Karkkipäivä
Karkkipäivä

Nyt se sitten lähti: uusi ruokavalio

Tänään se alkoi. Mun uusi ruokavaliokokeilu.

Ja tämä on todellakin haastavampaa kuin osasin varautua.

Taustat lyhyesti, vaikka kyllähän te nämä jo tiedätte :)

– Olen noudattanut 4,5 vuotta vähähiilihydraattista ruokavaliota

– Voin ruokavalion kanssa erittäin hyvin. Mutta:

– Aloitettuani juoksuharrastuksen jouduin myöntämään, ettei ruokavalio tue tätä liikuntamuotoa parhaalla mahdollisella tavalla.

Ja siksi siis tämä kokeilu. Tarkoituksena ei ole vaihtaa kokonaan pois vhh:lta vaan lisätä hyviä hiilihydraattien lähteitä niin, että energiavarastot olisivat optimaaliset juoksun kannalta.

Valmennuspakettini ostin FitFarmilta, ja siihen kuuluu 3 kuukauden ravinto- ja treeniohjaus. Tarkoituksena on myöhemmin tänä vuonna käydä myös toisen lähestymistavan valmennus, sillä kiinnostuin vertailemaan eri tyyppisiä valmennustapoja. Olen nyt käynyt kummankin eri yrityksen valmentajan kanssa tapaamisessa, ja aloitan FitFarmilla.

FitFarm_Mikko_IMG_1360

Valmentajani FitFarmilla on Mikko Korpeinen.

Aloitustapaamisessa puhuimme siitä, millä tasolla olen hiilihydraatteja viime vuodet syönyt, ja hiilareita alettaisiin kuulema ”ajamaan sisään” ruokavaliossani hyvin pienin askelin ettei kroppa mene ihan sekaisin.

Sain eilen ruokavalioni ja olin ihan monttu auki, tämäkö on ”pienin askelin”: hiilareiden määrä on treenipäivinä triplasti se mitä olen kohta viisi vuotta syönyt, ja treenittöminäkin päivinä tuplasti. Kyseenalaistin tämän, mutta minulle todettiin vain, että tällä lähdetään nyt kokeilemaan ja säädetään sitten jos kroppa reagoi ikävästi. No, Mikko on valmentanut satoja ellei tuhansiakin asiakkaita, joten mikä minä olen tähän murisemaan. Murina on oikeastaan sallittu vasta sitten, jos tulokset todellakin ovat huonot ja olo on kuukauden päästä ihan p*ska. ;)

Eli nyt siis vain kiltisti noudattamaan valmentajan ohjeita. Tästähän minä maksan joten pulinat pois ja kyseenalaistus-asenne kaappiin lukkojen taakse.

Kotiin päästyä ja ruokavalioon vielä hieman lisää perehdyttyäni alkoi seuraava haaste hahmottua: paperilla on ihan valtavasti ruokaa. Volyymillisesti valtavasti. Sopimus estää minua kertomasta ruokavalioni tarkkoja ainesosamääriä, mutta itse raaka-aineet saan kertoa ja sen, että aterioita on viisi päivässä. Senkin voin kertoa, että annoskoot ovat suunnilleen tuplat vhh-ruokavaliooni verrattuna.

Uusi_ruokavalio_aamu020216_IMG_1363

Istuin tänä aamuna tuijottamassa ruokapaperia ja mietin, miten ikinä saan päivän aikana noin paljon ruokaa syötyä, ja noin tiheästi – ja jossain välissä pitäisi ehtiä salillekin.

Korostin tuossa juuri sanaa voolymi. Jep. Uusi ruokavalioni sisältää ruokaa enemmän volyymillisesti, mutta ei suinkaan energiallisesti vhh-ruokavalioon verrattuna. Vhh:ssa syödään paljon rasvaa esimerkiksi juuston, pähkinöiden ja öljyjen muodossa, uudessa ruokavaliossani rasvan määrä on tarkkaan kontrolloitu ja annoskoko on valtava hiilarin lähteen ja hurjan kasvisläjän ansiosta. Saadakseen saman määrän energiaa kuin pienestä palasta juustoa tai ruokalusikallisesta oliiviöljyä, täytyy syödä aikamoinen satsi kasviksia.

Energia_vertailu_IMG_1396

Katsokaapas tätä vertailua esimerkiksi. Tuollainen pieni juuston kyrsä on minulle suupala joka katoaa naamariin sen kummemmin asiaa edes rekisteröimättä. Saadakseni saman energiamäärän munakoisosta minun olisi syötävä sitä yli puoli kiloa! Voitte kuvitella että vatsassa on aikalailla erilainen täyteysaste pienen juustopalan tai puolen kilon munakoisolautasellisen jäljiltä.

Uusi ruokavalioni sisältää juustoa vain yhdellä aterialla proteiinin lähteenä. Muuten saan hyvästellä nuo täyteläiset herkut, joita olen tottunut käyttämään vapaasti pitkin päivää.

Lisää esimerkkejä ruoka-aineiden energiapitoisuuksista:

Energia_IMG_1402

(Minulle vakkarivälipala.)

Energia_IMG_1404

Energia_IMG_1409

Öljyäkin lorautellaan vhh:lla ruokiin huoletta. Uudella ruokavaliolla ei.

Energia_IMG_1406

Kuvat varmasti havainnollistivat, miksi vhh:lla on mahdollista saada enemmän kuin riittävästi energiaa pienemmillä annoksilla.

No, nyt nuo pienemmät annokset on hyvästelty ainakin seuraavan 3 kuukauden ajaksi. Tai sanotaan normaalin kokoiset annokset, uskoisin että melkein kenen tahansa peruspirkon silmään nuo FitFarmin pääaterioiden annoskoot ovat aika hervottomia. Treenin jälkeinen ateriakin piti syödä kahdelta lautaselta kun ei mahtunut yhdelle. Vatsani on tottunut kolmeen ateriaan päivässä, nyt olisi syötävä viisi – ja niitä jättiannoksia. Lähteeköhän tässä ihan vatsalaukku venymään… :D

Uusi_ruokavalio_aamu020216

Aamu alkoi mittailemalla eri ruoka-aineiden määriä päivän aterioille. FitFarmin ruokavalio on gramman tarkka. En itse ole yhtään innostunut punnitsemaan ruoka-aineita, toisin kuin jotkut ehkä luulivat induktion perusteella. Mutta induktio on vain lyhyt kahden viikon jakso kun taas normi-vhh:lla vaakaa ei tarvita mihinkään – juuri sekin on vhh:ssa minulle niin mieleistä. Saa syödä herkkuruokia miettimättä kaloreita tai annoskokoja. Nyt on vain opittava kokeilun nimissä tulemaan vaa’an kanssa kaveriksi.

Uusi_ruokavalio_aamu020216_IMG_1380

FitFarm-ruokavalion aamiainen muistuttaa omaa lemppariaamiaistani sillä erolla, että öljyä tai rasvaa ei saisi juuri käyttää ja tonnikalankin on oltava öljytöntä. (Tämän aamuisessa oli vielä tonnaria öljyversiona. Mikko varmaan heristelee sormea mutta kaapeista vanhat varastot ensin pois.)

Aamiaiseen ei kuulu juustoa. Nyyh.

Uusi_ruokavalio_lounas020216_IMG_1412

Tässä valmistuu päivän lounas, joka oli syötävä jo kello 12.00 (mielellään jo yhdeltätoista..!) että ehtii syödä kaikki päivän ruoat valveillaoloaikana.

Minulla on muutama valinnainen hiilihydraatin lähde: bataatti, kvinoa, kaura, ohra, tattari ja riisinuudeli. Tänään valitsin kvinoan, jota kätkin munakoiso-tomaatti-fetavuokaan. Pastan, riisin ja leivän pyysin jättämään ruokavaliostani pois, sillä ne ovat niitä ”ikäviä hiilihydraatteja” joihin minulla on ollut riippuvuussuhde. Mieluummin otan hiilihydraatit jostain muusta kuin niistä lähteistä, joihin muodostuneesta addiktiosta niin taistelin päästäkseni eroon. Perunasta taas en ole ylipäänsä koskaan oikein välittänyt.

Kvinoa_40g_IMG_1306

Mielenkiintoisesti, FitFarmin ravintoajattelun mukaan kasvikset bataattia ja perunaa lukuunottamatta eivät ole hiilihydraatteja, niitä ei siis lasketa aterioilla hiilariksi. Siksi saan vapaasti koostaa aterian kasvisosuuden mistä tahansa kasviksista, ja hiilarin lähde on erikseen. Aika jännä juttu. Etenkin, kun oli tarkoitus lisätä hiilaria päiviini pienillä portailla. Tottahan toki kasviksissakin on hiilihydraatteja, ja valituista vihanneksista riippuen aterioideni kasvisosuus tuo päivään 20 grammaakin lisää hiilihydraatteja varsinaisen hiilarin lähteen päälle. Mikä on todella paljon kun miettii, että elimistöni on tottunut noin 30-40 gramman vuorokausihiilihydraattimäärään.

Saas nähdä mitä mun kroppa tästä tykkää.

*

Tällä hetkellä, kello 17.30, on kolme päivän viidestä ateriasta syötynä. Plus palautusjuoma. Vielä olisi smoothie + manteliannos sekä maitorahkasta ja marjoista koostuva iltapala jäljellä. Olen aivan kylläinen. Mikko sanoi, että vedät iltapalan sitten vaikka kymmeneltä ennen nukkumaanmenoa. Eiiih…. Kaikkeen sitä lähtee mukaan.

Mutta kyllä tämä läpi vedetään :)

Väliaikaraportteja seuraa.

Kommentit (174)

  1. Piia

    Moi Sanni,

    Mielestäni tarvitsisit ruokavalion vaihtamiseen myös ihan oikean ravintoterapeutin hyväksynnän. Luen aika kauhulla tuota uutta diettiäsi, eroa kun on entiseen aika paljon. Noin suuret erot ruokavalion muutoksissa ovat keholle ja aineenvaihdunnalle (+hormonitoiminnalle) aikamoinen shokki, enkä yhtään ihmettelisi jos muutaman kuukauden kuluttua et tykkäisi olostasi. Varsinkin kun ennen olet elänyt aika tiukkaa hiilaritonta ketoosipainotteista elämää. Epäilen, että kehosi menee kokeilusta ihan sekaisin. Ymmärrän, että fitfarmilla valmennetaan kaikennäköisiä ihmisiä, mutta terveydenhuollon ammattilaisia he eivät käsittääkseni ole, ja taitaa aika harvalla olla se virallinen ravintoterapeutin tutkinto.

    • Sanni

      Katsellaan, katsellaan :) Jos kroppani menee sekaisin, ruokavalioni muokataan uusiksi. Tätä versiota ei siis suinkaan ole tarkoitus seurata seuraavat 3 kk vaan sekä ruokavaliota että treeniohjelmaa muokataan asiakkaan kehityksen ja tilanteen mukaan.

  2. Amilda

    En nyt ehtinyt lukea kommentteja, mutta jos jotain toista kokeilet niin suosittelen enemmän kuin lämpimästi Optimal Performancea. Jos mahdollista niin tustu myös Kaisa Jaakkolan uuteen kirjaan Hyvän olon hormonidietti.

    • Sanni

      OP ja Kaisa tuttuja :)

  3. Taru

    yli-mielenkiintoista ja mahtava postaus Olen ollut fitfarmin nettivalmennuksilla joka vuosi, eli kokemusta on 3sta(6-10vk jaksot) valmennuksesta kolmen vuoden aikana. Olen näihin mennyt ihan itseni haastamisen, treenin edistämisen ja paremman syömistottumuksen ja sokerikoukun selättämiseen. Ja joka kerta olen oppinut jotain esim. Runsas aamupala, veden juonti jne. Kun en ole valmennuksella en vaakaa käytä, mutta syönti tyyli on lähes sama, siihen oppii.
    Näin kolmen vuoden aikana fitfarm on kehittynyt paljon, eikä minusta ole ’yks toikkoinen’, se riippuu paljon omastakin panostuksesta ruokaa. Ja kuten edellä sanottua on hurjaa että lätkäistiin sama ruokavalio kaikille alkuun, mutta niin ne ihmiset sitten jakaantuu omiin ryhmiinsä kun kysyy tiimiltä ja ennen kaikkea kuuntelee kroppaansa.
    Nykyään nettivalmennuksia tursuaa joka tuutista ja jokaisella firmalla on oma ’metodinsa’. Niin ku ravintosuosituksetkin muuttuvat jatkuvasti ja eri maissakin on eri ruokakulttuuri
    Itselle fitfarmista on ollut apua; virtaa riittää, voimatasot parantuneet ja jaksan paremmin töissä ja harrastuksissa, Enkä ole ’fitness-mimmi’
    Ruoka määrä tuntuu aluksi järkyttävälle, mutta siihen tottuu ja nälkä tulee 3h päästä ruuasta.

    Jännityksellä jään odottamaan kuulumisiasi asian tiimoilta
    Mitä tulee fitfarmin ’ammattitaitoon’ uskon että kokemus tuo varmuutta, pahaa sanaa en heistä löydä

    • Sanni

      Kivaa että pidemmänkin linjan fitfarmilainen osallistuu keskusteluun :)

      Osaat ehkä noin pitkällä FF-kokemuksella sanoa, miten valmennusten kautta saatujen tulosten ylläpito sujuu arkielämässä valmennusjakson päätyttyä? Itse kun olen vasta ihan alussa niin en tietenkään tiedä, tuleeko esim. ruokavalion tiukkuus hölläämään 3 kuukauden kuluessa niin, että se on loppuvaiheessa helppo integroida omaan normiarkeensa, vai onko ruokavalio loppuun saakka tiukasti tiettyihin makroihin sidottu ja ateriakoot gramman tarkkoja?

      Mietin vain sitä, että tuollaisella tyylillä monen on varmasti mahdotonta ylläpitää tuloksia valmennusjakson päätyttyä. Harva jaksaa punnita ruokiaan koko loppuelämän ja rajoittua tiettyyn tarkkaan ateriamalliin ajoituksineen. Tyyliin, ”Tekisi mieli pähkinää, no ei samperi, enpä voikaan syödä niitä kun ne on sallittu vain kello 17:n aterialla ja söin sen jo”. Eihän tuollainen ole kestävää.

      Kiinnostaa siis valtavasti, miten FitFarmilla on mietitty asiakkaan kestävä onnistuminen jatkossakin. Kevään aikana se kyllä aivan varmasti selviää :)

      • Taru

        Valmennuksen päätyttyä FF antaa jatko ohjeistusta, joka on kyllä tarkka, niin kuin ohjeetkin loppuun asti. Riippuu paljon valmennuksesta miten ruokavalio muuttuu, vähennetäänkö ruokaa vai lisätäänkö sitä viikko viikolta. Onko tavoitteena sitten laihdutus, lihasten kasvatus tai rasvan poltto. Ja jatko ohjeistuskin on sillä kannalta että haluatko ylläpitää vai jatkaa laihdutusta/lihas kasvatusta/kiinteytymistä.

        Ensimäisen valmennuksen alussa olin helisemässä ruokavaa’an ja ruuan teon kanssa. Ja tuntui että mä vain kokkaan ja punnitsen salaatinlehtiä. Mutta niin se valmennuksen aikana rutinoituu ja osaa itse jo silmämääräisesti katsoa paljonko jokin painaa tai montako lusikallista tarvitaan vaikka raejuustoa.

        Valmennuksen päätyttyä en ruokavaakaa käytä, kun osaan silmä määräisesti ateriat koota. Ruokavalion runko on iskostunut syvälle selkärankaan että ylläpito on onnistunut hyvin.
        Ja muokkaan ruokavaliota hieman valmennuksen jälkeen senkin mukaan paljonko liikun ja kuuntelen kroppaani. Esim. Valmennuksessa käyn kuntosalilla, mutta kun valmennuksen päätyttyä omistaudun täysin tankotanssi harrastukseeni ja juoksuun.
        Ja annan kyllä itselleni vapauksia että jos pähkinää haluttaa niin sallin sen itselleni

        • Sanni

          Valmennuksen päätyttyä FF antaa jatko ohjeistusta, joka on kyllä tarkka, niin kuin ohjeetkin loppuun asti.

          Hmmm.. kiinnostavaa. No, jään odottamaan millaiseksi mun valmennus muodostuu ja miten tarkat jatko-ohjeet mun tilanteeseen sopii :) Itselleni tarkkoja ateriamääriä, syömisvälejä ja grammamääriä sisältävä elämäntyyli tuntuu tosi raskaalta ja tylsältä koska olen nautiskelija ja haluan syödä mitä haluan ja milloin haluan, fiiliksen mukaan. (Joku varmasti edelleen pitää vhh:ta ruokavaliona joka ei sovi tuollaiseen elämänasenteeseen, mutta kyllä se sopii. Kun vhh:sta tulee elämäntapa enemmänkin kuin ”ruokavalio”, ei rajoituksia enää edes muista, koska valinnanvaraa ilman korkeahiilarituotteitakin on loputtomiin :))

          • Taru

            voi tietenkin olla että sinulla on henkilökohtaisemmat ruokaohjeet ja jatko-ohjeet, kuin nettivalmennuksessa olevilla. :) jännityksellä jään odottamaan väliraportteja ja kokemuksiasi :)

            • Sanni

              Tänään on eka salivalmennus :)

  4. Nimetön

    En oikein tiennyt mihin väliin kommentoida, kun moneenkin kohtaan olisi ollut jotain kompattavaa, lisättävää tai vastustettavaa, joten päädyin laittamaan oman kommenttini ihan vaan tänne loppuun.

    Ensinnäkin, todella mielenkiintoinen kokeilu! Mä olen aikaisemminkin kommentoinut, että mulla vähähiilarisen jälkeen kynnystä hiilareihin oli, mutta treenit todellakin kulkee hiilareilla paremmin. Ja ihan asiallisestihan niitä nytkin on, vaikka onkin hurjasti enemmän kuin aiemmin.

    Toiseks sun ruokareseptit on aina niin herkullisia, että toivottavasti saadaan nauttia myös niistä jatkossa, ei hiilihydraattipitoisemmankaan ruoan tartte olla tylsää.

    Halusin kommentoida tuonne aikaisempiin keskusteluihin tieteellisyydestä, että kyllä se nyt kuitenkin menee niin, että tieteellisesti pyritään selvittämään se, mikä sopii useimmille. Todennäköisyydet onnistua ovat silloin suurimmat. MUTTA tieteessäkin sinne reunoille ja ulkopuolelle jää aina ihmisiä, joilla asiat eivät toimi ihan samalla lailla, eikä voi siis sanoa, että asiat aivan satavarmasti toimisivat. Ja kyllähän se oma kokemus on tärkeä juttu, vaikuttaa niin paljon hyvinvointiin!

    Hyvis- ja pahisruoka-ajattelussa, mitä tuolla aikaisemmin käytiin läpi, on selkeät syömishäiriöisen käyttäytymisen riskit olemassa. Olen koulutukseltani psykologi (en muuten kirjoita tämän paljastuksen kanssa omalla nimimerkilläni) ja voin koulutuksen ja työkokemuksen perusteella sanoa, että mikä tahansa kovin voimakkaasti pahiksia nimeävä ajattelu ruoka -asioissa on ihan oikeasti vähän riskialtista ja saattaa voimistaa ortoreksiatyyppistä syömistä. Ja vaikka kaikilla sitäkin pahisajattelua on varmaan vähäsen jossain muodossa, sitä ei kannattaisi kauheasti lietsoa. Terveellisesti saa ja kannattaa syödä (ravitsemusasioista en ole niin perillä, että mitään varmaa lähtisin mistään tyylistä väittämään), mutta ajattelusta ymmärrän sen verran, että kerran viikossa syödyn pullan ei pitäisi aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Patric Borg, blogi on nimeltään Pöperöproffa, on todella hyvä huomioimaan psykologisen puolen ravitsemusasioissa.

    • Sanni

      Ruokareseptejä tulee varmasti jatkossakin, sitä ei mikään ruokavalio muuta :) Esimerkiksi kasvislisukkeille omistettu postaus tai jopa teemaviikko on ollut jo pitkään luonnoksissa ^_^

      Noista pahis-ruoista vielä, vaikka en viljaruokia takaisin säännölliseen ruokavaliooni haluakaan, niin en mä nyt niitä pelkää kuitenkaan tai suhtaudu hysteerisen välttelevästi. En vain näe mitään perusteltua syytä miksi mun pitäisi syödä juuri niitä, kun hiilarin lähteitä riittää vaikka kuinka. :) Kotona valitsen mielellään tässäkin kokeilussa toiset hiiilarin lähteet koska se on mahdollista ja tarjolla on niin paljon mielenkiintoisempiakin ja maukkaampia hiilareita kuin pottu ja vehnäpasta, mutta jos lautasella on pari palaa perunaa tai pieni annos risottoa vaikka osana pitkän kaavan fine dining -illallisia joita mieheni kanssa silloin tällöin harrastamme, niin kyllä mä ne syön. Silloin se on ihan worth it, osana tarkkaan harkittua makujen sinfoniaa :)

      • Nimetön

        En muuten tarkoittanut, että sun syömisessä olisi mitään syömishäiriöistä, vaikka se voikin jälkikäteen luettuna kuulostaa siltä. Omissa ajatuksissa siis enempikin mietiskelin sitä, että niin monesti ruokavalioissa luokitellaan asioita hyviin ja pahoihin, tai suositeltaviin ja vältettäviin, mutta se ajatus kääntyy helposti niin, että niissä vältettävissä olisi jotain pahaa. Näitä ruokavalioita tuputetaan joka paikasta ja nuoret on tosi alttiita kuulemaan kaiken kirjaimellisesti. Jotenkin semmoinen armollisempi ja varsinkin nuorille järkevämpi tapa esittää asioita (ei siis sulla vaan yleensäkin taas näissä ruokavalioissa) olisi se, että suosin tällä hetkellä kasviksia ja proteiinilähteitä, koska ne on mulle hyväksi ja syön vähemmän sokeria. Uskoisin, että optimal perfomancella lähestymistapa on enemmän sitten senkaltainen, että sinne mahtuu vaikkapa sen 20% ruokailuista ihan nyt mitä vaan itelle maistuu, kun 80% syö terveellisesti. Se, että syö just vaikka ravintolassa tai kylässä sitä mitä tarjotaan (jos ei voi valita itelle parempia) on nimenomaan just neutraalia ajattelutapaa, kun ääriesimerkkinä se, että joka juhliinkin raahaa omat eväspurnukat (jos nyt ei ole supersuperallerginen tai kisadieetillä) ei oo enää mun mielestä enää ole ihan normaalia suhtautumista ruokaan.

        Siitä ruokailurytmistä piti muuten kommentoida vielä, että käsittääkseni ihan muuallakin maailmalla pt:t suosii tasaista ja aika tiheää syömistä. Siinä toki jokaisella on oma itselle sopiva tahti, mutta jos on taipumusta syödä liikaa ja kerätä painoa liikaa, siinä tapauksessa kai ruokarytmiin kiinnitetään ekana huomiota. Joko oot tottunu viiteen ruokakertaan päivässä? Saisin varmasti itekin lisätä välipalan, että töiden jälkeen ei ois niin kova nälkä.

        • Sanni

          Asiallista pohdintaa hyvis/pahis-ruoista ja ”armollisuudesta” ruokailussa.

          Juhlaesimerkin kohdalla kuulun itse (valitettavasti) tuohon epänormaaliin porukkaan, mutta seison vakaasti ”epänormaalien” joukoissa tässä asiassa. Olen valintani etenkin sokerin suhteen tehnyt, enkä tule enää edes kohteliaisuudesta tai jonkun normaaliuden standardin ylläpitämissyistä syömään sokeriin leivottuja kakkuja, makeisia yms.

          (Ja taas mä kuulostan siltä että just mua syytetään syömishäiriöstä vaikka juuri korostit puhuvasi asiasta yleisellä tasolla :D Kuitenkin teki mieli tarttua tuohon ”omat eväät mukana” -juttuun, koska mä olen just se evästyyppi.)

          Minä uskon siihen, että elämässä kannattaa tehdä niitä valintoja, jotka tuovat hyvää mieltä ja oloa. Sokeri tai vehnä eivät ahdista minua eikä niihin liity mitään pakkomielteisiä ortoreksisiä ajatuksia – niitä ei tavallaan oikein ole edes olemassa minulle koska on niin valtavan helppo valita muita vaihtoehtoja. Ongelma syntyy vasta toisten suhtautumisesta. Jos siitä tehdään ”härkänen”, että joku tuo juhliin mieluummin porkkanaboksin kuin syö karkkia, niin en olisi heti sanomassa että just se porkkanatyyppi on se epänormaali.

          Oikeat syömishäiriöt ovat asia erikseen, syömishäiriöksi miellän itse sellaisen tilan jossa ruoka pyörii jatkuvasti mielessä ikävällä tavalla ja tuo jatkuvasti pahaa mieltä ja ahdistusta. Se, että joku valitsee olla syömättä vaikkapa viljaa tai perunaa tai syö suklaan sijaan mieluummin juustoa, ei minusta vielä täytä häiriön merkkejä, vaikka se monen mielestä tarpeetonta rajoittumista olisikin.

          Mutta joo, näistä on valtavan mielenkiintoista keskustella :) Ymmärrän myös, että psykologina sinulla aivan varmasti on asioihin paljon laajempi näkökanta. Tässä vain omia ajatuksiani.

          • Hiukkanen

            Sanni osui tässä asian ytimeen. Ongelma ei ole ihminen, joka haluaa tehdä tiettyjä valintoja ruokansa suhteen, vaan sellainen henkilö, joka kokee oikeudekseen arvostella toisen valintoja (esim. kyläilyn yhteydessä). Kun olen itse ollut tilanteessa, jossa olen joutunut kieltäytymään tarjottavista ruoista, on fiksu emäntä/isäntä ollut tekemättä numeroa tästä asiasta. Kummastelut, silmien pyörittäminen yms. eivät kuulu hyviin käytöstapoihin. Myös minä noudatan tällaista linjaa enkä kummastele ääneen tai arvostele toisten valintoja. Mikäköhän siinä toisten ihmisten syömisessä tai syömättä jättämisessä herättää niin paljon tunteita?

            • Sanni

              Kummastelut, silmien pyörittäminen yms. eivät kuulu hyviin käytöstapoihin. Myös minä noudatan tällaista linjaa enkä kummastele ääneen tai arvostele toisten valintoja.

              *allekirjoittaa*

            • Jonttu

              Vanhempieni ikäisillä vieraillessani epäillään kyllä aika suoraan syömishäiriöiseksi, jos ei ota kakkua tai pikkuleipää. Tosi ikävää. :(

              • Sanni

                Sulla on Jonttu aiemmin kuulemanikin perusteella ehkä vähän ”vanhoilliset” vanhemmat, jos ymmärrät mitä tarkoitan ja toivottavasti et loukkaannu, en tarkoita tätä pahalla. Mutta kaiken aiemmin kertomasi perusteella on syntynyt kuva, että heillä on aika mustavalkoinen, perinteinen näkemys asioista eikä muita näkökantoja osata tai halutakaan ymmärtää.

                • Jonttu

                  On kyllä totta tuo. Ja kyllähän se lasten maailmankuvakin aika pitkälti ainakin lapsuudessa värittyy sen mukaan, mitä vanhemmilta joka päivä oppii. Siksi täällä tällainen vanhoillinen tyyppi aina huutelee… Vanhemmilta minuun on muuten tarttunut esim. matkustelemattomuus, eli matkailua, etenkin ulkomaanmatkailua, on pidetty täysin turhana asiana, jopa leuhkimisena.

        • Sanni

          Unohtui vastata tuohon viiteen ruokakertaan… :) En ole saanut viittä ateriaa mahtumaan toistaiseksi kuin yhteen päivään, mutta neljä menee ihan hyvin. Se ei oikeastaan tunnu edes vaikealta, mutta mikä tuntuu hankalalta on aterioiden raaka-ainejako ja rytmitys. Kropalla on vaikeuksia hyväksyä uutta energiajakoa kun se on tottunut saamaan kerralla enemmän energiaa ja henkisestikin on haastavaa kun vatsa täyttyy mutta kylläisyysaste on vajaa. Noo, ei ekalta viikolta voisi kai muuta odottaakaan :)

          Optimal Performancen ruokavalion voisin kuvitella olevan hyvin eri henkisesti rakennettu ja vapaampi, niinkuin sanoit. Ehkä on kuitenkin parempi aloittaa ”rankemmalla” versiolla, luulen, että mun pääkopalle saattaa tehdä ihan hyvääkin tällainen pieni shokkikäsittely. :) Nyt tavallaan rikotaan niitä mun hiilareiden lisäämiseen liittyneitä lukkoja, omatoimisesti kun en ole saanut hiilareidenlisäyskokeilua onnistumaan. Vaikka palaisinkin vhh-tasolle kokeilun jälkeen, niin tämän jälkeen vaikka 20% hiilarimäärän lisääminen liikuntasuoritusten parantamiseksi ei varmasti tunnu enää hommalta eikä miltään :)

  5. Maijastiina

    Olen joskus kokeillut Jutan/FitFarmin ilmaisohjelmaa, jonka perusteella en vakuuttunut ainakaan ravitsemuspuolen mielekkyydestä. Itselleni on varsinkin nykyisin tärkeää syödä oikeasti hyvää, kaunista ja hyvää mieltä tuovaa ruokaa. Tähän ideologiaani eivät nämä kaurahiutaleet, raejuusto, rahka + lisäainemakeutettu mehukeitto -yhdistelmät oikeen sovi. Yökylässä Maria Veitolan Jutta Gustafsberg -jakso antoi myös aika valaisevan kuvan fitness-maailman ruokailutavoista, vaikka Jutta ohjelmassa tosi symppis tyyppi noin muutoin olikin. Ymmärrän silti toki, että koska olet valmennuksesta maksanut, haluat sitä pilkulleen noudattaa.

    Piti kuitenkin kysymäni, että jos kerta juoksun kehittäminen on ykköstavoitteesi, niin kai olet myös liittynyt juoksukouluun tai hommannut juoksuvalmentajan? Juoksu on kuitenkin tekniikkalaji, joten siinä kehittymiseen tarvitaan ruokavalion lisäksi myös vaihtelevaa ja monipuolista juoksutreeniä. Esimerkiksi pelkällä juoksumatolla ja kerrasta toiseen samankaltaisesti treenaamalla varmasti tyssää juoksukunnon kehitys jossain pisteessä. Kuulostaa ristiriitaiselta, että puhut juoksemisesta, mutta valmennuksesi näyttää viittaavan vahvasti salipuoleen ja kehonrakennukseen, mikä on aika erilainen laji kuin juoksu.

    Itse aloitin tänä talvena talvijuoksun, kun aina aiemmin olen juossut vain kesäkaudet. Kunnon välineillä (villaa alle ja nastakengät jalkaan) homma on ollut tosi nautinnollista ja kivaa. Samalla myös kylmänkestävyyteni on parantunut (en jäädy heti, kun poistun sisältä) ja ulkona käveleminenkin on helpottunut, kun en koko aika jännitä liukasta tietä. Itse tykkään juoksusta juuri siitä syystä, että meditatiivisesti rullaavan askeleen lisäksi pääsee nauttimaan ihanasta luonnosta, mikä tutkitustikin rentouttaa, vähentää stressiä ja sitä kautta lisää hyvää oloa. Nyt onneksi osaan nauttia myös kirpeistä pakkaspäivistä ja kauniista lumihangesta. :)

    • Sanni

      Kommentteja tulee niin paljon että ei meinaa ehtiä pysymään perässä… :) En ole liittynyt juoksukouluun eikä juoksuvalmentajakaan ole käynyt mielessä, se tuntuu jotenkin hifistelyltä omaan tavoitteeseeni nähden. Juoksu on minulle väline kohottaa peruskuntoani, tarkoitukseen sopivimmalta tuntunut aerobinen laji. Vaikka rautaa on kiva nostaa niin peruskuntoni on aivan p*ska, en jaksa nousta edes kahden kerroksen portaita kotiin ilman että hengästyn totaalisesti. Eli mitään maratontasoa en tavoittele, haluan vain olla kokonaisvaltaisesti hyvässä kunnossa :) Vaelluksillakin aina ketuttaa kun hyydyn totaalisesti rinteisiin muiden painaessa kaukana edellä.

      Ymmärrän, että juoksussa on myös tekniikkansa ja oikea tekniikka voi parantaa, jos nyt ei juoksukuntoa niin ainakin juoksun sujuvuutta. Kuitenkin erillinen juoksuvalmentaja tuntuu ”overkilliltä” mun tilanteessa, jokainen kuitenkin osaa juosta jollain tekniikalla :)

      Kuulostaa ristiriitaiselta, että puhut juoksemisesta, mutta valmennuksesi näyttää viittaavan vahvasti salipuoleen ja kehonrakennukseen, mikä on aika erilainen laji kuin juoksu.

      Valmennuspakettini tähtää juoksukunnossa kehittymiseen ravinnon kautta ja salitreeni on oma ohjelmansa (joka tosin sekin on mietitty niin että juoksussa käytettävä lihaksisto kehittyy). Kun kerran valmennuksen ostin, oli mielekästä hakea sen kautta uutta potkua myös vuosia samanlaisena junnanneeseen painoharjoitteluunkin. Painoharjoittelu on minulle edelleen liikuntamuoto nro 1, vaikka juoksusta olenkin innostunut.

      Mitä ruokaan tulee, olen prikulleen samaa mieltä kuin sinäkin: ”tärkeää syödä oikeasti hyvää, kaunista ja hyvää mieltä tuovaa ruokaa.” Osasin kyllä odottaa, ettei FitFarmin ravintofilosofiaan kuulu ruoasta nautiskelu vaan se nähdään vain polttoaineena. Tiedän, ettei sellainen ”tunteeton” syöminen tule koskaan olemaan mulle elämäntapa, mutta uskon kuitenkin, että voin oppia valmennuksen ja tiukan ja tylsänkin ruokavalion kautta uusia asioita. Kaikki haasteet vahvistavat ja niistä oppii jotain :)

  6. Hiukkanen

    Kiitos blogistasi, se on ainoa blogi, jota vuodesta toiseen seuraan!Oikeastaan kaikki postaukset (kynsilakkajutut poislukien :)) luen, ja on sanottava, että ikinä en joudu pettymään. Olet todella hyvä kirjoittaja ja lisäksi vaikutat mukavalta tyypiltä!:)

    Tavallaan ”harmi”, että olet hurahtanut juoksuun :D ja et sitä kautta voi toteuttaa vhh-ruokavaliota, joka on sinulle tähän asti niin hyvin sopinut. Itse olen ollut vhh:lla kolme vuotta ja se on lisännyt elämänlaatuani huomattavasti. Ainainen turvotus katosi ja pääsin myös eroon vuosia kestäneestä JÄRKYTTÄVÄN pahasta närästyksestä. Tämä närästys loppui heti kun jätin pois viljat ja sokerin. Mielenkiintoista on se, että ruokavalioni sisältää nyt enemmän rasvoja, tummaa 85% suklaata ja kahvia kuin ennen vhh-ruokavaliota, ja nämä kolme mainitsemaani ainetta ovat juuri niitä, joita ei yleisesti suositella siksi, että ne lisäävät närästystä. Joitain lääkäreitä on jopa ärsyttänyt, kun olen maininnut tästä kokemastani muutoksesta.

    Itse en ole koskaan pitänyt kestävyysliikunnasta (esim. pitkän matkan juoksu). Pidän peruskuntoani yllä reippailla kävelylenkeillä. Ne ominaisuudet, joita liikunnan avulla pyrin kehittämään, ovat ennen kaikkea voima (salitreeni) ja nopeus. Käyn tekemässä pikajuoksuharjoituksia ja saan siitä mahtavat kiksit! Maratonin juokseminen on nykyään todella suosittua, mutta ihmettelen välillä, miksi kukaan ei treenaa pikamatkoja!? :)

    Tsemppiä, Sanni, tähän kokeiluun! Täytyy myöntää, että olen hieman skeptinen FitFarmia kohtaan ja pelkään, että turvotuksesi palaavat heidän opeillaan. Mielenkiinnolla jään seuraamaan tätä projektia! :)

    • Sanni

      Kiitos Hiukkanen :) Joo, tuo juoksusta ja ylipäänsä peruskunnon kohottamisesta innostuminen luo harmillisen ”konfliktin” muuten niin miellyttävästi soljuvaan elämään, kun se ”pakottaa” minut irtautumaan hyväksi ja toimivaksi havaitusta ravintomallista joka kaikin puolin on kohentanut elämänlaatua, kuten sinullakin. Toiset ovat asenteeltaan ja elämäntavaltaan enemmän nautiskelijoita, toiset suorittajia, ja itse kuulun ensin mainittuun. Nautiskelija-mentaliteettiin tarkat ja riisutut ruokavaliot eivät sovi, mutta tosiaan, joskus on myös hyvä haastaa itseään ja tällaisesta kokeilusta varmasti oppii todella paljon niin itsestään kuin ravinnon vaikutuksista kroppaan yleisellä tasolla.

      Vaikka eka viikko ei ole ollut helppo, odotan jo innolla ja kasvavalla mielenkiinnolla seuraavaa :)

  7. Sindu

    En nyt jaksa lukea kaikkia noita aikaisempia konmentteja, jos siellä sattuisi jo olemaan samantyyppinen juttu,mutta siis:
    Aloitin pari viikkoa sitten itse diettaamaan fitfarm-ohjeilla ja hoksasin jotain jännää. Kehoni on nimittäin vissiinkin mennyt ketoosiin, siitä kertoo hengitykseni haju ja entistä pahemmalta haiseva hiki :D yök,joo… Syön aamulla 40g kaurahiutaleita + marjoja sekä kananmunan valkuaista, päivällä kahdesti jossain muodossa protskua + 200 g kasviksia ja toisella aterialla vielä 40g joko kvinoaa,ohraa tai gluteenitonta pastaa, välipalaksi ja iltapalaksi vielä 200g rahkaa ja marjoja smoothien muodossa sekä vielä kananmunanvalkuaista jos jää nälkä. Uskoisin siltk saavani päivän safkoista hiilareita niin paljon, ettei ketoosin pitäisi olla mahdollista? Siksi pohdinkin tuota lausetta, ettei fitfarmilla kasviksia lasketa hiilareihin. Että voisiko tosiaan olla, että keho voi mennä ketoosiin kun tietynlaisia hiilareita (kaurahiutaleet,kvinoa,ohra) syö hyvin niukasti ja loput hiilarit tulevat erittäin terveellisesti kasviksista?

    • Sanni

      Mielenkiintoista…! Kiitos kun kerroit omasta ruokavaliostasi, se oli kiinnostavaa hyvin monella muullakin tavalla kuin tuohon mahdolliseen ketoosiin liittyen. Ihan ensimmäisenä tekee mieli kysyä että mikä sulla on ruokavalion tavoitteena? Onko sinunkin ruokavaliosi rakennettu tarkoituksella vähähiilihydraattiseksi..? Aika lailla tutulta kuulostaa nimittäin nuo määrät, niin kiinnostaisi kovasti verrata meidän tavoitteita.

      Sitten tuosta hengen hajusta – tiedätkö mitä, munkin mies kommentoi samaa mun kokeilun ekalla viikolla. Sanoi että mun henki haisee vähän samalta kuin silloin kun olen ollut ketoosissa, ja mä aloin jo miettimään että mitä helv…. Tein sitten Ketostix-testin joka näytti negatiivista, mutta toisaalta henkilö voi hyvin olla ketoosissa vaikka Ketostix ei sitä rekisteröikään.

      Ketoosiin johtava hiilaritaso vaihtelee yksilöittäin, mutta ei ketoosin pitäisi kaiken aiheesta omaksumani tiedon perusteella olla kovin todennäköinen yli 50 g vuorokausihiilarimäärillä, jonka nämä meidän kummankin ruokavaliot sisältää. FitFarmin Mikko sanoi minulle että hänen näkemyksensä mukaan 50-60 g olisi kutakuinkin ketoosiin johtava hiilariraja. No, koska ketoosia on mahdoton mitata täsmällisesti kotioloissa, ei asiaan oikeastaan voi saada varmuutta ellei sitten mittauttaisi arvoja jossain lääkärillä. Itselläni olen huomannut, että Ketostix reagoi vasta kun hiilarimäärä on 20 g tuntumassa, mutta sehän ei täydellä varmuudella tarkoita sitä, ettenkö olisi ketoosissa ylemmälläkin hiilarimäärällä.

      • Sindu

        No vitsi, vieläkin mielenkiintoisempaa, että jos ei ole välttämättä ketoosia näillä määrillä, niin mikähän aiheuttaa nämä ketoosi tyyppiset oireet, kuten tuon hengityksen. :D Itselläni ruokavalio tähtää rasvanpolttoon ja painon pudotukseen, ylipainoa kun on enemmän kuin tuo 20kg, mutta toisaalta olen ymmärtänyt että fitfarmilla vähän kaikki ruokavaliot tuntuvat olevan vähähiilihydraattisia? Varma en tietenkään ole,kun jokaisen henk’koht ruokavalio on tietty salassa pidettävä tieto. Mutta omalla kohdalla siis vähän hiilareita,kohtuullisen paljon protskua ja paljon liikuntaa ^_^ elikkä mitkä maalaisjärjellä muutoinkin olisivat painon pudotuksen edellytyksenä ;) Itselle joka tapauksessa tämä malli sopii mitä mainioimmin! Kaikki toimii, energiaa riittää juuri niin paljon kuin sitä tarvitseekin ja tiputus tahti on -200g/päivä. Eli sanoisin, että fitfarmin tyypit osaavat siis asiansa, vaikkei välttämättä ravitsemuksen alan koulutusta olisikaan – mitä joku jossain kommenttiosuudessa niin kovasti penäsi ja korosti.

        • Sanni

          OK, kiitos kun avasit tavoitteita :) Saako vielä sen verran udella että paljonko sun ruokavaliossa on kaloreita suunnilleen..?

          olen ymmärtänyt että fitfarmilla vähän kaikki ruokavaliot tuntuvat olevan vähähiilihydraattisia?

          Tästä mä en tiedä mitään, olen sun ruokavalion lisäksi kuullut vain yhden toisen henkilön FitFarm-ruokavaliosta. Siinäkin oli kyllä suunnilleen sama hiilarimäärä kuin mulla vaikka tavoite vähän erilainen. Makes you wonder… Jos siis tosiaan tuo tietty määrä hiilaria on heillä kutakuinkin vakio. Minä kun luulin että mun ruokavaliossa olisi tosiaan ollut ”normaalia” alhaisempi hiilaritaso, kun kerran lähtötilanne oli se että vhh:lle tottunutta kroppaa piti alkaa hitaasti totuttamaan hiilihydraattiin. Toki on mahdoton määritellä mikä on ”normaali hiilaritaso” kun taso määrittyy erilaisten tavoitteiden mukaan, mutta sunkin tavoitteet on ihan erilaiset kuin mun ja silti hiilarit käytännössä samat.

          • Sindu

            Olen keskustelupalstoilla (mm kiloklubi) lueskellut muiden fitfarm kokemuksia,niin niistä olen päätellyt tuota hiilarivähäisyyyttä. TOSIN näillä palstoilla on useimmiten juuri painon pudottajia, joten siksikin hiilarien vähäisyys on varmaan vakio heidän joukossaan. Oma kalorimäärä on noin 1500 hujakoilla. Siltikin oma ongelmani on yrittää ehtiä aina syödä kaikki se safka,joka päivän menuun kuuluu, koska tuntuu että sitä ruokaa on ihan valtavasti :D

            • Sanni

              Aaa, okei, sulla on kuitenkin paljon vähemmän kaloreita kuin mulla. Sun ruokavaliosta varmaan uupuu esim. pähkinät ja saatko käyttää öljyjä ollenkaan..? Tai keltuaisia? Niistä varmaan tulee kalorilisä mun ruokavalioon, kun muuten raaka-aineet ja jopa määrät kuulostaa samanlaisilta.

              • Sindu

                Keltuaiset jätän pääosin syömättä, välillä huijaan ja syön yhdem kun ne on vaan niin herkkua :D oliiviöljyä on päivän safkoissa 10g,pähkinöitä en saa syödä. Välillä täytyy kuitenkin saada jotain rapsakkaa ja silloin korvaan osan öljystä siemenillä (auringonkukka). Avokadoakaan en saisi syödä,mutta sitä otan silloin tällöin myös hiukan, on kuitenkin vain terveellistä rasvaa,niin en usko siitä olevan haittaakaan. Ja kun sitä vitsin lohtakaan ei saisi syödä, niin ihan törkeästi kyllä syön sitäkin välillä ;) Onko sun kalorit sitten kuinka palkon korkeammat? Siis että, millaisen määrän sä päivän aikana sitten syöt? :D Kun tässäkin on tuota natustettavaa jo aika lailla. Vai tuleeko ne nopeasti sitten täyteen juustosta tms? Voih,juusto, sitä kyllä kaipaan!

                • Sanni

                  Mun kalorit vaihtelee jopa monella sadalla päivästä toiseen sen mukaan, minkä proteiinin lähteen valitsen. Saan siis valita proteiiniksi vapaasti rasvattoman (katkaravut, raejuusto, rasvaton kala kuten seiti) tai hyvinkin rasvaisen (leipäjuusto, lohi) vaihtoehdon. Useimmiten valitsen kuitenkin lohta ja jotain juustoa kuten fetaa, ja tuolloin kalorit on 2000 tuntumassa. Lisäksi mulla on eri kalorit salipäiville (jolloin palkkari + enemmän hiilaria) kuin salittomille.

                  Myönnän, että en ihan ymmärrä miksi esim. lisätty rasva (öljy, siemenet) on niin tarkasti laskettu aterioille, kun proteiininlähde on kuitenkin vapaa ja sen mukana voi tulla joko 0 tai yli 30 g rasvaa aterialle? Kysyinkin tätä ja siihen vastattiin että ”Sun ruokavalio ei ole niin tiukka niin sulla saa olla energiaeroja päivien välillä”. Okei, en valita koska vaihtoehdothan ovat mun näkökulmasta vain hyvä juttu :) mutta en ymmärrä miten tällaisella rasvavaihtelulla pysytään tavoitellussa makrojakaumassa. Ja kun ne makrojen suhteet ovat ilmeisesti hyvinkin tärkeässä asemassa tämän tyyppisessä ruokavaliokonseptissa.

                • Sindu

                  On nää ruokavaliojutut kyllä mielenkiintiisia! Kiitos hyvästä keskustelusta ;)

                • Sanni

                  Kiitos samoin :)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.