä, miksi viestiä ei voi pukea muotoon, jossa vaahtoa neuvotaan välttämään jos iholla on ongelmia.

  2. Käytän vaahtoputsaria osana kaksoispuhdistusta, eli puhdistusöljyn jälkeen. Ennen puhdistin kasvot myös aamuisin vaahtoavalla putsarilla, mutta nyt kun neljänkympin rajapyykki alkaa lähestyä, huomasin että kasvot kuivuvat tästä liikaa ja siirryin aamuisin pelkkään vesihuuhteluun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *