Nyt se sitten lähti: uusi ruokavalio

Tänään se alkoi. Mun uusi ruokavaliokokeilu.

Ja tämä on todellakin haastavampaa kuin osasin varautua.

Taustat lyhyesti, vaikka kyllähän te nämä jo tiedätte :)

– Olen noudattanut 4,5 vuotta vähähiilihydraattista ruokavaliota

– Voin ruokavalion kanssa erittäin hyvin. Mutta:

– Aloitettuani juoksuharrastuksen jouduin myöntämään, ettei ruokavalio tue tätä liikuntamuotoa parhaalla mahdollisella tavalla.

Ja siksi siis tämä kokeilu. Tarkoituksena ei ole vaihtaa kokonaan pois vhh:lta vaan lisätä hyviä hiilihydraattien lähteitä niin, että energiavarastot olisivat optimaaliset juoksun kannalta.

Valmennuspakettini ostin FitFarmilta, ja siihen kuuluu 3 kuukauden ravinto- ja treeniohjaus. Tarkoituksena on myöhemmin tänä vuonna käydä myös toisen lähestymistavan valmennus, sillä kiinnostuin vertailemaan eri tyyppisiä valmennustapoja. Olen nyt käynyt kummankin eri yrityksen valmentajan kanssa tapaamisessa, ja aloitan FitFarmilla.

FitFarm_Mikko_IMG_1360

Valmentajani FitFarmilla on Mikko Korpeinen.

Aloitustapaamisessa puhuimme siitä, millä tasolla olen hiilihydraatteja viime vuodet syönyt, ja hiilareita alettaisiin kuulema ”ajamaan sisään” ruokavaliossani hyvin pienin askelin ettei kroppa mene ihan sekaisin.

Sain eilen ruokavalioni ja olin ihan monttu auki, tämäkö on ”pienin askelin”: hiilareiden määrä on treenipäivinä triplasti se mitä olen kohta viisi vuotta syönyt, ja treenittöminäkin päivinä tuplasti. Kyseenalaistin tämän, mutta minulle todettiin vain, että tällä lähdetään nyt kokeilemaan ja säädetään sitten jos kroppa reagoi ikävästi. No, Mikko on valmentanut satoja ellei tuhansiakin asiakkaita, joten mikä minä olen tähän murisemaan. Murina on oikeastaan sallittu vasta sitten, jos tulokset todellakin ovat huonot ja olo on kuukauden päästä ihan p*ska. ;)

Eli nyt siis vain kiltisti noudattamaan valmentajan ohjeita. Tästähän minä maksan joten pulinat pois ja kyseenalaistus-asenne kaappiin lukkojen taakse.

Kotiin päästyä ja ruokavalioon vielä hieman lisää perehdyttyäni alkoi seuraava haaste hahmottua: paperilla on ihan valtavasti ruokaa. Volyymillisesti valtavasti. Sopimus estää minua kertomasta ruokavalioni tarkkoja ainesosamääriä, mutta itse raaka-aineet saan kertoa ja sen, että aterioita on viisi päivässä. Senkin voin kertoa, että annoskoot ovat suunnilleen tuplat vhh-ruokavaliooni verrattuna.

Uusi_ruokavalio_aamu020216_IMG_1363

Istuin tänä aamuna tuijottamassa ruokapaperia ja mietin, miten ikinä saan päivän aikana noin paljon ruokaa syötyä, ja noin tiheästi – ja jossain välissä pitäisi ehtiä salillekin.

Korostin tuossa juuri sanaa voolymi. Jep. Uusi ruokavalioni sisältää ruokaa enemmän volyymillisesti, mutta ei suinkaan energiallisesti vhh-ruokavalioon verrattuna. Vhh:ssa syödään paljon rasvaa esimerkiksi juuston, pähkinöiden ja öljyjen muodossa, uudessa ruokavaliossani rasvan määrä on tarkkaan kontrolloitu ja annoskoko on valtava hiilarin lähteen ja hurjan kasvisläjän ansiosta. Saadakseen saman määrän energiaa kuin pienestä palasta juustoa tai ruokalusikallisesta oliiviöljyä, täytyy syödä aikamoinen satsi kasviksia.

Energia_vertailu_IMG_1396

Katsokaapas tätä vertailua esimerkiksi. Tuollainen pieni juuston kyrsä on minulle suupala joka katoaa naamariin sen kummemmin asiaa edes rekisteröimättä. Saadakseni saman energiamäärän munakoisosta minun olisi syötävä sitä yli puoli kiloa! Voitte kuvitella että vatsassa on aikalailla erilainen täyteysaste pienen juustopalan tai puolen kilon munakoisolautasellisen jäljiltä.

Uusi ruokavalioni sisältää juustoa vain yhdellä aterialla proteiinin lähteenä. Muuten saan hyvästellä nuo täyteläiset herkut, joita olen tottunut käyttämään vapaasti pitkin päivää.

Lisää esimerkkejä ruoka-aineiden energiapitoisuuksista:

Energia_IMG_1402

(Minulle vakkarivälipala.)

Energia_IMG_1404

Energia_IMG_1409

Öljyäkin lorautellaan vhh:lla ruokiin huoletta. Uudella ruokavaliolla ei.

Energia_IMG_1406

Kuvat varmasti havainnollistivat, miksi vhh:lla on mahdollista saada enemmän kuin riittävästi energiaa pienemmillä annoksilla.

No, nyt nuo pienemmät annokset on hyvästelty ainakin seuraavan 3 kuukauden ajaksi. Tai sanotaan normaalin kokoiset annokset, uskoisin että melkein kenen tahansa peruspirkon silmään nuo FitFarmin pääaterioiden annoskoot ovat aika hervottomia. Treenin jälkeinen ateriakin piti syödä kahdelta lautaselta kun ei mahtunut yhdelle. Vatsani on tottunut kolmeen ateriaan päivässä, nyt olisi syötävä viisi – ja niitä jättiannoksia. Lähteeköhän tässä ihan vatsalaukku venymään… :D

Uusi_ruokavalio_aamu020216

Aamu alkoi mittailemalla eri ruoka-aineiden määriä päivän aterioille. FitFarmin ruokavalio on gramman tarkka. En itse ole yhtään innostunut punnitsemaan ruoka-aineita, toisin kuin jotkut ehkä luulivat induktion perusteella. Mutta induktio on vain lyhyt kahden viikon jakso kun taas normi-vhh:lla vaakaa ei tarvita mihinkään – juuri sekin on vhh:ssa minulle niin mieleistä. Saa syödä herkkuruokia miettimättä kaloreita tai annoskokoja. Nyt on vain opittava kokeilun nimissä tulemaan vaa’an kanssa kaveriksi.

Uusi_ruokavalio_aamu020216_IMG_1380

FitFarm-ruokavalion aamiainen muistuttaa omaa lemppariaamiaistani sillä erolla, että öljyä tai rasvaa ei saisi juuri käyttää ja tonnikalankin on oltava öljytöntä. (Tämän aamuisessa oli vielä tonnaria öljyversiona. Mikko varmaan heristelee sormea mutta kaapeista vanhat varastot ensin pois.)

Aamiaiseen ei kuulu juustoa. Nyyh.

Uusi_ruokavalio_lounas020216_IMG_1412

Tässä valmistuu päivän lounas, joka oli syötävä jo kello 12.00 (mielellään jo yhdeltätoista..!) että ehtii syödä kaikki päivän ruoat valveillaoloaikana.

Minulla on muutama valinnainen hiilihydraatin lähde: bataatti, kvinoa, kaura, ohra, tattari ja riisinuudeli. Tänään valitsin kvinoan, jota kätkin munakoiso-tomaatti-fetavuokaan. Pastan, riisin ja leivän pyysin jättämään ruokavaliostani pois, sillä ne ovat niitä ”ikäviä hiilihydraatteja” joihin minulla on ollut riippuvuussuhde. Mieluummin otan hiilihydraatit jostain muusta kuin niistä lähteistä, joihin muodostuneesta addiktiosta niin taistelin päästäkseni eroon. Perunasta taas en ole ylipäänsä koskaan oikein välittänyt.

Kvinoa_40g_IMG_1306

Mielenkiintoisesti, FitFarmin ravintoajattelun mukaan kasvikset bataattia ja perunaa lukuunottamatta eivät ole hiilihydraatteja, niitä ei siis lasketa aterioilla hiilariksi. Siksi saan vapaasti koostaa aterian kasvisosuuden mistä tahansa kasviksista, ja hiilarin lähde on erikseen. Aika jännä juttu. Etenkin, kun oli tarkoitus lisätä hiilaria päiviini pienillä portailla. Tottahan toki kasviksissakin on hiilihydraatteja, ja valituista vihanneksista riippuen aterioideni kasvisosuus tuo päivään 20 grammaakin lisää hiilihydraatteja varsinaisen hiilarin lähteen päälle. Mikä on todella paljon kun miettii, että elimistöni on tottunut noin 30-40 gramman vuorokausihiilihydraattimäärään.

Saas nähdä mitä mun kroppa tästä tykkää.

*

Tällä hetkellä, kello 17.30, on kolme päivän viidestä ateriasta syötynä. Plus palautusjuoma. Vielä olisi smoothie + manteliannos sekä maitorahkasta ja marjoista koostuva iltapala jäljellä. Olen aivan kylläinen. Mikko sanoi, että vedät iltapalan sitten vaikka kymmeneltä ennen nukkumaanmenoa. Eiiih…. Kaikkeen sitä lähtee mukaan.

Mutta kyllä tämä läpi vedetään :)

Väliaikaraportteja seuraa.

 

Kommentit (174)
  1. Wow.. menestystä ja hyviä tuloksia uudella ruokakuurilla!
    Onko tarkoitus siis saada lisää lihasmassaa / energiaa / jaksamista, vai kaikkia niitä?

    Oma syömiseni on niin out of control, että jonkin ohjeen tarpeessa voisin olla… Liikuntaa tarvitsen lisää, vaikka sitten lumisadetaapertamisen muodossa (kuntosali on kaukana bussimatkan päässä!!!) …
    Hiilareista olen päättänyt vähentää leipää, eritoten vaaleaa. Riisistä en luovu, se on hyvin sulavaa … ei leipäkään oireita anna, mutta haluan välttää kaikki ylipainovaarat ja insuliinihäiriöt, samoin rasvamaksan.

    1. Ensisijainen tavoite on jaksaa juosta pidempään hengästymättä, juoksussa kehittyminen on siis ainoa syy koko kokeilulle. Kun joku konkreettinen tavoite piti asettaa, niin taisin laittaa jotain että ”haluaisin pystyä juoksemaan 10 km tunnissa”. Vai olikohan 9 km :)

      Lihasmassaa en ole koskaan kaivannut, mutta uteliaisuus heräsi kuitenkin sen suhteen, voiko ruokavaliomuutos parantaa tuloksiani myös painoharjoittelun puolella. Eli alkaisiko rautaa nousta enemmän :D Se, kuten ei myöskään lihasmassa, ole minua koskaan salitreenissä kiinnostanut (tavoitteista tai pikemminkin niiden puutteesta olen kaavaillut omaa postausta), vaan olen ollut tyytyväinen saavutettuani nykyisen lihaskuntoni ja olen vain ylläpitänyt sitä viime vuodet. Mutta kun nyt tälle ruokavaliokokeilulle lähdin, niin totta kai on kiinnostavaa nähdä, alanko jaksaa enemmän myös painotreenin puolella.

      1. Vähän jo ehdin säikähtää, että onko nyt Sannikin hurahtanut Bikini Fitnesiin. :)

        Mutta jotenkin on vähän kriittinen käsitys tuosta FitFarmista, kun takana on kuitenkin bisnes (toki kaikki ruokavalion suunnittelupalvelut ovat maksullisia, mutta kuitenkin). Esim. monen eri suunnan edustajilla on myynnissä lukuisa määrä lisäravinteita, ja vain niitä oman tallin tuotteita suositellaan yleensä asiakkaille.

        En muuten löytänyt netistä, mikä tuon ruokavalmentajasi koulutu on (muu kuin PT ja PT-ohjaaja).

        1. jep.. itselleni aina tulee mieleen näistä kalliista ruokavalio- ja kuntoneuvojista, että senkin rahan käyttäisin mieluiten ruokaan :)
          Toki, jos rahaa on, mikä ettei sitä laittaisi konsultointiin.. prioriteettinsa kullakin.

          Toivotan Sannille menestystä ja hyvää oloa uudella tyylillä!

        2. Ei monilla liikunta- ja hyvinvointivalmentajista ole muuta alan koulutusta kuin PT, se on todella yleistä. Mikko on myös itse PT-kouluttaja.

          Mä en näe tätä minään ”ongelmana” – eihän minullakaan esimerkiksi ole meikkitaiteilijan koulutusta ja silti vain tein (ja teen välillä vieläkin) meikkiopastuksia työkseni, ja palautteen mukaan olen vieläpä ihan hyvä siinä :) Monissa asioissa voi ammattitaidon saavuttaa omalla kiinnostuksella ja omatoimisella opiskelulla.

          1. en tarkoita millään tavoin morkata valmentajasi osaamista, varmasti hän on siinä omassa jutussaan pätevä tyyppi :) lisäksi näkemykseni eroaa varmasti kovastikin sinun tiedollisesta maailmankatsomuksesta, sillä näin akateemisena tyyppinä olen aika tiedeuskovainen :D mutta tahdonpa kommentoida joka tapauksessa :)

            ravitsemus ja meikkailu ovat kyllä niin kaukana toisistaan, että ei niitä tai niihin tarvittavaa ammattitaitoa voi verrata. ravitsemuksesta ei pidä tietenkään oman elämän tasolla tehdä mitään tieteen kysymystä vaan kuunnella kehoaan, mutta kyllä hyvän ravintovalmennuksen taustalla pitäisi olla jonkinnäköinen koulutus, osaaminen ja perusteet sille, miksi tehdään niin kuin tehdään. esimerkiksi tuollaista tarkkaan laskettua syömistä ei moni ravitsemusasiantuntija taida suosittaa. valmentajasi tausta taitaa olla fitness-tyyppisessä maailmassa. en edelleenkään sano hänestä tai osaamisestaan mitään, mutta kannattaa muistaa, että noiden lajien parissa (samoin kuin muutamien muidenkin lajien) syömishäiriöiden esiintyvyys on suurempaa. ehkä kannattaisi ihan vertailun vuoksi käydä myös jonkun institutionalisoidun koulutuksen saaneen ravitsemusalan ammattilaisen luona? :)

            toivottavasti tämä kokeilu on sinulle hyödyllinen joka tapauksessa. muistelisin nähneeni linkkejä vaikkapa mainion lihastohtorin blogiin, mutta tässä eräs joka sattui nopealla googlaamisella vastaan – en nyt siis tarkoita tuolla postauksen aihevalinnalla vihjata mitään mutta postaus ja varsinkin sen loppuosa ovat aivan loistavaa asiaa :)

            https://lihastohtori.wordpress.com/2013/02/27/kroppa_puhki_borg/

            muistathan kriittisyyden ja sen, että väitetty arkikokemus harvoin korvaa institutionaalisesti tuotettua tietoa :)

            1. Sannihan nimenomaan sanoi postauksessa ”Tarkoituksena on myöhemmin tänä vuonna käydä myös toisen lähestymistavan valmennus, sillä kiinnostuin vertailemaan eri tyyppisiä valmennustapoja.”
              Itse sain ainakin sen kuvan et ”näillä mennään nyt” ja myöhemmin kokeillaan toista lähestymistapaa ja aina voi palata entiseen jos siltä tuntuu! :)

              1. Itse sain ainakin sen kuvan et ”näillä mennään nyt” ja myöhemmin kokeillaan toista lähestymistapaa ja aina voi palata entiseen jos siltä tuntuu! :)

                Juuri näin :) Tämä on nimenomaan kokeilu, jonka tuomien tulosten perusteella joko teen pysyviä muutoksia ruokavaliooni, tai palaan entiseen.

              2. mutta tarkoittaako eri lähestymistavan valmennus sitten erilaista siinä mielessä, että valmentajalla (tuntuu niin pöljältä puhua valmentajasta kun on ruoasta kyse mutta en nyt parempaakaan sanaa keksi :D) olisi akateemista taustaa ravitsemusasioihin vaiko eri lähestymistapa sillä tavoin, että ollaan jotenkin ravitsemuksellisesti ”eri koulukuntaa”? muistelisin (anteeksi Sanni jos kirjoitan ihan puuta heinää, kirjoittelen näitä pohdintojani muistin varaisesti enkä nyt rupea tarkastamaan joka juttua :)), että Sanni on pohdiskellut että ravitsemusasiat ovat niin monimutkaisia, että tiede ei voi niihin vastata ja siksi tällainen käytännön opettama olisi ilmeisesti vähintään yhtä pätevä. ei kehon toiminta ole mitään henkimaailman asioita, salatiedettä tai jotain mystisisä metafysiikan kysymyksiä vaan kuitenkin palautettavissa biologiaan. siinä mielessä itse kyllä luottaisin alan vakiintuneen koulutuksen saaneeseen henkilöön. toi pt-rintama kun taitaa olla ihan villiä länttä, niitä koulutuksia saa kuka tahansa pykäistä pystyyn eikä niitä valvota mitenkään. ja olen kyllä itsekin harrastanut liikuntaa todella loistavan ja osaavan pt:n ohjeistuksessa. mutta sen verran, mitä olen Sannin syömishistoriaa lukenut olisi varmasti ihan hyvä käydä kuulemassa myös erilaista näkökulmaa kuin nämä pt-tyyppien ehkä ovat :)

                Mihin vanhaan palata? olen käsittänyt, että Sanni on syönyt yksipuoleisesti pastaa ja tomaattikastiketta -hengessä. siitä sitten siirtyminen vhh:lle, jolla ei jaksa liikkua normaalisti (mitä en kyllä ihmettele yhtään :D). kumpikaan ei kuullosta tasapainoiselta ja monipuoliselta ruokavaliolta. vaikka Sanni onkin monesti puhunut kuinka vapaasti vhh:lla saa syödä, niin olet kuitenkin kirjoittanut myös ”psykologian voimasta” ravitsemusasioihin liittyen. että omat käsitykset ovat niin vahvat, että niitä on vaikea muuttaa. silloin kehon nälkäsignaalien ja hyvinvoinnin kuunteleminen voi olla vähän hakusessa. aika monillahan meistä tunnesyyt ohjailevat syömistä ainakin jollain tavalla :) monet pääsevät toimivaan ruokavalioon vasta ylilyöntien kautta, mutta en oikein usko, että se tasapaino löytyy grammoja mittaamalla. pitäisi myös päästä eroon ajatuksesta hyvis- ja pahisruoista. miksi esim. riisi on pelottavampi tai huonompi addiktioruoka kuin juusto? juuston addiktoivuudesta sentään on näyttöäkin, riisiin taitaa olla ennemmin henkinen riippuvaisuus.

                en toki sano, ettei kokeiluja voisi ja kannattaisi tehdä mutta kriittisyys kannattaa muistaa ja se, että vaikka tämä ei toimisi on muitakin vaihtoehtoja kuin vhh:lle paluu :)

                itseäni kummastuttaa kaikkein eniten tuo, että ruoat pitää mitata gramman tarkasti. mikä peruste sille on? ymmärrän asian jos on vaikka terveydelle vaarallisesti lihava ja painoa on pakko saada pudotettua tms. mutta tällaisessa kontekstissa se tuntuu yksinkertaisesti älyttömältä. tämä on vähän tällainen villi tulkinta, mutta kyllähän kuka tahansa osaa itse lisätä kinoaa ja puuroa ruokavalioon, joten jokin syy – olisiko sitten henkinen? – on sille että ostaa oletettavasti kalliin valmennuksen. grammojen laskeminen ei opeta pitkän tähtäimen toimintatapoja. onko se tarkoitus lopettaa joskus? milloin?

                1. Mä kommentoin tähän huomenna, tänään on taas jo mennyt koneellaistumiskiintiö enemmän kuin yli :D Kiinnostavaa pohdintaa jälleen kerran anonymous, ja täältä pesee tuttuun tapaan takaisin :) Mä olen, for one, eri mieltä sun kanssa siinä, että ”institutionalisoitu” ja akateeminen koulutus toisi itsestäänselvästi paremman pätevyyden ja ylivertaisemman asiantuntemuksen ravinto- ja liikunta-asioihin kuin oma kokemus ja yksityiset kurssit. Optimal Performancen Tytti ilmaisi asian siten kuin minäkin sen näen, ”Käytännön kokemus on monesti tiedettä ihmeellisempää”. Mutta sinä taidat muistaakseni olla jonkun tiedealan opiskelija, tai opiskellut..? Joten voin toki ymmärtää näkökantasi :) No, mä ymmärrän kyllä helposti monia näkemyksiä, vaikka en samaa mieltä olisikaan :)

                  Ja tähän on vielä pakko vastata, sitten kutsuu peti:

                  pitäisi myös päästä eroon ajatuksesta hyvis- ja pahisruoista. miksi esim. riisi on pelottavampi tai huonompi addiktioruoka kuin juusto?

                  Riisi ja muut viljat ovat olleet mulle aivan erilainen addiktio kuin juusto, minulla on niihin niin psyykkisesti kuin fyysisesti aivan eri ”suhde” kuin juustoon. Juusto on ollut minulle herkku jo teini-iästä saakka, se ei siis ole muodostunut miksikään uudeksi addiktioksi vhh:n myötä. Juusto on erittäin hyvän makuinen ruoka jota mun tekee mieli syödä, mutta se on vain yksi ”lisuke” tai herkkupala muiden joukossa. Jos en saa juustoa, saan vatsan täyteen muillakin maukkailla ruoilla. Riisi ja viljaruoat (pasta, leipä, puuro) eivät olleet mulle vaihtoehto muiden joukossa vaan ainoa ruoka jota söin joka päivä, koska en voinut kuvitellakaan syöväni muuta. Söin litran pastaa joka päivä vaikka tiesin että vatsaan koskee enkä saa mitään ravinteita, ja seuraavana päivänä sama homma. Paha mieli siksi, että tiesin mitä terveellinen ravinto oikeasti on ja tunsin syyllisyyttä siitä etten kuitenkaan jaksanut tehdä asialle mitään. Ja siksi, että vatsa ja suolisto olivat kriisissä ruokailutapani takia.

                  Juusto? Joo, koukuttavaa ruokaa jota mieluusti syön päivittäin. Mutta en mätä sitä pakkomielteisesti kunnes vatsaan koskee. Juustoon ei liity mitään ikäviä tunteita. Se ei tuota minulle fyysisiä oireita eikä myöskään ole pakkomielle niinkuin viljatuotteet olivat.

                  Eli kyllä, on olemassa hyvis- ja pahisruokia. Lähes kaikille ihmisille jotkut ruoat aiheuttavat pahaa mieltä ja niiden nauttimista on vaikea kontrolloida. Jos ihminen ei voi lopettaa jonkun ruoka-aineen syömistä ennen kuin tulee paha olo, ja hän toistaa tätä jatkuvasti, ei voida puhua ”hyvis-ruoasta” ja terveestä suhteesta tähän ruokaan. Toki, on kaksi tapaa hoitaa homma: joko löytää tapa nauttia näistä ruoista kohtuudella, tai sitten pitäytyä erossa koko ruoasta. En näe, että jälkimmäinen tapa on yhtään huonommin perusteltu kuin ensimmäinen. Maailmassa on aivan älyttömästi hyvää ruokaa mistä valita, ruokaa, josta tulee hyvä mieli ja olo. Miksi pitäisi pysyä väkisin ”kaverina” oman pahis-ruokansa kanssa kun vaihtoehtoja riittää?

                  1. Ensinnäkin, mielenkiinnolla seuraan kokemuksiasi valmennuksesta ja etenkin siitä, miten ruokavalion muutokset vaikuttavat olotilaan. Kiitos jo etukäteen kun raportoit näistä meillekin :)

                    Oma mielipiteeni Fitfarmista on, että se moderni versio Painonvartijoista: ajaa varmasti asiansa ylipainoisilla, joiden ruokavalio on pahasti vinksallaan ja fitness-kisailijoilla, joiden pitää tiristää viimeiset rasvat ennen kisoja mutta samalla säilyttää lihasmassa. Jotenkin en vaan koe että saisin itse tavis-kuntoilijana ja perusterveelliset elämäntavat omaavana ihmisenä mitään hyötyä tällaisesta ohjelmasta.

                    Mutta sitten syy miksi minun pitää kommentoida tähän ketjuun: ”Optimal Performancen Tytti ilmaisi asian siten kuin minäkin sen näen, Käytännön kokemus on monesti tiedettä ihmeellisempää”. Ihmettelen kyllä todella jos kyseisen lafkan valmentaja näin ajattelee D: Olin vuodenvaihteessa ihan hilkulla etten varannut OP:n valmennusta. Nyt täytyy miettiä uudelleen. Enpä todellakaan maksaisi ravinto-ohjelmasta, jossa ei huomioida tieteellista tietoa, vaan joka perustuu (kärjistäen) siihen, että ”mä nyt vaan ite syön näin ja toimii mulla niin syö säkin”. Olen ollut siinä luulossa että Kaisa on nimenomaan perehtynyt (ja perehtyy edelleen) fysiologiaan ja etenkin hormonitoiminnan ja ravinnon yhteyksiin, ja oletin, että valmentajillakin olisi kapasiteettia ymmärtää tätä tietoa. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja eräs toinen sairaus, joten todellakin haluaisin että nämä huomioidaan ruokavaliossa ja että valmentaja on ajan tasalla siitä millaisia tutkimustuloksia aiheesta on olemassa (vaikkei hänen tietenkään mikään alan tohtori tarvitse olla).

                    Oma vankkakaan empiirinen kokemus ei aina auta jos perusasiat on hukassa: olen itse saanut polvivamman liian rajussa avustuksessa astangatunnilla. Ohjaaja oli omalla alallaan pätevä (joogannut itse yli 20 vuotta ja ollut gurujin opetuksessa Intiasssa), hänellä ei vaan ollut mitään ymmärrystä ihmisen anatomiasta. Et silleen.

                    1. Enpä todellakaan maksaisi ravinto-ohjelmasta, jossa ei huomioida tieteellista tietoa, vaan joka perustuu (kärjistäen) siihen, että ”mä nyt vaan ite syön näin ja toimii mulla niin syö säkin”.

                      Eijjei, ei se todellakaan noin mene OP:lla :) Tieteellinen tieto huomioidaan, sitä vain ei pidetä ainoana kiveen hakattuna totuutena ja ollaan kaikin puolin joustavampia yleisten totuuksiksi miellettyjen teesien suhteen kuten että ”liikuntasuorituksissa menestymiseen tarvitsee x määrän hiilaria, muu ei ole mahdollista”.

                      Mitä hormonitoimintaan tulee, uskon, että se jos mikä on OP:lla hallussa, sehän on heidän ”valttinsa” ja yksi konseptin ytimistä :) Voit siis varmasti luottaa siihen että siellä on aiheen tiimoilta viimeisin tieto :) Tuo Tytin kommentti liittyi itse asiassa kysymykseen ”voiko elimistö mukautua niukkahiilihydraattiseen ruokavalioon siten, että se alkaisi nopeammin käyttää rasvavarastoja ensisijaisena energianlähteenä esimerkiksi liikuntasuorituksissa”.

                      Oma vankkakaan empiirinen kokemus ei aina auta jos perusasiat on hukassa: olen itse saanut polvivamman liian rajussa avustuksessa astangatunnilla. Ohjaaja oli omalla alallaan pätevä (joogannut itse yli 20 vuotta ja ollut gurujin opetuksessa Intiasssa), hänellä ei vaan ollut mitään ymmärrystä ihmisen anatomiasta.

                      Voi ei, tosi kurjaa :(

                      Aivan varmasti tällaisia sattuu alalla kuin alalla, vaikka asiakkaan pitäisi pystyä luottamaan ohjaajan arviointikykyyn. Pidempiaikaisen valmennusprojektin aikana asiakas ehtii tietysti kuunnella kehoaan, tehdä päätelmiä sen reaktioista ja tällä pohjalla muuttaa toimintatapaa jos kehon signaalit ovat varoittavia, mutta sun tapauksessa vamma aiheutui kertatoimenpiteellä mikä on tosi pelottava esimerkki siitä mihin ohjaajan epäpätevyys tai puutteelliset tiedot jossain alansa osa-alueessa voi johtaa. :( Toivottavasti polvi on parantunut eikä vammasta jäänyt pysyvää haittaa.

            2. Itsekin olen anonymouksen kanssa samoilla linjoilla: kyllä mielellään PT:llä saisi olla pohjakoulutuksena jotain lääke-, elintarvike- tai ravitsemustieteen opintoja (mieluiten tutkinto). Meikkiasioissa voi olla itseoppinut, mutta en missään nimessä maksaisi itseoppineen henkilön tekemästä ruokavaliosta, jos hänellä ei olisi mitään uskottavaa tutkintonimikettä. Uskoisin myös ravitsemusterapeuteista löytyvän liikuntaan erikoistuneita henkilöitä.

              Mutta itse juoksua jo vuosia harrastaneena luottaisin nimenomaan juoksukunnon kehittämisessä juoksun ammattilaiseen myös ruokavalion osalta. Jos muuten esim. juoksun ammattilainen tekee saliohjelman, se voi näyttää aika erilaiselta kuin esim. lihasta kasvattamaan pyrkivien saliohjelma.

              Ja juoksukunnon nostoon paras lääke on ajoittainen mukavuusalueen ulkopuolella treenaaminen ja etenkin sellaiset pahalta tuntuvat vedot (unohtamatta niitä aivan lönkyttelylenkkejäkään, jotka tuovat peruskestävyyttä). :)

              1. Mä taas suhtaudun kriittisesti ja varovaisesti lähinnä virallisen tahon laillistettuihin ravintoterapeutteihin – he ovat saaneet koulutuksensa THL:n virallisterveellisen ravintoympyräsuosituksen mukaisesti, ja moni suomalainen taas on kokenut voivansa niiden oppien mukaan huonesti.
                (vähärasvaista, hiilihydraattivoittoista, margariinia ruisleivällä-linjaa…)

                Kyllähän ravinnosta on tietoa paljonkin, mutta jokainen ihminen on silti yksilö. Ehkä ihmisen suurin vahvuus tällä alueella onkin joustavuus ja sopeutuminen. Eloonjääminen on mahdollista monella erilaisella ruokatyylillä, mutta yksilöllisellä kokeilulla vasta löytyy se optimi, JOS löytyy.

                1. *allekirjoittaa*

                  1. Mua aina hieman huvittaa kuinka virallisterveellistä ruokavaliota parjataan. Ei se ole vain pullaleivän ja perunan puputtamista, niin kuin tuntuu, että ihmiset ajattelevat. Ei sillä, kyllä minunkin ruokavaliossani on vähemmän leipää ja perunaa kuin mitä siinä ”saisi” olla, mutta todellisuudessahan uudet ravitsemussuostukset korostavat etenkin kasvisten määrää ruokavaliossa. Ja täytyy muistaa, että ohjeet ovat tehty suurelle massalle, täytyy ottaa huomioon, että miten jengi oikeasti syö (valmisruokia, epäsäännöllisesti, karkkia, pullaa..) päivittäin. Jos he söisivät niin kuin suositellaan olisi vointi varmasti parempi. Tämän jälkeen voi sitten alkaa hfistellä ja miettiä montako perunaa
                    päivässä syö vai syökö yhtään.

                    Mä haluasisin, että mun ruokavalion suunnittelevalla olisi joku koulutus. Tai että tietäisin, että hänen asiatuntemuksensa perustuu muuhunkin kuin ”musta tuntuu”-tietoon, että hän edes hieman perustaisi käsityksiään tutkittuun tietoon.

                    Mutta mä elänkin kuplassa jossa tuskin voi sanoa puolikasta mielipidettä ilman, että joku penää tutkimustuloksia aiheesta ja jos tällainen sattuisikin löytymään, niin ihmetellään, että missäs se artikkeli oli julkaistu ja paljon oli n.. :D

                    Tässä tylsistyneen junassa istujan ajatuksia, ihan ilman lähteitä.

                    1. Ja täytyy muistaa, että ohjeet ovat tehty suurelle massalle, täytyy ottaa huomioon, että miten jengi oikeasti syö (valmisruokia, epäsäännöllisesti, karkkia, pullaa..) päivittäin. Jos he söisivät niin kuin suositellaan olisi vointi varmasti parempi. Tämän jälkeen voi sitten alkaa hfistellä ja miettiä montako perunaa
                      päivässä syö vai syökö yhtään.

                      Totta, olet ihan oikeassa.

                      Mä haluasisin, että mun ruokavalion suunnittelevalla olisi joku koulutus. Tai että tietäisin, että hänen asiatuntemuksensa perustuu muuhunkin kuin ”musta tuntuu”-tietoon, että hän edes hieman perustaisi käsityksiään tutkittuun tietoon.

                      Mä olen nyt vähän hämmentynyt tämän suuntaisista kommenteista jotka ilmeisesti on kohdennettu kritisoimaan FitFarmin (tai minkä tahansa muun pt-koulutustason valmennusyrityksen) henkilökunnan asiantuntemusta asiasta. Selvää on, ettei personal trainerin koulutus tietenkään vastaa yliopiston ravitsemustieteen ja liikuntalääketieteen opintojen antamaa asiantuntemusta, mutta ei sen antama pätevyys varmaan mitään ”musta tuntuu” -tasoakaan ole. Onko joku kommentoijista käynyt pt-koulutuksen ja osaa tällä perusteella sanoa, että koulutus jättää vajavaiset tiedot liikuntaharrastusta tukevan ravintoneuvonnan työhön?

                      Itsekään en tiedä pt:n koulutuksen sisällöstä mitään, enkä puolustele koulutuksen käyneitä siksi, että tietäisin miten syvällisesti he ravintoasioihin kursseilla perehtyvät, ihmettelen vain yleisesti tätä lyttäävää ja voimakkaan kyseenalaistavaa asennetta ammattikuntaa kohtaan jonka työn tuloksista harvalla kommentoijista on mitään henkilökohtaista kokemusta. Niiden jättämän kritiikin ymmärrän, jotka ovat käyneet valmennuksen ja kokeneet että se meni päin p:tä, mutta miksi yleinen negaatio? Pelkän pt:n koulutuksen käyneitä valmentajia käyttävät tuhannet suomalaiset ja monet heistä ovat saaneet fantastisia onnistumisia, jotainhan nämä tyypit siis osaavat selvästi tehdä oikeinkin.

                      Minäkään en kritiikkiä säästele kun siihen on aihetta, hell no, mutta esimerkiksi tässä tapauksessa teen sen vasta sitten, jos tulokset antavat siihen aihetta.

                    2. Virallisterveellisen ruokavalion lyttäämisestä: tuli mieleeni, kuinka jokin vuosi sitten eräs eläinlääkäri (!) arvosteli suomalaisia ruokasuosituksia täysin ihmisen fysiologialle sopimattomina … Hänen mukaansa on hullua, miten tarkkaan eläimen metabolismia ja ruoansulatusta huomoidaan, mutta ihmiselle määrätään ihan sopimatonta ruokaa (just se vähärasvaisuus…) Yllättävän monelle se kevytdieetti ei vain sovi, vaan oireina on niin ylipaino, ihon kunnon huononeminen, aineenvaihduntahäiriöt, kilpirauhasongelmat jne.
                      Jos jollekin se THL:n suositus sopii, hyvä niin!

            3. Näin just, jos arkikokemusta uskotaan, niin aurinko nousee ja laskee ja siis kiertää maapalloa eikä toisinpäin :).

              PT-koulutukset ovat FitFarmin oma tuote, tuolta sivuilta voi jokainen lukea mitä ne sisältää: neljä(!) koulutusviikonloppua ja koe. Voiko tuossa ajassa hankkia kovin syvällistä osaamista mistään, saati sitten ihmisen fysiologiasta? Itse en kyllä noilla eväillä lähtisi tekemään grammantarkkaa ruokavaliota yhtään kellekään… (enkä nyt tarkoita etteikö tällä kyseisellä valmentajalla voisi olla runsaasti muutaen hankittua tietotaitoa, mutta tuon PT-tittelin varaan en asiantuntemusta laskisi).

  2. En vielä ehtinyt lukea postausta, mutta minulla jäi silloin kun aiheesta alustavasti kerroit kysymättä, miten aiot testata kaksi erisuuntaista ruokavaliota, kun yhden testaamiseen menee vähintään pari kuukautta ja jos vielä liikunnan kanssa haluaa nähdä kehittymismahdollisuudet, niin aikaa menee vielä kauemmin.

    Oletko muuten jossakin kertonut, mitä blogeja seurailet säännöllisesti? Ainakin Anja Nysténin blogia käsittääkseni. Kun olet tuollainen laatubloggaaja, niin seuraamasi blogitkaan eivät voi olla kovin pintaliitoa, siksi kyselen (eli täysin oma lehmä ojassa). :)

    1. minulla jäi silloin kun aiheesta alustavasti kerroit kysymättä, miten aiot testata kaksi erisuuntaista ruokavaliota

      Ei ole tarkoitus testata kahta erisuuntaista ruokavaliota, vaan kahta eri lähestymistavan omaavaa valmennuskonseptia.

      Aikaa tähän valmennusprojektiin tulee menemään varmaan koko tämä vuosi :) Ei ole kiirettä. Samanaikaisesti en tietenkään voi kahta eri valmennusta kokeilla, vaan ensin käyn läpi FitFarmin ja sitten toisen.

      Oletko muuten jossakin kertonut, mitä blogeja seurailet säännöllisesti?

      Sivupalkissa on lista blogeista joita seuraan tai olen ainakin joskus seurannut enemmän :D Nykyisellään seuraan säännöllisesti enää vain todella harvoja blogeja, koska en tietoisesti halua viettää älyttömästi aikaa somessa tai tietokoneen äärellä ylipäänsä. Minulla menee jo oman blogin pitämiseen niin monta tuntia päivässä että mieluusti vietän ”vapaat” tunnit jossain muualla kuin koneella nököttäen. Ne blogit joita luen säännöllisimmin ovat Ostolakossa ja Charming Nails, ja Indiedaysin etusivulta tulee päivittäin poimittua kollegoiden kiinnostavimmilta vaikuttavia postauksia.

      1. Minullakin olisi monia blogeja, joita olisi mukava seurata, mutta kyllä se ajankäytöllisesti taas olisi todella hankalaa. Koen, että aika jonka vietän ilman nettiä, on laadukasta eikä ruoki stressiä, mutta toisaalta harmittaa, kun blogeista voi monesti löytää erittäin mielenkiintoisiakin aiheita ajatteluun. Jos vaan jättää seuraamatta, on sellainen olo, että menettää jotain (minkä tärkeydestä ei voi edes olla varma).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *